Ei oo hyvä ilman kaveria eikä näemmä kaverinkaan kanssa :(

Tyttöni on nyt ystävystynyt toisen noin samanikäisen (omani täyttää kohta 5 v ja kaveri täyttää 6 v tammikuussa) kanssa päiväkodissa. Olin tästä aluksi iloinen, kun entinen hyvä kaveri jäi toiseen ryhmään (meillä 5- ja 6 v siirtyivät isojen ryhmään).

Enää en oo niin iloinen. Tyttö on ruvennut käyttäytymään eri lailla kuin ennen, esim. vaatimaan tiettyjä vaatteita ja leluja mukaan. Näillä saa suosiota. Tämä nyt on vielä pientä, vaikka surettaakin, että myy itsensä noin. Ennen oli enemmän oman tiensä kulkija, siis vielä elokuussa. Oma vaatemaku oli kyllä, mutta nyt siis juuttuu tiettyihin vaatteisiin, joista on ilmeisesti saanut jotain positiivista palautetta toisilta tytöiltä.

Mutta sitten tähän liittyy toisten ulkonäön pilkkaaminen, eli on ruvennut sellaiseen ja on selvinnyt että matkii tätä kaveria. Ei auta vaikka kuinka puhutaan että tärkeintä ei ole ulkoiset asiat vaan onko joku kiva kaveri jne. Ja puuttuu jos joku on pulleampi, ei oo niin nätti tukka (=pitkä), on muka rumat vaatteet...:O Nämä eivät vielä kuukausi sitten olleet mitenkään olennaisia asioita muissa ihmisissä. Kun olen kysynyt, missä on edes kuullut tiettyjä sanoja, niin vastaus on tältä kaverilta.

Plus tämä tyttö puhuu koko ajan alapääjuttuja, siis nehän kiinnostaa mutta nyt on ihme hokemista joko pimppa-pimppa tai pylly-pylly- hokemista kokoajan. Tämä hokeminen on nyt tarttunut omaani.

Me ollaan kyllä kitketty sitä pois (siis sekä hokemista että toisten arvostelua), mutta ei se tunnu vaikuttavan.

Tytöt eivät ole vielä vierailleet toistensa luona enkä oo varma, haluanko edes syventää noiden ystävyttä yhtään enempää.

Mitä tekisitte vai ettekö mitään? Harmittaa kun tämä kaveri osottautuikin tuollaiseksi. Jollain lailla vedättää tyttöäni, ikäeron turvin tai on vaan ovelampi näissä jutuissa.

 

Eikö ole mitään mielipiteitä?

 

IRCQuotes

Siitä se alkaa...

 

lapsesi on uudessa tilanteessa nyt. Minäkin äitinä puuttuisin juuri noihin ulkonäkö ym. juttuihin. Mä uskon, että jouluun mennessä lapsi on päässyt sisälle tarharyhmään ja voi olla, että löytyy uusiakin kavereita.

Jos kutsutte tytön kotiinne, niin sähän voisit pikkuisen keskustella tämän uuden ystävän kanssa siitä, että toisten ulkonäkö ja vaatetus ei ole pääasia.

 

oletko puhunut tästä asiasta myös päiväkodin henkilökunnan kanssa? minä ottaisin asian puheeksi sielläkin sekä juttelisin ehkä myös tämän toisen tytön äidin kanssa. minusta tällaisen saa parhaiten loppumaan, kun siihen tarttuu heti alkuunsa! päiväkodissakin voisivat opettaa lapsia arvostamaan muita asioita kuin ulkonäköön liittyviä. ja tuo muiden nimittely ja kiusaaminen, niin siihenkin voisivat päikyn tädit keksiä keinoja, se on itse asiassa heidän tehtävänsäkin.

 

[QUOTE="miuu";21978222]lapsesi on uudessa tilanteessa nyt. Minäkin äitinä puuttuisin juuri noihin ulkonäkö ym. juttuihin. Mä uskon, että jouluun mennessä lapsi on päässyt sisälle tarharyhmään ja voi olla, että löytyy uusiakin kavereita.

Jos kutsutte tytön kotiinne, niin sähän voisit pikkuisen keskustella tämän uuden ystävän kanssa siitä, että toisten ulkonäkö ja vaatetus ei ole pääasia. [/QUOTE]

Joo, voin yrittää... mutta outoa on että ei tämä tyttö itse ole mikään erikoinen, en oo vaatteissa huomannut mitään eroa muihin (siis että olisi jotenkin "nätimmissä" vaatteissa) ja äitinsäkin ihan normaalin näköinen pikkaisen pyöreä äiti-ihminen. Mistä se toinen on oppinut, että nuo on tärkeitä juttuja...

