ei tule mitään
Siltä minusta ainakin tällä hetkellä tuntuu, kun vertaan itseäni muihin ihmisiin.
Täytän tänä vuonna 37 vuotta... kolmen vuoden päästä olen nelikymppinen, ja käytännössä en ole saanut mitään elämässäni aikaiseksi.
Minulla ei ole miestä eikä lapsia, ei ystäviä, ei vakituista työpaikkaa (urasta puhumattakaan), ei omaa asuntoa, ei autoa, ei mitään.
Joskus vielä jaksoin yrittää, mutta kaiken suhteen tuntuu siltä, että hakkaan vain päätäni seinään. En löydä ystäviä mistään, enkä miestä. (en ole itse asiassa seurustellut kunnolla ikinä, ja olen varmaan jo liian vanha, että kukaan enää kiinnostuisi minusta). Töitäkään ei löydy, sillä kuka palkkaa ihmisen, joka ei ole koskaan ollut vakituisessa työssä elämänsä aikana. (vaikka töissä muuten olen ollutkin).
Sen kun vaan tietäisi ja keksisi, että mikä minussa on vikana. Että miksi minä en pysty samaan, mihin kaikki muut ihmiset pystyvät.
Täytän tänä vuonna 37 vuotta... kolmen vuoden päästä olen nelikymppinen, ja käytännössä en ole saanut mitään elämässäni aikaiseksi.
Minulla ei ole miestä eikä lapsia, ei ystäviä, ei vakituista työpaikkaa (urasta puhumattakaan), ei omaa asuntoa, ei autoa, ei mitään.
Joskus vielä jaksoin yrittää, mutta kaiken suhteen tuntuu siltä, että hakkaan vain päätäni seinään. En löydä ystäviä mistään, enkä miestä. (en ole itse asiassa seurustellut kunnolla ikinä, ja olen varmaan jo liian vanha, että kukaan enää kiinnostuisi minusta). Töitäkään ei löydy, sillä kuka palkkaa ihmisen, joka ei ole koskaan ollut vakituisessa työssä elämänsä aikana. (vaikka töissä muuten olen ollutkin).
Sen kun vaan tietäisi ja keksisi, että mikä minussa on vikana. Että miksi minä en pysty samaan, mihin kaikki muut ihmiset pystyvät.