~~ Elokuun 2013 Ihmeet toukokuussa ~~

Mä oon huomannu kyllä, että väsyttää enemmän nyt kuin tuossa välissä. Osittain johtuu mulla ainakin siitä, että mä saatan nykyään herätä joskus klo 4 aikaan ja valvoa 1-2h. Muistaakseni viime raskaudessa kävi loppuvaiheessa just näin, aamuyön valvontaa ja sit päivällä nukuttaa.

Meidän alakerran tyyppi pelästytti mut tänään ihan kunnolla. Oli koko aamun jotenkin vaisun oloinen. Päätin ihan laskea liikkeitä tuossa klo 10 aikaan ja tulihan niitä se vaadittava kymmenen about 20 minuutissa, mutta ei niin terhakkaa meininkiä kuin olen tottunut. Sitten tuossa klo 12 aikaan aloin miettiä, että mitään ei ole tuntunut varsinaisesti tuon jälkeen (tai ehkä oli mutten ollut ajatellut asiaa), mutten vielä aloittanut laskentaa. Söin, join kahvia, söin suklaatakin ja vielä lopulta mehua. Sitten kävin pötkölleni klo 13. Ei mitään. Tökin mahaa eikä mitään!!! Siinä vaiheessa pääsi jo itkukin, kun mitkään "konstit" eivät saaneet tuon ekan 20min laskennan (plus se tunti sitä ennen oli ollut hiljaista) aikana minkään näköistä liikettä aikaiseksi.

No, tyyppi vissiin vaan nukkui tosi sikeästi, koska sit lopulta kun asetuin jumppapallon päälle rentoutumaan (tuo huoli sai mut hirveän jännittyneeksi) alkoi klo 13.20 taas tuntua meininkiä. Ei mennyt kuin 10min niin liikelaskuri oli taas täynnä ja nyt 30 min myöhemmin potkiskelua tulee edelleen ja vastaa taas töytäisyihinkin :) Mä jotenkin luulin, että kaikki vauvat reagois heti noihin "sokeria ja töytäisyjä" -metodeihin. Ei meidän unimaija näköjään!

Toivottavasti tää enteilee sitä, että tyyppi on sit hyväuninen täällä ulkomaailmassakin! Pitää vaan uskoa sitä, että toinen voi nukkua tunnin pari ihan tyytyväisenä hiljaa ilman, että mikään on hullusti eikä niitä jumppapäiviä voi olla joka päivä.

PH 29+2
 
  • Tykkää
Reactions: salpe
Täällä siis kolmatta viikkoa flunssa eikä helpotusta näy ja eilen sain antibioottikuurin sitten tähän, että josko nyt sitten valoa tunnelin päässä.

Viimeinen tenttikin on ohi, mutta todennäköisesti sen joutuu uusimaan. Nyt siis "kesälomalla" ja odottelee tuloksia. Töitä olis 4½ viikkoa jäljellä äippälomaan!

Niin ja tervetuloa uusille!

30+2
 
Viimeksi muokattu:
Onnea täältäkin suunnasta Vempulille ja pikkuiselle!

Hui, alkoipa hirvittää jos itsellä vastaavaa kävisi jo näin pian! Tässähän alkaa vasta totutella ajatukseen, että tosiaan muutumme kahdesta kolmeksi! :)

Sokerirasituksen tulokset oli 4.6-9.4-5.8.
Neuvolantäti sanoi vaan ettei ole hätää. Kumma kun kukaan ei selitä mitään, mitä nuo arvot meinaa ja mitkä on ne rajat. Joka asiassa tuntuu, että aina sama juttu. Todetaan vaan asioiden olevan niin ja näin eikä selityksiä tule sen kummemmin.. Pääasia tietysti, että kaikki oli ok.

Painoa oli tullut n. 3kg.. eli n.800g/vk. Olin aivan tolaltani, vaikka nämä olikin vasta ensimmäiset kilot. Tähän asti menty miinuksen puolella, mutta jos tuota vauhtia painoa kertyy, olen kohta melkoinen täti..

