eilen tuli tosi paha mieli kun käytiin kylässä..

  • Viestiketjun aloittaja vierailen
  • Ensimmäinen viesti
vierailen
kaveripariskunnalla joilla on reilu 4-vuotias lapsi.
meidän lapsi ja heidän lapsi sit leikkivät lastenhuoneessa kun yhtäkkiä tää kavereiden lapsi tuli itku silmässä siihen huoneen ovelle ja pyysi monta kertaa että "äiti?äiti?..". ja mun kaveri - ei reagoinut mitenkään pitkään aikaan vaikka lapsi oli ihan itku kurkussa. sitte lopulta ärähtäen kysyi et "MITÄ?". no lapsi sitten vaikeana sopersi itkun seasta, että oli pissannut housuunsa.Mun kaverin reaktio oli vaan "sano isälles". no sitte isä kävi pesee lapsensa jne mut sen jälkeenkin vanhemmat vaa kyseli lapselta että "miks sä kusit housuus??ei isot lapset kuse housuusa!".

tuli tosi paha mieli tilanteessa ja teki mieli upota sinne sohvan sisään.
no, pitipä tääki nyt purkaa tänne .
 
no
tiedän vanhempia, jotka nöyryyttävät lapsiaan milloin milläkin aiheella vieraitten kuullen ja luulen se olevan opittu malli omaa kotoaan. eli näkee, että ei riitä päässä järkeä muuttaa sukupolvien ketjua vaan annetaan sen jatkua. vihaksi pistää.
 
Kauheeta nöyryyttää pientä noin :eek: Muistan vielä ite kun äiti tykkäsi harrastaa tuota, voin kertoa ettei ihan heti selviäkään. Jos nyt pääsee itsetunto kasvamaan ollenkaan, kun elää lapsuutensa itseään häveten :/
 
vierailen
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
:/ Kurjaa

Onko äiti aina tuollainen lasta kohtaan vai oliko erikoistapaus?
no heillä on mun mielestä aina ollut vähän kylmä suhtautuminen lapseensa. siis vain mun näkemys. mutta en oo ikinä nähnyt että halailtais tai höpsyteltäis tai että edes juteltais lapsen kanssa.
ja siis nää meidän kaverit on kuitenkin ihan "normaaleja".
 
Kippuravarvas
Alkuperäinen kirjoittaja vierailen:
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
:/ Kurjaa

Onko äiti aina tuollainen lasta kohtaan vai oliko erikoistapaus?
no heillä on mun mielestä aina ollut vähän kylmä suhtautuminen lapseensa. siis vain mun näkemys. mutta en oo ikinä nähnyt että halailtais tai höpsyteltäis tai että edes juteltais lapsen kanssa.
ja siis nää meidän kaverit on kuitenkin ihan "normaaleja".
Miksihän lapsi on edes haluttu jos noin on?
 
Tuli surullinen olo, kun luin että äiti ei reagoinut itku kurkussa kutsuvaan lapseen. Ikävää ettei asiaa voitu hoitaa kaikessa hiljaisuudessa pesten ja vaatteet vaihtaen ja todeta että "leikin tiimellyksessä käy vahinkoja, ei se haittaa". Meitä vanhempia on niin moneen :'( .
 
lehmu
Alkuperäinen kirjoittaja vierailen:
lapsi on kotihoidossa. äiti tekee kotonaan töitä.
voisiksä... jotenkin koettaa ehdotella, että päivähoidossa saisi seuraa ja äiti saisi keskittyä töihinsä. Yrittäisit jotenkin tehdä myyräntyötä sen asian eteen? Tai sit voisitko alkaa hakea lasta teille leikkimään aika usein "jotta äiti saa keskittyä töihinsä" ja alkaisit itte kannustaa sitä lasta.

Ei se oo sun tehtäväs, mutta... lapsi on aika heikoilla.

 
vieras
Sanoitko äidille mitään asiasta? Nelivuotiaan on vaikea puolustaa itseään. Minä ainakin olisin maininnut äidille että vois vähän ajatella miten käyttäytyy PIENTÄ lasta kohtaan. Vaikka se kaverisuhde kärsisikin.
 
vierailen
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sanoitko äidille mitään asiasta? Nelivuotiaan on vaikea puolustaa itseään. Minä ainakin olisin maininnut äidille että vois vähän ajatella miten käyttäytyy PIENTÄ lasta kohtaan. Vaikka se kaverisuhde kärsisikin.
en sanonut mitään asiasta.
tää ei sinänsä ole eka kerta, kun joku tällanen tilanne tulee eteen kun ollaan heidän kanssaan. paskahan mä olen, kun en saa sanottua=( miehen kanssa kauhistellaan sitten.ei oo vaan oikeesti helppoo sanoo tollasesta!

tää mun kaveri on perhepäivähoitaja. voitteko kuvitella. meinasin, et en viiti sitä paljastaa, kun pph:t saa täl palstal niin paljon p*skaa niskaansa muutenki.
kaveri kyl sanoon aina, et ne hoitolapset on ihania ja helppoi ja kivoja, mut "tää oma on pahin". =(
 
vieras
Tulin tästä tosi surulliseksi, kun eläydyin pienen asemaan... Kunpa me aikuiset olisimme fiksumpia. Kumpa uskaltaisimme sanoa toiselle aikuiselle ja toisaalta itse ottaa vastaan kommentit, jos poljemme pieniä.
 
Tuli tässä illan mittaan palattua arkisen aherruksen lomassa ajatuksissa aiheeseen.

Onkohan niillä vanhemmilla muita huolia; työstä, toimeentulosta, (mielen)terveydestä, läheisistään? Tai minkälaista niiden oma lapsuus on ollut, ovatko tekemisisää lapsiperheiden kanssa ja onko lapsi todella suunniteltu vai vaan tupsahtanut heidän elämäänsä.

Jo sillä, että kiinnostuisi tosissaan lapsen vanhempien asioista ja huolista, saattaisi saada ihan tolkuttoman suuren muutoksen koko perheen elämään. :hug:
 
vieras
No ei tuo vielä mitään. Kaverin 3v pissaa useesti housuunsa, kerrankin olin kyläilemässä pari tuntia ja lapsi pissasi housuunsa ja äippä päätti rankaista niin että sai olla kusiset vaatteet päällä koko sen ajan kun oltiin siellä. Ja tästä äidistä oli myös niiiiiiiiiin rasittavaa, kun muksu kusee yöllä sänkyynsä, kuulema pitää kohta heittää patja menemään, kun haisee niin kuselta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
 

Yhteistyössä