G: Kuinka monta lasta ja sisarusta sinulla on?

Onko sisarusten määrä vaikuttanut omien perheenjäseniesi määrään? Esim. oletko kasvanut perheen ainoana lapsena ja siten päättänyt tehdä vähintään kaksi lasta, koska olit yksinäinen ilman sisarusta? Vai oletko kasvanut seitsemänlapsisessa perheessä, elänyt sekasorron keskellä ja siten päättänyt, ettet ikinä halua niin montaa lasta?

Itselläni on viisi sisarusta ja äitini oli yh. Melkoinen sekasorto, johtuen enimmäkseen suurista ikäeroista, vallitsi meidän perheessä ja jotenkin siitä jäi sellainen olo. Ei mikään trauma, koska en mitään traumatisoivaa kokenut, mutta siis sellainen tunne, etten halua niin montaa lasta. Itselläni on nyt kaksi lasta Mitenkäs teillä?

 

Ei yhtään sisarusta, enkä ole kaivannutkaan.

Kuudes lapsi tulossa ja välillä mulla on huono omatunto ettei mun lapset saa olla ainoita lapsia mun itsekkyyden takia, toivottavasti kuitenkin tykkäävät sisaruksistaan.

 

Yksi sisar mulla ja meillä on nyt kolme lasta pienillä ikäeroilla. Toivoisimme vielä saavamme kaksi tai kolme lasta. Oikeastaan en ole koskaan ajatellut kuinka monta lasta "haluan" - ajan kuluessa nämä toiveet ovat tulleet.

 

Oon ainoa lapsi ja itsellä 2 lasta.

En ollut yksinäinen pienenä enkä toivonut sisaruksia. Oma lapsiluku vois olla ihan hyvin myös yksi, jota ensin pidettiinkin todennäköisenä.
Päädyttiin kuitenkin kahteen.

 

Mulla on kaksi siskoa, itellä yks kersa. Päätös muutamastakin syystä ja omia sisaruksia en todellakaan kokenu rikkautena sillon lapsena. Ei välit oo vieläkään jokasuuntaan kovin hyvät.

 

Yksi sisarus on mulla. Miehelläni 9.

Meillä on 2 lasta, kolmas tulossa. Ehkä haluaisin neljännenkin vielä. Mies ei halua, ainakaan nyt - toisaalta taas hän oli alunperin yhden lapsen kannalla, ja mieli on muuttunut...

 

Itsellä on kolme lasta, neljäs tulossa. Voi olla, että halutaan vielä yksi tämänkin jälkeen.

Sisaruksia itsellä: sama isä ja äiti 1 pikkuveli, sama äiti 2 pikkusiskoa. Ja isäpuolella kaksi lasta poika (2 päivää musta vanhempi) ja tyttö (vähän yli vuoden nuorempi), joita pidän myös sisaruksinani, sillä ollaan asuttu saman katon alla suurin osa lapsuudestamme.

Sit isän entisellä avopuolisolla kaksi lasta, joita pidän edelleen sisar- ja velipuolena, vaikka ei sukua ollakaan eikä isäkään enää tekemisissä naisen kanssa, mutta lasten kanssa kyllä.

Sisarusteni kanssa ollaan läheisiä ja soitellaan viikottain puolin ja toisin varsinkin tyttöjen kesken.

Miehellä kaksi veljeä ja yksi sisko.

:wave: niille, ketkä tunnisti

 

Mulla on sisko ja veli. Itsellä nyt viisi lasta. Yhdyn As if -nimimerkkiin tuosta hetkittäisestä huonosta omasta tunnosta. Se nyt on kohdallani kuitenkin myöhäistä, joten ehkä mullakin haaveissa vielä yksi (tai kaksi).

 

Minulla on yksi sisarus. Sitten on sisarpuolia ainakin 5 kk vanhempi velipuoli (en ole koskaan tavannut) ja luultavasti muitakin sisarpuolia on, joista en ole tietoinen.

Minulla ei ole yhtään lasta. Haaveena on 3-5 lasta.

 

Itelläni on kaksi lasta ja kolme sisarusta
Mun sisarusten määrä ei ole mitenkään vaikuttanut lasteni määrään. Oon saanut kaksi lasta, se vaan on niin En tosin kolmatta lasta haluaisi tai ei ainakaan tunnu siltä nyt, kaksi on sopiva määrä. Sitä en siis tiedä, että haluanko tulevaisuudessa vielä enemmän lapsia. Viisi saattaisi kyllä olla jo ihan liikaa mulle

 

Minulla oli neljä veljeä, nyt elossa enää kolme. Nyt aikuisena pidän veljiä rikkautena, mutta lapsena he eivät sitä todellakaan olleet.