Toivon että löytäisi. Pitäisikö aktiivisesti alkaa miettimään, että kutsuu niitä muita tyttöjä kylään? Tää on kyllä just tuon uuteehn ryhmään menon aiheuttaman epävarmuuden ansiota, pientä esimakua siitä kun tuo joskus menee yläkouluun

On koetettu vahvistaa itsetuntoa, mutta nyt on jotenkin kovin altis noille vaikutteille. Vaatii että saisi tv:stä katsella tiettyjä ohjelmia, mistä ei ennen tiennyt mitään jne.

 

Myös poikien kanssa voi kaverustua! Ei tartte olla toinen tyttö kaverina. Mutta tässä tilanteessa, kutsu kaveri kylään ja juttele tämän kanssa.

 

oletko puhunut tästä asiasta myös päiväkodin henkilökunnan kanssa? minä ottaisin asian puheeksi sielläkin sekä juttelisin ehkä myös tämän toisen tytön äidin kanssa. minusta tällaisen saa parhaiten loppumaan, kun siihen tarttuu heti alkuunsa! päiväkodissakin voisivat opettaa lapsia arvostamaan muita asioita kuin ulkonäköön liittyviä. ja tuo muiden nimittely ja kiusaaminen, niin siihenkin voisivat päikyn tädit keksiä keinoja, se on itse asiassa heidän tehtävänsäkin.

Yritin yhdelle lto:lle mutta hänestä tytöt vaan viihtyy hyvin yhdessä, eikä nimittele muita jne. Mä kyllä kuulin tullessanikin kerran keinussa kun hokivat jotain "olet pullea" jollekin muulle... puutuin kyllä siihen mutta en tiedä miten vaikutti. Ryhmän toista ltoata voisin vielä jututtaa.

Jollain lailla se toinen vedättää tyttöäni. Vedättäminen näkyy monissa pikku jutuissa mitä on sanonut tytölle, ja tyttö on kysynyt niistä meiltä kun ei oo ymmärtänyt. Mm. kun tämä tyttö tulee meidän tytön synttäreille, niin on sanonut, että ei aio silti kutsua mun tyttöä hänen synttäreille, kun me ei tiedetä hänen ovea eikä osata tulla. Tyttö ihmetteli tätä, niin sanoin että eihän se toinenkaan osaa tulla meidän ovelle, mutta kutsuun laitetaan osoite, vanhemmat osaa sitten sen perusteella.

Toiselle äidille on melko vaikeaa sanoa näistä, kun tulee varmaan puolustusreaktio... Kun oikeasti luulen että vaikutteet on nyt siirtyneet sieltäpäin meille.

Eli vähän vaikuttaa että mun tyttö ei oo toisen tytön mielestä niin hyvä kaveri, mutta kelpaa höynäytettäväksi ja tulemaan mukaan kaikkiin hölmöyksiin . Tai sitten heillä ei pidetä kaverisynttäreitä ollenkaan. Mutta tuollaisen sanominen on ilkeää.

 

Myös poikien kanssa voi kaverustua! Ei tartte olla toinen tyttö kaverina. Mutta tässä tilanteessa, kutsu kaveri kylään ja juttele tämän kanssa.

Joo, onkin leikkinyt poikien kanssa paljonkin. Oli ennen aika poikamainen, leikki autoilla jne. Vei päiväkotiin uuteen ryhmään ekana lelupäivänä metallibussin ja sai siitä pilkkaa näiltä tytöiltä. Siitä puhuttiin siellä ryhmässä, mutta viesti meni perille, eli sen jälkeen on vienyt vain "tyttöjen" leluja sinne.

Nyt on selvä hinku tyttöjen seuraan ja tekee näemmä kaikkensa päästäkseen piireihin.

 

IRCQuotes

Siitä se alkaa...

Toi on just osuva juttu, kun oma tyttöni tavallaan myös feikkaa itsensä toisen kaltaiseksi kelvatakseen...

 

Olisiko kenelläkään ideaa, miten sanoa tästä nätisti, syyllistämättä ym. sille toiselle äidille, jotain tyyliin olen huomannut että tytöt puhuvat keskenään tämmöisiä, oletko sinä?