Neuvolalääkäri oli melkoinen pettymys. Lääkäri oli virolaistaustainen nuori (ei varmaan kolmeakymmentä) nainen, pukeutunut johonkin EdHardy -tyyppisiin kireisiin vaatteisiin.. Hieman jo ulkoinen olemus ihmetytti. Itse vastaanottokäynti kesti n. 5min sisältäen sisätutkimuksen ja sydänäänet. Sydänäänten kuunteluun käytti vain muutaman sekunnin, hyvä että itse ehdin kuulla mitään. En saanut koko käynnistä mitään irti.. Mutta kaikki kuulemma niinkuin pitääkin. Silti jäi vähän kakka maku suuhun koko käynnistä.

Mulle ei ole sikiöstä annettu lainkaan kokoarviota missään neuvolassa?! Pelkkä SF ja se oli viimeksi 23,5. Toimitaanko eri paikoissa tosiaankin näin eri tavalla?

Tänään 27+0
 
Tykoistuva Ei meilläkään mitään koko arviota loppuraskaudessa saa, käsikopelolla neuvolatäti viimeisillä viikoilla kertoo...(sellanen3kilonen tulossa) tyyliin. Eikös tarkka kokoarvio tarvi ultrauksen ja täällä tuo rakenneultra keskivälin paikeilla viimeinen ultra. Nämä tavat poikkeaa aikapaljonkin riippuen missä paikassa asuu..:/

Oma olo suht hyvä. Turvottaa, mutta nautin kyllä näistä ilmoista. Kovasti ootan että pääsisin jo äippälomalle. Ootan innolla kesäloma reissuja..ym..
Liikunta maistuu nyt hyvin, mitä ajoittainen väsymys välillä vie voimat. Mulla seur. Neuvolalääkäri 14.6 jota ootan innolla, paitsi tiiän että sijainen paikalla, oma lääkäri lomilla. Vähän mietityttää tää työ pystyykö loppuun asti tekeen hoitotyötä nosteluineen..ym..
Muutoin olo kuin muumimammalla, mutta hyvä.. :D Vauva kasvaa ja liikkuu paljon..
Niin ja suontavetää joka yö mooonta kertaa...ärsyttävä vaiva.:kieh: :LOL:
Inkkukinkku 26+3
 
Viimeksi muokattu:
No siis aika usein kokoarvion saa sellaiset joilla esim. rd-diagnoosi tai vaikka vauva kasvaa hitaasti, mutta neuvolassa muuten heittävät jonkun arvion ihan käsikopelolla. Ne nyt on ihan turhia :D

Näin siis ainakin Turussa.

Epa ja Bingo 30+2
 
Totta tuo, ettei tuommoinen käsikopelo kyllä tunnetusti ole kenellekään kertonut todellista kokoa :D Mutta näilläkin viikoilla tuo sikiön paino voi heitellä useilla sadoillakin grammoilla, olisi vaan kiva tietää hieman tarkemmin kokoa.. Valitettavasti vain se viimeinen ultra meni jo huhtikuussa. Jotenka luotankin siis vain tähän raskausajan raamattuuni "Vauva odotus Äidille", kun se sanoo, että vauva on nyt n.1000g, niin oma vauvahan on sitten juuri sen kokoinen ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Epa_88
Mulle lääkäri anto koko arvion, sekä sen hetkisen että sitte sen perusteella syntymäpainoarvion. Eli lääkärineuvolassa vielä ultrasi ja mittas kokoa jostain reisiluun pituudesta ja päästä ainakin. Olishan se tässä loppuaikanakin mukava tietää, että minkä kokonen jässikkä ois tulossa :D Resurssipula varmaan, kun ei enää ultrata.

Mulla on puhelimessa semmonen pregnancy app ja siinä on aina sellasia 'tip of the day' -juttuja ja eilen oli ettei enää sais saunassa käydä :D Toi on ilmeisesti jenkkien tekemä sovellus. Ei oo kyllä neuvolassa ainakaan kukaan sanonu, ettei sais käydä ja monet tutut raskaana olevat on kyllä käyny loppuun asti ihan normaalisti saunassa.
Kaikkea sitä!

