Nyt on hyvä hetki kertoa synnytyksestä hieman, vauva nukkuu ja isommat lapsetkin ovat jo sängyssä.
Menin siis ma 21.8 naisten klinikalle ajatuksena käynnistys. Ette usko miten pitkä oli se aamupäivä kun ajaksi oli sovittu vasta 12.30. Ihmettelin vielä sunnuntai-iltana miehelle aikaa koska aikaisemmin olen käynnistykseen mennyt heti aamusta. Ajattelin kuitenkin että eivät voi minua kotiin käännyttää koska nimenomaan vielä kysyin edelliseltä lääkäriltä että kai mä sitten kanssa jään silloin sairaalaan sisään ja hän sitä vakuutteli.
Lääkäri otti minut polilla vastaan pikkasen jälkeen 12, olivat kerrankin etuajassa =) Tutkimuksissa selvisi että kohdunkaulaa on vielä reippaasti se 2-3 cm jäljellä ja ehkä sormelle auki. Ei siis mitään merkkiä siitä että syntyisi ennen laskettua aikaa, todennäköisesti olisi mennyt jopa reippaasti yli. Käsituntumalla lääkäri arvioi vauvan kooksi 3,5-4 kg ja olin samaa mieltä. Sanoin vielä että vähintään sen 3700g hän on :heart: Ultralla ei loppupelissä saatu arviota kun kone ei suostunut sitä laskemaan. No, kun nousin siitä sängyltä ylös niin lääkäri sanoi että "kyllä me voidaan sopia se käynnistysaika"
ja mulla nous heti karvat pystyyn ja aloin sepustaa että mulle luvattiin että jään tänään jne. ja painotin vielä että meidän lastenhoito yms. on järjestetty sillä ajatuksella että maanantaina käynnistetään. No, lääkäri ei luvannut mitään koska ei tiennyt osaston tilanteesta. Siirryin kätilön luoksen ja hän selvitteli että pääseekö osastolle vai joutuisinko odottamaan seuraavaan aamuun. No, onneksi pääsi! Todella huokaisin helpotuksesta!!!
Osastolla lääkäri laittoi ensimmäisen cytotecin kohdunsuulle klo.14. Siitä ei vielä sanottavia supistuksia tullut, muutama vähän napakampi vatsan kovettuminen. Kuudelta lääkäri tutki kohdunsuun tilanteen ja totesi sen olevan ennallaan. Laitettiin toinen cytotec. Käyrältä pääsin pois 19.15 ja menimme miehen kanssa iltapalalle. Minä söin ja mies katsoi vierestä. Siinä iltapalalla ollessa alkoi tuntua jo tosi kovia supistuksia niin että piti jättää syöminen kesken ja keskittyä hengittämiseen. Pyysin miestä pitämään vaan kättä selän päällä. Siinä vaiheessa supistukset tulivat 2-4 min välein.
Iltapalalta mentiin ulos, odottelin sen aikaa kun mies haki sairaalakassin ja kameran autosta. Koko ajan valmistauduttiin siihen että mies joutuu vielä kotiin lähtemään. Kun pääsimme takaisin osastolle aloin olemaan jo todella kipeä. Kävin vessassa ja sen jälkeen soiteltiin kätilö paikalle. Hän siinä totesikin että kerran hiki jo tulee supistuksen mukana niin ne on varmasti kivuliaita. Menimme toiseen huoneeseen ja kätilö teki sisätutkimuksen. Olisin voinut hurrata kun hän totesi että kohdunsuu oli 3 cm auki!! =) jes, en ollutkaan kärvistellyt turhaan
Hän soitti saliin ja pakkasimme kamat kasaan. Nojailin seiniin aina välillä, teki todella kipeää ja pelkäsin etten saa heti epiduraalia.
Salissa synnytyksen hoitava kätilö tuli kyselemään vointia ja halusi hänkin tutkia tilanteen. Teki todella kipeää supistusten hetkellä. Pyysin saada epiduraalin heti kun mahdollista ja kätilö tokas sen olevan liian aikaista. Suostutteli ottamaan petidiini-piikin että se veisi huipun pois. No, kätilöä ei vaan kuulunut takaisin ja supistukset paheni. Hän halusi jälleen kerran tutkia tilanteen. Ei sanottavaa muutosta. Vaadin puudutusta koska minua sattui niin kovaa etten pystynyt rentoutumaan ja tiesin sen aiemmista synnytyksistä pitkittävän aukeamista. Kätilö intti vastaan minkä kerkesi mutta lopulta kun itkin supistuksen aikana niin hän soitti anestesia-lääkärin paikallle. Hän tuli onneksi samantien koska oli juuri puuduttanut toisen äidin =) Lopulta saatiin puudutus laitettua, lääkäri oli ihana kun odotti aina supistuksen ohimenemistä, kätilö taas tuli kesken todella kovan supistuksen repimään tippakättä ylöspäin vaikka mies pyysin odottamaan. Lopulta minäkin karjaisin että "odota" niin johan tajusi.
Puudutus oli taas kerran kuin taivas, mutta heti sen laiton jälkeen alkoi hillitön tärinä ja kutina. Kestin sen silti paremmin kuin kivun. Välillä tunsin kuinka jotain lämmintä valui, se oli pelkkää verta. Kätilö tutki kohdunsuun taas ja se oli auennut jo 7 cm. Puhkaistiin kalvot ja laitettiin vauvalle pinni päähän, samalla tuli hieman lapsivettä.
1½ tunnin kuluttua puudutuksen laitosta supistukset alkoivat taas tuntua kivuliaalta, lähinnä tuntui kuin joku repisi kohdunsuuta auki. Olin 9 cm auki mutta reunaa oli vielä jäljellä. Sain lisäannoksen puudutusta, joka oli todella hyvä juttu. Vähän sen jälkeen alkoi tuntua paineen tunnetta alapäässä, halusin ponnistaa. Lopulta kätilö antoi luvan ruveta vähän ponnistelemaan. Pyysin leikkaamaan jos on tarvis ettei tulisi repeämää. Ponnistelin aina supistuksen aikana ja koko ajan tuntui että kohta se pää tulee mutta mitään ei tapahtunut. Kätilö leikkasi välilihaa ja huomasi vauvan olevan kasvotarjonnassa. Siinä vaiheessa tuli toinen kätilö avuksi ja mies oli selkäni takana tukena ja tsemppasi ihanasti aina kun ponnistin. Lopulta pää tuli ulos ja kätilön avustamana loppuvartalo. Olin niin pystyssä että kerrankin näin kun vauva tuli ulos. pelästyin jo kun hän ei hengittänyt mutta lopulta parkaisi kun häntä vähän hierottiin.
Sain vauvan heti rinnalle ja hän oli siinä melkein tunnin ennenkuin pestiin ja otettiin mitat. Kaikinpuolin jäi hyvät muistot synnytyksestä vaikka kätilö olikin aluksi todellinen pahvi.Ponnistusvaiheessa tsemppasi todella hyvin. Mutta puudutuksen ansioista ponnistusvaihe oli kivuton.
Mutta nyt pitää mennä, pikku-mies kutsuu =)
vaahterapuu & pikku-herra 1 vko:a 1 pvä :heart:
