Haaveissa vauva noin 2011-12!!*Otsikkoa muokattu*

Tervetuloa uusille :flower:

Täällä yksi flunssainen pääsiäisestä toipuva. Onneksi kuume on kuitenkin vain tuo vanha sama vauvoihin liittyvä eikä kuumemittariin. :snotty: Kotikonnuilla tuli pyörähdettyä ja siellä olikin hurjasti lunta, mutta oli kyllä ihan ihanaa tulla takaisin tänne lähes kesäiseen etelään. En niin hirveästi välitä keväästä vuodenaikana.

Tässä kun epätoivosesti yrittää keksiä syitä miksi ei vielä vauvapuuhia aloiteta niin keksin sellasen että tämän vuoden äitiyspakkaus on ruma. Viime vuoden oli niin valloittavan ihana niin jospa seuraava olisi sitten kiva ja sellaisen kotiin saisi hypisteltäväksi. :heart: Tosin aikaa voi kuitenkin vierähtää tässä vielä tovi että jos ei seuraava niin ainakin sitä seuraava. Juuri tein koulutehtävää lapsettomuudesta ja niinhän se on että 80-85 prossaa tulee raskaaksi vuoden sisällä. Vuosikin on aika pitkä aika. :/ Toki jotkut joutuu yrittämään pidempään ja toiset ei omin avuin saakaan lasta alulle. Ja vielä palatakseni tuohon äitiyspakkaukseen niin katselin pikkuveljen pakkauksen toppapukua niin se oli kirkkaan sininen jossa oli vihreetä. Onneksi oli poika mutta enpä ainakaan itse olisi halunnut sellaista tytön päälle laittaa. Mä melkein kannattaisin erillisiä pakkauksia pojille ja tytöille ja saisi itse valita kumman ottaa.

Mäkin muuten muistan lukeneeni jostain tuota kehotusta että opiskelujen aikana kannattaisi lapset tehdä ja nimenomaan Risikko mullekin siitä mieleen tuli, mutta en mene vannomaan. Onhan se tietysti niinkin että lapsi saattaisi nopeuttaa opiskeluja mutta itselläni ei sen kummempia ongelmia opiskelujen eteenpäin viennin kanssa ole ja sikstoisekseen olen niin kova stressaamaan tekemättömiä hommia että en varmaan voisi täysillä nauttia vauva-ajasta kun koulujutut painaisi mielessä. Yleensäkin koen koulun niin stressaavaksi tällä hetkellä että en kaipaisi tähän yhtään ylimääräistä. Ja mun haaveena olisi olla vähän pidempään kotona kun se yksi lukuvuosi. Mutta toisille sopii jotkin asiat paremmin kun toisille. =)

Jaahas tämä täti rupee tekemään jauhelihakeittoa ja lähtee sen jälkeen lenkkeilemään ihanaan ( lähes ) aurinkoiseen säähän :wave:

 

Liittyisin joukkoon mukaan, jos mahtuu B)

Muutama sana minusta. Olen 02-alueella asuva, vuonna 1983 syntynyt typykkä. Mieheni on vuosimallia 1980. Esikoispoikamme syntyi 2/2008 ja lisäksi perheeseemme kuuluu erittäin touhokas koiruus eli siis koira =).

Tarkoitus ei ole vielä alkaa yrittää uutta lasta, sillä palailin juuri työelämään ja nyt olisi aika hankkia hieman työkokemusta, jotta sitten joskus olisi mahdollisuus haaveilla vakipaikasta. Tarkoitus olisi myös viipyä työelämässä vielä jonkin aikaa, sillä tulevat häät ja omakotitaloprojekti tarvitsevat jostain kumman syystä myös rahaa toteutuakseen Emmekä mieheni kanssa muutenkaan vielä ole aivan valmiita uuteen tulokkaaseen. Nautitaan nyt vähän tästä elämäntilanteesta; rahaa on piiiiitkästä aikaa hieman paremmin, kun molemmat on töissä ja minäkin olen todella iloinen päästessäni jälleen tekemään töitä ja saadessani elämääni kodin ja lapsen hoitamisen lisäksi myös muuta puuhaa. Ja nyt töissäkin menee jo kivasti, kun olen (huom. siis nimenomaan minä olen) jo pikku hiljaa selvinnyt lapsen hoitoon laittamisen aiheuttamasta traumasta Lapsella menee päiväkodissa oikein kivasti ja viihtyy varmaan paremmin siellä kuin minun kanssa kotona.

Mutta siis tosiaan uutta pienokaista ollaan (tai ehkä enempi minä olen ) suunnitellut parin vuoden päähän. Josko sitä alkaisi vauvaa yrittämään sitten vuoden päästä. Jos kaikki menee yrittämisen ja kaiken muunkin suhteen yhtä mukavasti kuin esikoisen kanssa, niin ikäeroa lapsille tulisi sitten n. kolmisen vuotta. Eli 2010 loppuvuodesta tai vuoden 2011 alkupuoliskolla olisi haaveissa saada esikoiselle sisarus :heart:

Mies ei vielä niin kovin innoissaan uudesta tulokkaasta haaveile, mutta on minun kanssa samoilla linjoilla tuon lasten ikäerotoiveen suhteen eli olen sitten tulkinnut asian niin, että uutta alettaisiin yrittämään ehkä siinä vuoden 2010 alkupuoliskolla.

Minulla ei oikeastaan edes kuuluisi vielä olla vauvakuumetta, mutta jatkuvia vauvauutisia kuultuani olen yllätyksekseni löytänyt itseni vauvapalstoilta. Aluksi lueskelin vain odottajapuolten juttuja taaperokeskustelujen lisäksi, mutta tänään uskaltauduin kurkkaamaan kuumeilijoiden sivuja... Ja kas kummaa, tännehän minä sitten rekisteröidyin Eli kuume taitaa olla sittenkin, ja aika kova sanoisin. Yleensä en meinaan ole mikään kovinkaan ahkera palstailija. Lueskelen kyllä suht useesti mutta olen niin hitsin laiska kirjoittelemaan...

Mutta myönnettävä se siis on... pikkukakkosesta haaveillaan ja nyt vaan yritän tässä itselleni vakuutella, miksi olisi syytä odottaa vielä hieman (vrt. ne alussa luettelemani "järkiperäiset" syyt vauvantekopuuhien lykkäämiseksi tuonnemmaksi)

No nythän ainakin pääsen purkamaan teille tuntojani, jos kuume pukkaa liian kovaksi. Niin kärsimätön kuitenkin olen, että yks kaks saattaisinkin jo olla keksimässä niitä "järkiperäisiä" syitä alkaa yrittää uutta tulokasta jo hyvinkin pian

 

