Gallup Oletko onnellinen?

en.

 

No joo, mutta tämä on jotenkin vähän kaukaa haettua. En ole ikinä ainakaan tarkoituksella ollut onnellinen kenenkään kustannuksella.

Mitä kaukaa haettua esimerkeissäni oli?

 

en ole onnellinen

 

Mutta eikö se ole itsekästä että kantaa huolta vain omista asioistaan? Ja tässä nyt rajataan aika mustavalkoiseti onnellisuus ja onnettomuus. Luulen että aika moni ihminen ei ole onnellinen eikä myöskään onneton, vaan jotain siltä väliltä. Mulle onnellisuus on synonyymi vaaleanpunaisesta höttyelämästä jossa murheet ei paina ja kaikki on niin ihanaa että meinaa pakahtua siihen tunteeseen ( vertaisin sitä rakastumisen tunteeseen, suilloin kun oma rakkaus saa vastakaikua). Ja onneton ihminen taas ei näe missään muuta kun murhetta.

Joku totesi että kristityn on helpompi olla onnellinen. Mä luulen että kaikkien uskovaisten jotka osaavat vetää sen maallisuuden taka-alalle on helpompi olla onnellinen. Riippumatta uskonnosta. Mutta harvassa on varmaan ne uskovat jotka elävät täysin henkistä elämää, ilman itsekkyyden riivaavaa siementä.

Totta kai kaikki kantavat ainakin jonkun verran huolta myös toisten ihmisten asioista, mutta mielestäni jotain on jo pielessä, jos se estää olemasta onnellinen. Ellei kyseessä ole esim. oman lapsen tuska. Mulle onnellisuus on kokonaisvaltainen tunne siitä, että olen tyytyväinen elämääni ja tunnen elämisen mielekkääksi. Hetkittäisiä voimakkaita onnen tunteita tunnen myös paljon. Siihen kuuluu tietysti myös surua ja murheita, en olisi edes onnellinen ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä, koska ne kuuluvat elämään. Voin jopa surullisena olla onnellinen. Mulla on optimistinen elämänasenne ja olen suurimman osan ajasta iloinen. Luulisin, että vain suuret vastoinkäymiset voisivat tehdä mut onnettomaksi. Koen olevani hyvin, hyvin onnellinen ihminen (olen siitä kiitollinen) eikä se kuitenkaan tarkoita jatkuvaa pilvilinnoissa elämistä.

 

Olen onnellinen. Koen olevani etuoikeutettu, kuten joku muukin täällä kirjoitti.
Olisi todella itsekästä ja epäkiitollista olla onneton ja tyytymätön kaiken sen yltäkylläisyyden (enkä tarkoita pelkästään materiaa) keskellä jossa elämme.

 

en.

Kylla voisit olla, onni tulee sydammesta ,ei paasta.

 

Mitä kaukaa haettua esimerkeissäni oli?

Tunnut olettavan, että onnellisuus on itsekkyydellä hankittua. Siis huonolla itsekkyydellä.

 

En

 

Tunnut olettavan, että onnellisuus on itsekkyydellä hankittua. Siis huonolla itsekkyydellä.

Sori nyt en ymmärtänyt? Onko itsekästä tuntea? Vai onko itsekästä olla näyttämättä tunteita? Vai mikä oli sitä huonoa itsekkyyttä?
Mun esimerkit oli ihan jokapäiväsisessä elämässä tapahtuvia ( niistä on monenlaisia variaatioita) Joten miten noissa tilanteissa tulisi toimia? Kuitenkin aina joku pahoittaa mielensä.
Tälläkin palstalla on paljon keskusteltu aiheesta kuinka lapsettomuudesta kärsiviin sattuu kun heidän ystävät raskautuu ja hehkuttavat omaa onneaan.

 

Horuksen silmä: kaikki ihmiset ovat itsekkäitä eikä täysin epäitsekkäitä tekoja ole edes olemassa. On kuitenkin enemmän ja vähemmän itsekkäitä tekoja/ihmisiä. On olemassa tervettä ja epätervettä itsekkyyttä.

 

Horuksen silmä: kaikki ihmiset ovat itsekkäitä eikä täysin epäitsekkäitä tekoja ole edes olemassa. On kuitenkin enemmän ja vähemmän itsekkäitä tekoja/ihmisiä. On olemassa tervettä ja epätervettä itsekkyyttä.

Mutta kuka vetää rajat siihen mikä on epätervettä ja mikä tervettä itsekkyyttä? Asioita voi katsoa aina monelta kantilta. Ihminen joutuu tehdä välillä myös niitä itsekkäitä tekoja jotka satuttavat muita, vaikka ne eivät olisi epätervettä itsekkyyttä.

 

Sori nyt en ymmärtänyt? Onko itsekästä tuntea? Vai onko itsekästä olla näyttämättä tunteita? Vai mikä oli sitä huonoa itsekkyyttä?
Mun esimerkit oli ihan jokapäiväsisessä elämässä tapahtuvia ( niistä on monenlaisia variaatioita) Joten miten noissa tilanteissa tulisi toimia? Kuitenkin aina joku pahoittaa mielensä.
Tälläkin palstalla on paljon keskusteltu aiheesta kuinka lapsettomuudesta kärsiviin sattuu kun heidän ystävät raskautuu ja hehkuttavat omaa onneaan.

