"vieras"
Voe helevetti taas osaa näistä vastaajista. Jos teillä ei ole ollut koliikkivauvaa, niin turha tänne tulla ynisemään siitä, kuinka AINA on joku syy ja varmaan se vauva on vailla äitiä tai muuta sontaa.
Esikoisella oli koliikki, eikä siihen todellakaan löydetty mitään syytä. Tutkittiin yksityisellä allergiat, sorvattiin äidin ruokavaliota (oli btw täysimetyksellä), tutkittiin yksityisellä refluksi, hierottiin, kannettiin, nukutettiin vieressä ja omassa sängyssä, pidettiin huolta katsekontaktista, laulettiin, annettiin kenguruhoitoa ja kosketusta muutenkin jne. jne. jne. Syytä ei löytynyt ja vauva aikanaan rauhoittui. Ei ole mitään sairauksia, kunhan on temperamenttinen tapaus noin kaikin puolin.
Ja voin sanoa, että fiilikset olivat aivan samat kuin ap:lla. Kuka tahansa masentuu ja tulee epätoivoiseksi, jos oma lapsi kirkuu päivät pääksytysten, eikä mikään auta. Ap:lle neuvoksi: nyt kaikki apu vastaan ja sinä ulos kämpästä säännöllisesti ilman vauvaa. Tarvitset lepoa ja vaikka pieniäkin omia hetkiä, koska tuo on todella kuormittavaa. Suhtaudu niin, että aika tekee tehtävänsä ja pian helpottaa; vauvasta ei ihan oikeasti tarvitse nauttia nyt, riittää että selviydytte. Minulla oli ainakin jatkuva syyllisyys siitä, etten nauttinut vauva-ajasta pätkääkään. Ja se on aivan turhaa.
Voimia kovasti - puolen vuoden päästä koko pikkuvauva-aika on paha muisto vain ja sitten varmasti alat saada iloakin teidän yhteiselostanne.
Esikoisella oli koliikki, eikä siihen todellakaan löydetty mitään syytä. Tutkittiin yksityisellä allergiat, sorvattiin äidin ruokavaliota (oli btw täysimetyksellä), tutkittiin yksityisellä refluksi, hierottiin, kannettiin, nukutettiin vieressä ja omassa sängyssä, pidettiin huolta katsekontaktista, laulettiin, annettiin kenguruhoitoa ja kosketusta muutenkin jne. jne. jne. Syytä ei löytynyt ja vauva aikanaan rauhoittui. Ei ole mitään sairauksia, kunhan on temperamenttinen tapaus noin kaikin puolin.
Ja voin sanoa, että fiilikset olivat aivan samat kuin ap:lla. Kuka tahansa masentuu ja tulee epätoivoiseksi, jos oma lapsi kirkuu päivät pääksytysten, eikä mikään auta. Ap:lle neuvoksi: nyt kaikki apu vastaan ja sinä ulos kämpästä säännöllisesti ilman vauvaa. Tarvitset lepoa ja vaikka pieniäkin omia hetkiä, koska tuo on todella kuormittavaa. Suhtaudu niin, että aika tekee tehtävänsä ja pian helpottaa; vauvasta ei ihan oikeasti tarvitse nauttia nyt, riittää että selviydytte. Minulla oli ainakin jatkuva syyllisyys siitä, etten nauttinut vauva-ajasta pätkääkään. Ja se on aivan turhaa.
Voimia kovasti - puolen vuoden päästä koko pikkuvauva-aika on paha muisto vain ja sitten varmasti alat saada iloakin teidän yhteiselostanne.
Ex huutavan vauvan äiti
Ihan ensimmäisen menet lääkäriin ja pyydät reseptin Nutrilett -maitokorvikkeelle. Osta yksi purkki ja kokeile viikon verran. Jos huudot loppuu, on vauvallasi maito-allergia. Meillä huudettiin ekat 3kk (samat tunteen kun sulla) ja kävelin lääkäriin ja sanoin, että oli sillä allergia teidän mielestä tai ei, mä alan juottaa sitä Nurtilettiä. Nyrpistellen se kirjotti reseptin ja aloin juottamaan vauvalle sitä. Huudot katos 3pv päästä!! Ja senki jälkeen piti miljoonia kokeita tehdä kotona lastenlääkärin käskystä, että onhan se varmasti maito-allergia....voihan helvetti mitä hommaa!! On se kumma kun kehdataan vähätellä äitin hätää ja lapsen allergioita.
