Eikö oma mies olekin aika huono ystävän korvike?

[QUOTE="Vieras";23139032]Minulla ainakin on 2 naiskaveria, joille voisin puhua jos olisi äärimmäinen tarve. Noin yleensä tapaan heitä aika harvoin, mutta olemme silti ihan hyviä ystäviä. Kaipa vakka on kantensa valinnut, koska heidän kanssa ei ole pakkotapaamisia tai -soittamisia, vaan tavataan kun tavataan ja silti pysytään ystävinä. Enkä todellakaan tilitä parisuhteeni asioita heille, mutta jos hätä olisi, voisin kyllä ja he voivat tehdä saman minulle. Molemmat itseasiassa ovatkin kertoneet kerran jotain parisuhteistaan, mutta heillä on ollutkin silloin hyvät syyt tehdä niin, eikä se ole ollut mitään jatkuvaa. Minä en ole tilittänyt, koska ei ole ollut mitään aihetta.[/QUOTE]


Näinhän mullakin on. Mulla on ystäviä, joita en näe usein ja todellakaan en tilitä joka asiaa heille, mutta kun näemme tai soittelemme jatketaa siihen mihin jäätiin ja tiedän, että voin puhua heille kaikesta, myös vaikka mahdollisista aviohuolista.

 

Meillä kohtaa myös puheenaiheet ja mielenkiinnot, ei täysin tietenkään (miehellä on sellaisia kiinnostuksen kohteita joista minä en oo kiinnostunut, ja mulla sellaisia joista mies ei niin välitä, mutta paljon on yhteisiäkin mielenkiinnon kohteita). On samanlainen huumorintaju ja monessa suhteessa samanlainen ajatusmaailma. Maailmankatsomus meillä on eri, kun toinen uskoo ja toinen on ateisti.

Mutta mun mies on mun mies, ei se oo mun ystävä sinänsä...en minä ystävieni kanssa kotiani tai vuodettani jaa, jne

Mieheni on tosiaan myös asuintoverini, kaiken muun ohella.

Mies on mulle yksi rakkaimmista ihmisistä. En pysty sanomaan että kaikkein rakkain, koska äiti, isä, veli, muutama ystävä yms ovat myös niitä 'kaikkein rakkaimpia'. En pysty enkä halua laittaa heitä järjestykseen, onneksi siihen ei ole mitään tarvettakaan. Lapset nyt tietty on ykkösiä. Mutta tiedän, että pystyisin elämään ilman miestäni, mun maailma ei loppuisi jos meille tulisi ero tai jos mies kuolisi, kun on niin paljon niitä muitakin rakkaita ja syytä elää.

Mutta eiks se mies silloin ole paljon enemmän kuin "pelkkä" ystävä? Ystävän kanssa ei jaeta kotia ja vuodetta,miehen kanssa jaetaan. Mutta sulkeeko se pois sen että mies ei sen LISÄKSI voisi olla myös ystävä? Mulle mies on ystävä ja paljon enemmän. Mulla on myös muutama todella rakas ystävä,muutama läheisempi kaveri ja paljon tuttuja,mutta kyllä mulle mies on aina ykkönen Sun tekstistä saa sen kuvan,että joo,asutte yhdessä ja pyöritätte yhteistä perhettä,mutta koko homma on vähän etäistä ja molemmilla on enimmäkseen ne omat elämät jotka kohtaavat satunnaisesti olohuoneen sohvalla. Mun käsitys elämänkumppanista on hieman erilainen.

 

[QUOTE="huoh";23139865]Mutta kyllähän sä ymmärrät että kaikki kuolee joskus? Se nyt vaan on kylmä fakta.
Toinen teistä jää yksin jos ei ole muita ystäviä.[/QUOTE]

Kato voi ne ystävätkin kuolla, oletko tullut ajatelleeksi? Sinäkin voit kuolla, vaikka huomenna? Elätkö koko elämäsi miettien mahdollisia kuolemisia?

