Ero -vuoroviikkoasuminen, lapset 5v ja 7v

Meille on tulossa ero, ja lapset ovat pian 5v ja 7v. Olemme ajatelleet viikko-viikko periaatteella asumista jatkossa, koska kumpikin vanhempi haluaa olla lastensa kanssa, ja näin lapsetkin saisivat olla yhtä paljon molempien kanssa. Asunnot pyrimme hommaamaan mahd. läheltä toisiamme jotta kaveripiiri ja koulu ja hoitopaikka pysyisi lapsilla samoina koko ajan. Teemme siis kaikkemme LASTEMME vuoksi, emme siksi että itse saisimme vapaata enemmän tms. Mielestämme niin lapsilla kuin vanhemmilla on yhtäläinen oikeus toisiinsa. Olemme ihan ok väleissä miehen kanssa, ja uskoisin että pystytään kaikesta sopimaan. Kenties sitten viikolla vaikka olisi toisen vuoro pitää lapsia, voisi toinenkin hakea ja viedä lasta harrastuksiin jne.

Siltikin huolestuttaa ja murehdituttaa lasten "kohtalo", ettei heille tulisi sitä oloa ettei oikeaa kotia ole ollenkaan. =( Rakastamme lapsiamme syvästi ja teemme mitä vaan heidän eteensä mutta yhdessä ei voida enää asua jatkuvien riitojen vuoksi eikä sekään ole lapsille hyväksi.

Haluaisin rehellisiä kokemuksia tästä viikko-viikko asumisesta. Miten se on teillä toiminut ja onko lapset oikeasti onnettomia ja tuuliajolla vai miten menee.

Kiitos asiallisista vastauksista.

 

Mielestäni lapsilla kuuluu olla yksi koti. Mikäli he seilaavat vuoroviikoin kodista toiseen lapsista tulee juurettomia. Riippuu tietysti paljon eronneista aikuisista kuinka hyvissä väleissä ovat eron jälkeen mutta omasta mielestäni ja vierestä seuranneena lapset kärsivät jatkuvasta muutosta. Harvoin rutiinitkaan pysyvät samoina kun on kyse kahdesta erillisestä kodista. Lapsilla on oikeus isään ja äitiin ja vanhempien pitäisi tämä ottaa huomioon. Voisitteko kenties harkita jotain muuta ratkaisua, esim joka toinen vkoloppu isällä sekä pari kertaa viikossa vaikkapa joku yhteinen harrastus siten että paikalla ovat vain isä ja lapset. Mikäli ero ei mene rumaksi voisihan isä kenties tulla myös kyläilemään äidin luo leikkimään lapsiensa kanssa.

Oletuksena että isästä tulee etävanhempi. Tottahan on myös olemassa etä-äitejä.

 

jaa mutta miestä nuo riidat kumpuaa? väsymyksestä? stressistä? siitä ettei osata ratkoa ongelmia? siitä että molemmat on loukkaantuneita jostain?

eikö sille asialle vo itehdä mitään? mitä sille on tehty?

me ollaan päädytty sellaiseen ratkaisuun että virallisesti lapsi asuu mun luona,mutta pääsee isälleen kun haluaa ja saa olla siellä nin paljon kuin isä ja lapsi haluaa. joskus ollaan sovittu 2:sta vuorokaudesta,mutta jos lapsi soittaa surkeana että haluaa kotiin,niin hän saa tulla. ja seuraavana päivänä saattaa sitten mennä isälleen takasin.

ei siis ole mitään virallista suunnitelmaa mitä seurataan vaikka mikä olisi. <3

 

Lapsille olisi paras, että olisi yhteensä kolme kotia. Yhdessä lapset asuvat pysyvästi ja molemmille vanhemille omansa. Vanhemmat sitten vuorottelisivat siinä lasten kodissa vuoroviikoin.

 

Ystäväni on itse lapsena asunut viikko-viikkosysteemillä ja on kertonut sen olleen lapselle ahdistavaa. Aina oli joku koulukirja väärässä "kotona" tms, ja muutenkaan kumpikaan koti ei vaikuttanut samalla tavalla enää kodilta kuin se mistä muutettiin pois.

