"Epätavallisen" kärsimyksen pelko

Juu on oikein rattoisa ja iloinen ketjunaloitus perjantaille. :rolleyes:

Siis en halua tavallisia kärsimyksiä kuten avioeroa, syöpää tai läheisen menetystä, mutta niissä löytyy ympäriltä monia jotka ovat käyneet saman läpi ja lohduttavat.

Onko ketään joka pelkäisi jotain erityisen noloa, harvinaista kämmäystä, josta koituu muille kärsimystä. Joka saattaa tapahtua sekunneissa, josta jää syyllisyys? Niissä ei vertaistukea heti löydy.
Mä pelkään.

Mä mietin monesti miten päänuppi kestää Konginkankaan rekkakuskilla, Estonian huoltomiehellä, ihmisen yliajaneella. Sitä jossittelun määrää...

Sit joku joka ei voisi kuvitella joutuvansa yhtäkkiä kamalan julkisuuden kohteeksi. Nela Utkinan mies varmasti suree eniten Nelaa, mutta asian julkisuus varmasti rassaa myös.
Ei tuommoista voi etukäteen uskoakaan omalle kohdalle.

Tai sitten se että olet ulkomailla, pyörit lapsen kanssa marketissa, keskityt vain minuutiksi ajatuksiisi ja yhtäkkiä lapsi katoaa jonkun rikollisliigan matkaan. Mä tulisin varmaan hulluksi.
 
Mä joskus luin tästä aiheesta, ja ilmeisesti psykologia tuntee "poikkeuksellisen ja harvinaisen stressin." Sitä on esim.valtaisan p*skaryöpyn saaneella poliitikolla jota syytetään maan talouden ajamisesta kuralle.
Ei ole paljon selkääntaputtajia ja on yksinäisellä paikalla.
 
vierailija
No en kyllä tuollaisia pelkää. Joskus nuorempana kaikki pienetkin kämmäykset otin todella vakavasti, mutta sitten tajusin, että kämmejä sattuu kaikille, ja on vain tuurista kiinni, onko kämmeillä isot vai mitättömät seuraukset. Muuta ei voi tehdä, kuin aina parhaansa, ja aina kannattaa miettiä asiat etukäteen. Ja kun parhaansa on tehnyt, sen on riitettävä. Kaikkea ei pysty estämään, ja sitten pitää vain elää seurausten kanssa.
 
Echo missä on sun sisäinen rauha, mistä puhut minulle päivittäin?

Nyt ymmärrän miksi ilkeilet joka ketjussa minulle, olet vain itse epätodellisia pelkoja täynnä ja tämä sun maailma ei anna sinulle hyväksymään muiden ihmisten elämää.

Aloitukseen, ei, ei ole pelkoja. Pelkoja tulee vast silloin kun jotain tapahtuu, vaikka sairaus, yritän sitten etsiä ratkaisuun. Mä en vitsi elää peloissani, enkä osaa pelätä mitään, puhumattakaan mitä on epätodenäköistä.
 
  • Tykkää
Reactions: päätön
vierailija
Echo missä on sun sisäinen rauha, mistä puhut minulle päivittäin?

Nyt ymmärrän miksi ilkeilet joka ketjussa minulle, olet vain itse epätodellisia pelkoja täynnä ja tämä sun maailma ei anna sinulle hyväksymään muiden ihmisten elämää.

Aloitukseen, ei, ei ole pelkoja. Pelkoja tulee vast silloin kun jotain tapahtuu, vaikka sairaus, yritän sitten etsiä ratkaisuun. Mä en vitsi elää peloissani, enkä osaa pelätä mitään, puhumattakaan mitä on epätodenäköistä.
No tämä selittääkin paljon käytöstäsi, et näe nenääsi pitemmälle, elät kuin tyypillinen kala, ihan omassa pilvilinnassa miettimättä ollenkaan tekojesi seurausta :unsure:
 
No tämä selittääkin paljon käytöstäsi, et näe nenääsi pitemmälle, elät kuin tyypillinen kala, ihan omassa pilvilinnassa miettimättä ollenkaan tekojesi seurausta :unsure:
Viimeinen lause oli hauskin :D.