Toki voi sattua, mutta jokaisella on oikeus onnellisuuteen. Eli sillä raskaana olevalla on oikeus nauttia raskaudestaan vaikka hän varmasti tunteekin pahaa mieltä ystävänsä puolesta. Tuossa tilanteessahan toisen onnellisuus ei ole toiselta pois. Itsekkäänä tekona ajattelin esim. ystävän miehen "varastamista" ja sitä kautta saavutettua onnellisuutta.

Jotenkin ei ole mielestäni tervettä kantaa niin paljon maailman murheita harteillaan, että se vaikuttaa jo radikaalisti omaan onnellisuuteen ja mielenterveyteen. Ihminen voi esim. oppia psyykkaamaan itseään siten (itse olen näin tehnyt), että kuuntelee empaattisesti ystävän murheita ja tuntee suruakin hänen puolestaan, muttei anna niiden murheiden tunkeutua niin syvälle, että se vaikuttaa omaan mielenterveyteen ja jokapäiväiseen olotilaan. Ihmisiä voi auttaa ja tukea, vaikka itse olisi onnellinen. Se ei hyödyttäisi ketään, jos olisin onneton eikä onnellisuuteni ole keneltäkään pois. Jos vaikka lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen, on autettavien kannalta aivan sama, olenko auttaessani onnellinen vai onneton. Maailmasta ei murheet lopu koskaan eikä ainakaan sillä tavalla, että ihmiset eivät suo itselleen onnellisuutta.

 

Mutta kuka vetää rajat siihen mikä on epätervettä ja mikä tervettä itsekkyyttä? Asioita voi katsoa aina monelta kantilta. Ihminen joutuu tehdä välillä myös niitä itsekkäitä tekoja jotka satuttavat muita, vaikka ne eivät olisi epätervettä itsekkyyttä.

Totta.

 

Toki voi sattua, mutta jokaisella on oikeus onnellisuuteen. Eli sillä raskaana olevalla on oikeus nauttia raskaudestaan vaikka hän varmasti tunteekin pahaa mieltä ystävänsä puolesta. Tuossa tilanteessahan toisen onnellisuus ei ole toiselta pois. Itsekkäänä tekona ajattelin esim. ystävän miehen "varastamista" ja sitä kautta saavutettua onnellisuutta.

Jotenkin ei ole mielestäni tervettä kantaa niin paljon maailman murheita harteillaan, että se vaikuttaa jo radikaalisti omaan onnellisuuteen ja mielenterveyteen. Ihminen voi esim. oppia psyykkaamaan itseään siten (itse olen näin tehnyt), että kuuntelee empaattisesti ystävän murheita ja tuntee suruakin hänen puolestaan, muttei anna niiden murheiden tunkeutua niin syvälle, että se vaikuttaa omaan mielenterveyteen ja jokapäiväiseen olotilaan. Ihmisiä voi auttaa ja tukea, vaikka itse olisi onnellinen. Se ei hyödyttäisi ketään, jos olisin onneton eikä onnellisuuteni ole keneltäkään pois. Jos vaikka lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen, on autettavien kannalta aivan sama, olenko auttaessani onnellinen vai onneton. Maailmasta ei murheet lopu koskaan eikä ainakaan sillä tavalla, että ihmiset eivät suo itselleen onnellisuutta.

Mutta sä taas kirjoitat onnellisuudesta ja onnettomuudesta. Mutta kun siihen väliin mahtuu laaja kirjo vähemmän onnettomia tai onnellisia ihmisiä.
Maailman murheita toki voi välttää kantamatta liikaa mukanaan, mutta läheisten tilanteet on jo asia erikseen.
Kyllä mä vaitän että herkälle ja tunteelliselle ihmiselle jää aina sydämeen jälki kun jotain traagista tapahtuu omalle kohdalle. Ja kuinka moni voi elää täysin onnellista elämää särkyneellä sydämellä? Ei kovinkaan moni tuntemani.
Ja toki raskaana oleva voi nauttia raskaudestaan, mutta kannattaako siitä hehkuttaa sille lapsettomalle? Mun tuntemat "olen niin onnellinen" ihmiset ovat olleet juuri niitä jotka toitottavat onneaan näkemättä toisten murheita.
Mutta nää on selkeästi mielipideasioita. Totuus on tuolla jossain....

 

Penaali taisi tässä ketjussa mainita zenistä. Ymmärrän hyvin sen ajatuksen. Zenissä on mielestäni yhtäläisyyksiä Epikuroksen (lempparifilosofini) ajatuksiin.

Maailma on kova ja julma; jos osaa ottaa Scheißen vastaan oikealla asenteella, ei se tunnu yhtä pahalta. Näin koen sen itse. Kuten palstalla minusta usein mainitaan, olen kohtalaisen mustavalkoinen ihminen ja siksipä olen mieluummin valmis kuolemaan totuuden puolesta kuin elämään valheessa.