Eräs toinen ystäväni on ratkaissut asian niin, että lasten koti säilyy samana ja äiti ja isä asuvat siellä vuoroviikoin. Ja vuoroviikoin omassa kämpässä (joka ei siis ole suuri kun sinne ei tarvitse lasten mahtua). Heillä tämä pelaa hyvin ja lapset ovat sopeutuneet eroonkin kohtuu nopeasti. Vaatii tietysti vanhemmilta aikamoista uhrausta ja asialliset välit. Mutta tuo kuulostaa minusta paljon paremmalta kuin se, että lapset pomppivat viikosta toiseen kotien välillä.

 

Olen miettinyt näitä erilaisia ratkaisuja, mutta sekin tuntuu oudolta /lapsen kannalta sekavalta että pari yötä siellä, ja pari yötä täällä jne. Kuitenkin se laukku on ehkä pakattava niitä pienempiäkin vierailuja varten. Lisäksi jos olisi viikko-viikko systeemi olisi lapsilla vaatteet yms valmiina myös isällä, joten ei tarvitsisi kuin ulkovaatteet mitkä ovatkin jo päällä kun kotia vaihtavat. Kuten sanoin, isä ja äiti näkisivät lapsia myös keskellä viikkoa juuri harrastusten parissa ainakin. Mutta yöt ja ruokailut ja "oleminen" olisi aina viikon jommalla kummalla vanhemmalla. Mielestäni se että näkee lapsia vain viikonloppuisin on liian lyhyt aika niin lapsille kuin toiselle vanhemmalle. Se jos mikä on raakaa.

 

Ihan ok ajatus tuo että on kaksi tai kolme kotia, että lapset asuu yhdessä ja vanhemmat muuttavat. Mutta miten ihmisillä on varaa tähän?? Meillä on nyt omakotitalo, johon ei kummallakaan ole yksin varaa, ja nytkin maksamme yhdessä lainan lyhennystä sen verran ettei todellakaan ole varaa enää toista kämppää alkaa maksamaan.

 

Niin ja entäs sitten kun jompikumpi löytää uuden nais-tai miesystävän? Tuodaanko sekin sitten mukana sinne vanhaan yhteen kotiin missä lapset asuvat? Hmm.. Kun jotenkin sekään ei tunu kovin lopulliselta ratkaisulta.

 

Niinpä, avioero on naisen suurin köyhyysriski. Kun laittaa rahaa parisuhteen hoitoon, se on parasta taloussuunnittelua.

 

et vastannut mun kysymyksiin. jos ajattelette lasten parasta ette eroa! vaan opettelette kommunikoimaan! ratkaisemaan ongelmia. se on ihan puppu puhetta että eroaisitte siksi että lapsilla on parempi olla.

onko parisuhdeterapiassa käyty? mitä sulla on sitten paremmin kun oot ihan yksin?

käypä näillä sivuilla:

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/A8A4079ED9284EFCC2256FEA0041E8F1?OpenDocument&lang=FI


http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/parisuhdetutkimusta_tiiviisti/?x218948=219412

 

Emme ole naimisissa. Ja toisekseen ongelmat ovat jatkuneet vuosia, ja on kokeiltu terapiaa jne mutta siltikään rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan ei vaan palaudu. Emme halua lapsia piinata heidän koko lapsuuttaan jatkuvilla riidoilla ja vanhempien kylmillä väleillä. Itse katselin sitä koko lapsuuteni ja voin kertoa että en halua sitä lapsilleni.

 

Niin ja Heluna, etkös itsekin ole eronnut?? Mitä ihmettä paasaat siitä että pitäisi väkisin olla yhdessä?

 

[QUOTE="Valencia";27916420]Mielestäni lapsilla kuuluu olla yksi koti. Mikäli he seilaavat vuoroviikoin kodista toiseen lapsista tulee juurettomia. [/QUOTE]

Peesh.

Olen itse erolapsi ja isäni kanssa tapasimme ensin mummollani (=isäni äiti), joka asui samassa kaupungissa kuin minäkin. Sitten kun olin tarpeeksi vanha reissaamaan yksikseni junalla, menin isän kotiin pk-seudulle. Minusta oli (ja on) ihanaa päästä pois KOTOA ja saada maisemanvaihdos. Iskän luona ei ollut omaa huonetta tai kopiota kodin vaatekaapista, mutta kaikki tarvittava kylläkin. Oli jännää nukkua olkkarissa vuodesohvalla, kun sai nukahtaa teeveen ääreen, aivan toisin kuin kotona. Aamulla heräsin sitten brunssin valmistelun tuoksuihin ja ääniin. Se oli todellakin kuin lomalla olisi ollut joka kerta ja aivan mahtavaa. Vaikka ei me välttämättä tehty muuta kuin oltu iskän luona kotona ja pelattu lautapelejä ja käyty kirjastossa tms. arkista hommaa.