Helinä-87: Hauska toi syy lykätä vauvantekopuuhia

Yks mikä mulla saattaisi myös vauhdittaa vauvanyrityspuuhia on muuten toi lapsettomuusjuttu. Esikoisesta haaveillessamme mun piti miehen kanssa vasta alkaa yrittää vauvaa eikä tarkoitus ollut siis raskautua heti, sillä opiskeluni olivat vielä sen verran kesken. Alettiin kuitenkin yrittämään, koska pelättiin, ettei raskaus kuitenkaan tulisi heti vaan siinä voisi kestää tovikin. Pillereitä kuitenkin olin syönyt pitkään enkä tiennyt miten elimistöni reagoisi pillereiden lopettamiseen ja lisäksi pelkoa aiheutti suvussani esiintyvä endometrioosi. Eli aloimme yrittää hyvissä ajoin, mutta sitten kävikin niin onnekkaasti, että poikamme ilmoitti heti tulostaan :heart: Ja nyt siis itseni tuntien luultavasti seuraavankin lapsemme kohdalla alamme hyvissä ajoin yrittämään, koska pelkään taas, että jotain ongelmia raskautumisen kohdalla tulee :/

Mutta ristiriitaiset tunteet on siitä, koska sitä sitten pitäisi tositoimiin ryhtyä. Hyvissä ajoin vai vasta silloin kun alunperinkin pikkukakkosen yrittämistä on suunniteltu eli vasta vuoden päästä Itseni tuntien epäilen, että alan jossain kohtaa kallistumaan siihen "hyvissä ajoin" vaihtoehtoon ja alan miehellekin niitä "järkisyitä" vauvapuuhien aikastamiseksi luettelemaan

 

Heippa taas pitkästä aikaa :wave: Mamituksen kanssa olen samoilla linjoilla,että en oikein tiedä koska sen yrittämisen alottaisi,kun haaveissa olis että vauva syntyis seuraavana kesänä tai syksynä 2010 tai sitten välillä taas mietni,että voisi vielä odottaa vuoden :/ Ollaan innostuttu nyt koiranäyttelyistä ja se on vienyt ajatukset pois vauvakuumeesta Ja Helinän kanssa olen samaa mieltä,että uusi äitiys pakkaus ei ole hieno :ashamed: Mulla on jo kyllä kaksi pakkausta,etten varmaan tarvitsekaan uutta
Viime yönä näin unta,että synnytin 4,6 kiloisen poikavauvan :heart: Jossain määrin vauvakuumetta siis on =)

 

Heipähei!

Apua, kun tietäis mistä alottais Tosiaan meillä on myös suvussa endometrioosia, niin on tullut mietittyä noita asioita, mitä mamituskin on miettinyt. Toisaalta mulla ei hätää siinä mielessä ole, että jos vauva päättää antaa odotuttaa..niin sittenpähän suoritan siinä opintojani.

Täällä päin on ihan oikea kuume ja vatsatauti, eli on vähän vauvakuumeiluja sysännyt syrjään Lisäksi kävin vähän lisätesteissä, katsovat onko kilpparin vajaatoimintaa ym, kun vähän sinne viittailis..toisaalta oireet on niin moninaiset, että voivat tulla ihan jostain muustakin..vaikkapa stressistä tms. Mutta on kyllä niin kipeä vatsa, että saa kippurassa istua tässä tietokonetuolillakin. Ja joo, luulis ettei kannattais koneella istua..mutta huomasin, että ei käy niin kipeää ku on muutakin ajateltavaa.

Helinä, jos opiskelut maistuu, niin kyllähän ne kantsii loppuun viedä jo nyt. Muistelin, ettei sulla tainnut olla enää edes paljon jäljellä. Mulla itellä on jonku verran ollu motivaatio-ongelmia, kun oon niin paljon sairastellut. Mutta ilmeisesti mulla nyt on jotain muuta hämminkiä, että johtuisko siitä sitten. Muuten on mielenkiintoista puuhaa, ärsyttää vaan jatkuva sairastelu. Saa muuten kivasti järjestllä opintoja, jos ei pääse aina pakollisille! Sitten kans inhottava, ku pitää kuumeessa istua tunneilla, mut jospa se siitä. (Tulipa muuten ihan järkyttävät mustelmat käsiin verinäytteenotossa, ei vissiin sit ollu ihan vakituinen siellä tms..kun ei eka meinannu muka suonta löytää vaikka ne mulla on tosi hyvin esillä.)

Meillä päin taitavat nuo miehen vanhemmat odotella varmaan vauvauutisia heti naimisiinmenon jälkeen. Mua vähä naurattaa, koska tarkotus ei ole vielä sillon aloittaa (joskus 4kk jälkeen). Odottavat ilmeisesti jo kovasti jälkikasvua kummaltaki "lapseltaan". Minä jo siirsin noita vauvahaaveita itse parilla kuukaudella, et menis vähä paremmin omien opintojen kannalta..mut sanoin vaan avokille, et katsotaan toki sit ens keväänä tarkemmin. Mut en mielellään tuosta aikaistaisi, kun sitten olis hyvin nuo opinnot..toisaalta sitte sitä miettii, että hitsi jos kuuluukin vaikka niihin lapsettomiin yms..mut sit lohduttaudun ajatuksella, että ei me ihmiset kovin huonosti ainakaan lisäännytä! Jos miettii maapallon väkilukua =) Että jos ei itse saa vaikkapa koskaan lasta, niin ainahan sellaisen voi sitten adoptoida. Mut jotenki on ristiriitaiset tunteet, koska itse halusin pari kk myöhemmäksi siirtää tuota vauvanyritystä, vaikka nyt on jo kuume Mut tuntu vaan paremmalta, et on yks lukukausi vielä päälle, niin sit on jäljellä enää kaikkea kivaa. Mietin just sitä, et sit on kiva kotoa palata, kun on mukavempia jutskia jäljellä enää.

Tiedän muuten muutamia opiskelijoita, jotka ovat olleet vaan vain esim. 3kk äitiyslomalla ja takas koulun penkille. En kyl ite tuohon pystyis, paitsi ettei ole niitä mummoja lapsille ihan lähellä, niin muutenki..en raaskis kyllä. Sen verran voisin, et jos oisin vaikkapa 9kk ollu kotona, niin että toinen vaikka välillä ois pari kertaa viikossa kotona muutaman tunnin jos suorittaisin jotain juttua koulussa. Mietin juuri esim. noita opinnäytetyönohjauksia tms..ja tässä opinnäytetyössä voisin aiemminkin olla sen pari tuntia viikossa pois kotoa, mutta en kyllä pitkään ym. Tuossa varmaan tulis sitäkin, että lapsi oppii sit olemaan varmasti isänkin kanssa. Meillä kun miehellä on oma firma ym, niin pystyy järjestelemään noita asioita..toki se tarkoittaa sitä, että jos on nousukausi niin hän joutuu sit pitempään olemaan töissä. Mutta joo..eipä ole tuo aika vielä käsillä! Pitää miettiä tarkasti sitten nuo, et miten on läsnäolevana ym.

