Hei ÄIDIT, kuinka paljon te teette kodin yhteisistä asioista..? Mikä on isän rooli?

Minä, kahden pojan äiti alan olla väsynyt tämän taakan alle joka mulle on langennut... eli minä olen meidän perheessä se joka kantaa kaikesta pääasiallisen vastuun.
Eli...siis huolehdin kodin siisteydestä, pyykkihuollosta, ruokataloudesta, lasten vaatetuksesta, syömisestä, velan lyhennyksestä, vakuutuksista, synttäreistä, joulusta ym. juhlapyhistä, kyläilyistä, auton huollosta ja kaikesta autoon liittyvästä, pihatöistä ym...ym...ym.
Mies kylläkin kunnollinen, mutta hoitaa vaan oma-alotteisesti oman tonttinsa, eli nousee aamulla töihin, tulee kotiin klo 16, avaa tv:n ja katsoo sitä aina siihen asti kun käy nukkumaan. Niin ja maksaahan hän oman puhelinlaskun... Antaa toki ruokaan ja n. puoliin menoista rahan, mutta minä käyn kaupassa, huolehdin että on wc-paperia, shamppoota, ehjiä sukkia ja kalsareita. Ruoka pöydässä kun hän tulee.

Mutta nyt alkaa olla minulla kypärä täysi totaalisesti. En vaan saa häntä mitenkään ottamaan vastuuta omasta perheestään!

 

Käytkö sinä ap töissä?

Meillä on molemmat töissä ja molemmat osallistuvat myös kodin- ja lastenhoitoon.

 

Yh:na hoidan kaiken mutta se on tavallaan helpompaa niin.. kun ei tarvitse ketään passata eikä edes odota apua mihinkään. Ja saa tehdä juttuja omassa tahdissaan.

 

Mä en ikinä suostuisi ap:n kuvailemaan tilanteeseen. On itsestään selvää, että hommat hoidetaan puoliksi - toki niin, että jos toinen on kotona lasten kanssa, hän hoitaa isomman osan kotihommista. Ei kaikkea.

Meillä menee niin, että minä vastaan ruoanlaitosta ja pyykkäyksestä, mies käy kaupassa ja hoitaa roskakuskin hommat sekä autoon liittyvät asiat. Puutarha on enemmän mun aluettani, mutta mieskin osallistuu. Siivoushommat hoitaa se, kummalla sattuu olemaan kulloinkin aikaa, molemmat siis osallistuvat. Sama koskee puutarhanhoitoa ja laskujen ym. maksamista. Lapsi on aina huollettu ja hoidettu puoliksi - tosin miehen hankalien työaikojen takia minä olen enemmän paikalla ja siksi hoidan enemmän pojan asioita.

 

Meillä on ollut alusta asti pääjakona miesten ja naisten työt. Kuulostaa antiikkiselta, mutta toimii hyvin ja molemmat joustaa osaamisalueistaan riippuen.
Mä en osaa/halua vaihtaa auton renkaita, pihatyöt ja remonttihommat on pääosin miehen vastuulla. Minä pyykkään ja kokkaan pääsäänt. koska ehdin paremmin. Leikkaan nurmikkoa + kolaan lunta jos mies ei ehdi. Hän tekee ruoan jos olen iltamenoissa. Täyttää joskus tiskikonetta. Molemmat hoidamme omat laskumme, yhteiset menot on sovittu, kumpi maksaa minkäkin. Minä käyn yleensä ruokakaupassa, mies antaa rahaa kun muistaa.

Näin on toimittu aina, silloinkin kun olin 3v kotihoidontuella kotona yhteisellä päätöksellä sekin.

 

Mies tekee pääsääntöisesti safkat, mä ostan lasten vaatteet. Mies maksaa laskut ja mä käyn yleensä kaupassa, mutta listaa pohditaan yhdessä.

Koen, että tehdään aikalailla puoliksi. Ja tämä passaa molemmille.

 

ihan poikki, mistä teidät on tehty kun ette jaksa sitä vähääkään mitä pitäisi.

 

En suostuisi ap:n tilanteeseen en. Kuulostaa kohtuuttomalta. Meillä lasta hoidetaan yhtä paljon. Mies tekee ruoat ja käy ruokakaupassa jopa enemmän kuin minä. Itse pesen pyykit ja siivoan. Mies leikkaa ruohot, tekee lumityöt ja tekee "miesten" työt eli jos on jotain korjattavaa tms.

 

teemme molemmat ruokaa,pyykkäämme,käymme kaupassa,siivoamme ja kaikkea mitä yleensä pitääkin tehdä. Tasavertaisina vanhempina. mies huoltaa auton ja minä yleensä kolailen pihaa koska se on minusta kivaa...koirakin lenkkeilytetään yhdessä tuumin. Lapsia minä hoidan enemmän koska olen kotona niin se on luonnollista. Se kuka kerkee ja jaksaa tekee...silloin ei kumpikaan väsy liikaa ja sopu säilyy En missään nimessä suostuisi katselemaan noin lapsellista käytöstä mieheltäni...surullista vain että taitaa olla aika yleistä että naiset edelleen tekee enemmän kotitöitä ja huolehtii perheen asioista. Olenkin kiitollinen anopilleni että on kasvattanut hienoja poikia jotka ottavat vastuun perheestään. Tämä siirtyy toivottavasti automaattisesti meidänkin lapsille, että yhdessäkun ollaan niin ollaan tasavertaisia ja myös pojat pienestä asti mukaan kotitöihin niin heistä tulee hyviä puolisoja ja vanhempia. Keskustele miehesi kanssa, ei ole kenenkää etu että joudut väsymään liikaa ja kohta et jaksa enää hoitaakkaan asioita niin mitäs sitten tapahtuu? tsemppiä sulle, toivottavasti saat miehesikin ymmärtämään ja osallistumaan.

