Erota vai ei

Kaipaan kommenttejanne pikaisesti:

Tilanteemme:
- Olemme tunteneet 10 vuotta ja olemme naimisissa
- Meillä on 2 lasta
- Parisuhteemme on korkeintaan ns. keskiverto
- Tiedämme, että emme ole toisillemme "ne oikeat"
- Pärjäämme kuitenkin, voisimme varmasti elää elämämme yhdessä loppuunkin asti

Ongelma:
- Minä (mies) haluan ainakin 2 lasta lisää
- Vaimo ei lisää lapsia halua

Ehdotukseni:
Minä olen varma, että haluan lisää lapsia ja sen sijaan että jatkaisimme muutaman vuoden, olen ehdottanut sitä että harkitsisimme eroa piakkoin. Lähtökohdat ehdotukselle ovat:
- Me voimme vielä tavata tässä iässä (alle 40) ns. ne oikeat
- Minä voisin saada ne 2 lasta lisää tulevan kumppanini kanssa
- Me voisimme nyt vielä sovussa eläessämme järjestellä asiat niin että lapsilla olisi hyvä olla (asunnot lähekkäin saman koulun läheltä jne) eikä näin tämänkään tarvitsisi olla ongelma

Tarvitaanko draamaa?
Arvostamme toisiamme lastemme vanhempina, kumppaneina, mutta parisuhteen osalta olemme korkeintan ns. keskivertopari. Meillä on suuria eroja luonteissa, jotka aiheuttavat kitkaa mitä on käytännössä mahdoton korjata. Näin ollen emme syytä ongelmista toisiamme, koska luonteita on vaikea muuttaa. Haluaisin että voisimme myös jatkossa elää toisiamme kunnioittaen, viettäen myös jonkin verran aikaa yhdessä lasten kanssa. Mielestäni ei ole tarvetta tehdä tästä draamaa, vaan pyrkiä siihen että voisimme jopa olla hyviä ystäviä tulevien puolisoidemme kanssa .

Olenko itsekäs?
Minä olen kaikkeen tähän valmis. Vaimo on sitä mieltä, että olen itsekäs kun haluan lisää lapsia, enkä ole valmis viettämään loppuelämää hänen kanssaan, vaikka parrisuhteemme ei kovin onnellinen olekaan. Tiedän, että selviäisin tässä parisuhteessa loppuunkin asti. Mutta - meille on annettu vain yksi elämä. Haluaisin tässä elämässä saada vielä ainakin 2 lasta lisää ja lisäksi saada mahdollisuuden tutustua siihen todellakin oikeaan. Tämän onnen soisin myös vaimolleni.

Kommentteja kiitos.

 

Mitä, jos et löydäkään sitä uutta onnea ja ikinä saa niitä kahta lasta, mutta sen sijaan menetät tämän nykyisen perheen? Ymmärrän kyllä, että elämä on lyhyt, mutta voisiko olla mahdollista, että kyseessä olisi vain ikäkriisi? Voisiko olla mahdollista, että pystyisitte lähentymään vaimosi kanssa uudestaan? Pelissähän on paljon suuremmat panokset kuin sinä ja vaimosi, koska kyseessä on myös teidän lapsenne. Ajattele tilannetta lapsien kannalta. Olisivatko he onnellisempia, jos heidän vanhempansa eroaisivat ja heidän isänsä saisi kaksi uutta lasta eri naisen kanssa? Tässä on paljon mietittävää sinulla, joten voimia!

 

Miten sä kuvittelet, että 2 lasta lisää tekisi susta onnellisen?

tai oletko ajatellut, jos ne 2 olisivatkin vammaisia lapsia?

Kuules nyt, sulla on selvästi oma kriisi menossa. Etsiti itseäsi ja kuvittelet, että se onni odottaa sua tuolla nurkan takana ja sun pitää sen vuoksi jättää perheesi. Ehei poikaseni.

Nyt rauhotut etkä mieti näitä eroaikaeita enää. Sä rakennat ja vaalit sitä, mitä sulla on nyt. Sä varaat ajan pariterapiaan ja menette sinne. Lisäksi sä etsit uuden harrastuksen, joka tarjoaa paljon haasteita ja jännitystä vaikkapa laskuvarjohyppy tai sukellus.