Arua, kyllä se varmaan jonku verran tiukkaa tekee, jos molemmat vanhemmat ovat opiskelijoita. Tuttavapiirissä miehen puolella on näitä, ja kyllä he saavat jonkin verran avustuksia vanhemmilta. Mutta kyllä ainakin selvisivät, että kumpanenkin on valmistunut ja toisella on omalta alalta työ..toisella ei, kun on tämä ihanainen taloustilanne..mutta saa varmasti töitä kun alkaapi paremmat ajat. Mutta heillä olikin jo ihan kaks lasta, että en tiedä onko ollut kituilua ja jos..niin minkä verran. Oma rivitaloasunto heillä kuitenkin on, että lainaakin ovat uskaltaneet ottaa. Jos meillä molemmat opiskelis, niin en ehkä ite välttis siihen uskaltais lasta tehdä. Teilläkin on kuitenkin mies töissä, niin hyvin luulisi sujuvan. Toki ei voi koskaan tietää saako potkuja ym, mutta sellasta se elämä on. Jos alkaa liikaa kontrollifriikiksi, niin lähtee vaan hiukset päästä =) Mutta järkevää noita on miettiä. Tiedän yhden tytön, joka pyöräytti lapsen melkeen heti peruskoulun jälkeen..ei hänestä ole vieläkään niin sanotusti mitään tullut. Eli ei ole kuin peruskoulu käyty. Ei sillä kyllä hirveesti voi valikoida työmahdollisuuksia=ei talous kohene kyllä ikinä jos ei koulunpenkille jaksa lähteä.

Mua lähinnä huolestuttaa oma terveys. Kun sairastelen niin paljon. Että melkeen jo olen alkanut toivomaan, että niissä kilppariarvoissa ois jotain häikkää (vain vähän) ja että ne hoituisi helposti. Mutta kun harvemmin nekänä niin helppoja juttuja on. Kyllästyttää vaan, kun on paljon sairaana vaikka elää kunnollisesti. Eli syön terveellisesti, en biletä ku varmaan 4x vuodessa, punkkua menee pari lasia kuussa, en polta ja kuntoilen..ja vedän vitamiineja ym..niin silti sitä on jatkuvasti sairaana. Ärsyttää vaan, ku toiset luokkakaverit sit bilettää harva se päivä ja ei niillä oo koskaan mitään (muuta ku krapula ). Tuntuu epäreilulta. Toivon siis, että saa nitseni kuntoon ennen kuin vauvayritystä lähdetään tekemään..mielellään mahd nopeaa selviäisi jokin syy. Naurattaa, kun tein tuossa alkuvuodesta parit kerrat raskaustestitkin, jotenkin sitä toivoisi että olis sairasteluille jokin hyväksyttävä syy Oon varmaan jo pari kertaa avautunukki tästä asiasta, mutta ketuttaa vaan niin vietävästi, kun on taas sairaana. Että yrittäkää kestää :flower:

Tietääks kukaan tuosta äitiysrahan korotuksesta opiskelijoille..? Siis mahdollisesti tulevasta..että koskeeko se ainoastaan täysin opiskelijaperheitä (isä ja äiti) vai, että esmes äiti on opiskelija? Kelpais nimettäin korotus, oliko se jotain 140e/kk..että ihan mukava lisähän se ois.

Minäki katoin äitiyspakkausta ja mun mielestä kans 2008 oli nätskämpi. En oikeen tykänny niistä oransseista jutuista, olikohan oloasu. Mut oli sielä kivojakin juttuja. Mun on pakko tunnustaa, että olen myös aika tyttöjen ja poikien väri-tyyppinen. Eli mun mielestä on jotenki hassua, kun eräälläkin tuttavalla on poikavauvalla suurin osa vaatteista vaaleanpunaisia! Mulle ei oikein menis. Ehkä jotku sukat tai jotain pientä vois olla..mut siis ei nyt poika koko aikaa vaaleenpunasissa mulla menis. Mut oon ehkä vähä perinteisempi sitten kait. Eivät onneksi sentääs ole väenvängällä noita ostaneet (niinkuin tuntuu, että jotku feministit tekevät)..vaan ovat saaneet tuttavaperheiltä.

Tulipa taas pitempi juttu, mitä tarkoitus oli. Mukavaa viikkoa! =)

 

Iskettiinki kuumeilut yhtä aikaa Ravun kanssa palstalle

Pakko tunnustaa, että itsekin mietin että josko vauvaa yrittäisi ajoittaa ennemmin alkuvuodelle kuin esim. joulukuulle. Vaikka mulle sillä ei oikeestaan ole merkitystä, mutta jotenkin automaattisesti sitä niin ajattelee. Tuntuu muuten, että monet tuolla mitäs nyt-palstalla lynkkaa näitä, jotka uskaltavat ääneen toivoilla mihin haluaisivat vauvan ajoittua..saahan sitä aina toivoia, vaikka todellisuus voi muuta ollakkin.

 

Niin paljon tulee aina asiaa ettei muista mihin kaikkeen piti jotain kommentoida mutta yritän nyt jotain sepostaa.

Tervetuloa mamitus kuumeilevaan joukkoomme :flower:

Näin viime yönä sellaista unta että mies oli käynyt lääkärissä poistattamassa ITSESTÄÄN kierukan Joo mulla tuntuu menevän aika hyvin kun unetkin on tuota tasoa.. Olen kyllä ajatellut että jos poistattaisin härvelin joskus toukokuun paikkeilla ja mentäisiin sukelluspukujen kanssa häihin asti. Siinä varmaan kerkeisi tulla yksi luomukierto ennen heinäkuuta ja sitten voisi juhlistaa naimakauppoja muutamalla lasillisella kuohuvaa. Pitänee vain toivoa että keho herää horroksestaan nopsaan..

Ja tuosta alkuvuosi-loppuvuosi asiasta. Itse olen alkuvuonna syntynyt ja kiitollinen siitä mutta siis yleisestikin ainakin itse olen niin väsynyt ja mieli harmaana syksyisin että en tiedä miten jaksaisin öitä valvoskella tai ainakaan niin hyvin kun keväällä kun on valoisaa. Kesällä tykkään yötöistäkin enemmän kun valoisaan aikaan on mukavampi valvoa ja jos lapsi syntyisi huhti-toukokuussa niin miehen kesälomakin tulisi ihan hyvään saumaan. Mutta jos kävisikin niin että ajoitus ei onnistuisi niin ei se maata kaada. Yhtä onnellinen tulokkaasta olisin. :heart:

Tuosta äitiysrahasta en osaa sanoa muuta kun että jos laskettuaika menisi tuonne vuoteen 2011 niin tämän vuoden tulot vaikuttavat sen suuruuteen että nyt sitten tienaamaan Joopa. Tämän aamun lenkkeily on tehty ja nyt suihkun ja koulun kautta iltavuoroon tienaamaan.

 

Voi että! Näin unta, että kiertelin kaupoissa ja kirpputoreilla katselemassa aivan ihania vauvan vaatteita Että en kuumeile sit yhtään. Kaiken lisäks siinä olin epätietoinen sukupuolesta, et katselin semmoisia neutraaleja vaatteita ym. Aivan ihania potkupukuja oliki En oo kyllä lapsijutuista hirveesti unia nähnyt, että nyt on vissiin kuume sit jotenki huipussaan. Mut ei mitenkään kyllä ahdista, mun mielestä on kiva vaan että vasta vuoden päästä alkaa se yritys. Mun pitäs oikeesti jossain vaiheessa tutustua noihin vaunuasioihin ym, ku oon niin auttamattoman pihalla kaikesta ja ne on vielä mun mielestä niin mielenkiintosia. Tiedän, oon vähän hassu. Mutta ku kaikki tuntuu niin uudelta :heart:

Mulla on sit selkä ihan solmusa sairastelun myötä. Niin kipeä, ettei mitään tolkkua. Johtunee kait siitä, ettei pääse kuntosalille ym, vaan pitää kotona kököttää. Sitä oon vältelly, etten makoile sängyllä. Vaan ennemmin jossain tuolilla taisohvalla tms, et vaihtelen asentoa. Vaikka meillä hyvä sänky onki, mut yleensä tosta sängyssä makaamisesta ne selkäkivut pahimpana tulee..tiiä sit.

