Eroaisitko tässä tilanteessa...

Hyvä vastaus. Tosin luulen, että minulta kysytään, että miksi aiheutin mieheni harjoittamaan väkivaltaa... Mitä tein että mieheni, ihana suloinen ja ahkera mieheni, joutui harjoittamaan tuollaista minua kohtaan...

Vastaat: "Olen sillä tavalla masokisti, etten pysty panemaan vastaan, jos toinen on niin hyökkäävä kuin entinen mieheni oli. Hän sai minut kerta toisensa jälkeen pelkäämään ja alistumaan, niin etten mitenkään keksinyt siinä tilanteessa sanoja, joilla olisin voinut vastaan panna."

Nyt mua alkaa jo huvittamaan oma saamattomuuteni ja kiereskeleminen tässä elämänhelve.tissä...

Joo, noin mä vastaan. Ja lopuksi vielä huikkaan "No kun se maksoi siitä niin hyvin että sai käyttää mua hyväkseen!"

:headwall:

 

No en, kun meillä on sopimus, että lasten vuoksi olemme yhdessä vaikka inhoaisimme toisiamme. (kunnes noi vähän kasvavat)

Minä en ainakaan suostuisi kasvattamaan lapsiani perheessä missä ei ole hellyyden ja rakkauden osoituksia ja vanhemmilla kivaa yhdessä! Me olemme lapsillemme rooli- ja käyttäytymismalleja, kun vanhemmat kunnioittavat ja ihailevat toisiansa kodin ilmapiiri on iloinen ja positiivinen ja siellä lapsillakin on turvallinen tunne kasvaa. Lapset vaistoavat yllättävän herkästi, sen kun kaikki ei ole hyvin ja se jos mikä aiheuttaa pienissäkin lapsissa turvattomuuden tunnetta, ja sitähän ei varmasti kukaan meistä lapsillensa halua =)

 

Meillä siinä mielessä eri tilanne, kun meillä ei riidellä kuitenkaan. Välillä on ihan mukavaakin yhdessä, mutta helposti oma pahaolo purkautuu sitten lapsille tiuskimisesena jne. Tahdon olla tärkeä jollekin. Ei se ole kiva tunne kun toista ei kiinnosta.

 

Monessa pitkässä parisuhteessa tule noitakin jaksoja ettei ole seksiä, haleja yms. Riippuu kuinka kauan tuota jatkunut. En itse kyllä eroaisi.

Samoin, en minäkään. Meillä takana 20 vuotta yhteiseloa kohta ja on ollut ylä ja alamäkiä... silloin kun lapset oli ihan pieniä (alle kouluikäisiä suurin osa) niin saattoi mennä kuukausia ilman hellyyttä ja seksiä. Mutta nyt otetaan sitten kaikki menetetty aika takas ja ollaan ku teinejä jälleen...

 

Ystäviä ollaan mutta ei mitään muuta. Ei seksiä, ei halailua, ei mitään mitä normaalissa parisuhteessa on. Puhuttu on mutta mikään ei näytä muuttuvan. Lapsia on ja niiden takia surettaa mutta en tahtoisi tälläisessä suhteessakaan elää.

meillä oli just noin ja sitten vähän muitakin juttuja ja mä lähion kävelemään..

 

Ystäviä ollaan mutta ei mitään muuta. Ei seksiä, ei halailua, ei mitään mitä normaalissa parisuhteessa on. Puhuttu on mutta mikään ei näytä muuttuvan. Lapsia on ja niiden takia surettaa mutta en tahtoisi tälläisessä suhteessakaan elää.

Eroaisin, jos tunteet olisivat kuolleet. Huonompia aikoja on ollut meidänkin suhteessa, mutta rakkaus ei ole kertaakaan ollut kyseenalaistettuna. Yhdessä yli 15 v.

 

On muuten niin, että lapset on kaikista huonoin syy pysyä huonossa suhteessa. Jos ollaan sovussa ja ystäviä, niin siinä ei ole mitään vaarallista, mutta jos suhteessa on väkivaltaa, henkistä tai fyysistä tai muita pahoja ongelmia, niin lapset vaistoavat sen. Huonossa suhteessa pysyminen vahingoittaa lasta.

 

En, kaikissa pitkissä suhteissa tulee suvantovaiheita mutta niin pitkään kun molemmat jaksavat uskoa suhteeseen, nostaa se intohimokin päätään taas jossain vaiheessa. Sitä paitsi, ystävyys on tärkeä osa liittoa.

 

Ihmetyttää miten moni pistää lasten "syyksi" sen ettei eroa liitosta mikä ei ole enää liitto???
Kyllä sen lapset vaistoaa jos isä ja äiti on "vain kavereita" ja itsestä ainakin tuntuisi, että melkoinen viha ja kysymysten summa tulisi päähän jos ja kun aikoinaan selviäisi että vanhemmat ovat olleet yhdessä vain minun takiani.
Sairasta touhua

 

olisin eronnut jo... heti jos tilanne käy tuollaiseksi. miksi elää huonossa parisuhteessa lasten takia? kyllä nainen siinä missä mieskin ansaitsee haleja, suukkoja, seksiä jne. eihän tuollainen tilanne ole lapsille hyväkis, minkä mallin parisuhteesta he saavat? täysin vääristynen.

 

Mä voisin elää ilman seksiä, mutta mies muuttuu hirveän äkäiseksi, jos ei seksiä vähään aikaan ole, ja sitä en jaksa...