G: Jos olisit parikymppinen ja perheetön, voisitko kuvitella lähteväsi elämäsi rakkauden perään toiselle paikkakunnalle?

Siis ei välttämättä asumaan, ehkä kesäksi töihin tai vaikkapa opiskelemaan - syynä siis rakkaus, yksi elämäsi kiehtovimmista ihmisistä?

 

voisin

 

Voisin, ehdottomasti

 

Voisin. Voisin mennä vaikka ulkomaillekin.

 

No olen niin tehnytkin pari kertaa elämässä.

 

Voisin ja niin teinkin. Ja nyt ollaan perheellisiä.

 

Kyllä

 

ilmanmuuta tuollaisessa tilanteessa, mikä tuossa olisi esteenä?

 

Voisin Olen asunutkin ulkomailla sen seitsemän meren takana 20-21 vuotiaana

 

Helposti!

 

Ilman muuta olisin voinut =)

 

voisin todella =) vaikken ole niin koskaan tehnytkään =)

 

Ja siis tuohon liittyisi riskinsä: kestääkö juttu vai ei, se kutkuttava epävarmuus mutta silti niin suuret (molemminpuoliset) tunteet...

 

En, kyllä asuinpaikan pitää olla sellainen jossa viihtyy.

 

Noin aikoinani teinkin.

 

Tottakai

 

Voisin.

 

Ite jätin opiskelut kesken ja menin Irlantiin, en ees osannut paljoa enkkua... 5kk, kielitaito parani ja pääsin sitten töihinkin, mutta mikä parasta, rinnalla on nyt tuo elämäni mies <3

 

ilmanmuuta tuollaisessa tilanteessa, mikä tuossa olisi esteenä?

Omalla kohdallani poikaystävä
Emme ole kihloissa tms., joten en pidä häntä varsinaisena esteenä tai itseäni perheellisenä. Okei, vaikka sen verran vakavissamme olemme, että esim. äitiyspalstoilla pyörin vauvahaaveisena. :/

 

Luulen, että joo

Olen lähtenytkin, opiskelujen perässä aikoinaan parikin kertaa muuttanut toiselle puolen Suomea. Mies sitten löytyi kyllä opiskelupaikkakunnalta.

 

Itse asiassa juuri noin tein.

 

on tullut mentyä just parikymppisenä, tässä sitä ollaan edelleen, tosin ollaan nyt yhdessä vaihdettu taas paikkakuntaa.... Ensin menin just kesäksi, ja sitten syksyllä piti mennä takaisin opiskelupaikkakunnalle...aika kurjaa, mutta toisaalta sitten viikonloppuisin matkustettiin vuoroviikoin ja oltiin sitten tiiviisti ne pari päivää yhdessä, oli aika kivaa aikaa välimatkoista huolimatta. ja huoletonta, näin jälkikäteen...nyt on vastuuta vähän muistakin kuin itsestä vaan

 

juups, voisin, ja olenkin niin tehnyt, mutta kyllä sinne uuteen paikkaan kannattaa ottaa mukaan aimo annos itsearvostusta ja tuntoa, ettei ihan vaan ihastuksen pilliin pompita, että rakentaa sitä "omaa elämää" sinnekin heit alusta saakka eikä ole vain ihastuksensa varassa!

 

voisin mut mun ei tarvinu tehä ko mies tuli mun perässä.

 

Tottahan toki. Tuon ikäisenä tuli lähdettyä huonommistakin syistä paikkakunnalta toiselle. Olin töissä ja opiskelemassa ainakin kuudella eri paikkakunnalla ja kolmessa eri maassa ja vielä edestakaisin näiden väliä (kesällä toiseen, talvella toiseen) ja sitten vielä viikonloppuna poikaystävän luokse.