Mietin just noista harjotteluista..että jos mahd valita, niin ootteko valinneet paikat mahdollisen läheisen sijainnin mukaan? Siis ylipäänsä? Vai myös laadun? Mietin tuossa, kun lehdessä jokunen viikko sit kehuttiin erästä osastoa kovasti..ja mietin, et pitäsköhän siellä käydä harjottelussa vaikka kauempana onkin. Olis vaan hyvä sit vertailla, et onks se tosiaan parempi ja mitä siellä tehdään sit paremmin..hmm. Noh, ei onneks vielä tartte noita päättää. Työmatkaan vaan tulis kivasti bonuksia. Muuten pääsis ehkä jopa mahd. pyörällä kulkeen.

Mulla ei oikeestaan oo mittään asiaan :xmas: Eilen innostuin hääasioita miettimään, pukua ym kattelin netistä. Mietin vähän, et ostaisin kerran käytetyn ja pesetetyn puvun. Riippuu toki hinnasta. Toien vaihtis on vuokrata. Jotenki vähä plääh-olo, ku ei meinaa vatsatauti häipyä. Pitäs varmaan kohta ruveta jotain inkkaritansseja tekemään, josko auttais =)

Mukavaa viikonloppua, vaikka eihän se vielä oo alkanukkaa!

 

heippa, täällä myös yksi "opinnot kesken" oleva vauvakuumeilija...valmistun 2011 joten silloin olisi tarkoitus alkaa toteuttamaan bebeprojektia. tosin mun mieli on niin muuttuvainen että välillä vauvakuume on niin kova että olisin valmis heittämään heti pillerit nurkkaan ja välillä taas ajattelen että en todellakaan halua vauvoja enää..meillä kunon ennestään 2 lasta ja nuorimmainen täyttää juuri 2 vuotta. toisaalta kaipaan vauva aikaa mutta toisaalta olen kiitollinen että yöheräilyt ja kaikki muu on takana.

opiskeleville vauvakuumeisille vpin puhu nyt todellakin kokemuksen syvällä rintaäänellä: jos yhtään maltatte ( vaikka vaikeaa se on) niinsuosittelen että ajoittaa sen vauvaprojektin sinne vähintäänkin opintojen loppupuolelle. pienten lasten kanssa opiskelu on oikeesti hankalaa, aikaa ei tahdo jäädä lukemiseen, tehtävien tekoon, parisuhteeseen..puhumattakaan siitä kun lapset sairastaa ja töissä ja koulussa on käytävä. itselläkin alkaaj uuri harjoittelu ja meillä on vanhempi lapsi ihmeellisessä sairastelu kierteessä, mies joutunut olemaan töistä pois paljon ja mä myös koulusta, ja nyt taas on tyttö kipeänä ja ei viitsisi mieskään olla taas töistä pois ja minäkään en heti harjoittelusta. hyvä tietenkin jos isovanhemmat on jotka auttavat mutta meilläkin ne asuvat kaukana.

mä olen ajatellut niin, että kun valmistun menen töihin ja alamme yrittämään kolmosta, näin voin jäädä hyvillä mielin odottamaan äitiyslomaa ja talouskin on turvattu äippäloman ajan. jos tekisimme opiskelujen kesken vauva, mä varmaan stressaisin kouluun palaamisesta niin paljon etten pystyisi nauttimaan vauva ajasta, kuten en kakkosenkaan kanssa, kun ielä silloin oli auki mitä meinaan äippäloman jälkeen tehdä.

mutta jokainen tietää varmasti mikä on itselleen paras ratkaisu :heart:

 

Tervetuloa, PennyL :flower:

Puhut kyllä ihan asiaa tuosta opiskelujutusta. Koskaan kun ei voi tietää, onko esmes helppo vai vaikea vauva..ja millä tavalla vaikkapa oma puoliso osallistuu lastenhoitoon (monille on ilmeisesti tullu mitäs nyt-palstan perusteella ongelmia )..ja jos vaikkapa tulee ero ja muuta. Toisaalta kun noita ei voi ihan suunnitella ikinä etukäteen, niin sekin tuottaa viakeuksia.

Mulla on vähän kahta kantaa tuohon =) Monet opiskelevat useamman ammatin, kun eivät tiiä mitä haluavat..tai löytävät yhtä opiskellessaan sen toisen. Eli jos jäis vaikka Se Ammatti (ehkä, mistäs tietää B) ) kesken vauvaloman takia ym. ja olis jo yks ammatti takana, niin mun mielestä ok. Monethan vaihtelee 50senäki ammattia nykyään. Sitten toisaalta näissä on vähän epätasa-arvoa tietyillä mielin..jos on vaikkapa käynyt amiksen ja on valmis siinä 19-vuotiaana, niin on ok tehdä lapsia..mut vaikkapa 25-vuotias opiskelija ei oiskaan ok tekemään lapsia..toisaalta luulis, että ois tuo jälkimäinen jo valmis yrittämään lapsia. Sitten joillaki ne opinnot saattaa kestää todella pitkään, siis ihan koulutusohjelman mukaisesti, joten sekin vähän tuo epätasa-arvoa tuossa ajatusmallissa. Suomessaki on tutkimusten mukaan lapsettomuus kasvanut sen takia, kun yritetään myöhemmin lapsia..sekin tuo sen oman ongelmansa tuohon yhtälöön :saint: Eli oon sitä mieltä, että jos haluaa kouluttautua korkeesti, niin sen ei pitäisi kuitenkaan syrjiä sitä että haluaa lapsia.

Omalla kohdalla ajattelin tuota kesken opintoja niin, että on enää vuosi jäljellä. Eli ei jätetä ehkäisyä naimisiinmentyä heti, vaan ootella muutama kk siinä. Ihan sen tähden, että on yks lukukausi vähemmän..ja käytännössä mulle jää se viimeinen pitempi harjoittelu sekä opinnäytetyö ja ehkä 2 kurssia (näin ennalta suunniteltuna..käytännössähän voi tapahtuakin jotain mutta sitten sen mukaan). Joten tää mun mielestä on ok, varsinkin kun kiinnostais tuo opinnäytetyö tehdä äippälomalla..jos se onnistuu :heart: Jokatapauksessa jäljellä olis enää loppukiri. Jos taas ois ykski lukukausi enemmän, niiin vois olla vaikeampaakin ehkäpä. Tosin sitähän ei koskaan tiedä.

Oon kuullu paljon positiivista opiskelu+äitiys, jopa niistä perheistä, joissa kummatkin vanhemmista ovat olleet opiskelijoita (meillä siis on tähän verrattuna todella paljon parempi rahatilanne). Sitten on ollut niitäkin tapauksia, jotka ovatkin päättäneet vaikkapa opiskella äippäloman jälkeen ihan uuden ammatin (liikaa miettimisaikaa?) Että kaipa sitä ei sais ihan kamalasti suunnitella..