Siinä samassa kun lapsi lakkas itekemästä 24h/7 loppu mullaki "mielenterveys"-ongelmat ja elämä helpottu.
Äitien pitää olla vahvana omien epäilyksien kanssa, että lääkärissä uskotaan. '
Voimia!
Siinä samassa kun lapsi lakkas itekemästä 24h/7 loppu mullaki "mielenterveys"-ongelmat ja elämä helpottu.
Äitien pitää olla vahvana omien epäilyksien kanssa, että lääkärissä uskotaan. '
Voimia!
"Kaiza80"
Ihan pakko vastata, kun niin samankaltaista on ollut. Ensimmäinen huutaja jo tosin 5v ja toinen 2v. Kummallakin allergiaa. Ensimmäisen kohdalla neuvolassa samat "vauvat itkee"-jutut ja ihan takuulla kokeilin kaiken mahdollisen, jopa nukuin kantoliinan kanssa, kun sillä sai edes sen tunnin putkeen. Toisen kohdalla ilmoitin, että hain apua muualta, kun en enää luota neuvolaan (tai siihen yhteen ko. terveydenhoitajaan ja yhteen ko. lääkäriin).
Mulla oikeasti oli ihanat tukiverkot ja mies täysillä mukana ja silti oli ihan tajuttoman vaikeaa, ihan samat fiilikset oli. Yksikin, joka noita älyttömiä kommentteja on laukonut, ei tiedä tuosta elämästä YHTÄÄN MITÄÄN. Unohda ne heti!
Tsemppiä, tsemppiä ja tsemppiä!!
Mulla oikeasti oli ihanat tukiverkot ja mies täysillä mukana ja silti oli ihan tajuttoman vaikeaa, ihan samat fiilikset oli. Yksikin, joka noita älyttömiä kommentteja on laukonut, ei tiedä tuosta elämästä YHTÄÄN MITÄÄN. Unohda ne heti!
Tsemppiä, tsemppiä ja tsemppiä!!
"-p-"
[QUOTE="lilli";23843356]Voi ap, tiedän täsmälleen tunteen enkä muuta voi sanoa kun TSEMPPIÄ ja jaksamista!!
Olin itse ihan samassa tilanteessa viime kesänä - vauvani huusi selkä kaarella jatkuvasti. Neuvolassa vaan kohauteltiin olkia ja ehdoteltiin kaikenmaailman vyöhyketerapiaa ja vauvahierontaa, joista ei todellakaan ollut mitään apua. Kun vauva oli 2 kk sain tarpeekseni ja marssin yksityiselle lääkärille - tuloksena samantien refluksi-diagnoosi ja lääkityksen aloitus. Elämä muuttui kuin kertalaakista viikon kuluessa ja ekaa kertaa pääsin nauttimaan vauva-arjesta. Nyt poikani 10kk, edelleen herkkä luonne mutta enimmäkseen tyytyväinen tapaus.
Eli tosiaan, sinne yksityiselle mars, ei niistä neuvolalääkäreistä mihinkään ole.
Koita jaksaa, tiedän hyvin mitä käyt läpi! :hug:[/QUOTE]
Täällä täysin sama tarina! Eli mene ap ihmeessä suoraan yksityiselle allergologille. Meidän tilanteen pelasti yksityisellä käynti, ja lääkäri otti tilanteen heti todesta (toisin kuin neuvolassa). Vauvalla todettiin sitten maitoallergia ja siihen liittyvä refluksi, ja lääkitys sekä apteekin erikoiskorvike muuttivat tilanteen miltei välittömästi. Ja kaikille näille moralisoiville superäideille: multa allergologi kysyi, että haluanko vauvan hetkeksi sairaalahoitoon, jotta saisin levätä, koska refluksi- ja allergiavauvan hoito on niin rankkaa. hänen mukaansa näin välistä tehdään. en halunnut, mutta mielestäni lääkärin kysymys oli hyvä ja osoittaa, miten rankkaa näiden "erityisvauvojen" hoitaminen on.
