En jaksa erota, en jaksa olla sinkkuna, en halua olla yh- tästä tuli mieleeni

moni varmaan miettii suhteessa näin kun vastaan tulee väkivaltaa, pettämistä ym muita asioita jotka laittavat miettimään eroa. onko elämä kuitenkaan helpompaa jäädä paskaan suhteeseen kuin jaksaa alkaa olemaan yh?
aloin sitten miettimään olisiko minunkin elämä oikeasti ollut helpompaa jäädessä suhteseen jossa pettäminen oli räikeää ja jatkuvaa. olisinko säästynyt vakavalta masennukselta sun muulta paskalta kun ei olisi pitänyt jaksaa yksin olla voimakas vaan vierellä olisi ollut edes se paska mies johon ei voinut luottaa pätkääkään vaan se olisi ollut kuitenkin talossa pitämässä huolta arjesta. näitä asioita voi aina jossitella jälkeenpäin, mutta tuskimpa kukaan oikeasti on onnellinen tilanteessa jossa toinen on pettänyt luottamuksen tavalla tai toisella vaikka itselleen niin yrittää uskotella

 

Oon miettiny tätä samaa tosi paljon, nyt kun miehen kanssa on ollut vaikeeta jo pidempään. Moni ihmettelee miksei erota, mutta mä tahdon yrittää vimiseen asti, koska uskon etten jaksais yh.na...

 

mä olen miettinyt ihan samaa. varsinkin kun ystävä valittaa suhteestaan koko ajan ja kaikki on aina päin vettua mutta ei kuulemma jaksaisi yh:na mitenkään. itse tuskin jaksaisin taasen olla huonossa suhteessa, mieluummin olisin yksinhuoltaja tarvittaessa. ei se voi lapsillekaan hyvää tehdä kun näkee että vanhemmilla on sukset ristissä ja paha olla ihan vaan sen takia että ei halua olla yh. totta kai se varmasti vaatii enemmän voimia mutta tiedän että voimia yleensä tarvittaessa löytyy vaikka mihin. yleensä myös apua saa jos vain uskaltaa pyytää.

 

Näissä valitettavasti pätee se, että parempi tunnettu paha, kuin tuntematon.

 

Pitkään kolmen lapsen yh:na ollut voin sanoa että se voittaa kirkkasti huonossa suhteessa roikkumista..Itsetuntoa saa siitä että huomaa pärjäävänsä ja saa itse päättää asiat /raha asiat ilman että joku muu sotkee kaiken tai painaa sua maahan.Kyllä yh pärjää , en ymmärrä alkuunkaan miten sitä niin pelätään.