Itsellä kaksi poikaa. Olin päättänyt, etten ikinä halua lasta, mutta luonto päätti toisin. Ensimmäinen tuli huolimattomuudesta (jotkut kutsuvat näitä mokia ns. "vahingoksi", minusta raskaaksi tuleminen vastoin tahtoaan on omaa huolimattomuutta, ellei joudu raiskatuksi). Toinen oli suunniteltu.

 

0 lasta, 3 pikkusisarusta. Olin 13v asti ainoa lapsi, äidillä oli suuria ongelmia raskaaksi tulemisen kanssa. Itselläni on myös lastensaantiongelmia.

 

Mulla on 10 sisarusta, ei yhtaan lasta. Todella vakavissani talla hetkella mietin, haluanko lapsia ollenkaan. Ikaa pian 30v...

 

Minulla on yksi sisar ja kolme veljeä ja itsellä 8 (9) lasta.
Ja varmasti kasvaminen suurehkossa perheessä on jossain määrin vaikuttanut siihen, että tahdoin omille lapsille tarjota samaa luksusta.

 

Vanhempani erosivat minun ollessa pieni. Isäni luona minulla oli neljä sisarpuolta ja äitini luona olin ainut. Ja kyllä se korkeintaan kaksi lasta minulle tulee, mutta kyllä tuo yksikin riittää oikein hyvin. Olen siis nähnyt molemmat perheet, toisessa perheessä minulla oli paljon leikkikavereita, ei koskaan tekemisen puute, toisessa olin ainut lapsi, sain äitini huomion kokonaan. Kyllä tuo ainoana lapsena oleminen oli mukavampaa. Olen huomannut lähipiiristäni että perheet joissa on yksi lapsi, lapselle opetetaan paljon, lapsen kanssa ollaan paljon ja ovat mielestäni fiksumpia. Perheissä joissa on useampi lapsi eivät lapset saa niin paljon.

 

Niin ja meilla tuossa sisaruslaumassa kasvaminen oli todellakin sekasortoa ja JATKUVAA tappelemista.

Tulen nykyaan toimeen kaikkien sisarusteni kanssa, mutta ainoastaan yhden kanssa olen yhteyksissa. Naen muita silloin, jos osutaan vanhempien luo vierailulle yhtaikaa.

 

Kaksi siskoa minulla, ja kaksi lasta.

 

Mulla 5 sisarusta, 4 siskoa ja 1 veli .( kuollut ) ja mulla itsellä 4 lasta,haluaisin tietyllä tapaa vielä ainakin 1 lapsen lisää,miksei kaksikin,mutta katsotaan sitä sitten joskus myöhemmin.
Haluan ison perheen,koska mulla niin ihanat muistot lapsuudesta. Meillä sisaruksilla yhteensä 13 lasta. Vipinää siis riittää kun saman katon alle päädytään,kaikki ikähaarukasta 14-2v.

 

Sisaruksia 4, tosin kaikki mua noin parikymmentä vuotta vanhempia, joten käytännössä olen ollut ainoa lapsi.

Itselläni on yksi lapsi.

 

kaksi siskoa. Itsellä neljä poikaa ja tytär, tytär toiseksi nuorin.

 

Sisaruksia 14 ja lapsia itsellä 2

 

yksi lapsi, 2,5 siskoa Elikkäs yksi kokonainen ja kolme puolikasta...

 

Kaksi ja puoli sisarusta (puolikasta en ole ikinä tavannut), itsellä yksi lapsi.

 

Sisaruksia 4, lapsia 3 ja se riittää!

 

Ihmisillä on niin monenlaisia ajatuksia näistä, ei ole ainoaa oikeaa tapaa...

Itselläni on 1 sisarus (4v nuorempi pikkuveli) ja meillä on tyttö ja poika (tyttö vanhempi 4v ikäerolla) eli ihan samanlailla kuin lapsuudenperheessäni. Lapsuluku on täynnä. En halua enempää. Tärkein syy on oma jaksaminen ja se minkä verran jaksan vastuuta kantaa, lasten eteen uurastaa jne. Minusta kaksi lasta on meille paras lapsiluku. Mies on onneksi samaa mieltä. On ihanaa kun lapsilla on sisarus, mutta rajansa kaikella. En näe mitään syytä miksi pitäisi lisää lapsia... Näihin kahteen saa jo kaiken aikansa, rakkautensa ja rahansa (halutessaan) upotettua.

Vauvat on ihania, mutta ei niinkään omina (se valvominen, raskausvaivat yms.), joten kahden kokemuksen jälkeen en vauvoistakaan enää haaveila. Ihailen kyllä onnessani kun kavereilla/sukulaisilla sellaisia on.