G: Miten paljon saatte tukea lastenne isovanhemmilta?

paljon. ollaan miltei joka viikonloppu mummolassa lasten kanssa yökylässä ja muutaman kerran vuodessa lapset on siellä ilman minua. pappa vie lapsia kalastamaan, metsälle, telttaretkille jne. opettaa pyöräilemään ja luistelemaan. mummo leipoo lasten kanssa ja lukee lapsille paljon satuja.. lapset tykkää mummon kanssa puuhastella pihalla kasveja istuttaen ja hoitaen.

puhelimessa puhutaan päivittäin ja isäni soittaa ihan vain lapsille muutaman kerran viikossa. yleensä soittaa ja kysyy lähtiskö jompikumpi tai kumpikin lapsista johonkin hommiin tai ihan vain mummolaan mukaan.

minulla ja vanhemmillani on todella lämpimät ja läheiset välit. rahallistakin apua olen saanut, mutta hoidan sitten hommia heilläkin. siivoan, laitan ruokaa jne. maalaushommia ja isän kanssa rakennettavaa tai korjattavaa yleensä on aina. se on mukavaa puuhaa.. sekä minulle että lapsille

 

PALJON.

 

Ihan liian vähän Toivoisin, että haluaisivat olla tekemisissä ja viettää aikaa mutta ei tunnu kiinnostavan Myönnän, että loukkaa ihan hirveästi, koska mullehan nuo lapset on kaikki kaikessa ja olen niin onnellinen niistä. Molemmin puolin isovanhemmat ovat vielä työelämässä ja eläkevuosiin on vielä aikaa 10 vuotta, joten tilanne tuskin muuttuu. 10 vuoden kuluttua lapset kuitenkin ovat jo lähellä täysi-ikäisyyttä, joten eipä sitä suhdetta oikein enää silloin voi luoda.

 

Paljon, varsinkin mun vanhemmilta jotka asuu n. 1km päässä.

Äiti ottas ne varmasti asumaan sinne jos antaisin. Päivittäin on tekemisissä tyttöjen kans, jos eivät näe niin tytöt soittavat mummille tai mummi soittaa niille ja vähän väliä pitäs tyttöjen päästä mummolaan yöksi tai isovanhempien kanssa mökkeileen ja kuskaa kaikki maailman sirkukset sun eläin- tai huvipuistot.

Miehen äiti asuu sitten vähän kauempana, hänellä on itsellä vielä 2 pientä lasta, mutta on katsottunut siittä huolimatta mm. silloin kun ootin pienempää niin neuvolakäyntien ajat.

Sit vielä isomummut ja auttavat aina kun tarvitsemma.

 

Minun isäni asuu lähellä, käy kylässä ja käymme heillä kylässä, katsoo mielellään lapsia tuossa pihalla jos me teemme muuta sisällä, mutta ei halua jäädä täysin yksin lasten kanssa kun ei yksinkertaisesti jaksa. Äitini taas ei ole kiinnostunut elämästämme.

Anoppi asuu lähellä, hoitaa mielellään ja käy joka viikko kylässä, soittelee viikolla sekä miehelleni että minulle, on oikeasti kiinnostunut elämästämme ja hänelle ykkösenä soitetaan jos on tarvetta lapsenkaitsijalle.

Miehen isä vaimoineen on työssäkäyvää väkeä, vapaa-aikansa harrastavat ja mökkeilevät ja remontoivat. Lapsenvahtimiseen heillä ei ole aikaa, kerran vuodessa vahtivat lapsiamme. Heitä nähdään hyvässä lykyssä kerran kuussa vaikka asuvat alle 1km päässä.

 

Olen kateellinen teille kaikille joiden vanhemmat osallistuvat teidän elämään!

 

Ai mitä tukea?? :xmas:

 

Jaa tukea vanhemmilta? Mitä se semmonen on... Eipä ole näkynyt minkään sortin tukea.

 

Mun vanhempia nähdään päivittäin ja aina he jaksaa pojan kanssa touhuta
Aina kun on lapsenvahtia tarvittu niin apua on saatu eikä tarvii ees pyytää. Muutaman kerran on poika ollu jo mummilassa yötä ja on sanoneet et saa tuoda koska vaan.
Rahallisesti ei apua tarvita, mut kiitollisina ollaan otettu vastaan kaikki mitä ovat halunneet ainoolle lapsenlapselleen antaa. Ja suuri apu siitä kyllä on ollutkin, ettei hirveesti oo tarvinnu kituuttaa.
Mun vanhempani olivat ihania vanhempia mulle ja aivan mahtavia isovanhempia lapselleni.
On upeaa nähdä, että lastani rakastetaan niin valtavan paljon :heart:
Miehen äiti ei osallistu niin paljoa kun asuu kauempana, mutta tarvittaessa saataisiin hältäkin varmasti apua. Eli meillä on loistavat isovanhemmat, en voi kyllin heitä ylistää ja kiittää :heart: :heart:

 

Tarpeeksi. Kun pyydän lastenhoitoapua, tai muuta apua, niin lähes poikkeuksetta saan sitä. Ostavat myös lapsille kaikenlaista, ihan pyytämättä siis, esimerkiksi polkupyörät on isovanhempien hankkimia.

Mun vanhemmat on meidän elämässä mukana, miehen äiti vain puhelimen ja webbikameran kautta.

 

eli ei tuki on nolla. Onneksi eivät kovin paljon enää kännissä vaivaa meitä, joten en valita.
Joskus on parempi olla olematta missään tekemisissä, jos siitä tulee aina vaan pahaa mieltä.

 

eli ei tuki on nolla. Onneksi eivät kovin paljon enää kännissä vaivaa meitä, joten en valita.
Joskus on parempi olla olematta missään tekemisissä, jos siitä tulee aina vaan pahaa mieltä.[/quote]

Niin totta.

 

Välimatkojen vuoksi tilanne on tällähetkellä sellanen että anopin kanssa enemmän puhutaan näistä asioista, mun äiti asuu lähempänä ja tykkää hoitaa omaehtosesti sen minkä vielä kykenee. Itse tarjotui taas tulemaan jotta saan vähän omaa aikaa. En oleta automaattisesti isovanhempien hoitavan.

 

no isäni ja miehen vanhemmat ottavat yhteyttä kun ovat jotain vailla.
äitini katsoo että auttaa sitä joka tarvitsee ja meidän lapsimäär on pienempi kuin sisarustenijoten ei ole auttanut ollenkaan, eikä hnkään käytännössä tunne lapsiani. äitini ei osaa olla vaan, aina pitää tehdä jotain, joten ei osaa tulla muuten vain.