Moikka kaikille! Tässä ois nyt viimein sitte
synnytyskertomusta:
Eli siis tiistaina 14.8 heräsin kuuden aikaan aamulla supistukseen. Ajattelin, että se on joku mahakramppi ja yritin jatkaa unia
Sitten tajusin, että niitähän tulee jonkun 6-7 min välein ja että nehän on supistuksia. Nousin sitte ylös aamupalalle ja kahvin keittoon, ei maistunut kyllä leipä. Kellottelin samalla supistuksia, epäsäännöllisesti tuli 8-7-6-5 min välein. Mieskin heräs siinä seittemäks töihin ja sanoin, että supistelee mutta ei tässä vielä mihinkään lähdetä, sen kun menee töihin.
No sitten lähdinkin koiran kanssa lenkillä ja siellä menin välillä kaksinkerroin kun supistukset tuli siinä 4-5 min välein ja alkoi olla kipeitä. Soitin miehen töistä kotiin jo ennen yhdeksää ja sairaalassa oltiin klo. 9.15. Käyrille päästiin heti ja kun kätilö teki sisätutkimuksen, olin 2,5cm auki, kohdunkaula hävinnyt ja paikat pehmenneet. Saatiin lähteä käymään kävelyllä sairaalan pihalla ja olikin ihana lämmin ilma. Oltiin joku puoli tuntia liikkeellä ja sitten aloin tulla niin kipeeks että mentiin takaisin ja päästiin synnytyssaliin heti.
Supistuksia tuli siinä vaiheessa jo 2-3 min välein ja joskus 10.40 menin suihkuun. Siellä en pystynyt olemaan kuin ehkä vartin kun alkoi ottaa niin kipeää. Sain lämpöpussit alaselkään ja mahalle ja ne auttoivatkin vähän aikaa, supistukset tässä vaiheessa rajuja. Kätilö laittoi tipan kun aloin olla niin tuskainen, että pyysin epiduraalia. Sitä ruvettiin valmistelemaan ja pyydettiin anestesialääkäriä paikalle. Lääkäri tuli klo. 11.55 ja epiduraali onnistui täydellisesti! Oli aivan ihanaa, kun supistuskivut lähtivät pois ja sai levätä. Kahdentoista jälkeen kätilö haki mulle vähän lounasta, se ei maistunut sitten yhtään, oli vähän huono olo. Mulle iski kauhea vapina päälle vaikka en kipua tuntenutkaan eikä ollut kylmä! 13.15 tehtiin sisätutkimus ja olin jo 8 cm auki. Kalvot puhkaistiin ja lapsivesi oli hyvän väristä ja sitä sitten lirahtelikin joka supistuksen aikana lisää.
13.45 kuvotus iski oikein kunnolla, oksensin seisaaltani kätilön antamaan pussiin heti litratolkulla ja samalla lapsivettä loiskui lattialle oikein kunnon lammikko. Vointi parani sillä tosi kivasti ja sitten vain jäätiin odotteleen ponnistusvaihetta. Kätilö vaihtui ennen kolmea iltavuoroon. Klo. 14.40 olin lähes täysin auki ja sen jälkeen laitettiin oksitosiinitippa tehostamaan suppareita. Klo. 15.20 täysin auki ja siitä viiden min päästä aloin ponnistaa puoli-istuvassa asennossa. Väliliha jouduttiin leikata ja ponnistelin menemään kauheasta räkätaudista huolimatta, oli hiukan hankala saada kunnolla otettua happea! Klo. 15.42 sain pojan ulos kauhean karjunnan saattelemana, ne kaks viimeistä ponnistusta oli ihan järkyttäviä! Huomasin heti, ettei poika hengitä ja oli ihan sininen ja kätilöt sitten äkkiä leikkas napanuoran ja toinen lähti viemään poikaa virvoitteluhuoneeseen. Menin ihan paniikkiin, hoin vaan koko ajan että milloin ne tulee takaisin ja onhan kaikki kunnossa, itkuhan siinä pääsi. Mies yritti siinä rauhallisesti sanoa että kyllä ne pian tulee. Menikin ehkä joku 3-5min ja poika tuotiin takaisin hyvän värisenä ja hengittävänä. Voi sitä onnea! Kyllä siinä itku pääsi ja mieskin oli ihan liikuttunut. :heart:
Eli lyhyesti, avautumisvaihe kesti 9h 25min, ponnistusvaihe 17min ja jälkeiset 10min.
Perjantaina päästiin kotiin, maito nousi jo sairaalassa ja poika syö hyvin! Kaikki on muutenkin mennyt tosi kivasti ja vauva on maailman rakkain. Viime yönä nukuin yhteensä 8,5 tuntia! Ei siis väsytäkään yhtään, vielä ainakaan.
Onnea kaikille vauvan saaneille! :heart:
Minea ja pikkumurunen 8vrk. (aika menee liian nopeasti!)