Salaisuudenkin kerron: Se ainoan elämäsi onni on jo SUN SISÄLLÄS ja sen sun täytyy vaan etsiä... Ei merta edemmäs kalaan

 

\

Miten sä kuvittelet, että 2 lasta lisää tekisi susta onnellisen?
--> Lapset ovat tuoneet minulle eniten onnea kaikesta elämässäni. MInä todellakin haluaisin niitä vielä lisää useita. Lapset ja heidän jälkeläiset ovat ainoa mitä tänne oikeasti jää kun täältä itse poistun ja minä yksinkertaisestia rakastan lapsia ja haluan niitä lisää

tai oletko ajatellut, jos ne 2 olisivatkin vammaisia lapsia?
--> Lapsivesitesti on keskitty jo aikaa sitten.

Kuules nyt, sulla on selvästi oma kriisi menossa. Etsiti itseäsi ja kuvittelet, että se onni odottaa sua tuolla nurkan takana ja sun pitää sen vuoksi jättää perheesi. Ehei poikaseni.
--> Olen miettinyt asiaa pitkään ja minulla on elämässäni kaikki muu hyvin paitsi kaksi asiaa: minulta puuttuu se todella onnellinen parisuhde ja ennenkaikkea haluan lisää lapsia. Piste.

Nyt rauhotut etkä mieti näitä eroaikaeita enää. Sä rakennat ja vaalit sitä, mitä sulla on nyt. Sä varaat ajan pariterapiaan ja menette sinne. Lisäksi sä etsit uuden harrastuksen, joka tarjoaa paljon haasteita ja jännitystä vaikkapa laskuvarjohyppy tai sukellus.
--> Olen kokeillut kaikkia muita jännityksiä elämään harrastusten, matkutustusten ja muiden muodossa. Mitä enemmän näitä olen tehnyt, sitä vakuuttuneempi olen siitä että haluan lisää lapsia. Mikään muu asia ei samaa onnea tuo.

Salaisuudenkin kerron: Se ainoan elämäsi onni on jo SUN SISÄLLÄS ja sen sun täytyy vaan etsiä... Ei merta edemmäs kalaan
--> Tämä on varmasti totta. Toisaalta tällä perusteella sitä voisi sitten varmaankin elää kenen kanssa tahansa ja vaikka ilman lapsia. Uskoisin, että voisin olla onnellinen, vaikka olisin sinkku, lapseton ja vaikeasti vammainenkin. Siitä ei ole kyse. Kyse on enemmänkin siitä, että kun minulla on mahdollisuus tavata se "elämäni nainen", saada lisää lapsia niin miksi sitten tyytyisin nykytilanteeseen. Jos joku haluaa 5 lasta ja toinen haluaa vain 1:n, (meillä 4-5 vs 2) niin onko tosiaan niin että niistä toiveista on vain luovuttava?

 

Entä nykyiset lapset, eikö heidän onnensa merkitse mitään? Puhut vain omastasi ja vaimosi onnesta, mutta mielestäni myös lapset täytyisi ottaa huomioon jotenkin. Etenkin kun niin tunnut heitä rakastavan ja he tekevät sinua onnelliseksi (teetkö sinä heitä?). No, puhumalla vaimosi kanssa tämä varmaan ratkeaa ja teette tärkeän päätöksen yhdessä. Muuten ihan vain mainitakseni niin jokaisessa parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja.. Toisekseen jokaisessa suhteessa tulee se arkikin aikanaan vastaan, ei aina voi olla ruusuilla tanssimista ja ylenmäärin mukavaa.

 

Olipa hyvä ja mielenkiintoinen teksti. Olen työssäni nähnyt paljon avioerolapsia. Vaikka kuulee usein vanhemmilta, että lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen todella hyvin, näin ei välttämättä monesti todellakaan ole. En sano, etteikö jossain tapauksissa ero olisi ihan ok. Mutta monesti, vaikka uusperheessä tehdään kovasti töitä lapsen eteen, lapsi on silti hyvin rauhaton esim. koulussa. Monesti oppilaat kertovat avoimesti pahasta olostaan, vielä useammin paha olo purkautuu muilla tavoin (esim. vaikeita käytöshäiriöitä, masentuneisuutta , väsymystä reissaamiseen jne.). Kasvatusalan ammattilaisena olen kollegoiden kanssa monesti pohtinut, voisiko olla niin päin, että lapsilla olisi pysyvä koti ja vanhemmat asuisivat siellä vuorotellen, siis sen sijaan että lapsi reissaa. Lapselle voi olla kova paikka myös uusperheen uudet lapset ja hän voi kokea hirvittävää alemmuutta.

