Ei aina ne villit lapset vaan meuhkaavat vanhemmat

En yhtään aliarvioi pienten lasten äitien stressiä ja millaisia kauppareissut o(li)vat.

Mutta taas marketissa tuli tapaus jossa äiti käyttäytyi huonommin kuin lapset.

Muksut (4-vuotiaita?) katseli innoissaan joulutavaroita, eivät häirinneet tai pahasti lähmineet niitä. Parin metrin päässä äitinsä seisoo ja jyrisee kuin tulivuori kovalla ja jäätävällä äänellä "Nyt Maija-Kerttuli pysyt sitten poissa. Kuulitko, tulet sieltä pois." Eikä tehnyt elettäkään hakeakseen muksut.

Joku niistä lapsista sanoi jotain herttaista ja hauskaa, ja mä katsoin äitiin hymyillen. Mutta äiti oli ihan jäinen.

Olen varmaan jo vanhaksi tulossa kun mun ei tarvitse kaupassa paimentaa 3-4-vuotiaita vaan sitä vanhempia lapsia, jotka osaavat jo käyttäytyä. Voin siis itse ottaa rennosti. Ja valvotut yöt alkaa olla muisto vain.

Mutta kohkaajaäidit saavat tilanteen pahenemaan kun jyrisevät pienestä asiasta niin että kauppa tärisee.

 

Taisit kaupassa törmätä palstamammaan

 

Kurin puutetta. Jokaisen hyvin käyttäytyvän mamman taustalla on mies joka pieksää tätä tarpeeksi ahkerasti.

 

Taisit kaupassa törmätä palstamammaan

Tuntomerkit täsmäsi. Ylipainoa, monta lasta, kireä käytös lapsia kohtaan. (sori mammat. Ja mullakin on lievää ylipainoa)

 

Tuntomerkit täsmäsi. Ylipainoa, monta lasta, kireä käytös lapsia kohtaan. (sori mammat. Ja mullakin on lievää ylipainoa)

Palstamamma siis kohtasi palstamamman

 

Koskahan näksin kaupassa palstamammojen kaksintaistelun?

 

Koskahan näksin kaupassa palstamammojen kaksintaistelun?

Siinä feikki-crocsit tärisisi.

 

Siinä feikki-crocsit tärisisi.

Ja räkä lentäis, kun suu vaahdossa huutasivat toisilleen

 

Hyi! Minusta ei mikään ole niin karmivaa, kun katsoa, miten aikuinen ihminen purkaa kiukkunsa kaupassa omiin lapsiinsa.
Eräskin tuttu ihminen menetti täysin oman arvonsa minun silmissäni, kun kaupassa ärähteli lapsille. En vaan voin sietää sellaista käytöstä.
Sama myös toisin päin, mikäli omat lapseni kiukuttelevat kaupassa, saavat he siirtyä kaupan ulkopuolelle odottelemaan ja rauhoittumaan.

 

Sama myös toisin päin, mikäli omat lapseni kiukuttelevat kaupassa, saavat he siirtyä kaupan ulkopuolelle odottelemaan ja rauhoittumaan.

Millä saat ne pysymään sillä aikaa kun itse teet ostokset? Köytät pyykkinarulla koiraparkkiin?

 

Saman tyyppiseen mammaan törmäsin itsekin tänään Prismassa. Lapset (kaksi tyttöä n3-5) olivat ihan normisti, vähän jotain höpöttelivät toisilleen, niin äiti komensi tosi vittumaisella äänellä "yrittäkkää edes josku käyttäytyä tms".

Oikeasti säälitti niiden lasten puolesta.
Voi tietty olla, että oli vain huono päivä/hetki mammalla, mutta kauheaa jos oikeasti jatkuvasti saa tullaista veemäistä palautetta niskaansa, vaikka ihan normaaleja lasten juttuja höpöttäisi.

 

Jep...luulisi että ne keskustelut käydään ennen kauppareissua että mitä tällä kertaa kaupasta ostetaan ja mitä ei, saako koskea joka tavaraan jne.

Ja sen takia mun muksut on siis niitä jotka tulee kauppaan rauhallisina mutta aavistuksen verran pettyneellä ilmeellä, äitinsä kun on autossa just kertonut ei-listan ym. ukaasit.

 

Millä saat ne pysymään sillä aikaa kun itse teet ostokset? Köytät pyykkinarulla koiraparkkiin?

No mun lapset ovat 8 ja 13. Osaanevat käyttäytyä, mikäli ei, niin sit ulooooos.
Meillä on erittäin harvoin tullut sellaisia tilanteita eteen,että lapsi on alkanut kiukutella kaupassa. Monesti rauhoittumiseen on riittänyt pelkkä uhka siitä, että joutuu autoon odottelamaan.

 

Saman tyyppiseen mammaan törmäsin itsekin tänään Prismassa. Lapset (kaksi tyttöä n3-5) olivat ihan normisti, vähän jotain höpöttelivät toisilleen, niin äiti komensi tosi vittumaisella äänellä "yrittäkkää edes josku käyttäytyä tms".

Oikeasti säälitti niiden lasten puolesta.
Voi tietty olla, että oli vain huono päivä/hetki mammalla, mutta kauheaa jos oikeasti jatkuvasti saa tullaista veemäistä palautetta niskaansa, vaikka ihan normaaleja lasten juttuja höpöttäisi.

Mä en nyt ymmärrä...valitetaan jos ei sanota ja sitten jos sanotaan niin siitäkin valitetaan. Ne jotka on kaupassa töissä tulee sanomaan tai sitten ne ei sano mitään mut ei selvästi tykkää. Tää on aina ollut tällästä ja mistä voi tietää mikä olis oikein. Mun mielestä paras on kun antaa niitten sanoa koska se paikka on niitten. Sama koulussa koska et sä ite siellä koulussa ole.