Elämän tarkoitus uskovaiselle.

Teen tämän kirjoituksen, jotta kasvettuaan aikuisiksi, lapseni voisivat lukea mitä isi ajatteli elämästä vuonna 2015.

I VAHVAN MIELEN MÄÄRITELMÄ:

Kun mieleltään vahva kohtaa epämiellyttävän tapahtuman elämässään, hän ymmärtää tilanteen ja pyrkii kehittämään toimintaansa, jotta mahdollisuus saman toistumiseen pienenisi.

Tämä on vaikeampaa, miltä kuulostaa:

Ihminen on luonut kaksi pakokeinoa sille, että pudottuaan syvään veteen henkilön ei ole pakko opetella uimaan, vaan voi tarttua näennäiseen pelastukseen.

1. Tilanteesta pakeneminen (päihteet, hetkelliset nautinnot..)

2. Vastuun siirtäminen muille (uskonnot, geenit, kasvatus...)

jos, kuitenkin päättää selvitä omin voimin, pitää ymmärtää, että mieli tarvitsee armahduksen päästäkseen tapahtuneen yli. Tässä onkin uskontojen todellinen polttoaine, eli ulkoinen armahdus ( Ripittäytyminen , Jeesuksen kuolema yms.) Jos mieli turvaa ulkoiseen armahdukseen se ei muokkaa toimintaansa, vaan toistaa huonoksi havaitsemiaan toimintamalleja. Terve mieli hyväksyy sen, ettei ole

täydellinen ja armahtaa itse itsensä.

II TOISEN IHMISEN KUNNIOITTAMINEN:

Kasvattajan tärkein tehtävä on opettaa kunnioittamaan toisen ihmisen omaa tahtoa. Se, että ajattelen asiasta eritavalla kuin sinä ei vähennä ihmisarvoasi ja toisinpäin.

Pehmein tapa opettaa tämä lapselle on turvallisessa kodissa, onnellisessa ilmapiirissä. Kaikille ei satu mainitut olosuhteet lapsena, joten seuraavassa vaiheessa saman pyrkii opettamaan koulu, sekä armeija. Ne käyttävät astetta kovempia keinoja: Ulkoiset erilaisuudet poistamalla ( Kaikilla samat vaatteet, työtehtävät, ruokailut yms.) toivotaan että nuori huomaisi itse ihmisten sisäisen erilaisuuden. Sen voi aikuisenakin oppia, mutta se vaatii tahtoa kehittyä.

III ENTÄ SE USKOVAISUUS?

"Jumala on rakkaus" - lause jonka eri uskonnot ovat omineet itsekkäin tarkoitusperin, vaikka sanoman pitäisi olla universaali.

Molemminpuolinen rakastava yhteys toiseen ihmiseen luo tarkoituksen elämään. Kun sen saavuttaa sen kyllä tuntee.

Vaikka tämä yhteinen liekki palaisi kuinka voimakkaana, sitä ei saa pitää itsestäänselvyytenä vaan sen ylläpito on työ, jota varten me täällä olemme.

Kun rakastan toista ymmärrän hänen inhimillisyytensä, ja annan anteeksi hänen tekemänsä virheet. Tässä pitää olla kuitenkin tarkkana, ettei itse kisko toista vedestä vaan antaa toisen itse oppia uimaan turvallisessa altaassa.

Eli, uskon rakkauteen.

IV MAMMONA

Ihmisen on hyvä käsittää, että tässä maailmantilanteessa käytettävissä oleva varallisuuden määrä ei kulje samassa suhteessa sen hankkimiseen käytetyn ajan kanssa. Eli Suomeksi, keskustakaksion arvoa vastaavan pääoman sijoittamalla pörssiin, tienaa noviisikin parissa kuukaudessa saman mitä tehdastyöläinen vuodessa. Onkin tärkeää, ettei tee työtä palkan orjana, vaan virkistääkseen mieltään.

Hankitulla varallisuudella on arvoa vain sinulle itselleen, siihen on petollista turvata.Täytyy ymmärtää, että poliisi, roisto tai valtio voi viedä kaiken irtoavan, ja nukkua hyvät yöunet päälle. Hedelmällisin sijoituskohde onkin rakkaat ihmiset. Ihmisluonteella on tapana muistaa itseään kohdannut hyvä teko.

Vielä lopuksi tarina, joka ei ole omani mutta kiteyttää asian, niinkuin minä sen näen.