Olin itse ihan samassa tilanteessa viime kesänä - vauvani huusi selkä kaarella jatkuvasti. Neuvolassa vaan kohauteltiin olkia ja ehdoteltiin kaikenmaailman vyöhyketerapiaa ja vauvahierontaa, joista ei todellakaan ollut mitään apua. Kun vauva oli 2 kk sain tarpeekseni ja marssin yksityiselle lääkärille - tuloksena samantien refluksi-diagnoosi ja lääkityksen aloitus. Elämä muuttui kuin kertalaakista viikon kuluessa ja ekaa kertaa pääsin nauttimaan vauva-arjesta. Nyt poikani 10kk, edelleen herkkä luonne mutta enimmäkseen tyytyväinen tapaus.
Eli tosiaan, sinne yksityiselle mars, ei niistä neuvolalääkäreistä mihinkään ole.
Koita jaksaa, tiedän hyvin mitä käyt läpi! :hug:[/QUOTE]
Täällä täysin sama tarina! Eli mene ap ihmeessä suoraan yksityiselle allergologille. Meidän tilanteen pelasti yksityisellä käynti, ja lääkäri otti tilanteen heti todesta (toisin kuin neuvolassa). Vauvalla todettiin sitten maitoallergia ja siihen liittyvä refluksi, ja lääkitys sekä apteekin erikoiskorvike muuttivat tilanteen miltei välittömästi. Ja kaikille näille moralisoiville superäideille: multa allergologi kysyi, että haluanko vauvan hetkeksi sairaalahoitoon, jotta saisin levätä, koska refluksi- ja allergiavauvan hoito on niin rankkaa. hänen mukaansa näin välistä tehdään. en halunnut, mutta mielestäni lääkärin kysymys oli hyvä ja osoittaa, miten rankkaa näiden "erityisvauvojen" hoitaminen on.
"Veera77"
Meillä oli ihan samanlaista: vauva huusi ja huusi ja ajattelin että kuolen. Jotain pieniä juttuja olen keksinyt mitkä helpottavat hieman ja näitä kannattaa ainakin kokeilla:
* kantoreppu. Kannat vaikka tässä monta tuntia kerrallaan. Yleensä itku-vauvatkin viihtyvät siinä.
* vaunuttele minkä ikinä ehdit. Kävele ulkona jos vauva vähänkään viihtyy vaunuissa.
* varmista että vauvalla ei varmasti ole nälkä. Tämä on ehkä tärkein oikeasti - pieni vauva huutaa yleensä juuri nälkäänsä. Eli jos on tissillä niin surutta pistät pullon suuhun tissin jälkeen ja katsot meneekö lisää maitoa. On hyvin mahdollista, että tissistä ei vaan tule tarpeeksi, jos vauva on nopealla kasvukäyrällä.
* vuorottele miehen kanssa niin paljon kuin mahdollista. Kun mies tulee töistä niin pistät ne vaikka vaunulenkille. Jos vauva huutaa öisinkin niin vuorottelette öitä miehen kanssa ja jos mahdollista toinen nukkuu toisessa huoneessa. Jos on imetyksellä niin huoletta siirrätte pullolle - pullomaidolla kasvaa ihan täysin samanlaisia lapsia kuin tissilläkin, tärkeintä on nyt vaan että saat levätä että jaksat hoitaa vauvaasi!!
Nämä tee nyt ihan ekana!
* kantoreppu. Kannat vaikka tässä monta tuntia kerrallaan. Yleensä itku-vauvatkin viihtyvät siinä.
* vaunuttele minkä ikinä ehdit. Kävele ulkona jos vauva vähänkään viihtyy vaunuissa.
* varmista että vauvalla ei varmasti ole nälkä. Tämä on ehkä tärkein oikeasti - pieni vauva huutaa yleensä juuri nälkäänsä. Eli jos on tissillä niin surutta pistät pullon suuhun tissin jälkeen ja katsot meneekö lisää maitoa. On hyvin mahdollista, että tissistä ei vaan tule tarpeeksi, jos vauva on nopealla kasvukäyrällä.