 

[QUOTE="huoh";23139865]Mutta kyllähän sä ymmärrät että kaikki kuolee joskus? Se nyt vaan on kylmä fakta.
Toinen teistä jää yksin jos ei ole muita ystäviä.[/QUOTE]

No jos mies on se kaikkein tärkein ja läheisin ja paras ystävä,niin sulkeeko se edelleen pois kaikki muut ihmiskontaktit? Jos mun mies kuolee,niin en jää yksin sillä mulla on ystäviä ja sukulaisia. Mutta menetän parhaan ystäväni ja elämänkumppanini.

 

[QUOTE="vieras";23139880]Mutta eiks se mies silloin ole paljon enemmän kuin "pelkkä" ystävä? Ystävän kanssa ei jaeta kotia ja vuodetta,miehen kanssa jaetaan. Mutta sulkeeko se pois sen että mies ei sen LISÄKSI voisi olla myös ystävä? Mulle mies on ystävä ja paljon enemmän. Mulla on myös muutama todella rakas ystävä,muutama läheisempi kaveri ja paljon tuttuja,mutta kyllä mulle mies on aina ykkönen Sun tekstistä saa sen kuvan,että joo,asutte yhdessä ja pyöritätte yhteistä perhettä,mutta koko homma on vähän etäistä ja molemmilla on enimmäkseen ne omat elämät jotka kohtaavat satunnaisesti olohuoneen sohvalla. Mun käsitys elämänkumppanista on hieman erilainen.[/QUOTE]

Mä en vaan osaa käyttää sanaa "ystävä" kun puhun miehestäni. Vetäkää te siitä virheelliset johtopäätöksenne jos haluatte

 

Toiset on löytänyt sen Oikean, toiset on tyytynyt vähän huonompaan. Kukin tavallaan.

Mä en huolisi hyvää ystävääni puolisoksi, mä kaipaan siltä, jonka kanssa jaan arjen eriasioita, kuin ystävästäni.

 

Teillä mies tulee ykkösenä, lapset kakkosena, muu perhe kolmosena ja ystävät neljäntenä? Onnea vaan...

 

Mä en huolisi hyvää ystävääni puolisoksi, mä kaipaan siltä, jonka kanssa jaan arjen eriasioita, kuin ystävästäni.

Mä en huolisi puolisokseni ihmistä,jonka kanssa en voisi kuvitella ystävystyväni.

 

Teillä mies tulee ykkösenä, lapset kakkosena, muu perhe kolmosena ja ystävät neljäntenä? Onnea vaan...

No jos puhutaan nyt ihan aikuisten kesken ja jätetään ne lapset pois =) Kun käsittääkseni tässä oli kyse miehestä ja ystävistä? Ai sulla menee äiti ja isi ykkösenä,muut kaverit ja ystävät kakkosena ja mies tulee sit jossain siellä perässä jos nyt ei ketään tärkeempää vielä satu siihen väliin? Onnea vaan,hyvän miehen oot löytäny.

 

Kato voi ne ystävätkin kuolla, oletko tullut ajatelleeksi? Sinäkin voit kuolla, vaikka huomenna? Elätkö koko elämäsi miettien mahdollisia kuolemisia?

Öööh, en... Mutta mulla on monta ystävää, ei kaikki yhtäaikaa kuole.
Mun isä nyt vaan on kuollut kun olin teini niin tiedän varsin hyvin millaista on kun on laittanut koko elämänsä toisen ihmisen varaan.

 

[QUOTE="vieras";23139923]No jos mies on se kaikkein tärkein ja läheisin ja paras ystävä,niin sulkeeko se edelleen pois kaikki muut ihmiskontaktit? Jos mun mies kuolee,niin en jää yksin sillä mulla on ystäviä ja sukulaisia. Mutta menetän parhaan ystäväni ja elämänkumppanini.[/QUOTE]

Aloitushan oli että mies korvaa ystävät vai luinko jotenkin väärin?