Pääasia ois se, että parisuhde voi hyvin ja kumpiki haluaa sitä lasta. Ja ois sopivat puitteet. En tarkota sitä lainarahalla ostettua ok-taloa ym, vaan sitä että kummatkin vanhemmista voi hyvin. Ja että on lapselle ruokaa tarjota. Ja mukavahan se ois, että opinnot ois mahd pitkälle suoritettuna..varsinkin naiselle. Toisaalta jos haluaa vaihtaa ammatin, niin en pidä yhtään huonona vaihtoehtona välilä tehdä lasta..naisen aika on aika rajallinen näissä hommissa kuitenki..mieshän voi vaikka 70senä osallistua lapsentekoon onnistuneesti

Näin sunnuntaina kyllä näkee koirien kanssa ulkoilessa paljon vaunuilijoita :heart: Oikeen iloisen näköisiä äitejä ja isiä, jotenki tulee hyvä mieli. Sen verran hyvä, että voispa tässä käydä jäätelöä nappaamassa pakasteesta

 

Heipä hei PennyL !

Nyt kun ajattelen tarkemmin ja Pennyn juttuja luin niin tulin kyllä entistä vakuuttuneemmaksi siitä että vaavi saa nyt odottaa tuloaan koulun loppumiseen. Taloudellista tilannettakin pitää ajatella. Vaikka vauva ei niin rahasta välitä vaan rakkaudesta mutta jos vanhemmilla on huoli rahasta niin kyllä se heijastuu käytökseen. Tosin nyt on hyvä tilanne vaikka opiskelijana olenkin ja lainaakin on mutta rahaa jää säästöönkin kun on töitä ihan kivasti ja sen verran kiireistä elämä ettei pahemmin ehdi tuhlaamaankaan. :snotty: Mutta nyt on ihan kiva laittaakin rahaa säästöön kun ne menee sitten häitä varten ja häiden jälkeen ruetaankin sitten keräämään pientä pesämunaa vaavia varten.

Tosiaan kun hurttien kanssa lenkkeilee päivittäin niin kyllä niitä vaunuja työntäviä äitejä ja isiä tulee vastaan enemmän mitä pidemmälle kevättä mennään. :heart: Oi kun saisi semmosia vaunuja kans työnnellä. Vaunuista puheenollen olen niitäkin vähän netistä katellut ja onhan nuita vaikka minkälaisia. Varmaan tulee aika paha valinnan vaikeus. Olen kyllä ajatellut että kunnon vaunut haluan kun tulee kuitenkin lenkkeiltyä aika paljon ja olen muutenkin vähän sellainen välineurheilija. Ai miten niin minä asioiden edellä??

Me saatiin tänään laitettua piha kuntoon ja ajateltiin grillikausikin avata. Saas nähä miten käy kun tuuli on aika kova että saadaanko grillattua. Nyt väsäämään vartaita. :wave:

 

mitäs muuten te opiskelevat opiskelette? olette varmaan jossain tuolal ketjun uumenissa kertoneetkin, mutta laiskuuttani en jaksa lähteä selailemaan. :ashamed:

Vielä tosta vauvaopiskelu yhtälöstä, se varmasti riipppuu myös paljon luonteesta, miten asioihin suhtautuu. Esikoisen kohdalla olin jo itse käyny yhden ammatin, joka ei sitten kiinnostanutkaan ja tein pääasiassa muita hommia jotka nekään ei ollut lähellä sydäntä, siitä oli hyvä paneutua bebeprojektiin. Sitten esikoisen äippälomalla alkoi ahdistus että mitä mä nyt oikeestii haluan tehdä, ja päätin hakeutua kouluun..ja pääsin mutta sekään ala ei loppupeleissä kiinnostunut ja sama taas kuin esikoisen kohdalla..tähän väliin on hyvä tehdä se kakkonen..ja taas alkoi äippälomalla ahdistus että nyt mun OIKEESTI on alettava miettiä mun tulevaisuutta, siinä se meni stressaillessa että mitäs nyt äippäloman jälkeen taas..sitte n hakeuduin ja pääsin tähän nykyiseen opinahjoon ja olen kyllä tykännyt, ala on ehdottomasti oikea. Mutta vauvakuume painaa päälle...mä olen oikeesti ailahtelevainen persoona ja joka toinen päivä olen niin innoissani opiskelusta ja toisena taas motivaatio nollassa ja ajattelen että ihanaa olisi lasten kanssa olla kotona ja touhuilla, hankkia vauvajuttuja ja käydä kerhoissa..sitte taas mietin että ei hemmetti, mä taas vaan miettisin sen äippäloman ajan että kouluun on palattava ja sitä ja tätä ja tuota tehtävä. kun rupeen punnitsemaan vaihtoehtoja mä koen kuitenkin tärkeeksi sen että pystyn olemaan huoletta muista asioista ja rahasta, Mä olen kaksi äippälomaa "tuhlannut" jo murehtimiseen.

kaikilla ei tietenkään ole tämä sama tilanne ja jos meilläkin olisi ensimmäinen vasta haaveissa, todennäköisesti olisin jo antanut vauvakuumeelle periksi.

Mutta hauskaa että täällä saa fiilistellä ja haaveilla ihan niin paljon kuin haluaa koska sekin on osa koko juttua, mä jo mielessäni suunnittelen lastenhuonetta, ja mitä kaikkee vauvatavaraa tulee hankkia ja mitä löytyy jo entuudestaan. Musta on myös hauskaa kun sitten 2011 esikoinen ja kakkonenkin on jo "isoja" joten voivat osallistua vauva-aikaan paremmin ja ymmärtävät jo erilailla asioita.

 

Heip taas!

Täällä vaan vatsatauti jatkuu, vaikka eilen jo mielestäni hellitti. Ihmeellistä hommaa.

Minä opiskelen sairaanhoitajaksi, kuten Helinäkin tais opiskella? Tosin Helinä on pidemmällä, mulla näitä alkukahinoita vielä menossa..taino alku ja alku. Tosiaan oon ite sitä mieltä, että teen ennemmin lapsen opiskeluissa sopivaan väliin..en haluais siis heti valmistuttua jäädä äitiysalalle tuon alan käsityöläisyyden vuoksi. Mutta taas Helinällä oli eri ajatukset, että tosiaan sillä ei varmaan loppupeleissä ole merkitystä kuhan kaikki joskus se lapsi saadaan :heart: Mulla on tosiaan ihan nakki työpaikan saanti ja tykkään tästä alasta, vaikka nuo sairastelut syö motivaatiota (oon siis melkee koko ajan sairaana!). Ite oon kans etsiskelly alaa, mulla on pariki amk-paikkaa ja nyt on sellanen, et tää on mun juttu. Lisäksi opiskelu on sellasta, että on suhteellisen vähän luentoja..enemmänki ryhmätöitä ja yksilötöitä (ja ryhmätyötki yleensä kasataan lopussa vasta yhdessä ja muuten tehdään ite ku ei niitä aikoja saa hyvin soviteltua). Et sinänsä opiskelu on sellasta, että vauvan kans varmaan onnistuu..jos tosiaan on sellainen kiva. Tiedän joitaki, jotka tosiaan ovat jo ihan 4kkn äippäloman jälkeen menneet takas koulunpenkille En kyllä ite raaskis, mut heillä onki verkosto kunnossa ja mummit ja muut lähellä, että ehkä siksi haluavat..

