Eroaisitko tässä tilanteessa...

Mutta jos toinen, meillä mies, haluaa aina haleja ja pusuja ja minä olen väsynyt enkä vain jaksa.... Silloin saan kuulla kuinka huono olen. Syyttelyä syyttelyä syyttelyä ja syynä minun puolelani vain väsymys. Tai ei enää pelkästään väsymys kaikkien saarnojen jälkeen...

Miksi pitäisi jatkaa kylmää elämää vaikka kaikki on hyvin. Ei viinaa, vieraita (tietääkseni), tai väkivaltaa. TÄnään kun siivosin lasten synttäreitä varten, sain kuulla kuinka koko perheen pitää siivota _minun_ syntymäpäiviäni varten. Ei, kun ne oli järjestetty 8-vuotiaille lapsille. TOisen mielestä ne olivat _minun_ synttärini, eivät lapset niitä olisi halunnut pitää... Miten tähän suhtautua...

Kun aloin itkemään, mies huusi "Sussa on jotain phasti vialla"... Ei kiitos...

Puhu, puhu ja sen jälkeen puhu. Jokaisen ihmisen pitää opetella puhumaan. Pitää rakastaa itseään niin paljon, ettei koskaan anna kenenkään tehdä itselleen noin kuin miehesi tekee. - Jos äijän naama kertakaikkiaan tympäisee, eroatte - ja vips vaan, olet hakupäällä. Joko seuraavassa liitossasi aiot opetella puhumaan?

Mä en enää osaa puhua enkä enää löydä sanoja. Mikään mitä sanon ei mene perille, ei yhtään mikään. Olen puhunut itseni kipeäksi, itkenyt ja pyytänyt, mutta kun mikään ei oikeasti auta... 8 vuotta olen jaksanut koska olen pelännyt että en saa lapsia mukaani, nyt en enää usko että ne voitaisiin viedä minulta...

Mutta nyt pelkään että en pärjää rahallisesti...

En jaksa enää puhua. Kuin puhuisi ihmiselle joka ei oikeasti kuule. Ja syyttää minua kaikesta...


:'(

 

Mä en enää osaa puhua enkä enää löydä sanoja. Mikään mitä sanon ei mene perille, ei yhtään mikään. Olen puhunut itseni kipeäksi, itkenyt ja pyytänyt, mutta kun mikään ei oikeasti auta... 8 vuotta olen jaksanut koska olen pelännyt että en saa lapsia mukaani, nyt en enää usko että ne voitaisiin viedä minulta...

Mutta nyt pelkään että en pärjää rahallisesti...

En jaksa enää puhua. Kuin puhuisi ihmiselle joka ei oikeasti kuule. Ja syyttää minua kaikesta...


:'(

Hirvittävän vaikea tilanne. Voimat sulla tuntuu olevan vähissä. Mitä jos lopultakin alkaisit jakaa niitä kotitöitä sille pilalle hemmotellulle lörpöttävälle miehellesi?

 

Helsingin äiti: kyllä mä eron ottaisin tuossa sinun tilanteessasi. Vaikkei meillä ole pussailua ja seksiä eikä kahdenkeskisiä kynttiläillallisia, niin ei meillä tuollaista toisen henkistä latistamista ja lynttäämistäkään ole. Uhkailua, lapsilla kiristystä, moittimista, syyttelyä, muihin vertaamista... oikeasti: yksin pärjäät paremmin.

Niin. Mutta sitten tulee mieleen "Ei tuossa miehessä oikeasti mitään vikaa ole." kun ei lyö eikä ryyppää...

Oli ystäviensä kanssa 3 päivää laskettelemassa ja minä yksin lasten kanssa kotona. Kun tuli sunnuntaina klo 21 kotiin (muutama viikko sitten), totesi vaan että nyt hän tietää kuinka paljon paremmin kaaaaaaaaaaikilla muilla on. Vain hänellä on huono elämä. Hänen silmänsä oikein avautuivat. Kun en jaksanut asiaa miettiä su klo 21, pyysin että jutellaan toisena päivänä, hän totesi vaan että kuinka hirveän huono elämä hänellä on...

Kaikki ulkoiset puitteet hyvin, mutta hän latistaa niiiiin hirveästi...

Kiitos kannustuksesta, en tiedä miten uskallan tästä lähteä...