 

Olisiko kenelläkään ideaa, miten sanoa tästä nätisti, syyllistämättä ym. sille toiselle äidille, jotain tyyliin olen huomannut että tytöt puhuvat keskenään tämmöisiä, oletko sinä?

No, varmaan juuri noilla sanoilla. Itselläni on kuusivuotias ja viisivuotias, ja olen kyllä heille takonut takomasta päästyäni, että toisia ei arvostella eikä syrjitä ja että se on kiusaamista, mikä on todella huono juttu. Ja aika kovin sanoinkin olen antanut ymmärtää, etten meidän tytöiltä hyväksy sellaista käytöstä.

Pari vuotta sitten vanhemman tytön paras kaveri alkoi syrjiä erästä kolmatta. Mie kehotin meidän tyttöä leikkimään tuon syrjityn tytön kanssa. Bestis alkoi syrjiä meidän tyttöä. Mie sanoin hänelle, että sittenpä syrjii, se on sen tytön ongelma. Siulla on aina pikkusisko, jonka kanssa leikkiä. Kun huomasi, ettei syrjiminen tehonnut, bestis lopetti, ja nyt ovat hyvät kaverit edelleen, mutta ottavat myös muita mukaan.

Miun mielestä vanhempien pitäisi ensisijassa huolehtia, ettei oma lapsi kiusaa eikä pelätä kiusatuksi tulemista, sillä vain siten saamme kiusaamisen vähenemään.

 

[QUOTE="myö";21978969]No, varmaan juuri noilla sanoilla. Itselläni on kuusivuotias ja viisivuotias, ja olen kyllä heille takonut takomasta päästyäni, että toisia ei arvostella eikä syrjitä ja että se on kiusaamista, mikä on todella huono juttu. Ja aika kovin sanoinkin olen antanut ymmärtää, etten meidän tytöiltä hyväksy sellaista käytöstä.

Pari vuotta sitten vanhemman tytön paras kaveri alkoi syrjiä erästä kolmatta. Mie kehotin meidän tyttöä leikkimään tuon syrjityn tytön kanssa. Bestis alkoi syrjiä meidän tyttöä. Mie sanoin hänelle, että sittenpä syrjii, se on sen tytön ongelma. Siulla on aina pikkusisko, jonka kanssa leikkiä. Kun huomasi, ettei syrjiminen tehonnut, bestis lopetti, ja nyt ovat hyvät kaverit edelleen, mutta ottavat myös muita mukaan.

Miun mielestä vanhempien pitäisi ensisijassa huolehtia, ettei oma lapsi kiusaa eikä pelätä kiusatuksi tulemista, sillä vain siten saamme kiusaamisen vähenemään.[/QUOTE]

Meillä ei oo sisaruksia, joten on sikäli "riippuvaisempi" kaveriseurasta, mutta muita kavereita kyllä on, esim. naapurissa.

Täytyy yrittää ottaa puheeksi ja puhua tytölleni puhumasta päästyäni... en halua että omaksuu näitä uusia tapoja ollenkaan. Eilen puhuttiin mikä on huonoa käytöstä ja kyllä hän sen osasi nimetä, mutta siinä seurankipeydessään menee mukaan.

 

Puhu asiasta vielä päiväkodin väelle. Ehkä he voisivat vähän tarkemmin kuunnella tämän kaksikon juttuja ja puuttua sitten asiaan. Myös yleinen teema toisten ihmisten kunnioittamisesta, kiusaamisesta, ystävyydestä jne ryhmässä voisi olla avuksi.

Kaverin äidiltä kannattaa ehkä kysyä, onko hän huomannut vastaavaa kuin sinä. Kysyessä ei ainakaan syytä ketään.

 

Puhu asiasta vielä päiväkodin väelle. Ehkä he voisivat vähän tarkemmin kuunnella tämän kaksikon juttuja ja puuttua sitten asiaan. Myös yleinen teema toisten ihmisten kunnioittamisesta, kiusaamisesta, ystävyydestä jne ryhmässä voisi olla avuksi.

Kaverin äidiltä kannattaa ehkä kysyä, onko hän huomannut vastaavaa kuin sinä. Kysyessä ei ainakaan syytä ketään.

Joo, se ei ole vain tuon uuden kaverin ja nyt oman tyttöni ongelma, vaan samaa tautia on muutamassa 6-vuotiaassakin tytössä.