Aina ei voi voittaa. Mistäs sitä tietää, saako ikinä lapsia uuden kumppaninkaan kanssa tai löydätkö sopivan kumppanin. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa varmasti. Oletko miettinyt, voisiko parisuhteeseen panostaminen antaa uusia ulottuvuuksia liittoonne? On olemassa erilaisia kursseja ja neuvontaa. Miksi vaimosi ei muuten halua lisää lapsia?

Toivon Sinulle nöyryyttä, olipa valintasi mikä tahansa. Kummankin puolison on aika katsoa peiliin. Oletko aivan varma, että on olemassa "se oikea". Itse olin ennen sitä mieltä, kunnes havaitsin, että on monta sopivaa joista on ehkä mahdollisuus valita. Jos pääsette tästä kriisistä yhdessä voittoon, voi olla että parisuhteenne on lujempi ja antoisampi kuin koskaan ennen.

Onnea matkaan!

 

HERÄTYS ei haaviellein tulevasta onnesta kannata unta nähdä.

VARSINKIN kun olet jo ajatellut PERHEEN rikkomista.

JA OTA HUOMIOON ei ole mitenkään varmaa että vaimosi uusi ihana ja hänen tunteensa huomioon ottava kumppani on aivan siinä sinulle tutussa ympristössä SINUN kontrolloitavana.
HÄN saattaa olla jopa karski suomalainen MIES joka sanoo sinulle missä sinun haaveinesi kuuluu olla.

Vaimollesi voimia kestää sinun kaltaista ihmistä :saint:

 

No jos kerran haluat etsiä/tavata sen "oikean" niin nykyiseen suhteeseen tuskin kannattaa lapsia ruveta lisää tekemään. Ja helppohan se on miehillä tehdä niitä lapsia vaikka liuta lisää, tosin kun naiset tekee sen todellisen työn

 

Mun mielestä sulla on aika erikoinen tapa hakea onnea.
Jos eroatte ja lähdette etsimään niitä "oikeita", niin kenelle jää lapset?
Jääkö lapset vaimolle ja ovat sulla joka toinen vkonloppu?
Vai otatko sä lapset ja vaimosi on etävanhempi?
Kuinka ne mahdolliset uudet lapset, jotka asuvat jatkuvasti luonasi tuovat enemmän onnea kuin jo olemassa olevat?
Oletko varma, että löydät sen ainoan oikean? Onko sellaista olemassakaan?
Mitä jos se ainoa oikea ei voi sietää vanhoja lapsiasi tai ei tulekaan heidään kanssaan toimeen?
Tai jos ainoa oikea onkin mustasukkainen eikä voi sietää ex-vaimoasi?

Mitäs jos yrittäisit vaan ensisijaisesti tehdä onnellisen lapsuuden/nuoruuden lapsillesi, jotka sulla jo on? Tuskin lapsesi kuitenkaan erosta juurikaan mitään uutta hyvää löytävät, varsinkin jos kotona asiat on ihan hyvin.

Ja ethän voi olla varma, vaikka vaimosi heltyisi vielä yhdelle tai useammallekin lapselle, jos olisi sitoutunut perheeseesi, etkä haihattelisi "kadotetun onnen" perään.

En mä ainakaan lapsia tekisi miehen kanssa, joka haaveilee siitä ainoasta oikeasta.