 

Mä en enää osaa puhua enkä enää löydä sanoja. Mikään mitä sanon ei mene perille, ei yhtään mikään. Olen puhunut itseni kipeäksi, itkenyt ja pyytänyt, mutta kun mikään ei oikeasti auta... 8 vuotta olen jaksanut koska olen pelännyt että en saa lapsia mukaani, nyt en enää usko että ne voitaisiin viedä minulta...

Mutta nyt pelkään että en pärjää rahallisesti...

En jaksa enää puhua. Kuin puhuisi ihmiselle joka ei oikeasti kuule. Ja syyttää minua kaikesta...


:'(

Hirvittävän vaikea tilanne. Voimat sulla tuntuu olevan vähissä. Mitä jos lopultakin alkaisit jakaa niitä kotitöitä sille pilalle hemmotellulle lörpöttävälle miehellesi?

Vastaus on se, että koska hän tienaa enemmän ja maksaa laskuja enemmän, hän myös odottaa saavansa rahalleen vastinetta, eli teen kotitöitä. Hän on sanonut näin 8 vuoden ajan kun ollut lapsia... Ja minä nielen koska hän on oikeassa...

 

"Ei tuossa miehessä mitään vikaa ole" - kyllä siinä itse asiassa on.

Voi olla, että sillä on vaan jonkinsortin kriisi, mutta ikävää on, että se menee tuollaiseksi sun syyttelyksi. Ei näe omaa rooliaan ja vastuutaan. Jos sen kanssa olisi kiva jutella, niin voisit hyvinkin keskustella siitä, mitä hän odottaisi elämältään ja mitä te yhdessä haluaisitte tehdä ja saavuttaa. Mutta kun se on tuollaista syyttelyä ja uhkailua, niin - mä lähtisin.

 

Helsingin äiti: kyllä mä eron ottaisin tuossa sinun tilanteessasi. Vaikkei meillä ole pussailua ja seksiä eikä kahdenkeskisiä kynttiläillallisia, niin ei meillä tuollaista toisen henkistä latistamista ja lynttäämistäkään ole. Uhkailua, lapsilla kiristystä, moittimista, syyttelyä, muihin vertaamista... oikeasti: yksin pärjäät paremmin.

Niin. Mutta sitten tulee mieleen "Ei tuossa miehessä oikeasti mitään vikaa ole." kun ei lyö eikä ryyppää...

Oli ystäviensä kanssa 3 päivää laskettelemassa ja minä yksin lasten kanssa kotona. Kun tuli sunnuntaina klo 21 kotiin (muutama viikko sitten), totesi vaan että nyt hän tietää kuinka paljon paremmin kaaaaaaaaaaikilla muilla on. Vain hänellä on huono elämä. Hänen silmänsä oikein avautuivat. Kun en jaksanut asiaa miettiä su klo 21, pyysin että jutellaan toisena päivänä, hän totesi vaan että kuinka hirveän huono elämä hänellä on...

Kaikki ulkoiset puitteet hyvin, mutta hän latistaa niiiiin hirveästi...

Kiitos kannustuksesta, en tiedä miten uskallan tästä lähteä...

Ymmärrän sinua. Jonakin viikonloppuna lähdet lähimmän, henkisesti lähimmän sukulaisesi luokse relaamaan.

 

[/quote]


Vastaus on se, että koska hän tienaa enemmän ja maksaa laskuja enemmän, hän myös odottaa saavansa rahalleen vastinetta, eli teen kotitöitä. Hän on sanonut näin 8 vuoden ajan kun ollut lapsia... Ja minä nielen koska hän on oikeassa...


[/quote]

Näin varmaan onkin, on useimmissa perheissä. Varmasti se tilapäistä elintason laskua tietäisi, ennen kuin saisitte talouden tasapainoon lasten kanssa. Mutta silti en jäisi tuollaiseen "ansaan", että mies parempien tulojensa avulla kiristäisi. Vaikka teillä tulotaso laskisi, niin teillä voisi silti olla asiat onnellisemmin.

 

Vastaus on se, että koska hän tienaa enemmän ja maksaa laskuja enemmän, hän myös odottaa saavansa rahalleen vastinetta, eli teen kotitöitä. Hän on sanonut näin 8 vuoden ajan kun ollut lapsia... Ja minä nielen koska hän on oikeassa...

