Elämäsi suurin suru

Mummini kuolema

 

Isäni sairaus ja itsemurha puoli vuotta sitten. Ei sen rinnalla omat keskenmenot tmv. tunnu oikein miltään.

 

Kuopukseni downin oireyhtymä oli silloin kun hän syntyi elämäni suurin suru, nyt en voi oikein sanoa niin, koska hän tuottaa meille niin paljon iloa pelkällä olemuksellaan. Toki on päiviä, kun suru hiipii mieleen lähinnä silloin kun ajattelen esim. hänen kouluun lähtöään tai saako kavereita tms.

 

Esikoispojan vakava sairaus ja raskaus jouduttiin keskeyttää rv 21+0 :'(
Mummon ja serkun kuolema myös :'(

 

Ei ole mitään noin surullisia ehkä ollut, mutta abortti 16v:nä, oli tosi raskas ja vieläkin kummittelee vaikka aikaa kulunut... Abortin seuraamuksena lensin kotoani pihalle (uskovaiset vanhemmat..) ja välit katkesi 3 vuodeksi. Summa summarum abortti ja sen jälkeiset seuraamukset ovat olleet elämäni pahin suru.

Mielenkiinnosta kysyn, miksi kerroit abortista vanhemmillesi? Itse samanikäisenä olen tehnyt abortin ja halusin salata asian.

 

Munasarjojen menettäminen kasvainten takia, lapsettomana 25-vuotiaana.

Profiilissa lukee että sulla on lapsi. Onko hoidoilla saanut alkunsa?

 

:hug: :'( Tulipa paha mieli teidän puolesta..itelle ei oo tapahtunut mitään noin pahaa, edes ukkejani en ikävöi koska ne oli pahoja ihmisiä, pahoinpitelivät asioita joista ite pidän. :/

Ei keskenmenoja, vammautumisia, tai mitään tuollaista pahaa lapsuudessa (hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä tms.) tms. Mietin vaan millon alkaa sit paukkumaan kaikki paska niskaan..mennyt siinä suhteessa liiankin hyvin. :ashamed:

 

Ei mitään suuri tragedioita mun kohdalla. Terveys on huono mutta ei tappava, ehkä enemmän surettaa mummun alzheimer ja kaikki siihen liittyvä ja isän veljen ennenaikainen kuolema.

 

Mieheni kuolema vain reilu kuukausi sen jälkeen kun olin saanut tietää raskaudestani. Sen surun rinnalla kaikki tuntui pieneltä mutta elämä jatkuu.

 

Isäni mielisairaus joka lopulta johti äitini kuolemaan

 

Kauheita asioita olette joutuneet kokemaan. Voimia kaikille.

 

Isäni menehtyminen keuhkosyöpään,3 kk:n kuluttua isän kuolemasta anopin menehtyminen aivosyöpään, vauvan menehtyminen kohtuun viitisen viikkoa sitten

 

kun kadotin yhteyden Taivaan isään.

 

Se että elämä tuhottiin jo alkumetreillä väkivallalla ja insestillä :'(

ja jos vielä sen takia jään lapsettomaksikin :'(

:´(

Voimia sinulle. Toivottavasti pahantekijäsi saa ansionsa mukaan.

 

kohdun menettäminen 24-vuotiaana.

 

isän kuolema.

 

seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena
ero
ystävän itsemurha
keskenmeno rv13
ystävän lapsen kuolema
veljen huumeidenkäyttö
poikaystävän kuolema

 

lapsuus henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisessa perheessä.

 

Pikkuveljen itsemurha.

Se on vahvimmalla ykkössijalla, kaikki muu (mukaan lukien omien lasten vammaisuudet, keskenmeno jne) tulevat vasta kaukana perässä.

Voimia sinulle! Oma pikkuveljeni jo nuori aikuinen mutta ajatus hänen menettämisestään... enhän minä sitä voi kuvitellakkaan
Tuli vain ajankohtaiseksi kun pikkuveljeni kaveri päätyi vähänaikaa sitten itsemurhaan. Pisti todella taas ajattelemaan tätä elämää.
Minun raskain kokemukseni on ollut isäni äkillinen kuolema.
Myös vuosia jatkunut koulukiusaaminen on jättänyt minuun jälkensä.

 

pikkuveljen kuolema 9-vuotiaana joulun alla 1996.

 

Munasarjojen menettäminen kasvainten takia, lapsettomana 25-vuotiaana.

Profiilissa lukee että sulla on lapsi. Onko hoidoilla saanut alkunsa?

Tarviiko edes kysyä... Ei kai ole muuta mahdollisuutta kuin luovutettu munasolu tai adoptio...

 

isän kuolema.

 

Molempien veljien kuolemat.

 

No paljon elämään mahtunut mm keskenmenoja, ero ja sellaista, mutta suuri suru on isoveljen äkillinen kuolema, sairaalassa saatuaan väärää hoitoa alle 40 vuotiaana. Se suru pysyy aina mukana. Ja palaa kun katsoo hänen lapsiaan.

 

Kauheita asioita olette kokeneet. Valtava rutistus kaikille, jos se mitään auttaa... :hug:

Itselle pahin suru oli 5 ja puoli vuotta kestänyt lapsettomuus, mutta se suru pyyhkiytyi pois kun esikoisen viimein sain. Se oli onnellisen lopun saanut koettelemus, joka vain vahvisti. Tuollaisia tragedioita ei ole elämän varrella tullut, toistaiseksi, onneksi.