Harvardin businesskoulun oppilas oli lomallaan Karibialla. Aamulla hän näki kalastajan lähtevän pienellä veneellään merelle. Kalastaja palasi jo parin tunnin kuluttua hymyilevänä muutaman pyydystetyn kalan kanssa. Oppilas kysyi: "Miksi tulit jo nyt takaisin, vaikka kala kävi noin hyvin pyydykseen" johon kalastaja vastasi: "Pidän kalastuksesta, minulla on siihen lahjoja. Teen sitä vain sen verran kuin tuntuu mukavalta - Perhe saa syödäkseen ja loput myyn kauppiaalle"

Oppilas innostui: " Sinunhan pitää opiskella liiketaloutta, ja perustaa yritys. Sitten ottaa lainaa ja hankkia isompi kalastusalus. Aina kun tulee mahdollisuus niin laajentaa yritystä, ja jos ahkeroit tarpeeksi pitkää päivää, parinkymmenen vuoden kuluttua joku suuryritys varmasti ostaa yrityksesi vuorellisella rahaa."

- "jotta voin tehdä mitä?" Kalastaja kysyy

- "Sitten voit kalastaa vain sen verran kuin tuntuu mukavalta" vastaa oppilas.

Pidätän oikeuden mahdollisiin mielipiteiden muutoksiin Kommentoi, jos jaksoit lukea loppuun. Jos haluat keskustella elämästä niin: rauhantekija84@hotmail.com on sähköpostiosoite.

 

Luin tyyliin ensimmäisen ja viimeisen virkkeen. Oikeestikko aiot näyttää tän keskustelun kun lapses ovat isoja? Näytätkö kommentitkin, että pitäiskö meidän antaa vaiks vähän toisenlaista näkökulmaa tähän asiaan?

 

Mh. Lapsista kasvaa varsin viisaita.
Muista kuitenki että kasvatus työ on tämä hetki. Äitini toisti mantraa "kohtele muita niin kuin haluaisit muita kohdeltavan" ja kohteli minua kuin paskaa.
Panosta siihen että sinun ja lapsesi väli ovat ja kasvava toisia kunnioittavasti. Silloin myös lapsesi kuuntelee ja arvostaa näkemyksiä. Muussa tapauksessa ne vain kuullaan.

 

Mh. Lapsista kasvaa varsin viisaita.
Muista kuitenki että kasvatus työ on tämä hetki. Äitini toisti mantraa "kohtele muita niin kuin haluaisit muita kohdeltavan" ja kohteli minua kuin paskaa.
Panosta siihen että sinun ja lapsesi väli ovat ja kasvava toisia kunnioittavasti. Silloin myös lapsesi kuuntelee ja arvostaa näkemyksiä. Muussa tapauksessa ne vain kuullaan.

Haha itseäsi kohdeltava

 

Valvon tässä taas kerran unetonta yötä ja luin tekstisi.

Pakko puuttua noihin kristinuskoa sivuaviin kohtiin.
-kristinuskossa Jumalalle annetaan kaikki loppuvastuu ja Jumalalta tulee kaikki, mutta se ei tarkoita sitä että itse ollaan kuin Ellun kanat. Kristityn on toimittava työntekijänä, puolisona, vanhempana ym.vähintään yhtä vastuullisesti ja aktiivisesti kuin ei-uskovat.
Jos uskova laiminlyö vaikka perhettään niin se ei ole oikein, ja semmoinen ei voi vain ajatella että "Herran haltuun" tekemättä mitään itse.

Ihmisen tulee tehdä ne tehtävät mitä hänelle kuuluu ja kulkea rukoillen, ja SILLOIN hän voi antaa kaiken Herran haltuun. Tuon ihmisen tekemisenkin mahdollistaa Jumala, eli ihmisen ansioiden saldo pysyy aina nollana. Me tehdään kaikki Jumalan avulla. Jumalan ei tarvitsisi kuin hetkeksi vetäytyä pois meitä avittamasta ja meidän elintoiminnot lakkaisi;jokainen päivä ja hetki on siis lahjaa.

-ulkoinen sovitus kristinuskossa: Ei se, että ulkoistan sovituksen Jumalalle poissulje sitä, ettenkö armahtaisi itseäni tai muita. Isä meidän-rukouksessa tämä tulee ilmi:"anna meille meidän syntimme anteeksi NIIN KUIN mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
Samoin Raamatussa on "Rakasta lähimmäistäsi NIIN KUIN itseäsi", eli itseä ja muita saa rakastaa.

Se, että itsensä ja muiden ihmisten armahtamisen lisäksi kristitty hakee sovitusta suuremmalta taholta eli Jumalalta, johtuu siitä että _kristitty on kohdannut oikeasti Jeesuksen, eli kaikkivaltiaan Jumalan_.

