pikkuinen koulupoika
etälapsi oli ennen viime syksyä isän luona n. 50/50 tyylillä. on tykännyt aina olla isän luona. isä asuu samassa kaupungissa lähellä koulua ja isän luona on myös paljon kavereita. syksyllä systeemiä muutettiin, koska lapsi meni kouluun, ettei tarvisi olla aamuisin yksin ja iltapäiväisin yksin isän luona. äiti siis kotona kaiken aikaa. alkoi käydä vain joka toinen viikonloppu. lasta on usein pyydetty iltaisin kylään syksyn aikana, mutta ei halua tulla iltaisin. viikonloppuisin alkaa valittamaan viimeistään seuraavana päivänä, että haluaa palata äidilleen jo ensimmäisen yön jälkeen.
lapsi on selvästi vieraantunut isästä ja isän perheestä, vaikka on ennen tykännytkin kovasti käydä. mitä tekisit tilanteessa? annetaanko lapselle vapaat kädet päättää, käykö isällään enää ollenkaan vai ei, vai "pakotetaanko" tulemaan edelleen viikonloppuisin? lapsi ei enää oma-aloitteisesti soittele isälle, eikä halua oma-aloitteisesti isälle kylään. puheissaankin on varsin niukkasanainen. kyseessä siis ekaluokkalainen, joka osaisi tulla jo ihan itsenäisesti koulunkin jälkeen isän luokse, tai vapaapäivinä. äiti ei kannusta tulemaan isän luokse, ennemmin jopa manipuloi ettei lapsi isäänsä tapaisi. yksilöllistä kaikki, mutta onkohan tämä vain jokin vaihe elämässä vai pysyvää?
lapsi on selvästi vieraantunut isästä ja isän perheestä, vaikka on ennen tykännytkin kovasti käydä. mitä tekisit tilanteessa? annetaanko lapselle vapaat kädet päättää, käykö isällään enää ollenkaan vai ei, vai "pakotetaanko" tulemaan edelleen viikonloppuisin? lapsi ei enää oma-aloitteisesti soittele isälle, eikä halua oma-aloitteisesti isälle kylään. puheissaankin on varsin niukkasanainen. kyseessä siis ekaluokkalainen, joka osaisi tulla jo ihan itsenäisesti koulunkin jälkeen isän luokse, tai vapaapäivinä. äiti ei kannusta tulemaan isän luokse, ennemmin jopa manipuloi ettei lapsi isäänsä tapaisi. yksilöllistä kaikki, mutta onkohan tämä vain jokin vaihe elämässä vai pysyvää?