* vuorottele miehen kanssa niin paljon kuin mahdollista. Kun mies tulee töistä niin pistät ne vaikka vaunulenkille. Jos vauva huutaa öisinkin niin vuorottelette öitä miehen kanssa ja jos mahdollista toinen nukkuu toisessa huoneessa. Jos on imetyksellä niin huoletta siirrätte pullolle - pullomaidolla kasvaa ihan täysin samanlaisia lapsia kuin tissilläkin, tärkeintä on nyt vaan että saat levätä että jaksat hoitaa vauvaasi!!
Nämä tee nyt ihan ekana!
"Veera77"
Ja komppaan hei muita siinä, että jos nuo yllämainitutkaan ei yhtää tepsi niin heti vaan yksityiselle lääkärille. Refluksi tai allergiat voi olla todennäköinen syy myöskin.
"..."
Vaihda ihmeessä lääkäriä!
Joku allergia sillä on tai refluksi varmasti tai sitten jotain muuta. Nuo kaks ekaa on tosi yleisiä.
Mä olin viime kesänä samassa tilanteessa kun esikoinen synty. Miellä huudettiin aamusta iltaan ja yölläkin. Olin ihan väsyny myös kun yksin olin vauvan kanssa. Meillä sitten menikin maitoa se litra päivässä helposti, syntymästä asti. Mä tein usein niin että laitoin ipodin/mp3 napit korville ja lähdin vaunulenkille, siinä jos ihmiset katsoo ni sittenpähän katsoo. Missäs päin asut? Jos lähellä niin täältä saat apua 
Katos katos
Tää juttu on melkein 2v vanha, eiköhän ole jo helpottanut...Mä olin viime kesänä samassa tilanteessa kun esikoinen synty. Miellä huudettiin aamusta iltaan ja yölläkin. Olin ihan väsyny myös kun yksin olin vauvan kanssa. Meillä sitten menikin maitoa se litra päivässä helposti, syntymästä asti. Mä tein usein niin että laitoin ipodin/mp3 napit korville ja lähdin vaunulenkille, siinä jos ihmiset katsoo ni sittenpähän katsoo. Missäs päin asut? Jos lähellä niin täältä saat apua
hajonnutkorjattu
AP, viimeisessä viestissäsi kun sanot, että olit aivan tolpiltasi aloitusta kirjoittaessasi jne, niin sen verran sanon, että jo tuo asian vähättely kertoo kovin paljon sairautesi kuvasta. Minä olen saanut kolme masennusdiagnoosia 4 vuoden sisään ja voin kertoa aika vahvasti, että kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tottakai unenpuute, elämänmuutos ja kaikki vaikuttavat mielialaan, mutta kun se tuskaisuus kestää useita viikkoja, on aika hakea apua.
Avun hakeminen ei ole helppoa..mun teki mieli oksentaa pari kertaa kun täällä jotkut mietti miten kamalaa kun joku voi jättää vauvan yksin sänkyyn itkemään, tai ne jotka patisti hakemaan lapsen äkkiä syliin ja hyssyttelemään. Joo-o, te että näet tiedä mitään koko masennus nimisestä sairaudesta. Se on tauti, jota en edes pahimmalle vihamiehelleni soisi. Oman itsensä hallinta menee täysin, mikään ei tunnu miltään.. Jos joku miettii, miten voi jättää vauvan yksin itkemään hetkeksi, niin minä kerron teille, että minä en jättänyt, kannoin ja kannoin, itkin, kannoin, itkin, päivästä toiseen, lopulta kolmena päivänä ajattelin kuinka heitän vauvan seinään, yhtenä iltana juoksin vauva sylissä autoon ja päätin ajaa rekan alle, että pääsen itkusta ja kaikesta siitä eroon...itkin tunnin autonratin takana käynnistämättä autoa ja palasin kotiin, seuraavana päivänä lyyhistyin lattialle jaksamatta enää nousta, sain tavoiteltua puhelimeni ja soitin neuvolaan, itkin kaiken ulos. Sitä päivää en unohda koskaan, enkä anna itselleni anteeksi, mutta se on minun ristini kannettavaksi tässä elämässä.
Nyt tapahtuneesta on neljä vuotta. Pääsin välittömästi tuolloin terapiaan ja sain lääkityksen. Lopulta opin rakastamaan vauvaani ja itseäni. Masennus on uusiutunut kaksi kertaa keskivaikeana nyt tuon ekan jälkeen, mutta ei enää koskaan sellaisena, että voisin kuvitellakaan tekeväni lapselleni jotain pahaa. Ei ikinä.