Ikku 28+3
 
  • Tykkää
Reactions: Epa_88
Höh,kyl mie ainakin olen aina ennenkin saunonu ihan normaalisti loppupuolella raskautta,ja aion edelleenkin saunoa :D synnytyksen jälkeen ei sais mennä saunaan enneku pahin jälkivuoto loppuu,mut kyl mie vaan olen heti kun sairaalasta oon päässy niin käyny löylyttelemässä.Ei mitään himolöylyjä tietenkään mut kyl mie oon pystyny käymään pienissä löylyissä.

Tänään ollu epämukava olo mahan kanssa.Varmaan perätilassa istuu kun kova pallo painaa mun ylämahassa.Ja sit potkii mua takapuoleen ja muljuuttaa rakon päällä...äh,kääntyis nyt takas oikein päin.
Muutenkii eilen ja tänään on supistellu taas kivasti niin en oo uskaltanu mitään oikein puuhata.Kukkia laitoin pihalla mut nurmikon ajot sun muut isommat hommat jäi.

Huomenna neuvolaan.Kotivaaka(kun nyt sellasen kävin vihdoin ostamassa..) näyttäny useana aamuna painoksi 72,7,neuvolassa kolmisen viikkoa sitten painoo oli 73 tasan.Eli muka ei olis yhtään noussu paino kolmessa viikossa,vaan pikemminkin laskenu??no huomenna sen näkee kun sinne meen...olen kyllä syöny ihan normaalisti kunnon ruokaa,et outo juttu.Toivottavasti myös sf mitta on kasvanu riittävästi ettei tarvii taas tätin siellä alkaa siitä vouhottomaan.

ja taas supistaa...tämmönen päivä tää näköjään sitten.

Huomenna taas viikot vaihtuu 30+0 sit =)
 
  • Tykkää
Reactions: Epa_88
Juu kyllä täälläkin on saunottu normaalisti ja viimeksi meni vedet nimenomaa saunassa :) tuskin oli mitään apua siitä saunasta kun mulla oli lapsivesi kupla kohdunsuun välissä ja se sit vaan puhkes jasit loris loputkin ja siitä se sitte käynnisty :)

Täällä kanssa supistelee kovasti, muuta kun tuo kohdunsuu oli kiinni ja kiinteä niin tuskin ne mitään edelleenkään tekee ! Paino on kotivaan mukaan sam kuin 8 vk sitten mutta neuvolassa nähttä aina vähän enemmän ... riippuu turvotuksista kovasti! Mielenkiinnolla odotan noita kesän helteitä ja miten turvonnu sitä sitte on !
 
Täällä on muuten kans eilen ollut varsinainen supistelupäivä. Tuli istuttua aika paljon autossa ja sit sukulointia ja vatsa oli jotenkin huonona ja kovalla. Istuskelu tuntuu pahentavan myös liitoskipuja. Olin aamulla vetänyt chia-siemeniä paremman vatsan toivossa. Sitten kun iltaa myöten maha alkoi toimia, niin tuntui, että jokaista vatsanväännettä seurasi supistus ja samoin myös vauvan liikkeet provosoivat suppareita. Yleensä nuo ovat makuulteen vähitellen helpottaneet, mutta eilen ei.

Nukuin klo 22-24 ihan ok, sitten heräsin ja seurasin vähän niitä suppareita, jotka jatkuivat uudestaan. Eivät olleet ihan säännöllisiä, 5-10min välein kuitenkin ja osa niistä tuntui ihan menkkamaiselta alavatsalla ja eikös siitä vielä yksi kerta isompaa hätääkin pitänyt käydä vääntämässä (sori selostuksen tarkkuus). Sen jälkeen pikkuhiljaa laimenivat, mutta vauva kyllä liikkui kovasti koko sen tunnin ajan kun valvoin noita vatsanväänteitä, suppareita ja potkuja, jotka tuntuivat seuraavan toinen toisiaan. Tänään onkin sitten ollut rauhallisempi päivä, onneksi, noiden vatsailmiöiden suhteen :)

En oo varma, mutta syyttäisin kyllä ummetuksen purkautumista koko episodin alkusyyksi. Mutta kyllä sekin aika kurjalta tuntuu, kun vauvan liikkeet saavat kohdun supistelemaan aika-ajoin. Oletteko muut huomanneet, että vatsanväänteet tai vauvan potkut ja möyrinnät saisivat supparit intoutumaan? Vai onko tämä enemmän sellainen muna vai kana -kysymys...