Sori vaan, mutta "miehesi" ei tasan ole "oikeassa". Miehesi on tunnekylmä moukka, joka kohtelee sinua huonommin kuin eläintäkään saisi kohdella. Mikä muslimi sinä olet. - Asiaan: Uskon, että olet henkisesti niin huonossa kunnossa, ettet työelämään takaisin kykene. Koetahan pitää puolesi.

 

Menkää ihmeessä sinne terapeutille, jos miehesi vaan lähtee. Sen jälkeen ainakin tiedät paremmin, missä mennään, onko teillä enää mahdollisuuksia päästä noiden ongelmien yli ja mitä sinä haluat tilanteessa tehdä. En usko, että se terapeutti sua ryhtyy syytteleen, todellakaan.

 

"Ei tuossa miehessä mitään vikaa ole" - kyllä siinä itse asiassa on.

Voi olla, että sillä on vaan jonkinsortin kriisi, mutta ikävää on, että se menee tuollaiseksi sun syyttelyksi. Ei näe omaa rooliaan ja vastuutaan. Jos sen kanssa olisi kiva jutella, niin voisit hyvinkin keskustella siitä, mitä hän odottaisi elämältään ja mitä te yhdessä haluaisitte tehdä ja saavuttaa. Mutta kun se on tuollaista syyttelyä ja uhkailua, niin - mä lähtisin.

Mä taidan tietää mitä se haluaa elämältään. Että minä tienaisin enemmän ja pystyisin paremmin osallistumaan laskuihin ja pääsisimme matkustaman. Hän tuli juuri Intiasta työmatkalta...

Mutta minä en halua tehdä hänen kanssaan yhtään mitään. En sitten yhtään mitään. En käydä edes kaupassa...

Ei puhuminen mitään auta, kun tulee taas huono hetke, hän heittää kaiken päin naamaa. Se on koettu niin monta kertaa että hän lataa täydeltä laidalta kaiken minulle aran asian päin naamaa. Ei, en tee samaa hänelle, käsi sydämellä...

Kiitos sinulle :flower:

 

Kuulostaa todella siltä, että tuo mies on jo nakertanut melkoisen siivun itseluottamuksestasi.

 

Vastaus on se, että koska hän tienaa enemmän ja maksaa laskuja enemmän, hän myös odottaa saavansa rahalleen vastinetta, eli teen kotitöitä. Hän on sanonut näin 8 vuoden ajan kun ollut lapsia... Ja minä nielen koska hän on oikeassa...

Sori vaan, mutta "miehesi" ei tasan ole "oikeassa". Miehesi on tunnekylmä moukka, joka kohtelee sinua huonommin kuin eläintäkään saisi kohdella. Mikä muslimi sinä olet. - Asiaan: Uskon, että olet henkisesti niin huonossa kunnossa, ettet työelämään takaisin kykene. Koetahan pitää puolesi.

Kaikkien "ulkopuolisten" mielestä meillä on täydellistä emmekä saa koskaan erota. Jos joskus yritän puhua asiasta jollekin, saan vastaukseksi "höpö höpö"... Äitini laittoi juuri tekstiviestin että "Narraat!" kun kerroin että kiva lähteä yhdessä hiihtolomalle kun avioeropaperit on allekirjoitusvalmiit... Ja taas saa lomalla mies puhuttua minut ympäri... En HALUA lähteä lomalle... Mutta lapset odottavat...


:'( :'( :'( :'( MÄ kuolen tähän sisäiseen tuskaan!!!!!!!!!!!!

 

No jaa, kukin valitsee keinonsa. Minä tykitän täysillä ja niin monta kertaa, että jopa Håkan tajuaa.

 

Menkää ihmeessä sinne terapeutille, jos miehesi vaan lähtee. Sen jälkeen ainakin tiedät paremmin, missä mennään, onko teillä enää mahdollisuuksia päästä noiden ongelmien yli ja mitä sinä haluat tilanteessa tehdä. En usko, että se terapeutti sua ryhtyy syytteleen, todellakaan.

Mä en halua terapiaan...

Kuulostaa kamalalta, mutta todelta. Mä en enää halua yrittää, koska ei se mihinkään muutu... Mies saa vaan uusia lyömäaseita kun kerron haavoittuvat kohdat sille terapeutille...

MÄ EN HALUA!!!!!!!

Mä kuolen jos joku pakottaa mut menemään sinne :'( :'( :'( :'( :'(

 

"Ei tuossa miehessä mitään vikaa ole" - kyllä siinä itse asiassa on.