Koti oli sitten siellä kotona. Ei paha sekään ja sinne sitten palasi taas innolla, kun oli ollut vähän muualla ensteks.

 

Hei!

Erosin lasten isästä lasten ollessa 3 v ja 5 v. Meillä on ollut vuoroviikot siitä lähtien, nyt jo yli neljä vuotta, eli lapseni ovat nyt 7 ja 9.

Meillä systeemi on toiminut hyvin. Asumme noin kilometrin päässä toisistamme, lasten koulu on nyt asuntojemme puolessavälissä. Sen perusteella, mitä lapset kahdesta kodistaan puhuvat, sanoisin kyllä, että kummatkin ovat heille ihan oikeita koteja. Molemmissa on heille omat huoneet (isän luona yhteinen huone, minun luonani omat huoneet) ja tavarat. Ovat itse puhuneet, että kumpikin koti on kiva, mutta vähän eri tavalla.

En voi käsittää vuoroviikkosysteemin panettelua (sitä harrastavat yleensä sellaiset, joilla ei itsellään ole kokemusta aiheesta). Miten muka olisi parempi, että lapset näkisivät toista vanhempaansa vain viikonloppuisin ja toinen nääntyisi yksinhuoltajana? Ja tuo on maailman typerin neuvo, että älkää erotko. Joskus on oikeasti vastuullinen teko erota, jos ilmapiiri kotona on todella huono eivätkä vanhemmat rakasta toisiaan.

Poikani kuuli 8-vuotiaana, että joidenkin erolasten vanhemmat ovat toisen vanhemman luona vähemmän kuin toisella. Hän kysyi ihan ällistyneenä, että miksi ja miten ihmeessä niin voi olla, hänestä se oli tosi epäreilua. Itse hän ei voisi kuvitellakaan muuta systeemiä kuin tämä nykyinen.

Kysy lisää, jos haluat kuulla jostain käytännön asioista tms.

 

Hei!

Erosin lasten isästä lasten ollessa 3 v ja 5 v. Meillä on ollut vuoroviikot siitä lähtien, nyt jo yli neljä vuotta, eli lapseni ovat nyt 7 ja 9.

Meillä systeemi on toiminut hyvin. Asumme noin kilometrin päässä toisistamme, lasten koulu on nyt asuntojemme puolessavälissä. Sen perusteella, mitä lapset kahdesta kodistaan puhuvat, sanoisin kyllä, että kummatkin ovat heille ihan oikeita koteja. Molemmissa on heille omat huoneet (isän luona yhteinen huone, minun luonani omat huoneet) ja tavarat. Ovat itse puhuneet, että kumpikin koti on kiva, mutta vähän eri tavalla.

En voi käsittää vuoroviikkosysteemin panettelua (sitä harrastavat yleensä sellaiset, joilla ei itsellään ole kokemusta aiheesta). Miten muka olisi parempi, että lapset näkisivät toista vanhempaansa vain viikonloppuisin ja toinen nääntyisi yksinhuoltajana? Ja tuo on maailman typerin neuvo, että älkää erotko. Joskus on oikeasti vastuullinen teko erota, jos ilmapiiri kotona on todella huono eivätkä vanhemmat rakasta toisiaan.

Poikani kuuli 8-vuotiaana, että joidenkin erolasten vanhemmat ovat toisen vanhemman luona vähemmän kuin toisella. Hän kysyi ihan ällistyneenä, että miksi ja miten ihmeessä niin voi olla, hänestä se oli tosi epäreilua. Itse hän ei voisi kuvitellakaan muuta systeemiä kuin tämä nykyinen.

Kysy lisää, jos haluat kuulla jostain käytännön asioista tms.

Koululaisten kohdalla heitä ei juuri kohtaa. Ovat koulussa, kavereillaan, harrastuksissa. Jäävät viikonloput, joista osan ovat yökylissä tms. Tunneissa mitattuna joka toinen vkl -vanhempi saattaa olla tiiviimmin lapsensa kanssa kuin arjen pyörittävä lähivanhempi.

 

Mulla oli myös niin, että pikkuveljet olivat kotona, isälleni olen ainukainen. Veljien kanssa tuli vietettyä varmasti enemmän aikaa kuin vanhempien. En tiedä miten se olisi sisarussuhteisiin vaikuttanut, jos olisin asunut muualla 50% ajasta. Toisaalta, välimatkan vuoksi muutenkin mahdotonta moinen.