Ylihuomenna äitipolille ultraan. Katsovat istukan ja napanuoran verenkiertoa ja aion kertoa näistä suppareistakin kyllä siellä, koska tujumpi meno ja toistuvampi rytmi niissä on alkanut olla. Saisivat katsoa samalla, ovatko paikat alkaneet kypsyä ja pitääkö tässä vielä hiljentää tahtia. Saatais varmaan ekaa kertaa kunnon kokoarviokin tulokkaasta...

Mutta huojentavaa kuulla, että näillä viikoilla suppareita tuntuu olevan muillakin elokuisilla jo :)

PH 29+5
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Epa_88
Suppareita tääläkin välillä, joinain päivinä ei ollenkaa vaikka kuinka puuhailis kaikkee ja toisina päivinä ei tarvi tehä mitää niin johan tulee, ota noista nyt sit selvää... =) Välillä en tiä, että supistaako vai tunkeeko tuo pikkunen niin kovasti vaan mahaa vaste että maha on ihan kova ja tuntuu tosi ikävälle...

Muutenki tämä pikkunen tuntuu nyt välillä painavan ilmeisesti johki hermoon, kun välillä vihlasee joko lonkkaan, reiteen tai nivusen alueelle. Auts. Tänään just nostin esikkoo syliin ku vihlas reiteen niin et meinas jalka lähtee alta... pitänee ilmeisesti vähä alkaa vähenteleen tuota nostelua...

Päätin nyt sit siirtää esikon pinniksestä lasten sänkyyn, tänään jäi sinne kiltisti, vähä ihmetellen et tääläkös sit nukutaanki. Kertaakaa ei oo tarvinnu viedä takas, on varmaan niin hämillään et vasta päivän parin päästä alkaa kokeilu, pitääks tänne oikeesti jäädä... Toivotaan parasta, et tottuu nopeesti. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Epa_88
Nonni neuvolassa käyty.Paino laskusuunnassa -100g viikko.Ei ollu terkalla pahaa sanottavaa tuosta,ihme kyllä.Kuusi kiloa siis tähän mennessä vain tullut painoa yhteensä.
Vauva on poikittain jotenkin omituisesti,se kova pallo siis oli kuin olikin pää, mikä tuossa on päivä tolkulla ylämahassa painanut.Tarjonnan tarkistukseen lääkärille meen rv 34.
Sf 24cm.Alakäyrän alle tipahti.Jos vielä seuraavassa neuvolassa tuolloin 34 viikolla menee siellä alapuolella niin ultraan lähete.Mut jos tasottunu siihen alakäyrälle nätisti niin ok homma kuulemma.
Muuten kaikki hyvin,ei mitään erikoista :)

Tänään siis rv 30 poks!
 
  • Tykkää
Reactions: Epa_88
Mulla on vielä loppukuusta la ja silti vauvan painoarvio ultran perusteella noin iso (melkeen 1200g viikko sitten) verrattuna teidän muiden vauvoihin, jotka ootte painoarvioita saaneet 0.0 voi kuolema.. Ja meillä piti niin olla pienet vauvat suvussa ja sitä rataa, tais tämän hepun koko tulla miehen puolelta jossa ne vauvat onkin olleet sitten nelikiloisia :D (ei naurata kyllä synnytyksessä varmaan enää kun paikat menee sikuliksi) Kertokaa miten väärässä noi ultratut painoarviot on ja oikeesti tääkin on tosi pieni jooko? Käsikopeloarvioille en itsekään paljoa painoarvoa antaisi, mulla esikoisen synnytyksessä sekä kätilö, että harjoittelija arvioivat että 3300g olis tulossa ja pari tuntia myöhemmin oli 2,5kg rimpula ulkona :D tosin mulla oli sillonkin istukka edessä, veikkaisin että vaikuttaa siihen käsituntumaan aika paljon..