Voi olla, että sillä on vaan jonkinsortin kriisi, mutta ikävää on, että se menee tuollaiseksi sun syyttelyksi. Ei näe omaa rooliaan ja vastuutaan. Jos sen kanssa olisi kiva jutella, niin voisit hyvinkin keskustella siitä, mitä hän odottaisi elämältään ja mitä te yhdessä haluaisitte tehdä ja saavuttaa. Mutta kun se on tuollaista syyttelyä ja uhkailua, niin - mä lähtisin.

Mä taidan tietää mitä se haluaa elämältään. Että minä tienaisin enemmän ja pystyisin paremmin osallistumaan laskuihin ja pääsisimme matkustaman. Hän tuli juuri Intiasta työmatkalta...

Mutta minä en halua tehdä hänen kanssaan yhtään mitään. En sitten yhtään mitään. En käydä edes kaupassa...

Ei puhuminen mitään auta, kun tulee taas huono hetke, hän heittää kaiken päin naamaa. Se on koettu niin monta kertaa että hän lataa täydeltä laidalta kaiken minulle aran asian päin naamaa. Ei, en tee samaa hänelle, käsi sydämellä...

Kiitos sinulle :flower:

Eroaisin tuosta miehestä. Mutta en itse eroa, vaikka meillä ei seksiä paljon harrasteta. Mies kunnioittaa ja rakastaa ja antaa nukkua aamulla pitkään, hoitaa lapset ja tekee kotitöitä ja kunnioittaa minua ja kuuntelee.

Mutta sinun mies on ilkeä ja julma sinulle.

 

Vastaus on se, että koska hän tienaa enemmän ja maksaa laskuja enemmän, hän myös odottaa saavansa rahalleen vastinetta, eli teen kotitöitä. Hän on sanonut näin 8 vuoden ajan kun ollut lapsia... Ja minä nielen koska hän on oikeassa...

Sori vaan, mutta "miehesi" ei tasan ole "oikeassa". Miehesi on tunnekylmä moukka, joka kohtelee sinua huonommin kuin eläintäkään saisi kohdella. Mikä muslimi sinä olet. - Asiaan: Uskon, että olet henkisesti niin huonossa kunnossa, ettet työelämään takaisin kykene. Koetahan pitää puolesi.

Kaikkien "ulkopuolisten" mielestä meillä on täydellistä emmekä saa koskaan erota. Jos joskus yritän puhua asiasta jollekin, saan vastaukseksi "höpö höpö"... Äitini laittoi juuri tekstiviestin että "Narraat!" kun kerroin että kiva lähteä yhdessä hiihtolomalle kun avioeropaperit on allekirjoitusvalmiit... Ja taas saa lomalla mies puhuttua minut ympäri... En HALUA lähteä lomalle... Mutta lapset odottavat...


:'( :'( :'( :'( MÄ kuolen tähän sisäiseen tuskaan!!!!!!!!!!!!

Valehtelet! Minä olen ulkopuolinen eikä teillä minusta ole lähimainkaan täydellistä. Minä olen kuin olenkin ihminen ja meitä on monta, jotka olemme samaa mieltä teidän perheidyllistänne eli se on kaikkea muuta kuin idylliä. - Mutta sinä olet valinnut vaikenemisen, en tiedä miksi.

 

Vastaus on se, että koska hän tienaa enemmän ja maksaa laskuja enemmän, hän myös odottaa saavansa rahalleen vastinetta, eli teen kotitöitä. Hän on sanonut näin 8 vuoden ajan kun ollut lapsia... Ja minä nielen koska hän on oikeassa...

Sori vaan, mutta "miehesi" ei tasan ole "oikeassa". Miehesi on tunnekylmä moukka, joka kohtelee sinua huonommin kuin eläintäkään saisi kohdella. Mikä muslimi sinä olet. - Asiaan: Uskon, että olet henkisesti niin huonossa kunnossa, ettet työelämään takaisin kykene. Koetahan pitää puolesi.

Kaikkien "ulkopuolisten" mielestä meillä on täydellistä emmekä saa koskaan erota. Jos joskus yritän puhua asiasta jollekin, saan vastaukseksi "höpö höpö"... Äitini laittoi juuri tekstiviestin että "Narraat!" kun kerroin että kiva lähteä yhdessä hiihtolomalle kun avioeropaperit on allekirjoitusvalmiit... Ja taas saa lomalla mies puhuttua minut ympäri... En HALUA lähteä lomalle... Mutta lapset odottavat...