Masennus on matka, elämä on matka. Ole ap kiltti ja pyydä apua. Minä pääsin välittömästi perheneuvolan psykologille, ja sinnekin voi itse soittaa jos perus neuvolassa ei kuunnella.
Vauvasi itkua en sen enempi osaa diagnosoida. Meillä on vaativa ja itkuinen vauva, mutta en kuitenkaan noin itkuisen kuuloinen kuin sinun. Joten voimia suuresti. Ole kiltti ja hae apua teille molemmille, mitä pidempään sallit itsesi miettiä, että ajatuksesi ovat vaan ohimeneviä ja vakuuttelet niiden olevan hetkellisiä mielen oikkuja, sitä kamalammaksi oma olosi menee ja se ei paljon vaadi, että on valmis tekemään jotain kamalaakin kun mieli on sairas. Kaikesta selviää, usko minua, mutta kukaan ei selviä yksin. <3
Jos asuisit lähempänä, tulisin heti aamulla kolmevuotiaani kanssa lapsenvahdiksi, mutta nyt ristin kädet, että joku muu lähempänä ymmärtää hätänne. Olisiko se äitisi, vaikka matkaa onkin? Nimim. oma äitini ei ole vieläkään antanut anteeksi, etten pyytänyt silloin joskus apua...
Kevätaurinkoa teille molemmille ja huomenna heti perheneuvolaan yhteyttä!!
Avun hakeminen ei ole helppoa..mun teki mieli oksentaa pari kertaa kun täällä jotkut mietti miten kamalaa kun joku voi jättää vauvan yksin sänkyyn itkemään, tai ne jotka patisti hakemaan lapsen äkkiä syliin ja hyssyttelemään. Joo-o, te että näet tiedä mitään koko masennus nimisestä sairaudesta. Se on tauti, jota en edes pahimmalle vihamiehelleni soisi. Oman itsensä hallinta menee täysin, mikään ei tunnu miltään.. Jos joku miettii, miten voi jättää vauvan yksin itkemään hetkeksi, niin minä kerron teille, että minä en jättänyt, kannoin ja kannoin, itkin, kannoin, itkin, päivästä toiseen, lopulta kolmena päivänä ajattelin kuinka heitän vauvan seinään, yhtenä iltana juoksin vauva sylissä autoon ja päätin ajaa rekan alle, että pääsen itkusta ja kaikesta siitä eroon...itkin tunnin autonratin takana käynnistämättä autoa ja palasin kotiin, seuraavana päivänä lyyhistyin lattialle jaksamatta enää nousta, sain tavoiteltua puhelimeni ja soitin neuvolaan, itkin kaiken ulos. Sitä päivää en unohda koskaan, enkä anna itselleni anteeksi, mutta se on minun ristini kannettavaksi tässä elämässä.
Nyt tapahtuneesta on neljä vuotta. Pääsin välittömästi tuolloin terapiaan ja sain lääkityksen. Lopulta opin rakastamaan vauvaani ja itseäni. Masennus on uusiutunut kaksi kertaa keskivaikeana nyt tuon ekan jälkeen, mutta ei enää koskaan sellaisena, että voisin kuvitellakaan tekeväni lapselleni jotain pahaa. Ei ikinä.
Masennus on matka, elämä on matka. Ole ap kiltti ja pyydä apua. Minä pääsin välittömästi perheneuvolan psykologille, ja sinnekin voi itse soittaa jos perus neuvolassa ei kuunnella.
Vauvasi itkua en sen enempi osaa diagnosoida. Meillä on vaativa ja itkuinen vauva, mutta en kuitenkaan noin itkuisen kuuloinen kuin sinun. Joten voimia suuresti. Ole kiltti ja hae apua teille molemmille, mitä pidempään sallit itsesi miettiä, että ajatuksesi ovat vaan ohimeneviä ja vakuuttelet niiden olevan hetkellisiä mielen oikkuja, sitä kamalammaksi oma olosi menee ja se ei paljon vaadi, että on valmis tekemään jotain kamalaakin kun mieli on sairas. Kaikesta selviää, usko minua, mutta kukaan ei selviä yksin. <3
Jos asuisit lähempänä, tulisin heti aamulla kolmevuotiaani kanssa lapsenvahdiksi, mutta nyt ristin kädet, että joku muu lähempänä ymmärtää hätänne. Olisiko se äitisi, vaikka matkaa onkin? Nimim. oma äitini ei ole vieläkään antanut anteeksi, etten pyytänyt silloin joskus apua...