Tietysti näen ja tiedän jokaisella omia pelkoja, mutta itsellä ei ole epätodellisia pelkoja, varovaisuutta vain. Tämä vain selitti kaikeen miksi ko persoona niin ilkeä.
 
vierailija
Tai sitten se että olet ulkomailla, pyörit lapsen kanssa marketissa, keskityt vain minuutiksi ajatuksiisi ja yhtäkkiä lapsi katoaa jonkun rikollisliigan matkaan. Mä tulisin varmaan hulluksi.
Pahinta tuos olis lapsen menetys tietysti, mutta hirvittävää myös vanhempien loputon syyllistäminen ja epäilykset että itse vanhempi on syyllinen, tappanut lapsensa. Vaikka niin ei olisikaan. Esim. Madeleinen tapaus.
 
Echo missä on sun sisäinen rauha, mistä puhut minulle päivittäin?

Nyt ymmärrän miksi ilkeilet joka ketjussa minulle, olet vain itse epätodellisia pelkoja täynnä ja tämä sun maailma ei anna sinulle hyväksymään muiden ihmisten elämää.

Aloitukseen, ei, ei ole pelkoja. Pelkoja tulee vast silloin kun jotain tapahtuu, vaikka sairaus, yritän sitten etsiä ratkaisuun. Mä en vitsi elää peloissani, enkä osaa pelätä mitään, puhumattakaan mitä on epätodenäköistä.
Mä joskus epäilen ihan oikeasti että tajuatko sä asioista puoliakaan.Tajuatko sä milloinkaan kokonaiskuvaa, tajuatko missä mennään. No mä selvennän...
Se että tuo täällä pelkojaan esille ei tarkoita että eläisi jatkuvassa pelossa. Mä en tästä ketjun aiheesta osaa pelätä kuin muutaman kerran vuoteen.

Tää aihe on synkkä ja vaikea, sen tiedän. Ja olen kirjoittanut paljon illuminatista ym.hämäräjutuista. Mun aiheet ei ole helppoja, mutta elän tavallista elämää.
Suurin osa mun kirjoituksista on ihan normaaleja.

Tää aihe tuli ajankohtaiseksi kun luin siitä 18-v. likasta joka ajoi mummon yli ja naureksii siitä netissä.

Ja tää on tavallaan semmoinen puolustuspuhe niiden puolesta, jotka kärsivät häpeällistä kärsimystä, sellaista josta ihmiset vaikenevat eivätkä välttämättä uskalla lohduttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Ja mitä uskovaisuuteen tulee, niin Jumala suojelee ja ei suojele, tahtonsa mukaan.
Silloin kun mä astun auton rattiin rukoillen, voin olla satavarma ettei mitään tapahdu. Ei tule hirvi tielle tms. Eikä ole tapahtunut. Jotkut parkkipaikkajutut tai lumiseen penkkaan humpsahtamiset (juu mulla on ollut kortti n. 20 v. eli siihen mahtuu rauhallisemmallakin kuskilla kommelluksia) on aina tapahtuneet silloin kun en ole rukoillut.

Mutta sitten Jumala on antanut mun elämään semmoista kärsimystä joka on tullut vääjäämättömästi kuten juna, ja siinä on ollut Hänen tahtonsa. Niissä ei ole rukoukset auttaneet. Mutta ne kärsimykset on koituneet siunaukseksi.

