Esikoinen syntyi sektiolla 2005. Nyt synnytin toisen pari kuukautta sitten alateitse. Ei mitään ongelmia tai erityisiä juttuja. Kohtu on heikompi arven kohdalta, mutta se on _todella_ epätodennäköistä ettei se kestäisi synnytystä. Esikoisen sektio ei siten vaikuttanut mitenkään seuraavan synnytykseen.
Ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla uhkaavan hapenpuutteen takia. 7cm avautumisen jälkeen synnytys ei enää edennyt. Kun leikattiin selvisi, että vauva oli kietoutunut napanuoraansa niin ettei päässyt etenemään.
Toinen vauva syntyi pikavauhtia kolmessa tunnissa ilman kivunlievityksiä (ei ehtinyt saada epiduralia). Alatiesynnytys oli kaikin puolin kokemuksena mukavampi, joten voin suositella!
Vaikeaa näitä kahta synnytystapaa on verrata. Mulla ainakin ne olivat niin täysin erilaiset. Ekassa tunnelma oli rauhallinen koko päivän avautumisvaiheen ajan. Kuunneltiin miehen kanssa musiikkia ja otettiin rennosti (tai niin rennosti kuin siinä voi..). Epidural vaikutti hyvin, joten kipuja oli vain vähän. Leikkauksesta en pitänyt koska koko alakropan puudutus sai mut paniikkiin ja muutenkin leikkaukseen joutuminen oli pettymys kun tuntui, että siinä vaiheessa olisi ollut niin vähän lisää pukata lapsi maailmaan.
Alatiesynnytyksessä taas mun kohdalla edettiin niin nopeasti, ettei ehtinyt tylsää tulla missään välissä. Tuli tosi kiire sairaalaan ja ehdin olla siellä tunnin niin vauva oli jo maailmassa. Kivut olivat tietty omaa luokkaansa ilman kivunlievityksiä, mutta ne oli onneksi nopeasti ohi. Ja ainakin mulle jäi siitä niin voittajafiilis, että sain ensinnäkin synnyttää alateitse ja että kestin ne kivut kuin mies, eiku Nainen. Olisin mä epiduralin halunnut, mutta ei se mitään, että meni näin. Kyllä nainen on luotu ne kivut kestämään.
Sektiosta en noussut sängystä pariin päivään, haava oli tosi kipeä ja vauvan hoito ja nostelu vaikeaa. Alatiesynnytyksestä taas oli jalkeilla heti ja vauvan hoito sujui vaivatta. Imetys onnistui molemmissa tapauksissa.
Alatiesynnytyksessä tehtiin episiotomia, mutta muita repeymiä, ruhjeita ym ei tullut. Haava oli istumakunnossa viikon jälkeen, kahden viikon jälkeen ihan parantunut ja kivuton. Sektiohaava taas oli pidempään kipeä ja sattui muistaakseni tosi pitkään kun vauva vaikka potki siihen. Mutta parani sekin hyvin.
Toipuminen tuntui raskaammalta sektiosta ehkä senkin takia, että menetin ekassa synnytyksessä verta 900ml, toisessa vain 300ml. Sillä ei varmaan ollut yhteyttä synnytystapaan (?), mutta kuitenkin.
Eli hyviä kokemuksia mulla alatiesynnytyksestä vaikkei sektiosta traumoja jäänyt. Lopputulos kuitenkin ratkaisee. Tsemppiä teille, hyvin se menee!