:'( :'( :'( :'( MÄ kuolen tähän sisäiseen tuskaan!!!!!!!!!!!!

Unohdat ulkopuoliset ja heidän mielipiteensä hetkeksi. Unohdat hetkeksi senkin, mitä miehesi haluaa ja taivuttelee sua. Keskityt siihen, mitä sinä haluat, ja miten sen toteutat. Sanot miehellesi, että sinä olet päätynyt siihen, että haluat erota, ja harkinta-aika on sitä varten, että voitte katsoa, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Otat ihan liikaa paineita muiden mielipiteistä, sinun pitäisi keskittyä enemmän siihen, mikä sinusta tuntuu hyvältä. sellaista tervettä itseluottamusta.

 

Vastaus on se, että koska hän tienaa enemmän ja maksaa laskuja enemmän, hän myös odottaa saavansa rahalleen vastinetta, eli teen kotitöitä. Hän on sanonut näin 8 vuoden ajan kun ollut lapsia... Ja minä nielen koska hän on oikeassa...

Sori vaan, mutta "miehesi" ei tasan ole "oikeassa". Miehesi on tunnekylmä moukka, joka kohtelee sinua huonommin kuin eläintäkään saisi kohdella. Mikä muslimi sinä olet. - Asiaan: Uskon, että olet henkisesti niin huonossa kunnossa, ettet työelämään takaisin kykene. Koetahan pitää puolesi.

Kaikkien "ulkopuolisten" mielestä meillä on täydellistä emmekä saa koskaan erota. Jos joskus yritän puhua asiasta jollekin, saan vastaukseksi "höpö höpö"... Äitini laittoi juuri tekstiviestin että "Narraat!" kun kerroin että kiva lähteä yhdessä hiihtolomalle kun avioeropaperit on allekirjoitusvalmiit... Ja taas saa lomalla mies puhuttua minut ympäri... En HALUA lähteä lomalle... Mutta lapset odottavat...


:'( :'( :'( :'( MÄ kuolen tähän sisäiseen tuskaan!!!!!!!!!!!!

Valehtelet! Minä olen ulkopuolinen eikä teillä minusta ole lähimainkaan täydellistä. Minä olen kuin olenkin ihminen ja meitä on monta, jotka olemme samaa mieltä teidän perheidyllistänne eli se on kaikkea muuta kuin idylliä. - Mutta sinä olet valinnut vaikenemisen, en tiedä miksi.

Vastaus: Koska kukaan ei usko minua...

 

Siis mitä ei uskoisi? Että miehesi on veemäinen? Mitä se edes muille kuuluu, sehän on sun asia ja riittää, että sen sinä tiedät. Ei tarvi todistella muille mitään.

 

Siis mitä ei uskoisi? Että miehesi on veemäinen? Mitä se edes muille kuuluu, sehän on sun asia ja riittää, että sen sinä tiedät. Ei tarvi todistella muille mitään.

Eikö? :'(

Riittääkö se että itse tiedän...???? Eikä tämä ole v...ilua sinulle...

 

Siis mitä ei uskoisi? Että miehesi on veemäinen? Mitä se edes muille kuuluu, sehän on sun asia ja riittää, että sen sinä tiedät. Ei tarvi todistella muille mitään.

Eikö? :'(

Riittääkö se että itse tiedän...???? Eikä tämä ole v...ilua sinulle...

Miksi sinun pitäisi sitä selitellä muille? Jos haluat jonkun kanssa siitä keskustella, niin voit itse vapaasti valita sellaisen luottoihmisen, josta tiedät, ettei halua vähätellä sua vaan haluaa tukea sinua tässä tilanteessa.

Miksi pitäisi hakea muiden hyväksyntää? Hyväksyvät aikanaan tai ovat hyväksymättä - omapa on asiansa. Aika outoa käytöstä, jos ryhtyvät epäilemään motivaatiotasi erota.

Todellakin - se riittää, että itse tiedät, että haluat erota.

 

Siis mitä ei uskoisi? Että miehesi on veemäinen? Mitä se edes muille kuuluu, sehän on sun asia ja riittää, että sen sinä tiedät. Ei tarvi todistella muille mitään.

