Tässä vihdoin ja viimein synnytyskertomus
lukee ken jaksaa.
Maanantai 29.7
Harjoitussuppareita klo 00-02 5-7min väleillä, kivuttomia. Päivälläkin silloin tällöin, ilta suht vaikea kun supistuksissa kipuja. Mietin että tästä tulee pitkä aika taas niin kuin esikoisen synnytyksestäkin, kärsin suppareista 3 viikkoa. Yön sain nukuttua para-tabsin (1g) voimalla.
Tiistai 30.7
Päivän taas sillon tällön supistuksia, välillä kipeitä ja välillä ei. Edelleen olin sitä mieltä ettei tästä vielä viikkoon ainakaan mihinkään edetä
Käytiin ostelemassa sairaalakassin mehuja ja nameja iltapäivällä ja aloin olla niin kipeä etten pystynyt enää olemaan rauhallinen. Illalla käytiin lähisairaalan synnärillä hakemassa kipulääkettä, käyrillä kaikki ok ja kohdunsuun tilanne pehmeä, kiinni ja kanava 2,5cm. Tästä veikkasin että vielä kestää
Sain panacodiin reseptin ja yhden yötä vasten kotiin.
Keskiviikko 31.7
Keskellä yötä tuli selittämätön, kummallinen olo.. Aamulla makasin sängyssä pitkään supistuksitta ja mietin mielessäni että näin vaan loppuivat taas kuin seinään kaikki olot. Yskäisin ja tunsin kun jotain hulahti housuun, tuli kiire vessaan ja löysin läjän keltaista limatulppaa. Soittelin neuvolaan ja kysyin väristä et onko ihan normaali, täti innoissaan sanoi että eiköhän se muutaman päivän sisään synny tai näin ainakin useimmiten käy
itse olin aika pessimistinen kun esikoinenkin antoi odottaa rv 40+6 ennen vesien menoa ja 41+2 syntyi, tosin limatulpasta ei ollut ennestään kokemusta
Päivä meni panacodilla hyvin.
Alkuillasta lähdettiin ostamaan viimeisiä tarvikkeita, esim. vauvan kattokehtoon remmejä (miten niin viime tingassa?
). Kaupassa pysähtelin supistusten tullessa ja koitin näyttää siltä että katselen tavaroita etten näyttäisi siltä kuin olisi tulossa kakat housuun
Soitin äidilleni väliaika tietoja, hän oli mummoni luona ja voi jestas mikä höyryäminen taustalla kun mummo luuli että olen synnyttämässä! Sanoin että supistuksia on mutta vielä voi puhua joten ei vielä tule lähtöä, äitini oli aikalailla samaa mieltä (muistaa varsin hyvin miten kipeä viime synnytyksessä olin eikä kukaan saanut puhua mitään supistusten aikana, edes mun mies).
Ehdittiin olla kotona n.2 tuntia kun supistuksista tuli säännöllisiä, kello tuolloin 21.30. Tässä vaiheessa tuli olo että hitto, joudunko tosiaan pian lähtemään, en halua, voiko tämän perua!? Ensin väli oli 6min ja kesto 30sek. ja hetken päästä muuttui väli 10min. mutta kesto alkoi pidentyä 45sek. ja lopulta minuuttiin. Tämän jälkeen myös väli tihentyi.. Soitin sairaalaan ja kysyin mitä teen kun matkaa kuitenkin TAYSiin oli sen 90km/suunta. SVO:n kätilö oli vähän tympeä, ei hän osaa sanoa koska pitää tulla, tervetuloa jos siltä tuntuu mutta kotonakin voi olla. Mulle iski paniikki että miten mä muka tiedän koska tulee lähteä, edellisestä meni vedet ja lopulta leikattiin
olo oli kun ensisynnyttäjällä. Pakkailin varuiksi kuitenkin loput tavarat kassiin ja sanoin miehelle että EHKÄ joudutaan lähtemään, hyvä varottaa lastenvahtia mahdollisesta soitosta yöllä.
Otin panacodin ja menin nukkumaan n. 23, mies kuorsasi ja itse koitin levätä supistusten välillä joita tuli 5min välein.