 

Ihanaa, kiitos. Todella kiva kuulla, että joillakin tämä viikko-viikko systeemi toimii ja lapsetkin vaikuttavat onnellisilta. Olen samaa mieltä kanssasi. Nyt juuri en keksi mitään kysymyksiä oikeastaan, mutta kysyn jos jotain tulee mieleen. Tsemppiä ja kaikkea hyvää teidän perheelle!

 

Ihanaa, kiitos. Todella kiva kuulla, että joillakin tämä viikko-viikko systeemi toimii ja lapsetkin vaikuttavat onnellisilta. Olen samaa mieltä kanssasi. Nyt juuri en keksi mitään kysymyksiä oikeastaan, mutta kysyn jos jotain tulee mieleen. Tsemppiä ja kaikkea hyvää teidän perheelle!

Niin siis tämä oli tarkoitettu Vuoroviikkoäidille. Ja kirjoitti minä , eli alkuperäinen aloittaja.

 

Karjalaisessa oli viime syksynä artikkeli tutkimuksesta, jonka mukaan nämä "matkalaukkulapset" (mun oma termi )eli vuoroviikottaiset kersat tuntevat, ettei heillä ole kotia ollenkaan ja näin varsinkin sitten kun tulee uusia kumppaneita ja sisarpuolia kuvioihin. Jo tuolloin sanoin ukolle, että jos ikinä erotaan niin meidän lapsista ei matkalaukkulapsia tehdä.

Tälläkin hetkellä kun eroa (väliaikaista, toivottavasti) haudon, olen ajatellut, että isäntä saa käydä helssaamassa kersojaan niin paljon kuin ikinä sielu sietää siellä missä minä ja penskat asuttais (voisin vaikka avaimen lykätä käteen, kun ei meillä ole kyse riidoista vaan herran tärkeysjärjestyksestä), mutta en tiedä antaisinko niitä isälleen edes viikonlopuksi (mun mielestä tyyppi tarviis valvotut tapaamiset, joilla varmistetaan että on oikeasti lasten kanssa sen ajan eikä tee kotitöitä). Ja miksikö eroa haudon? Olis kiva saada miehestä irti muutakin, kuin että parasta on lakasta kaikki asiat maton alle. Keskustelemalla kuulemma hajoaa lapsilta koti.

Menipäs aloittajan aiheen vierestä oma tilitys, mutta siis en tuolla systeemillä rankaisis omiani missään tapauksessa.

 

Karjalaisessa oli viime syksynä artikkeli tutkimuksesta, jonka mukaan nämä "matkalaukkulapset" (mun oma termi )eli vuoroviikottaiset kersat tuntevat, ettei heillä ole kotia ollenkaan ja näin varsinkin sitten kun tulee uusia kumppaneita ja sisarpuolia kuvioihin. Jo tuolloin sanoin ukolle, että jos ikinä erotaan niin meidän lapsista ei matkalaukkulapsia tehdä.

Tälläkin hetkellä kun eroa (väliaikaista, toivottavasti) haudon, olen ajatellut, että isäntä saa käydä helssaamassa kersojaan niin paljon kuin ikinä sielu sietää siellä missä minä ja penskat asuttais (voisin vaikka avaimen lykätä käteen, kun ei meillä ole kyse riidoista vaan herran tärkeysjärjestyksestä), mutta en tiedä antaisinko niitä isälleen edes viikonlopuksi (mun mielestä tyyppi tarviis valvotut tapaamiset, joilla varmistetaan että on oikeasti lasten kanssa sen ajan eikä tee kotitöitä). Ja miksikö eroa haudon? Olis kiva saada miehestä irti muutakin, kuin että parasta on lakasta kaikki asiat maton alle. Keskustelemalla kuulemma hajoaa lapsilta koti.

Menipäs aloittajan aiheen vierestä oma tilitys, mutta siis en tuolla systeemillä rankaisis omiani missään tapauksessa.

No, teillä tuo on ehkä ymmärrettävää, jos mies ei välitä lapsista/osaa hoitaa niitä/jotain muuta, mutta meillä voin huoletta antaa lapset isälle viikoksi, hän rakastaa ja huolehtii heistä varmasti.