Oon alkanu jo toivomaan, että tämä menisi yliajalle ja käynnistykseen ihan vaan ettei tarvii miettiä sitä sairaalaan ehtimistä (vaikka tästä hurauttaa sinne vartin verran vaan) ja olisi parempi mahdollisuus keritä saamaan epiduraalit sun muut sitten kun on valmiiksi jo sairaalassa.. Esikko tuli rv 40+1 että mitään ennakkoviitteitä ei sinänsä yliajalle menosta ole ja jotenkin mulla on sellainen tunne ollut jo pidemmän aikaa ettei välttämättä edes laskettuun aikaan saakka mene tai ainakaan montaa päivää yli (vaikka siis mitään ennakoivaahan täällä ei ole tapahtunut). Jotenkin vaan sellainen tunne. Sen näkee sitten.

Liitokset paukkuu taas ja vihoittelee, se lääkärikin silloin nlassa sanoi että huomaa mun häpyluun olevan tosi alhaalla ja siltä se mustakin tuntuu, niin omituiselta kuin kuulostaakin.. Ei mitään hajua millä sitä saisi tuettua kun ei tuosta si-vyöstä tunnu siihen olevan juuri apua ja enpä tiedä onko lantionpohjalihaksistakaan tuohon? Jotenkin en tätäkään jaksa ajatella juuri nyt sen kummemmin, tuntuu että pitäiskö vaan heittäytyä odottamaan ja keräillä itseä sitten synnytyksen jälkeen kasaan kun on nähty mihin kuntoon sitä menee.

Pari kysymystä:
Joskus olen lukenut jostain, että on olemassa joku rasva millä kannattaisi jo raskausaikana rinnanpäitä rasvailla niin imetys ei välttämättä riko niin herkästi alkuun niitö sitten? Onko muita vinkkejä millä nännejä saisi jotenkin karaistua tulevaan työhön?

Mulla esikoisen imetys kariutui heti alkuunsa siihen että se sattui aivan s**tanasti (ei edes ne haavat, mutta se miten kovaa esikoinen sitä tissiä imi! Tuntui kun olis sisuskalut lähteneet siinä mukana.. Imuote tarkistettiin moneen kertaan ja oli aina oikea (ainakin hoitajien ja lääkärin mielestä) eikä rintakumitkaan auttaneet paljoa) ja pumppasin sitten huonolla käsipumpulla kuukauden 3h välein kunnes maidontulo tyrehtyi kokonaan. Eihän se koskaan kunnolla käyntiin lähtenytkään kun 0-75ml sain kerralla tulemaan koko pumppauksen ajan, korvikkeita käytettiin alusta saakka myöskin. Totta puhuen mua hirvittää ja inhottaa ajatuskin imetyksestä välillä ja toivon silloin tällöin ettei tarvitsisi imettää ollenkaan, mutta toisaalta olishan se helppoa (varsinkin yöllä) ja halpaa ja toki vauvallekin hyväksi. Mulla on teini-iästä saakka ollut tosi herkät nännit (pienikin kosketus sattuu).. Ääh.

rv 27+3
 
Minen oo kuullukkaa mistää rasvasta, joka ehkäisis/vähentäis sitte imetyksen alettua haavaumia tms... Mut jos semmonen on keksitty niin mäki haluun tietää...:)

Meille silloin viimeks terveydenhoitaja kerto perhevalmennukses et joskus ennen rintoja harjattiin juuriharjalla ja totutettiin näin, mut eipä siitäkää oikeesti mitää apua oo... Ilmeisesti tosi yksilöllistä kuinka kipeetä tekee ja kauanko. Ja kyllähän se aluks teki kipeetä...

Ite imetin koko ajan rintakumin kans, kun ei tuo esikko saanu oikein kiinni muuten rinnasta ja sit ku suu kasvo sen verran (eikä rinnat ollu enää vähä väliä poksahtamis pistees) niin sit ei enää kelvannu ilman, oli niin tottunu rintakumiin... Ja minä hullu koin syyllisyyttä/paineita siitä että imetin sen kans enkä ilman... :D Vasta ihan ennenkö lopeteltiin imetystä pääsin asian yli... (Imetin vuoden, jota en alkukuukausina ikinä ois uskonu, silloin tavote oli et kunhan 3kk kestäisin...) Kunhan toinen saa ruokaa, oli se sit apuvälineillä tai ilman, rinnasta tai pullosta, on kaikki hyvin...