 

Mutta sä taas kirjoitat onnellisuudesta ja onnettomuudesta. Mutta kun siihen väliin mahtuu laaja kirjo vähemmän onnettomia tai onnellisia ihmisiä.
Maailman murheita toki voi välttää kantamatta liikaa mukanaan, mutta läheisten tilanteet on jo asia erikseen.
Kyllä mä vaitän että herkälle ja tunteelliselle ihmiselle jää aina sydämeen jälki kun jotain traagista tapahtuu omalle kohdalle. Ja kuinka moni voi elää täysin onnellista elämää särkyneellä sydämellä? Ei kovinkaan moni tuntemani.
Ja toki raskaana oleva voi nauttia raskaudestaan, mutta kannattaako siitä hehkuttaa sille lapsettomalle? Mun tuntemat "olen niin onnellinen" ihmiset ovat olleet juuri niitä jotka toitottavat onneaan näkemättä toisten murheita.
Mutta nää on selkeästi mielipideasioita. Totuus on tuolla jossain....

Totta kai mahtuu. Itse vain vain tunnen olevani erittäin onnellinen. "Kel onni on, se onnen kätkeköön". Minusta tuo EI ole hyvä ajattelutapa. Kenenkään onnellisuuden ei sinänsä pitäisi olla toiselta pois ja kateellisuuden/katkeruuden sijaan olisi parempi iloita/olla onnellinen toisen puolesta. "Anna hyvän kiertää". Mitä tuohon raskaus-asiaan ym. tulee niin toki tilannetajua ja hienotunteisuutta pitää olla. En mene itkevälle ihmiselle hehkuttamaan onneani. Toisaalta masentunut läheiseni haluaa nähdä minut omana, iloisena itsenäni. Minun tehtäväni on piristää häntä ja tehdä hänen kanssaan mukavia asioita. Saankin hänet yleensä helposti hymyilemään ja nauramaan, vaikka hän aluksi olisi ollut ihan maassa. :heart:

 

Penaali taisi tässä ketjussa mainita zenistä. Ymmärrän hyvin sen ajatuksen. Zenissä on mielestäni yhtäläisyyksiä Epikuroksen (lempparifilosofini) ajatuksiin.

Maailma on kova ja julma; jos osaa ottaa Scheißen vastaan oikealla asenteella, ei se tunnu yhtä pahalta. Näin koen sen itse. Kuten palstalla minusta usein mainitaan, olen kohtalaisen mustavalkoinen ihminen ja siksipä olen mieluummin valmis kuolemaan totuuden puolesta kuin elämään valheessa.

Anteeksi OT utelu, mutta onko sinulla siis todettu aspergerin syndrooma? Kysyn näin henkilökohtaisia, kun mainitsit lapsuudenajan autismistasi. Itselläni on perhepiirissä yksi asperger-diagnoosin erikoislääkäriltä saanut, tosin hän ei itse hyväksy diagnoosia

 

Maailman murheita toki voi välttää kantamatta liikaa mukanaan, mutta läheisten tilanteet on jo asia erikseen.

Mä en näe järkeä elämässä/maailmassa, jossa jokaista kiinnostaa vain oma hyvinvointi.

Utilitarismi vaatii, että ihmisen on oltava oman ja muiden onnellisuuden välillä yhtä puolueeton kuin hyväntahtoinen ulkopuolinen tarkkailija. (John Stuart Mill)

 

Anteeksi OT utelu, mutta onko sinulla siis todettu aspergerin syndrooma? Kysyn näin henkilökohtaisia, kun mainitsit lapsuudenajan autismistasi. Itselläni on perhepiirissä yksi asperger-diagnoosin erikoislääkäriltä saanut, tosin hän ei itse hyväksy diagnoosia

Psykiatrini pallotteli pitkään Aspergerin ja autismin välillä. Valkkas sitten HFA:n, koska Aspergerin syndroomaa ollaan ajamassa alas jne.

 

Psykiatrini pallotteli pitkään Aspergerin ja autismin välillä. Valkkas sitten HFA:n, koska Aspergerin syndroomaa ollaan ajamassa alas jne.

Kiitos vastauksesta, vaikka näin henkilökohtaisia kyselin. Tämä asperger-läheiseni ei kyllä usko oikein mihinkään syndrooma-diagnooseihin ylipäätään, kuten adhd-syndroomaan

 

Tuntuu että tässä ketjussa tuli teilatuksi jos ei pysty olemaan näin julmassa maailmassa onnellinen. Miten vaikeaa on tajuta että ihmiset KOKEE ja TUNTEE eri tavalla... on se.

 

Up

Mielenkiintoinen ketju.

 

Tuntuu että tässä ketjussa tuli teilatuksi jos ei pysty olemaan näin julmassa maailmassa onnellinen. Miten vaikeaa on tajuta että ihmiset KOKEE ja TUNTEE eri tavalla... on se.

Se taisi kyllä mennä hieman toisinpäin. Eli elämäänsä onnelliset ihmiset tulivat teilatuiksi.