Kevätaurinkoa teille molemmille ja huomenna heti perheneuvolaan yhteyttä!!
hajonnutkorjattu
katos pirua. Terkuin: edellisen pitkän sepustuksen kirjoittanut....
No jos jollekin oli apua...
"Vieras"
Voi jeesus mitä porukkaa täällä taas on, hohoi.. VÄSYNYT äiti leimataan heti huonoksi äidiksi, lapsi pitäisi antaa pois, jne.? Mä en tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa. Saa anonyymina kirjoittaa, niin kyllä taas tulee näiltä "hyviltä äideiltä" tekstiä.
Jos lapsi huutaa ja äiti väsyy, mielestäni ei ole kyse automaattisesti raskauden jälkeisestä masennuksesta. Olen itsekin, ilman lastakin, todella huonotuulinen ja negatiivinen ilman unia, seinät kaatuu päälle pelkästä unenpuutteesta. Jos tilanteesta avautuu jollekin, olisi kaikkien kannalta järkevintä ja kaikkien eduksi saada vertaistukea ja vinkkejä, ei mitään kyllästyneiden, MAAILMAN PARHAIMPIEN kotiäitien mussutusta paskasta äitiydestä. Kukaan äiti ei ole täydellinen, ihmisiä tässä ollaan. Äiti on muutakin kuin äiti. Ystävä, kollega, nainen, puoliso. Inhimillinen ihminen. Empatiaa, vertaistukea, apua, unta, ravintoa, läheisyyttä ym. hyvin voidakseen tarvitseva olento.
Missään vaiheessa en kyllä huomannut ap:n sanovan laiminlyövänsä lasta vaan olevansa väsynyt lapsensa huutoon..
Jos lapsi huutaa ja äiti väsyy, mielestäni ei ole kyse automaattisesti raskauden jälkeisestä masennuksesta. Olen itsekin, ilman lastakin, todella huonotuulinen ja negatiivinen ilman unia, seinät kaatuu päälle pelkästä unenpuutteesta. Jos tilanteesta avautuu jollekin, olisi kaikkien kannalta järkevintä ja kaikkien eduksi saada vertaistukea ja vinkkejä, ei mitään kyllästyneiden, MAAILMAN PARHAIMPIEN kotiäitien mussutusta paskasta äitiydestä. Kukaan äiti ei ole täydellinen, ihmisiä tässä ollaan. Äiti on muutakin kuin äiti. Ystävä, kollega, nainen, puoliso. Inhimillinen ihminen. Empatiaa, vertaistukea, apua, unta, ravintoa, läheisyyttä ym. hyvin voidakseen tarvitseva olento.
Missään vaiheessa en kyllä huomannut ap:n sanovan laiminlyövänsä lasta vaan olevansa väsynyt lapsensa huutoon..
"vieras"
[QUOTE="Vieras";28180002]
Missään vaiheessa en kyllä huomannut ap:n sanovan laiminlyövänsä lasta vaan olevansa väsynyt lapsensa huutoon..[/QUOTE]
Et vissiin huomannut sitäkään, että kyseessä on melkein kaksi vuotta vanha ketju.
Missään vaiheessa en kyllä huomannut ap:n sanovan laiminlyövänsä lasta vaan olevansa väsynyt lapsensa huutoon..[/QUOTE]
Et vissiin huomannut sitäkään, että kyseessä on melkein kaksi vuotta vanha ketju.
"Vieras"
No ei ketjun iällä niin väliä, eiköhän useampi ihminen tälläkin hetkellä paini samojen ongelmien kanssa ja lue tätä (ketjussa kuitenkin tuoreita kommentteja), enkä toivo että samassa tilanteessa olevat ihmiset luettuaan tätä ajattelevat olevansa vaan entistä huonompia äitejä.
