ettei jumala anna taakkaa

enenpää, kuin jaksaa kantaa.

 

Jos olisi noin, kukaan ei tekisi itsemurhaa...

 

Kyllä minulle ainakin on annettu vastoinkäymisiä enemmän kuin laki sallii. Välillä on tuntunut todella ylivoimaiselta ja kohtuuttomalta yhdelle ihmiselle. En allekirjoita tuota sanontaa.

 

enenpää, kuin jaksaa kantaa.

Minä uskon näin. Olen ollut uskossa jo kymmenen vuotta ja viime vuoden aikana minua on runsaasti taakoitettu, niin, että moni heikompi olisi kaatunut. Jumala on kuitenkin "puhunut" minulle Pyhän henkensä kautta, rukouksissa. Kaksi puolestani rukoillutta henkilöä on vahvistanut saman . Minulle on annettu nämä taakat harkiten ja tiettyä tehtävää varten, (minkä Pyhä henki selkeästi sukouksessa ilmaisi ) siinä sietokyvyssä, missä ne kantaa jaksan.

 

Voi miten mielenterveyspotilaitakin olisi siten vähän. Toisaalta, en muutenkaan usko koko Jumalaan, joten tuo taakan antamisjutu on mulle täyttä kukkua muutenkin.

 

enenpää, kuin jaksaa kantaa.

Minä uskon näin. Olen ollut uskossa jo kymmenen vuotta ja viime vuoden aikana minua on runsaasti taakoitettu, niin, että moni heikompi olisi kaatunut. Jumala on kuitenkin "puhunut" minulle Pyhän henkensä kautta, rukouksissa. Kaksi puolestani rukoillutta henkilöä on vahvistanut saman . Minulle on annettu nämä taakat harkiten ja tiettyä tehtävää varten, (minkä Pyhä henki selkeästi sukouksessa ilmaisi ) siinä sietokyvyssä, missä ne kantaa jaksan.

samaa mieltä. Ei elämä ole helppoa ollut, mutta niitä taakkoja ei tarvitse kantaa yksin.

 

Jos tätä ei ajattele pelkän uskonnon kautta, niin tuollainen asenne auttaa ainakin jaksamaan.
Kun ajattelee, ettei ihmiselle "anneta" vastoinkäymisiä, enemmän kuin hän jaksaa kantaa, niin silloin "tsemppaa" itseään jaksamaan, sattui mitä sattui. Tavallaan tuon voisi kääntää toisinpäinkin... ihminen kyllä jaksaa kantaa ne vastoinkäymiset, mitä hänen tiellensä osuu, jos vaan jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen.

 

Mä luulen että näin on. Taakan kantamisen ja jaksamisen määritelmä taitaa vain olla Jlalla ja ihmisellä vähän erilainen. Ehkä ihmisen mielen ei kuulukaan aina pysyä koossa.

Loppujen lopuksi elämiseen riittää että juo ja syö vähän. Hengittäminen, nukkuminen ja muut toiminnot tulevat itsekseen.

 

eikö vielä nykypäivänäkään ihmiset usko itteensä, pitää vaikeudet sysätä jonkun olemattoman jumalan niskoille

 

Jos tätä ei ajattele pelkän uskonnon kautta, niin tuollainen asenne auttaa ainakin jaksamaan.
Kun ajattelee, ettei ihmiselle "anneta" vastoinkäymisiä, enemmän kuin hän jaksaa kantaa, niin silloin "tsemppaa" itseään jaksamaan, sattui mitä sattui. Tavallaan tuon voisi kääntää toisinpäinkin... ihminen kyllä jaksaa kantaa ne vastoinkäymiset, mitä hänen tiellensä osuu, jos vaan jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Osittain noin. Siis käytännössä olen sitä mieltä että elämä osaa olla joskus TODELLA epäreilua ja joillekin osuu noita vastoinkäymisiä huomattavasti enemmän mihin voimat riittää. Ikävä kyllä. :/ En menisi kenenkään väsymystä, masennusta tai itsemurhaa arvostelemaan siksi.

Mutta itse taas luotan omassa elämässäni tuohon. Se antaa uskoa tulevaan ja samalla kokee ettei ole yksin ongelmiensa kanssa.

 

Kyllä minulle ainakin on annettu vastoinkäymisiä enemmän kuin laki sallii. Välillä on tuntunut todella ylivoimaiselta ja kohtuuttomalta yhdelle ihmiselle. En allekirjoita tuota sanontaa.

Näin on täälläkin!!

 

Koko jumala-hömpötys on kukkua, niin on myös tuo sanonta.