 

Meillä mä hoidan enemmän kotihommia, mut olen myös enemmän kotona. Mies hoitaa pääasiassa meille rahaa (kun siis käy töissä, mä käyn vaan joskus ja kohta jään taas äitiyslomalle) ja muutenkin hoitaa raha-asiat, vaikka minä laskut maksankin. Ruokaostoksia mies tekee enemmän kuin minä ja hoitaa pääasiassa autojutut ja raskaammat pihatyöt. Mies myös pesee pyykkiä enemmän ku minä. Lasten neuvolat sun muut hoidan minä ihan jo käytännön syistä, mä kun olen päivisin kotona enemmän kuin mies. Juhlahommat me mietitään yhdessä, mut mua ne ehkä enemmän kiinnostaa ja sen takia mä päätän

 

Huolehdin vaatehuollon, en muuta. vuorotellen teemme ruokaa tai sitten yhdessä tai yhdessä lasten kanssa. Mies hoitaa muut siivoukset yms. lasten kanssa.

 

Meillä on molemmilla vanhemman rooli. Molemmat tekee periaatteessa kaikkea. Jotain juttuja toinen tekee useammin kuin toinen jne. Mutta molemmat osallistuu ihan yhtä lailla. Mitään jakoja ei oo tehty, se kumpi ehtii ja jaksaa ja on paikalla ja huomaa/muistaa tekemättömän jutun, tekee sen.

 

Meillä mies käy töis, hoitaa auton ja talon. Käy kaupas hakeen jotain pientä
Mut mun hoidos on siivous, pyykit, lapsi, kissat, ruoka, yms yms koska olen kotona.

 

Me käydään molemmat töissä ja tasapuolisesti ( ainakin mun mielestä ) hoidetaan kotihommat.

Mä hoidan pääasiassa ruokakaupassa käynnin, koska liikun autolla ja mies fillarilla työmatkat.
Mun vastuulla on myös pyykit.

Mies imuroi, hoitaa laskunmaksut yms. ja pääsääntöisesti auto- ja veneasiat.

Ruokaa laitetaan molemmat, mä ehkä enempi ku tykkään siitä enemmän.
Muu siivous hoituu myös kimpassa.
Lasten hoito, hakemiset, kuskaamiset, viemiset ym ja lasten kanssa oleminen on ihan puoliksi. Lapset 9v ja kohta 6v

En kestäis ap:n tilanteessa.

 

Miehen työpäivinä teen kaiken kotona ja niin sen musta kuuluuki mennä, koska oon kotona ja mies tekee pitkää päivää. Miehelle on ruokaa ja puhdas koti odottamassa, kun tulee kotiin ja lapsetki yleensä jo nukkuu tai vähintään on sängyssä kuuntelemassa iltasatua.

Ite teen töitä kotoolta ja silloin mies hoitaa lapset; ovat yleensä ulkona tai esim mummolassa käymässä, eli varsinaisia kotitöitä ei pahemmin noina päivinä oo. Yhteisinä vapaapäivinä tehään kaikki pitkälti puoliksi, mut monesti mies haluu mieluummin leikkiä lasten kanssa ja antaa näinollen mulle mahollisuuden tehä kerranki kotityöt ilman pikku apureita.

 

jos mies on päästetty siihen jamaan, ettei se osaa vastata mistään, niin se pitää opettaa siihen ihan niinkuin kuka tahansa pomonhommiin nostettu pitää opettaa niihin.

Ei asia muutu sillä, että toivot ja isket päätäsi seinään ja mietit että miksi tuo ei ymmärrä mitä minä tartten. Ei se voi sitä tietää, koska sä olet tehny niin pitkään kaiken. tietty voisit lähteä jonnekin viikoksi virkistymään ja mies saa opetella itse.

 

Meillä lastenhoito ja siivous on pistetty puoliksi. Kummatkin tekee ruokaa, käy kaupassa, pyykkää ym.

Mies tekee lumityöt, hoitaa auton (tankkaukset ja renkaanvaihdot) ja vaihtaa lamput ym. Koska haluaa ne itse tehdä.

Minä huolehdin viikon ruokalistasta, vaatehankinnat, sisustukseen liittyvät asiat ja hoidan neuvolat, lääkärit ja apteekkiasiat.

En voisi elää ap:n miehen kanssa.

 

Meillä minä hoidan kaikki muut paitsi autojen huollot ja renkaan vaihdot (ne hoitaa miehen isä, kun mies vie autot sille). Suurimman osan laskuista hoitaa mies.

Kaiken, siis ihan kaiken muun saan hoitaa minä. Ruoan laitot, kaupassa käynnit, siivoukset, pyykit, tiskit, kylvetykset, ulkoilut, leikitykset, iltatoimet, aamulla minä olen aina se joka nousee lasten kanssa, samoin yöllä.. Neuvolat, lääkärit.. Lista on loputon. Mies jää kyllä lasten kanssa kotiin siksi aikaa kun menen jonnekkin, jos laitan lapset ensin nukkumaan. Muutaman kerran on jäänyt muuten vaan ja vois sitä syyllistämistä..

Ja joo, kotona hoidan vielä lapsia (2) ja mies on töissä viikolla, mutta silti tässä joku mättää. Kauaa en enää jaksa. Tavarat tippuu siihen missä niitä ei enää ole tarvittu ja miehen vaatteita/ roskia/ astioita saa keräillä tuon tuostakin. Mutta silti minä olen se laiska ja makaan päivät kotona, on tämä vaan niiiiin helppoa!