Ja silloin kun on kohdannut Kaikkivaltiaan Jumalan on mieli aika nöyrä. Tajuaa että hei, en ole itse luonut itseäni, en pidä jokaista soluni liikettä tai maailman atomia itse pystyssä, olen kuin hyttynen Itämerellä. Synnintunto on sitä että kokee rikkoneensa Häntä vastaan, joka on luonut tämän kaiken. Ihmisen omatekoinen sovitus itselle ei silloin riitä, vaikka ihmisen onkin tärkeää armahtaa myös itseään.

Uskossa oleminen ei ole kauhunsekaista pelkoa vaan iloa siitä, että itse saa olla pieni ja että Jumala saa olla suuri. Pienelle lapselle tekee psyykkisesti hyvää huomata, että hänen ei tarvitse kannatella itse itseään vaan Isä kantaa.

Saa olla pieni mutta äärettömän paljon rakastettu.

 

Luin tyyliin ensimmäisen ja viimeisen virkkeen. Oikeestikko aiot näyttää tän keskustelun kun lapses ovat isoja? Näytätkö kommentitkin, että pitäiskö meidän antaa vaiks vähän toisenlaista näkökulmaa tähän asiaan?

Huolesi on turha. Lapseni ovat vielä niin pieniä, että heidän ollessaan aikuisiällä, tätä viestiketjua, tai edes minua ei mahdollisesti ole enää silloin olemassa.

 

Ja pöh sanon minä. Ei se elämän tarkoitus ole ihmisellä sen kummempi kuin kastemadollakaan: lisääntyminen ja kuolla pois rakennusaineeksi muille. Sitä se elämän kiertokulku on.

 

Haha itseäsi kohdeltava

Kiitos, että luit viestini. Sillä teolla oli merkitystä minulle.

Riippuvaisen hyväksikäyttö on rikoksista halveksittavin. (tällä tarkoitan aitoa riippuvuutta, kuten lapsen suhdetta holhoajaansa, tai sairaan vastaavaa hoitajaansa)

Vähättelemättä kokemuksiasi voin lohduttaa sinua sillä, että et ole tuomittu toistamaan kohtaamiasi vääryyksiä. Rikkonaisista olosuhteista kasvaakin usein kaikista jalomielisimmät ihmiset. He haluavat suojella rakkaitaan joutumasta kokemaan samoja tunteita kuin itse on käynyt läpi.

Ihmisläheiseksi kasvattaminen tapahtuu esimerkin kautta, ei saarnaamalla. Edes sanaa rakkaus ei tarvitse sanoa ääneen. Ihminen kyllä tunnistaa rakkaudesta syntyvän lämmön tavoittelemisen arvoisena asiana.

Hartain toiveeni onkin, että kun lapseni murrosiässä, hormonien jyllätessä, toistuvasti pettävät luottamukseni, olisin kyllin vahva luomaan turvallisen ilmapiirin, jossa he uskaltaisivat keskustella kanssani asioista, vaikka tietäisivät, etten ole heidän kanssaan samaa mieltä joka asiasta.

 

Valvon tässä taas kerran unetonta yötä ja luin tekstisi. ...

Kiitos myös sinulle.

Toivon ettei lukemasi tuottanut sinulle mielipahaa.

Ymmärrän, että kirjoittamani teksti on länsimaalaisten valtauskontojen mukaan Jumalanpilkkaa. Keskustelu kristityn kanssa itse uskonnosta kantaa heikosti hedelmää, johtuen heidän velvollisuudesta tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi.

Kirjoituksestasi päätellen meidän molempien tunne uskosta on samanlainen, kohde vain on eri.

Keskustelen kyllä mielelläni kanssasi elämästä yleensä, kertoisitko miksi valvot aikana, joka "kuuluisi" pyhittää nukkumiselle?

 

Et sä mua ole loukannut, mutta oli vaan pakko oikoa nuo pari aika yleistä väärää käsitystä kristinuskosta.

Ja siis kärsin ajoittain unettomuudesta, eli jos herään yöllä en saa aina heti uudestaan unta. Sukuvika, mutta tulipahan ihasteltua samalla kaunista kesäaamua...

 

Huolesi on turha. Lapseni ovat vielä niin pieniä, että heidän ollessaan aikuisiällä, tätä viestiketjua, tai edes minua ei mahdollisesti ole enää silloin olemassa.

Niin no sitä vähän mäkin mietin et aika huono idea taltioida ajatelmia lapsia varten johonkin saatanan foorumiin.