 

Teillä mies tulee ykkösenä, lapset kakkosena, muu perhe kolmosena ja ystävät neljäntenä? Onnea vaan...

Jos sanoo, että oma mies on paras ystävä, tämä on lopputulema?

Ilmeisesti naiset, joilla näin ei ole, on vaan tyhmiä.

 

[QUOTE="vieras";23139941]Mä en huolisi puolisokseni ihmistä,jonka kanssa en voisi kuvitella ystävystyväni.[/QUOTE]


En sano, etteikö mies olisi mun ystäväni, mutta hän on erilainen ystävä, kuin naispuoleiset ystäväni.

 

[QUOTE="huoh";23139966]Öööh, en... Mutta mulla on monta ystävää, ei kaikki yhtäaikaa kuole.
Mun isä nyt vaan on kuollut kun olin teini niin tiedän varsin hyvin millaista on kun on laittanut koko elämänsä toisen ihmisen varaan.[/QUOTE]

Vaikka mieheni on paras ystäväni, en ole laittanut elämääni hänen varaansa.
Olen itsenäinen ihminen ja pystyn selviämään asioista itsekseni, pystyn käsittelemään asioita itse ja elämään yksin.

Ette tekään niiden parhaiden ystävienne kanssa voi elää jos miehenne sattuu kuolemaan. Ihan samalla tavalla omillanne teidänkin on selvittävä. Teille se vain voi olla vaikeampaa, jos olette aina tottuneet siihen, että menette ystävänne luo ratkomaan ongelmianne.
Ei ne ystävätkään aina jaksa, heillä voi olla vaikeaa itselläänkin. Siksi pitäisi ensisijaisesti olla itsensä paras ystävä, osata itse käsitellä asioita, eikä aina tukeutua jonkun toisen olkapäähän.

 

Onhan se meiskin ystävä mutta erilailla, on paljon asioita joista puhun vain naispuolisten ystävien kanssa joita mies ei ymmärtäisi ja tuskin haluaisikaan ymmärtää. Mies on sitten omalla tavallaan myös ystävä että kumppani jonka kanssa ja jaetaan taas eriasiat joita ei sitten naisystävien kanssa välttämättä puida/tehdä.

 

Mulla ainakin miehen kanssa puhutaan ne vakavat ja syvälliset + tärkeät asiat. Naiskavereiden kanssa puhutaan vain sellaista kevyttä kenttälätinää, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä. En mä nyt kovin tärkeänä noita naiskavereita pitäisi. Kyllä mies on tärkeämpi ystävä kuin kukaan nainen on.

 

Nyt ymmärrän sen miksi joskus mustat valittaa harmaista.

Asia on minun osaltani loppuunkäsitelty. Olen aivan varma, että teistä jankkaajista suurin osa on miehiä. Naiset sentään osaa käyttäytyä.

 

[QUOTE="vieras";23140100]Nyt ymmärrän sen miksi joskus mustat valittaa harmaista.

Asia on minun osaltani loppuunkäsitelty. Olen aivan varma, että teistä jankkaajista suurin osa on miehiä. Naiset sentään osaa käyttäytyä.[/QUOTE]

Minusta on erittäin mielenkiintoista, että meitä epäillään miehiksi. Mistä se kertoo, jonkinlaisesta torjunnasta? Onko jotenkin järkyttävää, että oikeasti on naisia, joille se mies on niin läheinen ja rakas ja että joillakin on niin hyvä parisuhde? Vai omatuntoko kolkuttaa, kun on tullut tilitettyä parisuhteen intiimit asiat pitkin kyliä? Ihmetyttää vain...

 

Ystävä ei ole mikään terapeutti. On tosi raskasta olla ystävä sellaiselle, joka kaataa toisen niskaan parisuhdevyyhtinsä. Vastenmielistä.