Torstai 1.8
Suunnilleen tunnin jaksoin koittaa unta ja olin muutenkin aikeissa nousta ylös kun tunsin että side vuotaa yli jotain.. Vessassa huomasin pönttöön valuvaa verta ja limaa ja tällöin päätin että nyt on aika! Miehen herätin ja niin oli taas valppaana kun partiopoika, viimeksi tosin meinas juosta päin seinää kun hätyytin hänet hakemaan pyyhkeitä. TENSin lätkät selkään, supistukset alko olla tosi napakoita ja laitto oli aika sähläämistä kun yritin miestä ohjeistaa kipujen seasta. Impulsit tuntuivat hyvältä eikä vielä tarvinnut kovin isoa tehoa. Mies soitti äitinsä paikalle hoitamaan esikoista ja tuleva setä toikin anopin 10minuutissa paikalle. Päästiin lähtemään sairaalaa kohti 00.30.
Matka oli kamala, supistukset voimistuivat kokoajan ja TENSin voimakkuus nousi kokoajan. Niin sitä kuitenkin tiesi koska pitää lähteä, oikein nappiin meni kivullisesti lähteminen
Loppumatkasta ei juuri ole muistikuvia, jossain hämärän rajamailla olen haahuillut. Kävellessä svo:lle klo 01.30 alkoi jo tuntua että kohta napsahtaa suoni päästä! Alkukertomusten jälkeen pääsin käyrille ja mies jäi käytävälle odottelemaan, aika paljon oli muitakin synnyttäjiä. Kohdunsuu oli reilussa vuorokaudessa edistynyt mielestäni hyvin, kanavaa 0,5cm ja 1,5cm auki, viime kerralla olin tuossa tilanteessa vasta melkein 2 vuorokautta vesien menon jälkeen. Mieleni teki kiljua ilosta! Kätilö sanoi että vuotava limatulppa on vihreää, vaikuttaisi lapsiveden tihkumiselta ja teki testin, se oli kuitenkin nega. Seuraavaksi sain peräruiskeen mutta ei kovin hyvä vaikutus.
Koska mulle oli tehty ulkokäännös rv36 niin sovittiin että synnyttämään tultaessa lääkäri ultraa asennon että varmasti kaikki kunnossa, pääsin lääkärille ja vauva oli rt:ssä. Lääkäri sanoi että ultrassa normaalit lammikot mutta hänestäkin se vihreys voisi merkata reikää kalvoissa. Hän teki vielä testin mutta se oli nega edelleen. TENSin vaikutus alkoi mielestäni heiketä ja pyysin päästä suihkuun, lätkät otettiin pois ja suihkussa oli ihan kamala olo! Sinnittelin kuitenkin kun muuten olisin joutunut käyrille makaamaan ja se vasta kamalaa olikin. Tulin pois vasta kun kätilö huuteli ja oli pakko saada lätkät takas selkään, mukamas tehon heikkeneminen olikin vain oman pään sisällä ja taas helpotti vähän.
Labra kävi ottamassa verikokeet ja 20 min käyrä otettiin jotta saisin oxanestia, vauva oli hiljainen joten mua kidutettiin sängyssä vielä toinen käyrä, se oli jo parempi ja sain kipupiikin. Pääsin miehen kanssa tarkkailupaikalle lepäilemään, tai siis mies nukkui ja mä kärvistelin tehottoman oxanestin kanssa supistuksia.