Eikö? :'(

Riittääkö se että itse tiedän...???? Eikä tämä ole v...ilua sinulle...

Miksi sinun pitäisi sitä selitellä muille? Jos haluat jonkun kanssa siitä keskustella, niin voit itse vapaasti valita sellaisen luottoihmisen, josta tiedät, ettei halua vähätellä sua vaan haluaa tukea sinua tässä tilanteessa.

Miksi pitäisi hakea muiden hyväksyntää? Hyväksyvät aikanaan tai ovat hyväksymättä - omapa on asiansa. Aika outoa käytöstä, jos ryhtyvät epäilemään motivaatiotasi erota.

Todellakin - se riittää, että itse tiedät, että haluat erota.

Kun ihmiset kysyvät että miksi erosin, voin vain vastata että .... niin, mitä vastaan... Ja sitä kysyvät monet... "Kun teillä oli ihan uusi koti, hyvät työpaikat ja lapset koulussa ja eskarissa ja kesämökki ja te olitte niin loistava pari." En voi edes sanoa "No kun se jätkä veti mua turpaan mennen tullen..."

On ollut ihanaa saada kirjoittaa tästä kerrankin... ensimmäistä kertaa...

"Olisitte te voineet vähän enemmän yrittää!"... Sisko sanoi, että ensin parisuhdeterapiaan ja sitten vasta ero... Mutta en halua mennä terapiaan kuuntelemaan tätä kaikkea, kuinka hirveästi vielä pitäisi yrittää vaikka rystyset verellä tässä on yritetty vetää kivirekeä...

 

Kun ihmiset kysyvät että miksi erosin, voin vain vastata että .... niin, mitä vastaan... Ja sitä kysyvät monet... "Kun teillä oli ihan uusi koti, hyvät työpaikat ja lapset koulussa ja eskarissa ja kesämökki ja te olitte niin loistava pari." En voi edes sanoa "No kun se jätkä veti mua turpaan mennen tullen..."

Vastaat: "Kyllähän meillä nämä kulissit olivat hyvässä kunnossa, mutta mieheni salaa muilta, kotona, harjoittama henkinen väkivalta, sadismi, raivoaminen, painostus ja kiristäminen pysymään yhdessä eivät tosiaan saaneet minun rakkauttani kukoistamaan, vaan sellaisesta käytöksestä ainoa seuraus on tämä tilanne.

 

Kun ihmiset kysyvät että miksi erosin, voin vain vastata että .... niin, mitä vastaan... Ja sitä kysyvät monet... "Kun teillä oli ihan uusi koti, hyvät työpaikat ja lapset koulussa ja eskarissa ja kesämökki ja te olitte niin loistava pari." En voi edes sanoa "No kun se jätkä veti mua turpaan mennen tullen..."

Vastaat: "Kyllähän meillä nämä kulissit olivat hyvässä kunnossa, mutta mieheni salaa muilta, kotona, harjoittama henkinen väkivalta, sadismi, raivoaminen, painostus ja kiristäminen pysymään yhdessä eivät tosiaan saaneet minun rakkauttani kukoistamaan, vaan sellaisesta käytöksestä ainoa seuraus on tämä tilanne.

Hyvä vastaus. Tosin luulen, että minulta kysytään, että miksi aiheutin mieheni harjoittamaan väkivaltaa... Mitä tein että mieheni, ihana suloinen ja ahkera mieheni, joutui harjoittamaan tuollaista minua kohtaan...

Tästä ketjusta olen saanut aivan äärettömän paljon voimaa ja ajatuksia jatkaa oman elämän suunnittelua ilman pelon läsnäoloa ja sitä tunnetta, että en ole mitään enkä pärjää missään...

 

Hyvä vastaus. Tosin luulen, että minulta kysytään, että miksi aiheutin mieheni harjoittamaan väkivaltaa... Mitä tein että mieheni, ihana suloinen ja ahkera mieheni, joutui harjoittamaan tuollaista minua kohtaan...

Vastaat: "Olen sillä tavalla masokisti, etten pysty panemaan vastaan, jos toinen on niin hyökkäävä kuin entinen mieheni oli. Hän sai minut kerta toisensa jälkeen pelkäämään ja alistumaan, niin etten mitenkään keksinyt siinä tilanteessa sanoja, joilla olisin voinut vastaan panna."