huoh...
se että voi miehen kanssa lähteä syömään ja elokuviin koska vaan ilman, että ensin järjestät lapsenvahdin ym. ym.
vieras
Sitä, ettei ollut päätäntävallassa toisen elämästä. Se on mun mielestä raskainta vanhemmuudesta. Täytyy osata päättää tehdäänkö lapseni kanssa näin, vai noin. Miten päätökset vaikuttavat rakkaimpani tulevaisuuteen? Rokotanko vai ei? Laitanko hoitoon vaiko en? Tavalliseen kouluun, vai olisiko steiner tai montessori parempi? Onko tämä turvallisin turvaistuin?
Lisäksi se huoli, en osannut kuvitellakaan ennen lapsen saamista kuinka HUOLISSAAN sitä voi jostakin ihmisestä olla ja kuinka monesta asiasta sitä voikaan huolehtia ja pelätä jotakin tapahtuvan.
Lisäksi nämä jo edellämainitut ex tempore-lähdöt, spontaani seksi, pitkät yöunet ja muut ovat kaipuulistalla. Mutta ikinä en vaihtaisi tämänhetkistä menneeseen. Ainahan sitä haikailee menneitä, mutta olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen elämääni.
Lisäksi se huoli, en osannut kuvitellakaan ennen lapsen saamista kuinka HUOLISSAAN sitä voi jostakin ihmisestä olla ja kuinka monesta asiasta sitä voikaan huolehtia ja pelätä jotakin tapahtuvan.
Lisäksi nämä jo edellämainitut ex tempore-lähdöt, spontaani seksi, pitkät yöunet ja muut ovat kaipuulistalla. Mutta ikinä en vaihtaisi tämänhetkistä menneeseen. Ainahan sitä haikailee menneitä, mutta olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen elämääni.
peesi tälle! se on just vanhemmuudessa rankinta että sä oot aivan koko ajan vastuussa toisen elämän jatkumisesta. Eikä kukaan voi sanoa että mikä ratkaisu missäkin asiassa on just teille paras, se pitää vaan ite osata valita oikein!Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja BridgetJones:
Tuo on kyllä niiiiin totta!
Muuten kyllä nukkumista kaipaan.
Sellainen vapauden tunne.
Mä voin reissata yksinkin aika vapaasti, saan usein nukkua niin pitkään kuin nukuttaa eikä kotitöitäkään ole pakko tehdä niinä päivinä kun ei huvita.
Ex tempore -lähdötkin onnistuu aika usein. Mutta koskaan, missään ikinä ei enää ole sydän ihan 100% mukana kun lapset ei ole siinä. Tiedättekös? Että pitkiäkin hetkiä saattaa mennä että unohtaa miettiä ja sitten katsoo kelloa ja hoksaa että on niiden iltapalan aika tms. ja miettii miten menee kotona....Ei ole enää niin vapaa, ei tosin varmaan tahtoisikaan. :heart:
Mä voin reissata yksinkin aika vapaasti, saan usein nukkua niin pitkään kuin nukuttaa eikä kotitöitäkään ole pakko tehdä niinä päivinä kun ei huvita.
Ex tempore -lähdötkin onnistuu aika usein. Mutta koskaan, missään ikinä ei enää ole sydän ihan 100% mukana kun lapset ei ole siinä. Tiedättekös? Että pitkiäkin hetkiä saattaa mennä että unohtaa miettiä ja sitten katsoo kelloa ja hoksaa että on niiden iltapalan aika tms. ja miettii miten menee kotona....Ei ole enää niin vapaa, ei tosin varmaan tahtoisikaan. :heart:
vierastaja
En kyllä mitään Mielestäni siinä vaiheessa ,kun lapsia tekee pitäisi nämä asiat olla käsitelty. Elämäni on ihanaa nyt kolmen pienen kanssa, en ole edes miettinyt vanhoja
Mielestäni siinä vaiheessa ,kun lapsia tekee pitäisi nämä asiat olla käsitelty. Elämäni on ihanaa nyt kolmen pienen kanssa, en ole edes miettinyt vanhoja