 

mielestäni ap on hyvin miettinyt asioita. meillä kaikilla tosiaan on vain tämä elämä ja ei sitä kannata uhrata suhteeseen jonka voi vain kestää. ihme että edes jotkut ajattelevat noin. rakkauden kuuluu olla intohimoista ja antoisaa ja sitä tulisi kaikkien mielestäni hakea. lapset kärsivät enemmä siitä jos vanhemmat ovat yhdessä vain koska on lapsia, eronneidenkin lapset voivat olla onnellisia!! ap.lle sellainen kommentti minulta,että ei muutakuin onnea etsimään,olet nuori ja ikinä ei pidä tyytyä mihinkään huonompaan kuin mitä ansaitsee! voimia ja onnea sinulle onnen etsintään :hug:

 

Kyllä olet itsekäs. Mutta niitäähän riittää tässä minä minä-maailmassa. Et tajua mitä menetät ennen kuin on myöhäistä. vaihtamalla harvemmin paranee. Eikä kitkatonta ja loppuun asti intohimoista suhdetta ole olemassakaan. rakkaus on välittämistä!! Ei aina kiihkeää seksiä ym. hottia. Herätkää pahvit!

 

\

mielestäni ap on hyvin miettinyt asioita. meillä kaikilla tosiaan on vain tämä elämä ja ei sitä kannata uhrata suhteeseen jonka voi vain kestää. ihme että edes jotkut ajattelevat noin. rakkauden kuuluu olla intohimoista ja antoisaa ja sitä tulisi kaikkien mielestäni hakea. lapset kärsivät enemmä siitä jos vanhemmat ovat yhdessä vain koska on lapsia, eronneidenkin lapset voivat olla onnellisia!! ap.lle sellainen kommentti minulta,että ei muutakuin onnea etsimään,olet nuori ja ikinä ei pidä tyytyä mihinkään huonompaan kuin mitä ansaitsee! voimia ja onnea sinulle onnen etsintään :hug:

Jos kaikki ajattelisivat noin, tuskin yksikään parisuhde kestäisi kovinkaan kauaa. Miksi et voi olla tyytyväinen siihen ,mitä sinulla on. Luulen, että moni mies olisi ikionnellinen tuostakin? kuvitelma siitä, että jossain on "ainoa oikea", on kyllä aika petollinen. Eikö teille ole mahdollista yrittää vielä tosissaan parantaa suhdettanne? Onko jo liian myöhäistä, vai oletteko koskaan yrittäneetkään? Ja ajatteletko todellakin jo olemassa olevaa lastasi, ero olisi varmaankin hänelle koko elämän mullistava kokemus. Uusi parisuhde merkitsisi myös ns. uusioperhe-tilannetta, joka on kaikkea muuta kuin helppo.

 

Ruoho ei aina ole vihreämpää aidan tuolla puolen. Kokoajan paremman ja paremman perässä juokseminen aiheuttaa sen ettei koskaan voi pysähtyä nauttimaan siitä hyvästä mitä on saanut.. Ja kun olet lapsia tehnyt niin ajattele sitten hyvänen aika heitä myös äläkä vain itseäsi..

 

Lapset yksin eivät anna onnea elämääsi.

Mietippä miksi vaimosi ei halua lisää lapsia!

Lapsiperheen arki on todella raskasta kahdenkin lapsen kanssa, ainakin mulla. En voisi itse kuvitella enempää lapsia, sillä tiedän että voimani loppuisivat.

Jos vaimosi ei jaksaisikkaan hoitaa arkea vaan väsyisi totaalisesti, olisiko sinusta hoitamaan lapset ja kodin? Sillä monesti miehillä ei ole kotihommien määrästä realistista kuvaa. Ja lapsille pitää tehdä ruoka joka päivä, ja antaa heille myös aikaa....

 

Vielä lisäisin, että jos parisuhteesi on korkeintaan keskiverto ja vika on tosiaankin vain arjessa ja siinä, että haluat kaksi lasta lisää, niin minä antaisin kuun taivaalta, että itse painisin vaan noin pienen ongelman kanssa. Itselläni on alkoholisti mies ja edelleenkin mietin, että miten voisin pelastaa tämän liiton. Potkun #&%?$!* ansaitsisit, kun et halua nauttia niistä hedelmistä, joita olet jo tähän maahan kylvänyt ja siitä, ettet halua parantaa yhteistä arkea ja keskivertoista parisuhdettanne täydelliseksi. Menkää vaimon kanssa vaikka tantraseksi kurssille tai tehkää mitä tahansa yhteistä, mikä tekee teidät molemmat onnelliseksi ja auttaa teitä löytämään toisenne uudelleen.