Lääkityksen kun saa tasapainoon niin se helpottaa. Raskain vaihe on se kun sitä lääkitystä ei vielä ole tai kun seuraillaan sitä, et tarviiko säännöllistä lääkitystä. Meillä tosiaan se Montelukast kohensi oleellisesti tasapainoa, vaikka Flixotide on edelleen kokoajan käytössä. Sitä sitten nostetaan ja lasketaan oireiden mukaan, mutta avaavaa on tarvinnut aina vain harvemmin. Ja kuten joku tuossa aiemmin totesi niin sitä oppii lukemaan niitä lapsen oireita ja iän myötä lapsi oppii itsekin kertomaan voinnistaan.
Päiväkodissa on ollu onni, että aina on ollu joku hoitaja jonka on omalla lapsella astma (onni tai epäonni miten vaan), että on ollu helppo luottaa siihe, et osaa tarvittaessa sitä avaavaa antaa vaikka ei olekkan mitään "klassista" astmakohtausta vinkunoineen.