Eli siis tarkotus oli ilmaista et ei sillä imetyksellä kannata ressata ja ymmärrän hyvin hallittua kaaosta. Hyvä täs vaihees sanoo, ite varmaan panikoin sit synnärillä asian kans... :D

tieti ja tiitiläinen 27+5
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Imetyksestä mä olen käyttänyt lansinoh rasvaa rinnanpäihin ja joitain muitakin taitaa olla. Viimeksi aloitin jo ennen synnytystä, kun ekalla kerralla meni nänninpäät rikki. Ja samoin yritin jonkun verran niitä venytellä etukäteen, että vauva saisi paremman otteen. Itsellä myös teki alussa todella kipeää, mutta aika pian siihen tottui. Jokainen on tietysti yksilö tässä asiassa ja toisilla on korkeampi kipukynnys kuin toisilla.

Mulla ei ole niinkään ollut suppareita paitsi, jos ihan liikaa riehun tai nostelen, mutta selkää särkee ihan järkyttävästi välillä. Eilen kävin ostoksilla kävellen ja takaisin tullessa tuntui, että jalat menevät alta seuraavalla askeleella, kun yleisen selkäkivun lisäksi vihloi, joka toisella askeleella.

Täällä alkaa pian ilmoittautumiset harrastuksiin ja yritän pitää mielessä sen, että mulla tulee olemaan poikien lisäksi myös se vauva hoidettavana ettei voida ihan koko aikaa juosta edestakaisin. Täytyy yrittää löytää mahdollisimman samaan aikaan osuvat harrastukset ettei tarvitse heitä viedä eri päivinä esimerkiksi uimahallille. Koulua pojilla on jäljellä vielä 5 viikkoa. Ja luultavasti laitan pariksi viikoksi molemmat koulun lomakerhoon, jos siellä on paikkoja. Etenkin jos sää jatkuu näin huonona ja jos päästäisiin elokuun alussa muuttamaan. Sinne vaan pitää ilmoittaa kokonaisiksi viikoiksi ja ovat siis täysiä päiviä.

Saini ja pikkuhukka 26+5
 
inkkukinkku: Mitä liikuntaa harrastat? Minulla on nyt liikkuminen jäänyt jotenkin kokonaan sen jälkeen kun jättäydyin pois ratsastustunneilta. Kävelyllä käyn välillä, mutta muuten en oikein tiedä mitä tekisin.
 
Pakko kommentoida imetysasiaa :) mie en ole yhtään imetystyyppiä,mua ei se ollenkaan innosta enkä koe sitä mitenkään mukavaksi asiaksi ja jos saisun päättää en imettäisi ollenkaan..pakkohan sitä on kumminki alussa tehä, kun muuten tissit räjähtää.Esikkoa en imettäny kun muutaman kerran sairaalassa,nuorempia noin kuukauden osittain.Pullosta saivat korviketta lisäksi koko ajan jo sairaalassa.Mun mielestä on helpompaa antaa se maito pullosta kuin yrittää saada se vauva sitä tissiä imemään.varsinkin öisin on hyvä kun nopeasti saa maidon menemään ja pääsee takas unille..
Mut tää on jokaisen oma asia,toisille on hirmu tärkeetä pystyä ja saada imettää.Mitään paineita ei kumminkaan pidä kenenkään ottaa tuosta imetyksestä,ei se lapsi siitä kärsi vaikka imetys ei syystä tai toisesta tulekaan kyseeseen.Meilläkin kolme tervettä lasta kasvanu korvikkeella.
Semmosta.
 
Tuosta imetysasiasta itsekin sen verran, että ajattelin kyllä imettää, mutta myös pumpata maitoa rintapumpulla, juurikin tuon helppouden takia ja että mies saa myöskin osallistua yösyöttöihin.. ;) Ja muutenkin. Helpommalta tuntuu itselleni pumpata maitoa pulloon mukaan jonnekin lähtiessä, kun ottaa kaupassa, vieraissa tms. tissi esille. Toki jos kunnon tilat, niin miksipäs ei. Yöllä taas helppo antaa pulloon pumpattu maito ja mieskin sen voi tehdä. Mikäli imetys ei syystä tai toisesta onnistu, käy tuo pumppaaminenkin ! Pyrin kuitenkin molempiin ja minulle olisi tärkeää itselleni, että neiti saa äidinmaitoa korvikkeiden sijaan (vaikka itse olen kasvanut vain korvikkeilla.)

