Onkohan minulle kohtalotovereita?
Minulla on vuoden ikäinen lapsi ja asun avoliitossa mieheni kanssa. Oman puolen sukua ei täälä ole ja miehen suku harvoin käy. Ystäviä on puhelimen päässä, mutta eipä heitäkään täälä ikinä näy.
Lapseni on alusta asti ollut kova kitisijä/itkijä. On niitä hyviäkin hetkiä, mutta olen välillä niin ahdistunut kun itku alkaa milloin mistäkin. En yksinkertaisesti JAKSA koko ajan hömpöttää, hyppööttää ja leikkiä lapsen kanssa. Lapsi vaatii jatkuvaa huomiota. Ei kauaa viihdy vieläkään yksin. Yöt ovat myös risaisia..On hyviäkin öitä, mutta todella vähän. En saa nukuttua, kun odotan koska alkaa kitinä/itku. Aamulla herätään 5.30 vaikka oltais kukuttu välillä ylhäällä. Aamu onkin sitten yhtä kitinää ja vikinää, haukottelua ja lahkeessa roikkumista.
Kun lähdemme ulos, vaatteiden pukeminen yhtä tuskaa. Huutamista ja tappelua. Ulkona on suurimman osan ajasta rauhassa. Sisälle tultaessa huuto alkaa HETI, kun asetan rattaat sisälle lukkoon. Eli HETI pitäisi ottaa hänet pois ja riisua vaatteet ja silti huutaa.
Syöminen. Syöttötuoli keikkuu ja pää kääntyy. En jaksa koko ajan laulella ja pelleillä että suu aukeaa. Lopuksi vielä käännytään tuolissa ja pyritään pois/seisomaan. Useasti jää ns. lukkoon ja sitten alkaa taas se kitinä tai huuto.
Olen pyytänyt miehen äidin apua useasti. Tuntuu ettei hekään jaksa lasta. Vaativaa lasta. Tottakai rakastan lastani, mutta en minäkään ole robotti ja sen huudon kuunteleminen joka päivä, teit mitä tahansa SYÖ minua koko ajan.
Koskaan ei ole kukaan ottanut yöksi että saisin nukkua. Olen pyytänyt useasti, enää en edes halua. Kotiavustaja kävi kun lapsi oli n. 6 kk ja ei hänkään saanut lasta syötettyä tai puettua. Eli en voi turvata ammatti-ihmisiinkään. KAIKKI on minun tehtävä. Lapsen isä ei jaksa kuin lyhyitä aikoja olla lapsen kanssa. Mihinkään en pääse. Olen vaan kotona lapsen kanssa. Päähän tässä hajoaa. Muisti pätkii, hermostuttaa ja itkettää koko ajan.
Muita? Miten olette selvinneet??
Minulla on vuoden ikäinen lapsi ja asun avoliitossa mieheni kanssa. Oman puolen sukua ei täälä ole ja miehen suku harvoin käy. Ystäviä on puhelimen päässä, mutta eipä heitäkään täälä ikinä näy.
Lapseni on alusta asti ollut kova kitisijä/itkijä. On niitä hyviäkin hetkiä, mutta olen välillä niin ahdistunut kun itku alkaa milloin mistäkin. En yksinkertaisesti JAKSA koko ajan hömpöttää, hyppööttää ja leikkiä lapsen kanssa. Lapsi vaatii jatkuvaa huomiota. Ei kauaa viihdy vieläkään yksin. Yöt ovat myös risaisia..On hyviäkin öitä, mutta todella vähän. En saa nukuttua, kun odotan koska alkaa kitinä/itku. Aamulla herätään 5.30 vaikka oltais kukuttu välillä ylhäällä. Aamu onkin sitten yhtä kitinää ja vikinää, haukottelua ja lahkeessa roikkumista.
Kun lähdemme ulos, vaatteiden pukeminen yhtä tuskaa. Huutamista ja tappelua. Ulkona on suurimman osan ajasta rauhassa. Sisälle tultaessa huuto alkaa HETI, kun asetan rattaat sisälle lukkoon. Eli HETI pitäisi ottaa hänet pois ja riisua vaatteet ja silti huutaa.
Syöminen. Syöttötuoli keikkuu ja pää kääntyy. En jaksa koko ajan laulella ja pelleillä että suu aukeaa. Lopuksi vielä käännytään tuolissa ja pyritään pois/seisomaan. Useasti jää ns. lukkoon ja sitten alkaa taas se kitinä tai huuto.
Olen pyytänyt miehen äidin apua useasti. Tuntuu ettei hekään jaksa lasta. Vaativaa lasta. Tottakai rakastan lastani, mutta en minäkään ole robotti ja sen huudon kuunteleminen joka päivä, teit mitä tahansa SYÖ minua koko ajan.
Koskaan ei ole kukaan ottanut yöksi että saisin nukkua. Olen pyytänyt useasti, enää en edes halua. Kotiavustaja kävi kun lapsi oli n. 6 kk ja ei hänkään saanut lasta syötettyä tai puettua. Eli en voi turvata ammatti-ihmisiinkään. KAIKKI on minun tehtävä. Lapsen isä ei jaksa kuin lyhyitä aikoja olla lapsen kanssa. Mihinkään en pääse. Olen vaan kotona lapsen kanssa. Päähän tässä hajoaa. Muisti pätkii, hermostuttaa ja itkettää koko ajan.
Muita? Miten olette selvinneet??