Eli Jumala suojelee yleensä, mutta Hän ei ole vapauttanut uskovaakaan ns.harvinaisesta kärsimyksestä. Toinen niistä tutuistani joka oli vahingossa osallisena kuolemantuottamukseen, on uskova.
 
ai pari/ muutama kerta vuodessa? Miksi aloituksessa lue että ,,mä mietin monesti,,? Juu en enää tiedä missä mennään :D, sinun ajatelutapa minun on liian hankala ymmärtää.
Siis lue mihin se "monesti"-sana liittyy. Mä mietin että miltä tuntuu megaonnettomuuden aiheuttajista, kuinka he ovat selvinneet, miten kova masennus on ollut jne.

Mietin siis muiden ihmisten tunteita. Oho.
 
Siis lue mihin se "monesti"-sana liittyy. Mä mietin että miltä tuntuu megaonnettomuuden aiheuttajista, kuinka he ovat selvinneet, miten kova masennus on ollut jne.

Mietin siis muiden ihmisten tunteita. Oho.
Anteeksi taas, mutta sanoit että pelkäät ja nyt jo kuitenkin vain mietit? Mietiminen on normaalia, pelot taas eivät jos ne eivät koske sinua ja todenäköisyys on häviävän pieni että juuri niin käy sinullekin jos yhdelle jo käynyt...
 
Anteeksi taas, mutta sanoit että pelkäät ja nyt jo kuitenkin vain mietit? Mietiminen on normaalia, pelot taas eivät jos ne eivät koske sinua ja todenäköisyys on häviävän pieni että juuri niin käy sinullekin jos yhdelle jo käynyt...
Miksi ei saisi miettiä välillä sitä, miten helposti liikenteessä voi jotain tapahtua? Menetkö aina onnettomuuspaikan ohi ajatellen "joo mä en tuota koskaan voi aiheuttaa?"

Meidän viereisellä isommalla tiellä on viimeisen 5 vuoden sisään ollut todella paljon kuolonuhreja.
 
Miksi ei saisi miettiä välillä sitä, miten helposti liikenteessä voi jotain tapahtua? Menetkö aina onnettomuuspaikan ohi ajatellen "joo mä en tuota koskaan voi aiheuttaa?"

Meidän viereisellä isommalla tiellä on viimeisen 5 vuoden sisään ollut todella paljon kuolonuhreja.
Kun sä ajat autolla sun pitäisi keskittyä liikenteseen eikä pelkoihin, just pelko/paniikki/ kärsivien ja epävarmojen kuskien takia tiellä on välillä varallista, jos pelottaa niin kannatta jäädä kotiin, kotonakin voi katto romahtaa päälle.
 
Kun sä ajat autolla sun pitäisi keskittyä liikenteseen eikä pelkoihin, just pelko/paniikki/ kärsivien ja epävarmojen kuskien takia tiellä on välillä varallista, jos pelottaa niin kannatta jäädä kotiin, kotonakin voi katto romahtaa päälle.
En ole epävarma kuski, ajan sujuvasti.

Joo, sulle turha mitään sanoa taas, voit vaikka taas hihitellä näillekin teksteille.

Jos todennäköisyyksistä puhutaan, niin joko mun tutuissa on onnettomuusherkempää porukkaa tai sit läheltäpiti-tilanteita tapahtuu monille. Kaksi mun ystävää (ihan huolehtivia äitejä ja hyviä kuskeja) ovat ajaneet täydessä vauhdissa ojaan, lasten kanssa. Mulla on kuraisella ja kaltevalla hiekkatiellä, vesisateessa auto lähtenyt luisuun ja ojaan, onneksi lapsille ei käynyt kuinkaan. Olen ollut kyydissä kun kuski on ajanut lumisella tiellä suoraan puhelinpylvästä päin.
Se joka on ollut osallisena kuolemantuottamuksessa on mun naapuri.
 
En ole epävarma kuski, ajan sujuvasti.

Joo, sulle turha mitään sanoa taas, voit vaikka taas hihitellä näillekin teksteille.