Kätilö tuli sanomaan vähän ennen 7 että crp oli yllärilukemissa 63 joka meinaa että joku tulehdus on päällä ja pitää lähteä saliin oksitosiinitippaan ja antibioottiin. Purskahdin itkuun kun muistelin edellistä, epäonnistunutta synnytystä tippoineen. Tämä siis menisi samalla kaavalla ja sektio alkoi kummitella päässä.. En pystynyt kivuilta kävelemään ja mentiin pyörätuolilla saliin. Siellä oltiin 7.30 ja kohdunsuun tilanne oli edelleen sama kuin tullessa, mä olin aivan lohduton. Istuskelen pallolla, miehelle opetetaan selän hieronta joka auttaa hetken. Laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan ja 8.30 aikaan olikin mukava yllätys: ks tilanne oli 3cm auki ja paksu reuna, kätilö sanoi että voin saada jo epiduraalin jos haluan. Huonon kokemuksen vuoksi tahdoin vielä odottaa ja kätilö kutsui lääkärin laittamaan kohdunkaulapuudutteen. Lääkäri tutki ja sanoi että kalvorakkoa ei tunnu joten vesien valuminen on todennäköinen, muutakaan selitystä tulehduksen puskemiselle ei löydetty. Puhkastiin kalvot, vauvalle pinni päähän ja kohtuun paineanturi. Vesi oli vihreää kuten se vuotava limatulppakin..
Kätilö opetti ilokaasun käytön ja se olikin varsinainen taivas! Vedin kunnon överit heti ja naureskelin miehelle ja kätilölle kuinka olen ollut 10kk selvinpäin niin nyt on mun aika ottaa tömpsyt
istuskelin pallolla ja ihmettelin miten supistukset on näin siedettäviä oksitosiinista huolimatta. TENS oli edelleen selässä ja päivittelin elokuisille tilannetta. Joka supistuksella hulahtaa vihreää vettä pitkin palloa ja lattiaa. Klo oli vajaa 11 kun ks tilanne oli 4cm auki ja tilattiin epiduraali, jännitin sitä kovasti ja kyselin millainen anestesialääkäri on vuorossa. Sisään astui n.35v virolainen mies mutta ei pitäisi olla ennakkoluuloinen, hän hoiti hommansa todella hyvin! Kätilö sanoi että kohta tulee olo kuin saisin sähköiskun, pitää koittaa olla paikallaan silti. En muista että viimeksi olisi sellaista ollut, silloin ei ollut kovin toimivaa tavaraa. Epiduraali alkoi vaikuttaa nopeasti oli ihanaa vaan maata kivuitta, sain levättyä ja klo 12 olin 5cm auki. Tähän jäätiin esikoisen synnytyksessä
Oksitosiinia nostettiin ja varuilta sain syömis- ja juomiskiellon sektiouhan vuoksi.
Klo 13-13.30 lisättiin epiduraalia ja klo 14.15 olin 6cm auki, upea fiilis kun pääsin sen rajan yli! Rakko katetroitiin kun en saanut pissaa tulemaan. Kätilöillä vuoronvaihto ja kätilö oli harmissaan kun ei saanut hoitaa synnytystäni loppuun, hän kysyi lupaa saada katsoa koneelta kuinka minun on käynyt (joudutaanko sektioon) kun tulee yöhön töihin. Aivan ihana kätilö, aidosti välitti meistä. Kätilöt kävivät läpi siihen mennessä tapahtuneet jutut salissa mikä mielestäni oli hienoa, huomioitiin synnyttäjä ja annettiin mahdollisuus kertoa ajatuksia. Iltavuoron kätilö on myös aivan ihana. Toinen lisäys epiduraalia n.15, aina vajaa 2 tunnin välein ettei kivut ehdi tulla takaisin.
Nuokuin keinutuolissa ja kun heräsin olin aivan horkassa, tärisin ja vapisin. Kuumetta 38 astetta, tilattiin uudet labrat ja crp oli noussut entisestään ollen 85. Klo oli 16 ja auki 8cm, pelkäsin että nyt tulee lähtö sektioon kun tulehdus pahenee mutta onneksi lääkäri oli sitä mieltä että kun etenee näin hyvin niin odotetaan vielä. Vauvalla kuitenkin kaikki hyvin ja sanoin että mä jaksan kyllä kunhan vauva jaksaa ja voi hyvin. Tippaan laitetaan kuumelääkettä ja sokerivettä.
Lääkäri tuli 17.30 ottamaan vauvalta ph:n, se oli hyvä. Kohdunsuu 9cm auki ja supistuksen tullessa kokeiltaessa 10cm ja työnsi reunan pois edestä, saan harjoitella ponnistamista itsekseni. Rakko katetroitiin uudelleen kun en jaksanut lähteä yrittämään vessaan.