 

hevon paskat sanon minä.

 

eikö vielä nykypäivänäkään ihmiset usko itteensä, pitää vaikeudet sysätä jonkun olemattoman jumalan niskoille

Joskus vaikeudet vaan ovat sitä luokkaa ettei ne omat voimat ja usko itseen enää riitä. Eikö silloin ole parempi jos uskon kautta jaksaa eteenpäin, kuin että ilman uskoa romahtaisi?

 

Ensinnäkään mä en usko Jumalaan ja toisekseen niin kyllä mun harteille on sysätty aivan liikaa.

 

Ensinnäkään mä en usko Jumalaan ja toisekseen niin kyllä mun harteille on sysätty aivan liikaa.

Sama täällä.Alkaa tuonpuoleinen kiinnostaa enemmän kuin eläminen.

 

No eihän ne jotka ei jaksaneetkaan ole täällä kumoamassa tätä sanontaa. Sädekehän kiillotusta niille jotka liian ylpeitä pyytääkseen apua.

 

Tuo sanonta olisi ensimmäisten kiellettävien joukossa, jos minä olisin diktaattori.

Taakan kantoon vaikuttaa kaikki muukin kuin ihminen itse, hänen tukiverkkonsa ja hallitsemattomat asiat. Toisinaan saa enemmän kuin voi kantaa. Hengissä ehkä selviää, mutta se mitä jää jäljelle on ehkä korjaamattomasti rikki. Joku voi uskosta saada itselleen voimia jaksaa sen tosiasian edessä, että meillä on usein hyvin vähän valtaa ja vaikutusta muuttaa asioita.

Kannattaako jaksaa taakan alla, jos tuloksena on ihmisraato?

 

Jos tätä ei ajattele pelkän uskonnon kautta, niin tuollainen asenne auttaa ainakin jaksamaan.
Kun ajattelee, ettei ihmiselle "anneta" vastoinkäymisiä, enemmän kuin hän jaksaa kantaa, niin silloin "tsemppaa" itseään jaksamaan, sattui mitä sattui. Tavallaan tuon voisi kääntää toisinpäinkin... ihminen kyllä jaksaa kantaa ne vastoinkäymiset, mitä hänen tiellensä osuu, jos vaan jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Näin ajattelen minäkin.

 

Voi miten mielenterveyspotilaitakin olisi siten vähän. Toisaalta, en muutenkaan usko koko Jumalaan, joten tuo taakan antamisjutu on mulle täyttä kukkua muutenkin.

Mun mielestä mielenterveyspotilaiden määrä ja tämä sanonta ei liity yhteen. Nuo itsemurhat on vaikeampi juttu, mutta mielenterveysongelmnat kääntyvät vahvuudeksi, kun ne on voitettu, eli lopulta osoittautuvat ihmiselle siunaukseksi. Ne ovat se perustus, jolle terve tunne-elämä rakennetaan.
Vaikuksien kautta voitoon ja mikä ei tapa se vahvistaa.

 

enenpää, kuin jaksaa kantaa.

Jos jumala muka olisi olemassa, se ainakin maailmaa katsomalla olisi kostonhimoinen paskiainen.

 

metsänpeitto

Hengissä ehkä selviää, mutta se mitä jää jäljelle on ehkä korjaamattomasti rikki.

Tätä mieltä minäkin. Taakka on toisinaan liian raskas kannettavaksi, uskoo sen sitten tulevan Jumalalta tai mistä vaan.

 

Ensinnäkään mä en usko Jumalaan ja toisekseen niin kyllä mun harteille on sysätty aivan liikaa.

Sama täällä.Alkaa tuonpuoleinen kiinnostaa enemmän kuin eläminen.

Mua taas kiinnostaa elämä enemmän, mutta tympii kun tulee niin paljon kaikenlaasta. Ja voi tulla vielä lisää.

 

Jumala on siis sadistinen kiduttaja, joka etsii ihmisen katkeamispistettä?

 

Ensinnäkään mä en usko Jumalaan ja toisekseen niin kyllä mun harteille on sysätty aivan liikaa.

Sama täällä.Alkaa tuonpuoleinen kiinnostaa enemmän kuin eläminen.

Mua taas kiinnostaa elämä enemmän, mutta tympii kun tulee niin paljon kaikenlaasta. Ja voi tulla vielä lisää.

Jos ei muulloon tuu, niin ainaki silloon, kun on vähän aikaa tuntunu että oikeestaan kaikki on hyvin. Sitten kuitenkin rysähtää jotain paskaa niskaan.