"a p"
Itselläni juuri eropäätös tehty, ja masennus päällä, tuntuu että miten tästä voi ikinä selvitä kunnialla. :-( Suhde kestänyt 5,5 vuotta, yksi leikki-ikäinen lapsi, emme ole naimisissa.
"vieras"
Tietty jos sulla on ihan oikea masennus, niin sehän pitää hoitaa, eronnut taikka ei. Varmaan et pääse erosta yli, jollet hoida masennusta. Mut jos se on vaan eroon liittyvää surua, niin aika vaan auttaa. Eroa kuuluukin surra ja käsitellä ja sille kaikelle pitää antaa aikaa. Älä vaadi itseltäsi liikaa nyt. Älä tee mitään ylimääräistä, jota et jaksa, ja jota ei ole pakko tehdä. Juttele kenelle itse haluat ja milloin haluat, älä velvollisuudesta selitä kellekään mitään. Varmista, että joka päivä teet jotain (edes pientä), mistä juuri sinulle tulee hyvä mieli - onpa se kävelyä, ulkoilua, telkkarin katselua rauhassa.
"Suru"
Mä mietin juuri samaa että miten selviän... luulen että ero tässä tulee. Mies ei enää välitä minusta pätkääkään. Yhteisiä vuosia melkein 10.
"a p"
[QUOTE="vieras";26707769]Tietty jos sulla on ihan oikea masennus, niin sehän pitää hoitaa, eronnut taikka ei. Varmaan et pääse erosta yli, jollet hoida masennusta. Mut jos se on vaan eroon liittyvää surua, niin aika vaan auttaa. Eroa kuuluukin surra ja käsitellä ja sille kaikelle pitää antaa aikaa. Älä vaadi itseltäsi liikaa nyt. Älä tee mitään ylimääräistä, jota et jaksa, ja jota ei ole pakko tehdä. Juttele kenelle itse haluat ja milloin haluat, älä velvollisuudesta selitä kellekään mitään. Varmista, että joka päivä teet jotain (edes pientä), mistä juuri sinulle tulee hyvä mieli - onpa se kävelyä, ulkoilua, telkkarin katselua rauhassa.[/QUOTE]
En tiedä yhtään onko vain surua vai oikeaa masennusta, vai onko niillä edes eroa. pitkään jo on mennyt huonosti, ja ollaan pari krt viimeisen 1,5 v. aikana meinattu erota, nyt ollaan siinä pisteessä. Masennuslääkityksen sain tänään, ja nukahtamislääkkeet.
En tiedä yhtään onko vain surua vai oikeaa masennusta, vai onko niillä edes eroa. pitkään jo on mennyt huonosti, ja ollaan pari krt viimeisen 1,5 v. aikana meinattu erota, nyt ollaan siinä pisteessä. Masennuslääkityksen sain tänään, ja nukahtamislääkkeet.
Keskustelulla. Kihisemällä,´. Itkemällä. Nauramalla. Lähes kaikella muulla paitsi en ole juopotellut. Ihan vaiheessa asia vielä on, välillä hyviä päiviä ja välillä helvetin huonoja.
Meillä
joinkin paljon,itkin huusin ja hakkasin päätä seinään..vuosi siinä meni kunnes helpotti=(
Me oltiin erottu ja palattu monta kertaa yhteen..mutta en vieläkään tiedä mistä sain sen viimisen voiman erota.Mutta kadun tuota erovuotta..olin sekaisin kun seinäkello,join ja juhlin paljon ja lapset olivat paljon hoidossa tai mulla kun olin krapuloissaan..en siis juonut lasten aikaan..mutta en jaksanut olla äiti=(Mutta sitten tapasin uuden miehen ja elmä helpotti lopullisesti..7-vuotta nyt jo uuden kanssa ja ihmettelen miten olinkin niin sekaisn=/Juominen jäi heti tuon miehen myötä..tai toki vieläkin joskus juhlin,mutta jos aiemmin join 3kertaa vko niin nyt 3kertaa vuosi=)
Me oltiin erottu ja palattu monta kertaa yhteen..mutta en vieläkään tiedä mistä sain sen viimisen voiman erota.Mutta kadun tuota erovuotta..olin sekaisin kun seinäkello,join ja juhlin paljon ja lapset olivat paljon hoidossa tai mulla kun olin krapuloissaan..en siis juonut lasten aikaan..mutta en jaksanut olla äiti=(Mutta sitten tapasin uuden miehen ja elmä helpotti lopullisesti..7-vuotta nyt jo uuden kanssa ja ihmettelen miten olinkin niin sekaisn=/Juominen jäi heti tuon miehen myötä..tai toki vieläkin joskus juhlin,mutta jos aiemmin join 3kertaa vko niin nyt 3kertaa vuosi=)
Itse erosin jokunen vuosi sitten melkein 7 vuotta kestäneestä avoliitosta.