Mutta oon jotenki edelleen sitä mieltä, ettei hirveesti passaa suunnitelmia lyödä lukkoon :saint: Eli voihan olla, et haluanki vaikka tehdä loppuharjottelun vielä ennen äippälomia ja muita ja ehkä äippälomalla sitten teen lopputyön..noitahan käsittäkäseni voi aika hyvin vaihella, että miten haluaapi tehdä. Tai sit ehin valmistua, eihän sitä tiiä jos tuntuuki sit siltä et on pieni rutistus jäljellä. Tai vaikkapa ei lasta kovin nopeaa saakaan. Oon sitä mieltä, ettei liikaa sais stressata, vaikka näin vauvakuumeilijoissa varmasti itekki sit stressaan..ku nytki jo tulee käytyä mielessä läpi erilaisia kauhuskenaarioita =)

Meillä on siinä mielessä hyvä, kun mies on työelämässä ja vielä yrittäjä, niin voi omia työaikoja sumplia ja lisäksi sitten ei ole rahan kanssa ongelmia. Jos molemmat oltais opiskelijoita, niin sitten en varmaan opiskeluaikoina uskaltaisi lasta tehdä.

Huh, mulla alkaa taas tekemään huonoa ton vatsataudin kans. Mulla ku on lämpöä, niin alkaa pyörryttää ja sen tähden sit oksettamaan. Kivaa B)

Mukavaa alkavaa viikkoa! Ihana auringonpaiste ainaki täällä on :heart:

 

Pikaista paranemista Metsätähtis . Itse inhoan vatsatautia eikä onneksi ole aikoihin sellasta ollutkaan jos ei itse aiheutettuja tiloja lasketa. Täällä vielä parannellaan flunssaa. :snotty:

Jep sairaanhoitajaksi tosiaan opiskelen. Mullakin oli jossain vaiheessa sellanen visio että olisin voinut tehdä vaikkapa opinnäytetyötä äippälomalla tai ison masun kera. Mutta enpäs tiennytkään että se tehdäänkin jo toiseks viimesellä lukukaudella ja viimeiselle jää ne kaksi suuntaavaa harjoittelua ja joitain kurssejakin. Eli jos haluaisin jonnekin vähän liikkuvampaan paikkaan harjoitteluun niin ei se ainakaan ison mahan kanssa onnistu.

Oon taas jotenkin ulalla kun en vaihteeksi tiedä mitä haluan.. Häitäkin olen koittanut miettiä että mennäänkö halvimman mahdollisen mukaan kun se on kuitenkin vain yksi päivä elämästä ja hullulta tuntuisi laittaa siihen mielettömiä summia rahaa mutta en tiedä. En edes osaa päättää millasen tarjoilun haluan. Mies ei niin hirveästi mistään hössötyksestä välitä ja sille kelpaisi kuulemma vaikka grillibileet. Helpompaa olisi kun olisi joku jonka kans suunnitella mutta jostain syystä en ole oikein kenellekään saanut asiaa ilmaistua. Ja mikäköhän siinäkin on vaikka kertoisikin. Ehkä siksi kun siihen on niin pitkä aika että tuntuu liialta hössötykseltä aloittaa jo nyt suunnittelu mutta niin kun metsätähtis aiemmin sanoi niin tarttis varmaan jotain paikkoja varailla. Kai se kirkkokin pitää aika aikasin varata? Ja ainakin sitten kun se on varattu niin ei voi jänistää Eikä se siitä ole kiinni ettenkö olisi varma vaan siitä etten välitä niin hirveästi huomion keskipisteenä olemisesta. Voi kääk että olen vaikea ihminen

Jaahas jos koittais raahautua lenkille ennen kouluun menoa :wave:

 

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Oon lueskellut täällä takana ja toi vauva kuumekki hellitti hetkeksi kun tuo 1v4kk vanha tyttö oli hieman hankala
Nyt on kamalaa odottelua ja kamalaa vauvakuumetta. Kun tuo pikkuinen on minulla edellisestä suhteesta. Ja niin haluisin nykyisen miehen kanssa vauvan. Mutta hän ei ole vielä valmis siihen. Tietenkin hänelle paljon isompi elämän muutos kuin minulle. Joten joudun tässä varmasti vielä muutamia vuosia odottelemaan
Salaa mielessäni toivon sellaista vahinko vauvaa. Eihän nuo pillerit 100% varmoja ole. Mutta en todellakaan aijo alkaa olla syömättä pillereitä tai mitään. Mutta voi sitä salaa mielessään toivoa

 

Täällähän useempikin saikkuopiskelija, itse myös niihin lukeutuen. :flower:
Koskas teillä Helinä-87 on häät suunnitelmissa? Mä kehotan panostamaan kuvaukseen, ite olisin halunnut dokumentaarisen kuvauksen mutta tuli liian kalliiksi joten tyydyttiin pelkkään miljöö kuvaukseen jotka olivatkin loistavia. Hääkuvat on osoittautuneet mulle oikeiksi aarteiksi.

 

Mutta hauskaa että täällä saa fiilistellä ja haaveilla ihan niin paljon kuin haluaa koska sekin on osa koko juttua, mä jo mielessäni suunnittelen lastenhuonetta, ja mitä kaikkee vauvatavaraa tulee hankkia ja mitä löytyy jo entuudestaan. Musta on myös hauskaa kun sitten 2011 esikoinen ja kakkonenkin on jo "isoja" joten voivat osallistua vauva-aikaan paremmin ja ymmärtävät jo erilailla asioita.

Just näin . Tää haaveilu ja fiilistely kuuluu ehdottomasti asiaan! Kunhan se ei mene ihan yli äyräiden ...

Minäkin muuten sh, valmistunut muutama vuosi sitten ja nyt hoitovapaalla.

Sumppis

 