Itse asiassa luulen, että kuvio menee niin, että nämä 6-v määrittävät, miten tullaan suosituksi ja tämä uusi ystävä on heiltä opit jo saanut. Ja nyt sitten tyttöäni yritetään siihen samaan. Ja en halua omaani tuollaiseksi ulkoisen palvojaksi ja kiusaajaksi. Ristiriita on siinä, että tyttö haluaa olla siellä päiväkodissa hyväksytty ja suosittu ja haluaa toki kavereita. Ja menee mukaan sen takia, ja meidän puheet vaikuttavat vain kotioloissa.

Siellä on noiden lisäksi 3 muuta 5-v tyttöä, olen kovasti koettanut että leikkisi heidän kanssa. Yksi on samassa harrastuksessakin. Voisi yrittää sytyttää heidän ystävyttä. Yhtä en olikein tunne vielä. Kolmas noista on liian hiljainen ja arka oman tyttöni "makuun"... Omani on sellainen ulospäinsuuntautunut ja toiminnallinen tyttö, leikkikin ennen paljon poikien kanssa.

Nuo pimppa-pyllyjutut on varmaan heidän omaa höpötystään ja ne kiinnostaa, mutta hokemisellakin on rajansa. Ja senkin haluaisin saada vähän aisoihin.

 

Joo, se ei ole vain tuon uuden kaverin ja nyt oman tyttöni ongelma, vaan samaa tautia on muutamassa 6-vuotiaassakin tytössä.

Itse asiassa luulen, että kuvio menee niin, että nämä 6-v määrittävät, miten tullaan suosituksi ja tämä uusi ystävä on heiltä opit jo saanut. Ja nyt sitten tyttöäni yritetään siihen samaan. Ja en halua omaani tuollaiseksi ulkoisen palvojaksi ja kiusaajaksi. Ristiriita on siinä, että tyttö haluaa olla siellä päiväkodissa hyväksytty ja suosittu ja haluaa toki kavereita. Ja menee mukaan sen takia, ja meidän puheet vaikuttavat vain kotioloissa.

Siellä on noiden lisäksi 3 muuta 5-v tyttöä, olen kovasti koettanut että leikkisi heidän kanssa. Yksi on samassa harrastuksessakin. Voisi yrittää sytyttää heidän ystävyttä. Yhtä en olikein tunne vielä. Kolmas noista on liian hiljainen ja arka oman tyttöni "makuun"... Omani on sellainen ulospäinsuuntautunut ja toiminnallinen tyttö, leikkikin ennen paljon poikien kanssa.

Nuo pimppa-pyllyjutut on varmaan heidän omaa höpötystään ja ne kiinnostaa, mutta hokemisellakin on rajansa. Ja senkin haluaisin saada vähän aisoihin.

Juu, kyllä nämä kaverijutut on tosi hankalia, enkä itsekään tiedä, miten pitkälle niitä pystyy ohjailemaan. Miusta on kuitenkin tärkeää, että kotoa tulis lapselle sellaista viestiä, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet ja toisten miellyttäminen suosituksitulemistarkoituksessa on väärin. Niinkuin olet tehnytkin.

 

[QUOTE="myö";21979221]Juu, kyllä nämä kaverijutut on tosi hankalia, enkä itsekään tiedä, miten pitkälle niitä pystyy ohjailemaan. Miusta on kuitenkin tärkeää, että kotoa tulis lapselle sellaista viestiä, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet ja toisten miellyttäminen suosituksitulemistarkoituksessa on väärin. Niinkuin olet tehnytkin.[/QUOTE]

Joo tätä yritetään. Itse olen lapsesta asti ollut sellainen "ota tai jätä"-tyyppi enkä kovin miellyttämishaluinen, vaikka sosiaalinen kyllä. En ole koskaan ollut siinä "suosittujen" ryhmässä, mutta en ole halunnutkaan, vaan on riittänyt omat kaverit, joilla humaanimmat arvot. Yksinäinen en ole ollut, vaikka en olekaan tyyppiä "kaikkien kaveri".

Huomaan että ärryn tässä myös siitä, että luulin että omani on itseni kaltainen tässä(kin) asiassa kuin monessa muussakin on ollut, mutta on näemmä kovempi halu miellyttää kuin mulla on ollut. Ei tarvitse olla mun kaltainen tietenkään, mutta tässä asiassa se auttaisi kyllä.