Yksi yhteinen lapsi oli, eron hetkellä 1,5-vuotias.
Mietin itsekin että miten siitä selviää... Mies ei ollut aikoihin enää välittänyt minusta ja teki selkäni takana ikäviä asioita.
Pari päivää olin "sairauslomalla" ja kasasin päätäni ja ajatuksiani äitini luona.
Sitten kolmantena aamuna tajusin, että elämäni tulee olemaan todella paljon helpompaa ja parempaa, kuin suhteessa eläessäni!
Olihan meillä mennyt jo kuukausia todella huonosti.
Elämä lapsen kanssa kahden on ihanaa! Olen siis edelleen "yksin"
Luottamuspula miehiin on todella kova... Yksi idiootti siis pilasi mahdollisuuden uuteen suhteeseen. En ole senkään antanut häiritä
Ystävät, vanhemmat, sisarrukset ja muut vaan kuuntelevaksi korvaksi ja hymyä huuleen Kyllä se siitä!
Yksi yhteinen lapsi oli, eron hetkellä 1,5-vuotias.
Mietin itsekin että miten siitä selviää... Mies ei ollut aikoihin enää välittänyt minusta ja teki selkäni takana ikäviä asioita.
Pari päivää olin "sairauslomalla" ja kasasin päätäni ja ajatuksiani äitini luona.
Sitten kolmantena aamuna tajusin, että elämäni tulee olemaan todella paljon helpompaa ja parempaa, kuin suhteessa eläessäni!
Olihan meillä mennyt jo kuukausia todella huonosti.
Elämä lapsen kanssa kahden on ihanaa! Olen siis edelleen "yksin"
Luottamuspula miehiin on todella kova... Yksi idiootti siis pilasi mahdollisuuden uuteen suhteeseen. En ole senkään antanut häiritä
Ystävät, vanhemmat, sisarrukset ja muut vaan kuuntelevaksi korvaksi ja hymyä huuleen
Kyllä se siitä!
"Vieras"
Vuodessa eropäätöksestä helptti. Tein silloin sen päätöksen että kerran päivässä saan sanoa jotain ex:stä, en enempää. Kun en puhunut hänestä enää pahaa, en niin paljon ajatellutkaan.
"Minttu"
Meillä myös ero edessä, mies tajusi 12 vuoden jälkeen mun olleen suuri virhe. =( Harmi, kun tuohon kahteentoista vuoteen mahtuu mm. kolme yhteistä lasta, joista pienin vasta vauva. Tämä meidän parisuhteen tila tuli minulle oikeasti täysin yllätyksenä ja olo on sen mukainen..en oikeasti ymmärrä, miten ihmeessä tästä voi ikinä tulla "normaaliksi", tällä hetkellä kaikki asiat tuntuu täysin yhdentekeviltä. Lasten takia on pakko pitää kulissia edes jollain tavalla kasassa, vaikka mieli tekisi vain olla ja nukkua.
"vieras"
Miula päättyi kaksi kuukautta sitten 6,5 vuoden avoliitto. Meillä on leikki-ikäinen lapsi, joka on sopeutunut tilanteeseen erinomaisesti. Itsellä tuli eron jälkeen paniikki, että kuinka pärjätään muksun kanssa kahdestaan. Loppujen lopuksi hoksasin ettei mikään oikein muuttunut, mies ei hirveästi lapsen kanssa auttanut. Tunteista on vain päästävä eroon.
Välillä on vaikeita päiviä, mutta nyt enimmäkseen hyviä. Vaikka erosta on pari kuukautta, arki on ruvennut rullaamaa lapsen kanssa hyvin. Onneksi on tuo ihana lapsi, jonka takia on jaksettava ja arkea pyöritettävä!