Mun mielestä, Helinä, kantsii jo tosiaan se kirkko varata..varsinki jos asuu kovin etelässä. Joissaki voi kirkkoja varata jo parin vuodenkin päähän, joten kesähäät tosiaan voi olla kortilla..ei toki kaikissa kirkoissa. Itse en sen enempää kirkoista tiedä, koska meillä tulee vihkijä maistraatista juhlapaikalle tai maistraatissa vihkiminen (viodaan vasta syksyllä varata vihkijä juhlapaikalle ja loppuvuodesta ois häät!). Mutta pitopalvelut ja muut kans kantsii varata..niitä voi olla aika vaikea saada, semmosta hyvän hinta-laatu-suhteen puoleista. Meillä on kans, etten oikeen näe järkeä laittaa hirveitä summia tuohon päivään..ostetaan ennakkoon kaikenlaista. Esimerkiksi sormuksen ajatelin ostaa, jos tulee jotkut kunnon alet tai vaikkapa loppuunmyynti..saan paremman samaan hintaan. Ja muutenki miettiä niitä ns. pikkupuroja..aika moni on sanonut, että on ihan yllättynyt kuinka moniksi tonneiksi niitäkin saa venymään Mutta jos joku tuntuu tosi tärkeältä itselle, niin se kannattaa sitten ottaa. Meillä häitä kuvaa veljeni, joka on siis ihan palkitusti osaa noita hommia, mutta oon sanonu ettei tietysti koko aikaa. Vaan sieltä täältä. Ja itse kuvat käydään sit jollain studiolla tms ottamassa, koska veljelläni ei salama riitä tuohon hommaan. Muuten osais nekin ottaa erittäin hyvin, on ottanu yo-uvaniki niin tiedän :heart: Mutta noita kantsii miettiä, mihin panostaa ja mitä voi ostaa edullisesti ja kannattaisko jo hyvissä ajoin ostaa jotain. Meillä ei tosiaan ole rahasta kiinni, mutta silti tuntuisi omituiselta käyttää hirveitä summia joka risaukseen. Ja tosta hössötyksestä, että niin se minustaki tuntu aikaiselta..mutta esmes tuon mun aikaisuuden (vuosi etukäteen, eli aika myöhään jo) itseasiassa säästettiin jo satoja euroja..ja häätki aikaistu, koska saatiin tosi hyvä ja edullinen paikka..sekä edullinen ja hyvä pitopalvelu. Että tosiaan munkki kävi. Muuten noita ei niin jaksa sit ajatella, et kutsukortit aattelin kesällä tehdä ja sitten tota sormusta+tiaraa kyttäilen tässä matkan varrella..ja lähinnä jos ale tulee ym. Muuten en sit oo yhtään jaksanu, teen sit kaikki viime tipassa kuitenni

Hanityttö, itelläki on tullut mieleen että entäpä jos joskus tulisikin yllätysvauva. Että kun on suunniteltu millon on häät (ja siis varattu kaikki ym), suunniteltu milloin jätetään ehkäisy ja muuta..niin entä jos se mokoma tuliski oman mukaan Voisin sanoa, että olisi toki tervetullut..mutta enpä muuten haluais omissa häisäsni olla viimesilläni. Siihen vaan prinsessahörhelöunelma päälle jonku kamalan masun kans, niin ois varmaan näky :flower: Noh, ehkäisyt syön kuitenkin aina säntillisesti ja tiettyyn aikaan, niin eiköhän ne oo niin tehty että suurimmalle tepsivät.

-Metsätähtis

 

Heippa!

Täältä mä taas löysin itseni, kuumeilijoitten puolelta.
Mulla taitaa vauvakuume olla kroonista, sillä tuossa vieressä tuhisee 1 kk:n ikäinen vauva. :heart: Esikoinen on nyt 1 v 10 kk, joten kolmannesta haaveilen ja luultavasti vuoden päästä jätetään ehkäisy pois. Ollaan miehen kanssa molemmat 29 v ja naimissa oltu kohta 3 vuotta. Molemmat lapset ovat saaneet alkunsa eka yrittämällä, mutta silti olen aika epäileväinen siitä että tulisin helposti raskaaksi. Mulla on diagnosoitu PCO, joka tosin viime ultrauksella näyttäisi hävineen. Tiedä siitä sitten.

Luultavasti oon enemmän taustalla, ja lueskelen juttujanne, mutta kirjoittelenkin välillä. =)

marza

 

Heippa marza ja tervetuloa sekalaiseen seurakuntaamme!

Onneksi te olette niin eksperttejä nuissa hää jutuissa niin saatte mua opastaa Kirkon juu ajattelin varailla tässä piakkoin mutta tarttis käydä kuikuilemassa että minkä kirkon valitsee kun on noita vaihtoehtoja jokunen. Olen siis muuttanut tänne vasta pari vuotta sitten niin ei ole vielä tullut edes kirkossa käytyä. Ja sitten mietin tuota pitopalvelua että olisko hirveä homma jos tekisi ruuat itse? Mut sit jonkun tarttis vissiin se tarjoillakin eikä varmaan oikein ole etiketin mukaista jos morsian tarjoilee. Mitähän tommoset häät sitten niinkun maksaa? jos nyt ei mitään hirveän erikoista teemaa ja härpäkkeitä halua..varmaan kuitenkin puhutaan tuhansista eikä sadoista

 

Tervetuloa, Marza :flower:

Täälläpä sairastelut jatkuu. Ja nyt on kuulkaas semmonen tilanne, että päätin ryhtyä tutkimaan kaikkea luontaistuotehörhöilyä (ei pahalla eikä huonolla) No, lähinnä suht turvallisia juttuja ajattelin kokeilla, että eipä sillä. Alkaa jotenkin kyllästyttämään sairastelu, niin epätoivoiset konstit käyttöön. Onhan noita joitaki ennenki tullu käytettyä ja ainaki Pychnogenol (tai miten kirjotettiin) oli tosi hyvä pienenä siitepölyallergia-aikaan (vaikka mulla on aina kaikki lääkitykset sillon). Että jospa tähänki ois apuja. Lisäksi tuplasin vitamiinisyönnin, ei varmaan taida imeytyä kun on toi vattaki miten sattuu..vaikka se onki nyt asettunu aika hyvin, niin ongelma on kurkkukipu+kuume. Jeesh. Sairaanhoitaja sano vaan, että "yritä nyt levätä". En tiiä pitäskö tolle kommentille itkeä vai nauraa.

Häistä sen verran, että oon itekki kyllä ihan alottelija noissa. Minä, antihössöttäjä, jopa sain pienen paniikin ja hössön päälle itselleni juhlapaikoista ja tarjoilusta ym Sitten ku ne sain varattua, niin loppu seki hössö siihen..ois vielä voinu ees vähän jäähä päälle, että oisin jotain muutaki saanu aikaseks Noh, kun ne on vasta loppuvuodesta, niin jotenki tuntuu höntsältä jo nyt suunnitella sen enempää..tai on mulla toi häävihko, mihin oon koonnu mieleen tulevia asioita (joita onki sit iso kasa!)..mutta muuten. Sitten kaikki bridezillat varmaan saa sytkärin, kun kuulee/lukee et meikä vaan täällä vetää lonkkaa mitä hääsuunniteluihin tulee Mut kantsii varata heti se pitopalvelu, kirkko/maistraatti, juhlapaikka. Niin on jo noi isoimmat murheet takana. Ku noiden pohjallehan se homma sit suunnitellaanki. Ite suosittelen pitopalvelua..maksaahan se toki, mutta jos löydätte edullisen ja kehutun (niitäki on)..niin ei tartte itse ja suvun stressissä jotain siellä tehdä. Tai sit vaihtoehtoisesti ostatte vaikka osan tuotteista, vaikkapa sen kakun ja tämmöstä. Tarjoilu on tionen homma..meillä esim. pitopöydästä tulee tarjoilu, mut itseasiassa se pitopalvelun emäntä auttaa kattauksissa ja kattaa pitopöydän, tarjoilee alkumaljat ja tämmöstä. Mutta suosittelen joka tapauksessa sitä, että kaikki saisivat häissä nauttia päivästä..ettei esim. joku äiti joudu jossain keittiössä häärimään tai jotain tämmöstä. Ku on pitopalvelu, niin se on aika paljon stressistä pois. Mulla oli tähän vielä joku, mutta unohdin sen ku piti välillä häippästä