hallittu kaaos: Tuosta painosta.. Meidän tyttö 27+0 (vastasi viikkoja 28+0) 1224g. Ollaan RaDin takia tarkassa seurannassa ja seuraava lääkäri olisikin viimeistään 10.6 jolloin saadaan painoa taas tietää. :)
 
täällä alkaa pikkuhiljaa alkaa paniikki iskee tonne pääkoppaan :( meillä on mahassa ollu todella hiljasta jo toista päivää :eek: kotidopplerilla kuuluu kyllä hyvät sykkeet mutta ei ole liikkunu juuri ollenkaan :( taitaa kutsua neuvola jo huomenna vaikka ens viikolla olis jo oikea aika


salpe+rupsu 28+0
 
Ikävä kyllä mulla ei oo patenttiratkasua rintojen valmistamiseen imetystä varten. Muistan kyllä, että aluksi tuo teki kyllä hullun kipeää, mutta jotenkin sitä vaan sitten tottui. Olin jotenkin päättäväinen sen suhteen, että haluan imettää, varsinkin kun minkäänmuotoinen tutti ei pojalle maistunut. Mulla maito nousi (vasta) viidentenä päivänä synnytyksestä, siihen asti annoin lapsen imeä, koitin pumpata ja sitten lopulta annoin aina pullosta korvikkeen. Kunnes omaa maitoa alkoi tulla ja sen jälkeen pullo jäikin vähäksi aikaa. Kun sitten 3kk kohdalla olisi tarvinnut antaa pullosta sillä aikaa kun olin muualla, niin eihän tuo enää pulloa huolinut! Eikä tuttiakaan koko vauva-aikana sen puoleen. Järsi vaan kumiosaa ikenillään ja sitten sylkäisi kumit pihalle, niin tutin kuin pullonkin.

Koska maitoa alkoi tulla niin kamalia määriä lopulta, osittain varmaan siksi, että olin myös ihmistutti, jouduin pumppaamaan maitoa pois, jota ei sitten pystynyt antamaan edes vauvalle, kun pullosta ei juonut :) Vasta kun vauva kasvoi sen verran, että maitoa pystyi hörppyyttämään nokkamukista, alkoi vähän helpommat ajat. Äkkiä tuokin aika minun muistikuvien mukaan kuitenkin meni.

Tämmöinen imetyskertomus meiltä. Mulle ei ollut todellakaan tullut etukäteen mieleenkään, että vauva ei huolisi tuttia eikä pulloa. Muistan ajatelleeni, että tottakai imetän ja tottakai välillä vauva saisi myös pullosta, tarvittaessa, korviketta tai omaa maitoa, aivan sama, kunhan saa ruokaa, ja sama kuka sitä antaa. Mutta ei. Ei mennyt meillä niin silloin :) Ekakertalaisille sanoisin, että ei tätäkään kannata suunnitella liikaa etukäteen. Asiat menee niinkuin menee sitten lopulta.

Se piti vielä kertoa, että en koskaan ajatellut ryhtyväni miksikään "julki-imettäjäksi", mutta kun olosuhteiden pakosta sitten muutakaan keinoa ruokkia tyyppi ei ollut, enkä voinut kuvitellakaan jääväni neljän seinän sisään vauvan kanssa, niin mieli muuttui. Ja onhan se vaan sanottava, että hyvien ja kauniiden imetysvaateiden avustuksella tuo mukana kulkeva, aina juuri sopivan lämpöisenä saman tein tarjottavissa oleva ruoka on kyllä ihan älyttömän kätevä juttu! Ei tarvitse pelata pullojen, säilymisistä huolehtimisen tai lämmittämisen kanssa. Vauva mukaan vaan ja menoksi! Homman voi kuitenkin hoitaa hyvinkin diskreetisti sivummalla ja käyttää imetysvaatteiden lisäksi vaikka harsoja näkösuojana.