Onnistuiko omat vanhempani saamaan mulle paremman itsetunnon, jolla pitää pintansa pintaliitäjiä vastaan vai johtuuko siitä, että mulla on kuitenkin sisaruksia... Vai onko joku tytön iän tekemä temppu, että haluaa hinnalla millä hyvänsä kuulua porukkaan.

 

Joo tätä yritetään. Itse olen lapsesta asti ollut sellainen "ota tai jätä"-tyyppi enkä kovin miellyttämishaluinen, vaikka sosiaalinen kyllä. En ole koskaan ollut siinä "suosittujen" ryhmässä, mutta en ole halunnutkaan, vaan on riittänyt omat kaverit, joilla humaanimmat arvot. Yksinäinen en ole ollut, vaikka en olekaan tyyppiä "kaikkien kaveri".

Huomaan että ärryn tässä myös siitä, että luulin että omani on itseni kaltainen tässä(kin) asiassa kuin monessa muussakin on ollut, mutta on näemmä kovempi halu miellyttää kuin mulla on ollut. Ei tarvitse olla mun kaltainen tietenkään, mutta tässä asiassa se auttaisi kyllä.

Onnistuiko omat vanhempani saamaan mulle paremman itsetunnon, jolla pitää pintansa pintaliitäjiä vastaan vai johtuuko siitä, että mulla on kuitenkin sisaruksia... Vai onko joku tytön iän tekemä temppu, että haluaa hinnalla millä hyvänsä kuulua porukkaan.

Siun tyttö vasta opettelee näitä juttuja. Ei kai me äidit voida muuta kuin yrittää sanoa, mitä mieltä itse olemme. Mie olin kanssa juuri tuollainen kuin sinäkin .

 

Mä ehkä vähän hellittäisin tuon kavereiden osuuden miettimisen. En menisi kuitenkaan esim.vanhemmille puhumaan. Tyttösi vielä aika pieni, ehtii kyllä jalostua vielä. Osittain tuntuu, että parempi antaa lasten touhottaa keskenään ja katsoa jotain läpi sormien. Esim. sen takia, että pysyvät avoimina. Ainakin meillä on riittänyt se, että omaani kasvatan ja kerron mikä on oikein ja mikä väärin. Ja olen yrittänyt saada eläytymään syrjityn asemaan yms. Jskus olen suorastaan käskenyt (jo kouluikäistä lähinnä), ettei saa osallistua tiettyihin juttuihin,kuten kiusaamiseen. Ja kun harvemmin puuttuu asioihin, ehkä uskovatkin silloin.

 

Mä ehkä vähän hellittäisin tuon kavereiden osuuden miettimisen. En menisi kuitenkaan esim.vanhemmille puhumaan. Tyttösi vielä aika pieni, ehtii kyllä jalostua vielä. Osittain tuntuu, että parempi antaa lasten touhottaa keskenään ja katsoa jotain läpi sormien. Esim. sen takia, että pysyvät avoimina. Ainakin meillä on riittänyt se, että omaani kasvatan ja kerron mikä on oikein ja mikä väärin. Ja olen yrittänyt saada eläytymään syrjityn asemaan yms. Jskus olen suorastaan käskenyt (jo kouluikäistä lähinnä), ettei saa osallistua tiettyihin juttuihin,kuten kiusaamiseen. Ja kun harvemmin puuttuu asioihin, ehkä uskovatkin silloin.

En oo aiemmin puuttunut. Arastan itsekin vähän puhua sille toiselle äidille, kun en oikeasti tunne juuri yhtään, niin en osaa sanoa, minkä tyylinen ihminen on kyseessä.

Yritän omaani kasvattaa, koetan vahvistaa itsetuntoa... ehkä se auttaa. Tuollaista toisten arvottamista ulkonäön takia en tuu hyväksymään.

 

En oo aiemmin puuttunut. Arastan itsekin vähän puhua sille toiselle äidille, kun en oikeasti tunne juuri yhtään, niin en osaa sanoa, minkä tyylinen ihminen on kyseessä.

Yritän omaani kasvattaa, koetan vahvistaa itsetuntoa... ehkä se auttaa. Tuollaista toisten arvottamista ulkonäön takia en tuu hyväksymään.

Etköhän sä ihan oikeilla jäljillä ole. Ja tosiaan, onhan se vähän yllätys kun lapsi onkin hiukka erilainen kuin itse. Mutta niissäkin piirteissä voi olla jotain hyvää, mikä tulee ilmi vähän isompana.