Tuo on todellakin niin totta. Tai minkä tahansa muun vyyhtinsä. Itselläni oli eräs tällainen kaveri, joka kyllä kävi oikeassakin terapiassa, mutta joka piti minua jonkilaisena kyökkiterapeuttinaan..! Yritinpä puhua mistä tahansa muusta, jutut kääntyivät aina hänen surkeuteensa ja suuriin ongelmiinsa. Todella rasittavaa ja ärsyttävää. Sattuneesta syystä en ole halunnut pitää tyyppiin yhteyttä moneen kuukauteen enkä aiokaan enää pitää.

 

Kannattaa lukea!

"Vanhasen mukaan naiset puhuvat parisuhteen asioista miehiä holtittomammin: ”Miehillä sovinnaisuuden raja on yleensä paremmin tiedossa kuin naisilla.” Epäluottamus voi lisääntyä jos epäillään, että elämänkumppani tilittää omia yksityisasioita sellaisessa seurassa, josta ne voivat levitä eteenpäin. Näin käy helposti etenkin, jos suhteessa on jo valmiiksi mustasukkaisuutta.

”Parisuhteen ongelmat kannattaa pyrkiä selvittämään suhteen sisällä. Tarvittaessa kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen”, Vanhanen neuvoo. Vanhemmat ja ystävät eivät yleensä ole parhaita antamaan neuvoa parisuhdeasioissa, koska heidän suhtautumisensa on tunnelatautunut. ”Vastaanotolleni tulee erityisen paljon nuoria ihmisiä, jotka pohtivat uskaltavatko he sitoutua kumppaniinsa. Näissä asioissa esimerkiksi vanhemmat ovat yleensä hyvin puolueellisia”, sanoo Vanhanen."

http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/parisuhteessa/parisuhdeterapeutti-parisuhteen-asioilla-ei-kannata-retostella

 

[QUOTE="vieras";23140100]Nyt ymmärrän sen miksi joskus mustat valittaa harmaista.

Asia on minun osaltani loppuunkäsitelty. Olen aivan varma, että teistä jankkaajista suurin osa on miehiä. Naiset sentään osaa käyttäytyä.[/QUOTE]

Kannattaa heivata se ukko ja ottaa nainen tilalle. Kun ei niistä miehistä mihinkään oo,ystäviks ainakaan.

 

Teillä mies tulee ykkösenä, lapset kakkosena, muu perhe kolmosena ja ystävät neljäntenä? Onnea vaan...

Mulla tulee mies ja lapset ykkösinä, siis mun perhe. Mikäs siinä on niin väärin jos asettaa oman perheen elämässä ensisijalle? Mutta senkus asetat ystävät ykkösiksi tai kakkoseksi lasten jälkeen..ei ihme jos ukko lähtee. Mietippä jos miehes rankkais sut elämässään 3. tai 4. sijalle? Mikä sota siitä nousis...

 

Naiset eivät jankkaa. Saa kuulla tarpeeks jankkausta kotona miehiltä ja lapsilta.

 

Siis että oma mies on hyvä ystävä että on sitten erikseen ne "tyttökaverit"? Eihän ne sulje toisiaan pois kun vaan luottamus pelaa. Eli ei höpise ystävän luottamuksellisia asioita miehelleen, eikä myöskään niitä miehen/parisuhteen luottamuksellisia asioita ystäville?

 

Mulla tulee mies ja lapset ykkösinä, siis mun perhe. Mikäs siinä on niin väärin jos asettaa oman perheen elämässä ensisijalle? Mutta senkus asetat ystävät ykkösiksi tai kakkoseksi lasten jälkeen..ei ihme jos ukko lähtee. Mietippä jos miehes rankkais sut elämässään 3. tai 4. sijalle? Mikä sota siitä nousis...

Peesi tälle. En mäkään haluais olla semmosen ihmisen kanssa,jolle olisin vaan joku muiden joukossa,jossain siellä jonon hännillä. Ja joka aattelis musta niin että ei sille mitään voi kertoa kun ei se kuitenkaan ymmärrä.