Jos todennäköisyyksistä puhutaan, niin joko mun tutuissa on onnettomuusherkempää porukkaa tai sit läheltäpiti-tilanteita tapahtuu monille. Kaksi mun ystävää (ihan huolehtivia äitejä ja hyviä kuskeja) ovat ajaneet täydessä vauhdissa ojaan, lasten kanssa. Mulla on kuraisella ja kaltevalla hiekkatiellä, vesisateessa auto lähtenyt luisuun ja ojaan, onneksi lapsille ei käynyt kuinkaan. Olen ollut kyydissä kun kuski on ajanut lumisella tiellä suoraan puhelinpylvästä päin.
Se joka on ollut osallisena kuolemantuottamuksessa on mun naapuri.
Se on ikävä mutta normalia että välillä voi käydä näin. Tietysti jokainen kolari ja kuolema on todella surullinen asia, mutta ei se tarkoittaa että pelkämällä ei olisi riskiä, varovainen vain pitäisi olla, mutta pelot syövät turhaan ja et saa mitään iloa elämästä.
 
vierailija
Ja mitä uskovaisuuteen tulee, niin Jumala suojelee ja ei suojele, tahtonsa mukaan.
Silloin kun mä astun auton rattiin rukoillen, voin olla satavarma ettei mitään tapahdu. Ei tule hirvi tielle tms. Eikä ole tapahtunut. Jotkut parkkipaikkajutut tai lumiseen penkkaan humpsahtamiset (juu mulla on ollut kortti n. 20 v. eli siihen mahtuu rauhallisemmallakin kuskilla kommelluksia) on aina tapahtuneet silloin kun en ole rukoillut.

Mutta sitten Jumala on antanut mun elämään semmoista kärsimystä joka on tullut vääjäämättömästi kuten juna, ja siinä on ollut Hänen tahtonsa. Niissä ei ole rukoukset auttaneet. Mutta ne kärsimykset on koituneet siunaukseksi.

Eli Jumala suojelee yleensä, mutta Hän ei ole vapauttanut uskovaakaan ns.harvinaisesta kärsimyksestä. Toinen niistä tutuistani joka oli vahingossa osallisena kuolemantuottamukseen, on uskova.
Ja paljon enemmän on niitä, jotka eivät ikinä rukoile autoilemaan lähtiessään, ja silti ei ole tapahtunut mitään, ei edes hiekkatiellä ojaan ajamisia lapset kyydissä. Jännä. Sun jumala siis rankaisee sua jos et rukoile ajaessasi? Aika kinkyä.

"Rukoilen, ja mitään pahaa ei tapahdu, koska jumalan tahto"
"Rukoilen, ja silti tapahtuu pahaa, koska jumalan tahto"

Niin, mikä sen rukoilun pointti nyt olikaan?
 
Ja paljon enemmän on niitä, jotka eivät ikinä rukoile autoilemaan lähtiessään, ja silti ei ole tapahtunut mitään, ei edes hiekkatiellä ojaan ajamisia lapset kyydissä. Jännä. Sun jumala siis rankaisee sua jos et rukoile ajaessasi? Aika kinkyä.

"Rukoilen, ja mitään pahaa ei tapahdu, koska jumalan tahto"
"Rukoilen, ja silti tapahtuu pahaa, koska jumalan tahto"

Niin, mikä sen rukoilun pointti nyt olikaan?
En ajattele sitä rankaisuna. Ajattelen sen semmoisena muistuttamisena Jumalan puolelta että "kröhöm, muista että se, että matkasi menee turvallisesti, ei ole itsestäänselvyys."

Ja tilastollisesti kun uskovia on vähän, niin suurin osa kolaroinneistahan tapahtuu siten ei-uskoville (vaikka ei-uskovista osa saattaa välillä rukoilla).
 
Just meiltä lähti yks tuttu joka sanoi nähneensä kuluneen viikon aikana yhteensä 5 hirveä.

Ja mä näin hirven pari viikkoa sitten autolla ajaessa.
No, hirvet ei liity harvinaisiin ja itseaiheutettuihin onnettomuuksiin mut tuli vaan mieleen.
 

Yhteistyössä