Ponnistusvaihe aloitettiin 18.30 ja sain sitä ennen neljännen epiduraalin, kivasti ehti vaikuttaa mutta tunsin ponnistamisen tarpeen enkä tarvinnut siihen paljon apua, ihme kun kuitenkin sen suhteen ensikertalainen
alotettiin kyljellään mutta siirryttiin puoli-istuvaan. Kätilö tsemppas hienosti 4:ään ponnistukseen per supistus ja venytti välilihaa sanoen että sormia kohti ponnistaa. Sain jalkatuet ja mies pyyhki otsaani kylmällä pyyhkeellä. Kätilö kysyi haluaako isä tulla katsomaan, ei halunnut
Oltiin keskusteltu että eppari tehdään vain jos on todellinen tarve, kätilö sanoi että näyttää siltä että joutuu pienen viillon tekemään ja puudutti valmiiksi. Jossain vaiheessa tuli kamala epätoivo ja huusin ettei se sieltä tule mutta tämän seinän ohi kun päästiin niin pää oli puoliksi ulkona, hidasteltiin ja vaikea olla ponnistamatta tarpeesta huolimatta. Kätilö kysyy haluanko kokeilla päätä, en uskaltanut. Sitten kätilö pyysi miestä soittamaan kellolla toisen kätilön paikalle ja auttoivat hartiat ulos.
Loppu vauva syntyi hiljaisena ja velttona klo
19.02, huusin moneen kertaan että miksei se sano mitään!? eikä mulle vastattu
Äidin pahin painajainen ja pelko puskee päälle, näen harmaan vauvan jalkojeni välissä joka yrittää vinkua. Sain istukan irrotuspiikin ja mies saa leikata napanuoran 2min sykkimisen jälkeen. Yhtäkkiä sali on täynnä porukkaa, lastenlääkäriä ja hoitajaa, kunnes on ihan hiljaista ja mieskin on lähtenyt, on vain minä ja kätilö. Kätilö surkeana yrittää lohduttaa: voi **** (nimeni), olen pahoillani ettei mennyt taaskaan niin kuin toivoit. Kätilö kertoo mitä tapahtui ja miksi ei ehditty minulle siinä hetkessä kertoa. Olen yllättävän tyyni, jostain tuli se usko että vauva selviää. Kätilö kehuu kuinka uskomattoman reipas olen ollut ja miten hienosti olen jaksanut pitkän synnytyksen tulehduksesta huolimatta. Mua parsitaan kasaan, muutama repeämä tuli mutta epparia ei tarvittu. Vetelen edelleen ilokaasua joka on ollut paras ystäväni viimeiset 10 tuntia. Mies tulee sanomaan että vauva lähti virvoittelun jälkeen keskolaan hakemaan lämpöä ja happea ja pääsen katsomaan häntä ennen osastolle menoa. Pian tulee lastenlääkärikin kertomaan mitä vauvalleni on tapahtunut ja miten jatkossa toimitaan.
Itse soitin kelloa ja pyysin saada letkut irti että pääsen suihkuun, kätilö totes ettei meinannut tunnistaa mua kun olen pystyasennossa
suihkun jälkeen saatiin saliin iltapala ja mentiin katsomaan poikaa keskolaan, järkytys oli kun näin hänet keskoskaapissa, en ollut osannut kuvitellakaan että näin valmis ja iso vauva sellaiseen joutuisi..
Lähdin kätilön saattamana osastolle nukkumaan ja mies kotiin, kätilö halasi minua hyvästiksi ja kiitin häntä hyvästä hoidosta ja kuinka en olisi ilman häntä selvinnyt, henkilökunta oli kyllä aivan ihanaa :heart:
Synnytyksen kesto: 21h 40min, vaiheet: 21h 0min, 32min ja 8min
Mitat: 51cm, 3640g (vaipan ja pipon kanssa) ja 34cm
Vuodon määrä: 200g
Apgar (syntymä/5min/10min): 7/7/8
Rv: 39+3