Ihan jännä nähdä, miten tällä kertaa homma menee. Tuttiin opettamiseen suhtaudun vähän kakspiippuisesti tässä vaiheessa vielä... Olihan siinä puolensa, että sitä tuttia ei sitten tarvinnut pois-opetella. Toisaalta jos ainoa tapa nukuttaa/rauhoittaa vauva on iskeä tissi suuhun, saa siinäkin itsensä aikamoiseen pulaan. Varsinkin kun imetyskin pitää sitten jossain vaiheessa kuitenkin lopettaa. Mitens sitten saadaan unen päästä kiinni.... Huh, en niitä aikoja ilolla muistele. Tai en siis edes paljoa muista, kun olin niin pirun väsynyt työssäkäyvänä vauvan äitinä.

Jaiks, alakerran tyyppi aloitti karmean muljauksen, pakko lopettaa tämä istuminen tähän paikkaan! Huomenna sitten neuvola ja lääkärikuulumisia.

PH 29+6
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Saini81, tuo lansinoh se oli se rasva mitä jossain suositeltiin! Apteekistako sitä saa vai ihan kaupastakin? Koitko sinä, että siitä oli jotain apua siitä rasvailusta?

Venytystä / ylipäänsä sitä koskemista olen silloin tällöin yrittänyt tehdäkin ja pitää vaan yrittää psyykata itseä josko se kipu olisi kestettävää ja ohi menevää sitten kuitenkin. Esikon kanssa en tiennyt yhtään että se voi sattua niin paljon, olin kuullut ongelmista imetysasennon ja -otteen suhteen mutten tajunnut että se voi oikeasti sattua niin paljon etten uskaltanut edes vauvaa tissin lähelle päästää kivun pelossa. Itkin ja huusin kun imettäessä, musta se oli sata kertaa kamalampaa kuin synnytyssupistukset. Jospa tämä etukäteen tiedostaminen ja psyykkaaminen auttaisi :) en kyllä osaa kokea syyllisyyttä juuri siitä jos se ei onnistukaan, tärkeintä on että lapsi tulee ruokituksi - tavalla tai toisella. Mikään stressaaminen ei varmasti tässä hyödyttäisi. Haluan kuitenkin yrittää ihan tosissani tälläkin kertaa varsinkin kun tietoakin on ehkä vähän enemmän käytössä mitä hyödyntää ja tietää paikat joista kysellä jos kysyttävää tulee.
 
PikkuNelonen Siinä asiassa olen ihan samoilla linjoilla sinun kanssasi, että jokainen tekee niin kuin itselle parhaiten sopii ja mikä parhaiten luonnistuu. Tärkeintä on, että se lapsi saa tarpeeksi ruokaa ja äiti voi hyvin :)

Ranskassa imetys on nykyään vähän kasvattanut suosiotaan, mutta useat äidit eivät imetä ollenkaan, jotkut sen yhden tai pari kertaa ja jotkut muutaman kuukauden. Lastenlääkärit jopa kehottavat äitejä totuttamaan vauvan alusta alkaen myös pulloon, jossa on tietysti omat puolensa, mutta välillä tuntuu että heille maksetaan varmaan provisioita korvikefirmoilta, koska useimmiten ovat niin imetysvastaisia. Ja harvemmat tietävät asiasta mitään.

Tuttiasia on kanssa aika monimutkainen. Huvituttina oleminen on varmasti rasittavaa, mutta tosiaan siitä tutista pitäisi päästä eroonkin. Tutti taas on omasta mielestäni parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi peukalo, mitä täällä tarjotaan lapselle. Sitten näkee vielä aikuisiakin, jotka imevät peukaloaan, kun siitä tuntuu olevan vielä hankalampi päästä eroon kuin tutista. Meillä oli onneksi syntymästä asti unilelu käytössä joten se helpotti tutista eroon pääsyä. Unilelu on nyt kolme vuotiaalla todella tärkeä, mutta liittyy juuri nukkumistilanteisiin eikä sitä raahata muuten mukana. Koulussa se saa olla mukana ensimmäisenä vuonna, kun nukkuvat päikkärit, mutta se laitetaan aamulla koriin eli sielläkään se ei kulje koko aikaa mukana. Ja minusta se taas ei ole niin paha kuin tutti tai peukalo jo isommalla lapsella.
 

Yhteistyössä