Kyseinen kommentointitapa kun tällä palstalla ei todellakaan ole mitenkään harvinaista.
Kyseinen kommentointitapa kun tällä palstalla ei todellakaan ole mitenkään harvinaista.
erwyn414
Tämä keskustelu ei ole ihan tuore mutta kommentoin kumminkin. Ensinnäkin tuollaiset oireet + väsynyt äiti niin neuvolassa pitäisi jo saada vähemmälläkin apua! Meillä ei tilanne edes menny noin pahaksi kun neuvolan th itse määräsi ensin omalle terveyskeskuslääkärille, sitten lääkäri kiireellisellä lähetteellä ensiavun kautta lastenlääkärille ja sairaalatutkimuksiin ja siellä asiat etenikin nopella vauhdilla. Teillä on kyllä neuvolan th,na joku fossiili joka ei tajua mitää eikä näe mitään.kiitos teille jotka ootte asiallisesti vastanneet
nyt kun sai itse hengähdystauon niin tämä ei tunnu niin kauhealta. refluksia itsekin epäilen siksi että:
- vauva nukkuu tosi levottomasti
- puklaa tosi paljon, n. 10 kertaa syönnin jälkeen parin tunnin aikana
- syö lohduksi ja paino noussut tosi paljon sen vuoksi
- nieleskelee, hengitys välillä rohisee, näkee naamasta kun paha maku tulee suuhun
- vetää päätä niska jäykkänä taakse päin
en ole koskaan käynyt yksityisellä lääkärillä. googletin niin täältä löytyy lääkäriasemia missä on lastenlääkäri. pitääköhän lääkärin olla johonkin erikoistunut vai käykö ihan perus-lastenlääkäri?
Lisäksi kun olet yksinhuoltaja (todennäköisesti et ole mikään rikas myöskään) niin ei voida olettaa että sinulla olisi varaa yksityislääkärille ja erikoislääkäristä tulee vielä lisämaksua. Jos saisit neuvolastasi apua niin kaikki lääkäripalvelut ja tutkimukset olisivat ilmaisia tai kustannukset ovat vain murto-osa mitä yksityisellä. Lisäksi melkein aina parhaat yksityisen puolen erikoislääkärit, kuten lastenlääkäritkin ovat keskussairaalan palkkalistoilla eli kun saisit sen ilmaisen lähetteen terveyskeskuslääkäriltä niin sairaalassa saattaa olla se sama lastenlääkäri ja lähes ilmaiseksi! Lisäksi sairaalassa on 24 h labrat ym. toiminnassa.
Kolmanneksi on liian kuormittavaa että joudut tuon kaiken yksin kantaa. En edes voi kuvitella millaista taakkaa kannat kun minulla on ollut aina mies tukean jos vauvalla on ollut jotain ja muutenkin. Olet poikkeuksellisen sisukas ihminen, ei muuta voi sanoa.
"vieras"
Itse olin alussa aika loppu eikä hellästä äidistä ollut tietoakaan. Työnsin vauvan isälleen kun itse en vaan enää jaksanut. Itkin vain. Helpotti jonkin ajan kuluttua, mutta kyllä sitä aika huonoksi vanhemmaksi itsensä tunsi, kun lähestulkoon vihasi lastaan eikä halunnut ottaa itkevää lasta syliinsä. Nykyisin koko perhe voi hyvin. Mutta kyllä vauva-arjen alku aika pimeää aikaa itselleni oli.Alkuperäinen kirjoittaja rakkautta:
Tsemppiä a.p:lle. Ja ei ole totta, että vauvat nyt vaan itkee. Kokoaikainen itku ei ole normaalia.
vierailija
Eksyin ketjuun, ja vaikka jos joku toinenkin ahdistunut eksyy vielä joskus lukemaan, niin hänelle tiedoksi, että masennukseen saa apua. Täällä kirjoitetaan aivan hirveitä juttuja, ymmärtämättömiä, sydämettömiä. Kaikki tunteet on sallittuja ja apua on saatavilla, tavalla tai toisella 
vierailija
ei tämä nuku missään. lääkäri ei ota vakavasti. kuulemma vauvat vaan huutaa ja pitäs loppua 4kk mennessö.
[/QUOTE]
Meillä huuti 6kk3päivää