 

Kiitos Meillä tämä kaikki menee jo rutiinilla. Itsellehän nuo lapsettomat viikot olivat alkuun kova pala. Täytin aikaa näkemällä paljon kavereita, harrastamalla jne. Vähitellen niihinkin alkoi tottua, ja paljon tietenkin auttoi, kun tapasin nykyisen puolisoni pari vuotta sitten.

Ainoa ikävä asia tässä systeemissä on ollut se, että nuorempi lapsi ikävöi minua isäviikkoina (ja joskus myös isäänsä äitiviikkoina). Silloin soittelemme, ja yritän korostaa sitä että muutaman päivän päästä taas jo nähdään jne. Meillä on viikon keskellä yksi ilta, jolloin lapset ovat toisen vanhemman luona, ja sen ansiosta seuraavaan näkemiseen ei ole koskaan pidempään kuin neljä päivää. Jos sinulla on ok:t välit lasten isän kanssa, niin teillähän on mahdollisuus vaikka nähdä muutenkin viikon aikana kahvilla tai niiden harrastusten yhteydessä. Minun exäni ei sellaiseen ole suostunut.

Olen muuttanut tässä reilun neljän vuoden aikana kaksi kertaa (ensin pois yhteisestä kodista, sitten isompaan asuntoon) ja se on käynyt mielessäni, että tuntuukohan isän koti lapsista enemmän kodilta, koska se kuitenkin on heidän syntymäkotinsa, jossa ovat asuneet aina. Mutta ei se kyllä siltäkään vaikuta, pikemminkin päinvastoin tuntuvat pitävän meidän kotiamme jossain mielessä ensisijaisena, vaikka ovat kummassakin tasan 50%. Luulen, että tunnelma on tärkeämpi kuin puitteet - isänsä ei ehkä panosta ihan yhtä paljon kodin laittamiseen ja yhdessäoloon.

Tsemppiä! Kuulostaa hyvältä, jos olette noinkin hyvässä yhteisymmärryksessä eroon liittyvistä järjestelyistä. Lapsille on nimittäin tosi tärkeää, että vanhemmat ovat väleissä ja pitävät toisistaan jollain tasolla eron jälkeenkin.

 

Miksei ne lapset voi asua sun luona, ja käydä isällään kun haluavat. Älyvapaata toimintaa tollanen viikko/viikko seilaaminen, mietihän omalle kohdalle. Lapsia tossa nyt vähiten ajatellaan.

 

Minun exäni ei ainakaan olisi edes suostunut siihen, että lasten koti on vain minun luonani, ja hän näkee lapsia joskus satunnaisesti, jos näkee. Monet miehet ovat olleet ennen eroa lasten kanssa yhtä paljon kuin äitikin ja haluavat olla sen jälkeekin lasten täysivaltaisia vanhempia ja mukana myös heidän arjessaan. En ymmärrä, miksi se "seilaaminen" on ihmisten mielestä jotenkin paljon kauheampaa kuin se, että lapset menettävät arjestaan toisen, sitä ennen yhtä tärkeän vanhempansa.

 

No mietipä omalle kohdalles, että viikon välein muutat toisesta paikasta toiseen paikkaan vaikkakin kahden tietyn paikan välillä. Mulla ainakin hajoais pää, kun pitäis koko ajan pitää osaa elämästä laukussa melkein lähtövalmiina. Entäs sitten kun tuon seilaamisen aloittavat jo todella pienet 1 vuotiaatkin? Ei helvetti, en kannata. En todellakaan.

Kyllä se meidänkin isäntä lapsiaan rakastaa, sitä en pääse kyseenalaistamaan (onneksi), mutta reagointiaika esim. vauvan itkuun on niin pitkä, että mulla palaa hermot ja varsinkin, jos hänellä on joku homma kesken niin eväkään ei liikahda lapsen tarpeiden mukaan. Mutta tästä olen avautunut jo muissa ketjuissa.

 

Niin, no mun mielipide nyt vaan on se,että jos lasten annetaan seilata täysin omien fiilisten mukaan vanhempien välillä niinkuin Milla Makea ehdottaa, niin eipä sekään tälläisille pienille lapsille kovin normaalia ole. Eikö silloin se tuvattomuus vasta tulekin ja kysymys minne oikein kuulun ole vielä pahempi? Kuten jo kerroinkin, meillä tod.näk. lapset näkisivät myös viikolla toista vanhempaansa. Eli molempia kuitenkin näkisi viikolla vaikka periaatteessa on se toisen viikko. Mikä siinä on niin kamalaa ja vaikea ymmärtää?