Jatketaanpa siis..Mulla on PennyL vähä samaa vikaa. Tai oikeestaan mulla avomies sanoo aika hyvin että "mihin se ryhtyy siihen se repee". Eli ei nyt koske ihan kaikkea, mut monesti sikana innostun asioista joksikin aikaa ja sit se homma lopahtaa ihan täysin sen jälkene. Mut innostun ihan niin, että ajattelen 24/7 vaikkapa jotain..no olkoot vaikka sisustus tms :saint: Olis ihanaa saada oma talo! Voi että unelmoin sitä hetkeä. Mutta siihen kyllä menee vielä aikaa, vaikka lainaa uskaltaaki ottaa. Tekis mieli suoraan muuttaa ok-taloon, mutta pitää kattoo miten hinnat tässä tippuu (ja joo, luotan siihen että ne vielä tippuu ja vielä mennään monissa kuplahinnoilla). Mut totta on, ettei kantsi suorilta ostaa mitään isoa taloa ja muuta, jos ei tarvetta..eli ihan hyvin voidaan ostaa joku pienempi asunto kerrostalosta..jos muuten ei hyvää tuu. Tosin sit sen on pakko olla katutasossa jo koirienki tähden. Tällä hetkellä vaan katoin, et samaan hintaan saa okt:n ku kerrostalokämpän, aika erikoista. Ei toki kaikin osin. Mutta jos mietitään sitä, et pitäis vaikka pintaremppa tehdä..niin sama tilanne. Tällä hetkellä krävistelee, ku ois kiva okt tuossa vähän matkan päässä..mutta se on aika iso ja suora sähkölämmitys=hemmetin kallis. Tämähän se onki, et omakotitaloa on vaan kallis ylläpitää..et siinä se ero. Tosin ois ihan eri ku ois viakka oma piha. Kelpaa mulle rivariki, mut ku liikkuvat mokomat ihan samoissa hinnoissa. (Minäki haluan omaan pihaan kukkapenkkiä ja muuta laittamaan..vaikken mitän hienoa osaakaan, mutta kyllä orvokeilla ja petunioillaki jo pärjää paremmin ku ilman ).

Ei mulla oikee mitään. Yritän epätoivoisesti parantua vaan.

 

Jos yhtään on sen tyylinen ihminen että osaa ja motivaatiota riittää niin voihan ne ruuat tehdä itsekkin, mutta kyllä mä uskon että siinä hommaa riittää. Kyllä siinä varmasti pitkänpennin säästäisi mutta aikaa se vaatii. Mä suosittelen kuitenkin pitopalvelua niin on yksi huoli vähemmän, kyllä sitä kummasti alkaa bridezillat itsekullakin nostaa kummasti päätään häiden alla, mä itsekkin ajattelin että mä en turhia hössötä ja mennään ihan yksinkertaisen kaavan mukaan niin mitä enemmän asiota tutkiskeli ja mitä lähemmäs hääpäivä tuli niin sitä enemmän alko hössötys tulemaan.

Meillä elellään jännittäviä aikoja, ollaan etsitty isompaa asuntoa ja käytiin yhtä tuossa katsomassa joka olikin aivan ihana, nyt vaan odotellaan lainapäätöstä pankista että päästään tarjoamaan jotain. Mä olen ihan täpinöissäni ja olen jo suunnitellut kaikki sisustukset ja tulevat rempat asuntoon..ja sormet syyhyää että pääsen mylläämään pihaa. Mulla on tapana intoilla asioista hieman turhankin aikaisin mutta minkä sitä luonteelleen voi. mies ei aina ihan ymmärrä tätä mun intoilua..toivottavasti vaan saataisi se asunto!

 

Hei vaan tasapuolisesti kaikille. On ollut tää pari viikkoa niin mylläkkää etten oo ehtiny kirjottelemaan.

Hitto, tutuille tulee jo toinen vauva ja mulla kuume vaan yltyy taas. Ja vanha opiskelikaveikin saa jo toisen syksyllä Tuntu yhessä vaiheessa että oli oma kuumeilu menossa hetkeksi ohi mutta mutta.. Kaikki saa vauvoja ja mä yritän kestää siihen asti kunnes äijällekin iskis kuume Voi kunpa se nyt tässä pehmenis edes puhumaan tarkemmin ajankohdasta, koska aletaan edes yrittämään..

Muuten tää viikkokin alko niiiiin huonosti. Jouduin maanantaina viemään meidän perheen koiran lopetettavaksi :'( Siis meillä ei ole koiraa mutta porukoilla oli. Äiti soitti maanantaina kesken duunipäivän että koiraparka alkaa olla niin vanha ja sairas että vaan murisee kaikille ja ei liiku ja on koko ajan maha sekasin vaikk mitä syöttäis sille. Niinpä otin hyvän ystäväni mukaan viemään koiraa klinikalle kun muu perhe ei kyennyt mukaan tulemaan. Hitto kun pitikin mun viedä se sinne, ei meinaan jäänyt mikään hyvä muisto. Nyt oon tän viikon surru koiraa oikein urakalla ja samalla ehkä hiukan kadehtinut toisten vauvauutisia. Menin tiistaina sitten töihin silmät niin turvoksissa että en oo ikinä nähny peilistä niin kauhean näköstä naamaa. Mutta kyllä tää tästä, aikanaan.

En nyt sori jaksa lukea noita edellisiä sivuja kun oon ihan poikki ja odotan vaan että tulis viikonloppu ja pääsis lepää urakalla. Onneks pomo lupas ens to jo vapaaksi ni on lyhyt työviikko ja pitkä viikonloppu edessä.

 

Osanottoni, inieh :hug: Mulla on kans kaks koiraa ja toivon hartaasti, ettei heidän aikansa ikinä tulis..saatika että pitäisi lopetettavaksi viedä. Jo sekin tuntui kurjalta, kun leikkautin nuo, kun olivat niin kipeitä ja sekaisin. Siinä tuli mietittyä, että entä sitten kun ovat vanhoja..Kuitenkin se päätös on joskus tehtävä, koira itse kun ei voi valita saako viettää kuinka laadukkaasti loppuelämän ja missä vaiheessa on vielä laadukasta elämää ja milloin ei..

Mulle ei oikein kuulu kummempia. Olen tervehtynyt tässä ja sitten sainkin riesakseni siitepölyallergiaoireet, että ei hyvä. Tuntuu, että keho ei saa ikinä levätä. No, jospa se tässä pikku hiljaa..Odottelen tänään noita labratuloksia, vaikka jotenki tuntuu että tuskinpa niissäkään mitään on. Ei auta kuin kitua siis.

Mutta nyt pitää kyllä lähteä kahvinkeittoon, on ollut melkoisen apea aamu tänään.

 

Heipsan!

Mahtusko pinoa kasvattamaan vielä yksi tuohon vuoteen suunnittelija? =) Meillä esikoinen nyt viimeinen pv 8kk, ite tekis mieli jo jättää ehkäisy pois mutta pitää käydä koulu loppuun ja mennä töihin ja saada miekkonen suostuteltua uuteen pienokaiseen Ihana tälläinen pino. voi purkaa vauvakuumetta