En voi muuta siule sanoa, että aika auttaa. Niin kliseiseltä kuin kuullostaakin, niin se on ainut. Älä pidä tunteita sisällä, itke ja raivoa. Se puhdistaa ja selvittää ajatuksia. Paha olo on päästettävä pois, jos siltä tuntuu. Miula on onneksi aivan mahtava tukiverkko, joka on auttanut paljon lapsen kanssa. Olen päässyt ystävieni kanssa pitämään hauskaa ja unohtamaan murheet yhdeksi iltaa. Siitö olen itse saanut voimaa taas eteenpäin.
Itselleni on tällä hetkellä hankalinta se, että kuinka sitä pystyy luottamaan enää keheenkään. Miten sitä uskaltaa enää heittäytyä parisuhteeseen pelkäämättä...
Sinkkuna oleminen on outoa, mutta siihen tottuu. Yksinäisyys on vaikeinta, mutta onneksi on puhelimet, ystävillä voi aina soittaa. Vertaistuki on myös äärettömät tärkeätä! Se auttaa, kun pääsee jakamaan ajatuksiaan samassa tilanteessa olevan kanssa.
Voimia sinulle!
Välillä on vaikeita päiviä, mutta nyt enimmäkseen hyviä. Vaikka erosta on pari kuukautta, arki on ruvennut rullaamaa lapsen kanssa hyvin. Onneksi on tuo ihana lapsi, jonka takia on jaksettava ja arkea pyöritettävä!
En voi muuta siule sanoa, että aika auttaa. Niin kliseiseltä kuin kuullostaakin, niin se on ainut. Älä pidä tunteita sisällä, itke ja raivoa. Se puhdistaa ja selvittää ajatuksia. Paha olo on päästettävä pois, jos siltä tuntuu. Miula on onneksi aivan mahtava tukiverkko, joka on auttanut paljon lapsen kanssa. Olen päässyt ystävieni kanssa pitämään hauskaa ja unohtamaan murheet yhdeksi iltaa. Siitö olen itse saanut voimaa taas eteenpäin.
Itselleni on tällä hetkellä hankalinta se, että kuinka sitä pystyy luottamaan enää keheenkään. Miten sitä uskaltaa enää heittäytyä parisuhteeseen pelkäämättä...
Sinkkuna oleminen on outoa, mutta siihen tottuu. Yksinäisyys on vaikeinta, mutta onneksi on puhelimet, ystävillä voi aina soittaa. Vertaistuki on myös äärettömät tärkeätä! Se auttaa, kun pääsee jakamaan ajatuksiaan samassa tilanteessa olevan kanssa.
Voimia sinulle!
eronnut
Me erottiin vuosi sitten ja nyt voin vasta sanoa, että olen taas onnellinen elämääni.
Alkuun masennuin ja sain masennuslääkkeet. Puhuin, puhuin ja puhuin. Kaikille jotka jaksoi vähänkään kuunnella. Kävin myös psykologilla juttelemassa ja se auttoi. (sain työterveyshuollon kautta).
Jäin lasten kanssa yksin ja tukiverkostoa ei juurikaan ole. Lapset oli silloin 2-ja 3 vuotiaat. Nyt 3-ja 4v. Raskasta on toisinaan ollut mutta niinhän se on, vaikka olis mieskin auttamassa. Mutta en kadu eroa, en ollenkaan! Nyt saan päättää asioista itse ja tehdä mitä haluan Voin sanoa olevani nyt vuoden jälkeen taas oma ehjä itseni. Aika auttaa, voimia sinulle! <3
Alkuun masennuin ja sain masennuslääkkeet. Puhuin, puhuin ja puhuin. Kaikille jotka jaksoi vähänkään kuunnella. Kävin myös psykologilla juttelemassa ja se auttoi. (sain työterveyshuollon kautta).
Jäin lasten kanssa yksin ja tukiverkostoa ei juurikaan ole. Lapset oli silloin 2-ja 3 vuotiaat. Nyt 3-ja 4v. Raskasta on toisinaan ollut mutta niinhän se on, vaikka olis mieskin auttamassa. Mutta en kadu eroa, en ollenkaan! Nyt saan päättää asioista itse ja tehdä mitä haluan
Voin sanoa olevani nyt vuoden jälkeen taas oma ehjä itseni. Aika auttaa, voimia sinulle! <3