Heitänkö alkoholistimieheni pihalle vaikka olen raskaana?

Mitä tekisitte tilanteessani? Avomieheni on alkoholisti, joka on luvannut lopettaa juomisen noin vuoden ajan. Loppua ei näy. Meillä on 8 kk vanha lapsi, ja toinen syntyy syyskuussa. Asumme omakotitalossa josta on velkaa aika paljon. En kestä enää katsella juomista (2-5 kertaa viikko) ja kantaa yksin vastuuta lapsesta. Juodessaan mies on todella tyhmä (tekee älyttömyyksiä eikä tajua yhtään mitään) ja tuhlaa kaikki rahat. Pettämistä ei ole, mutta muut perheen jäsenet koiraa myöten kärsivät krapulapäivien kiukuttelusta ja känniläisen sekoilusta ja yövalvomisista.

Tällä viikolla menee neljäs päivä räkä poskella. Neuvoja kestämättömään tilanteeseen. Alkaa mielenterveys pettämään. :'(

 

Lähde. Ku mies häippäsee kotoa, pakkaa laukut ja lapsi mukaan ja lähde pois jonnekkin esim. mummolaan? Kyllä alkaa tajuamaan elämän tosiasioita kun herää kankkusesta yksin tyhjässä talossa lappu pöydällä että takaisin ei muuten tulla, ennen ku tekee OIKEESTI ASIAN ETEEN JOTAIN. Ja periksi et anna ja palaa kotiin häntäkoipien välissä heti kun vähän lirkuttelee. Anteeksi kovaa teksitiä, mutta toivottavasti tepsii teilläkin.

 

Katsoin omaa alkoholistimiestäni liian kauan. Lapsi oli 2vuotias kun "uskalsin" erota. Olin 2viikkoa ensin evakossa ja annoin tilaisuuden näyttää, että pystyy olemaan juomatta. Kuinkas kävikään, mies kännäsi tuplasti enemmän. Siitä on nyt reilu puolitoista vuotta ja olen onnellinen yksinhuoltaja. Tai oikeastaan puolikas sellainen, puolivuotiaan lapseni isän kanssa seurustelemme. Välillä ahdistaa ja toivoisi että joku muu voisi herätä yösyöttöihin tai siivota kodin, mutta tiedän tehneeni oikeat ratkaisut.
Niin, ja tällä entisellä miehellä menee nyt kanssa hyvin. On lopettanut ryypiskelyn, olemme hyvissä väleissä ja hän sai juuri tyttöystävänsä kanssa pienen pojan perjantaina.

 

Itselläni samanlainen tilanne tällä hetkellä päällä. Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Itselläni on jo ennenstään kohta 2-vuotias poika ja laskettuaika lokakuussa. Tämä minunkin mieheni on luvannut olla juomatta, jopa oman lapsensa henkensä kautta mutta ei... Nyt olen ollut viikon poissa ja mies ihmettelee mikä minulla on. En jaksa tälläistä enää. Mies lupaa ja lupaa mutta kuitenkin se alkoholi menee kaiken edelle. Mies taisi perjantaina juoda kaikki rahansakkin(tapana tarjota baarissa sitten kaikille) ja sitten äksyilee minulle kuinka ei ole rahaa,minunko vikani se on? Antabus-lääkkeetkin kyllä haki mutta eipä suostu ottamaan niitä. Paljonhan ne siellä kaapissa auttaa. Aivan toivoton tilanne enkä jaksa katsoa tuollaista enää. Parempi varmaankin näin vaikka raskaalta tuntuukin mutta onneksi on perhe ja ystävät tukena!

 

Lähde! Ehdottomasti jätä miehesi. Pakkaa lapset, tärkeimmät tavarat ja vaatteet kun miehesi on ryyppyreissulla.
Älä vastaa hänelle vaan anna kärsiä muutaman kk, niinkuin te olette joutuneet kärsimään!
Ehkä raitistuu tai ainakin tajuaa hakea apua, ehkä ei.
Silloin tiedät mikä hänelle oikeasti on tärkeää, rakastava perhe vai viina.
Vaikeaa aikaa varmasti, mutta lasten tulevaisuuden ja oman mielenterveytesi kannalta parempi vaihtoehto kuin joutua jatkuvasti näkemään toinen räkäposkella!

 

Onko joku syy olla heittämättä? Varmasti olet onnellisempi vaikka surkeimmassa vuokraluukussa,kuin omakotitalossa, jossa kännipää sekoilee. Ja jos miehelläsi on tapana tuhlata rahat, niin taloudellinen tilanteesi saattaa jopa parantua.

Lapsiesi takia sinun täytyy ehdottomasti lähteä. Jotkut äidit eivät anna lapsiensa katsoa edes telkkaria, mutta sinä annat lapsen seurata kännisen isän sekoilua.

Laita paperille kaikki syyt, minkä takia jäisit; keksitkö ensimmäistäkään?

Tarkoitukseni ei ole loukata sinua,vastasin vain kysymykseesi.

 

Lähde nyt kun vielä pystyt! Lapsesi kärsivät, sinä kärsit, miksi jäisit? Tässä itse seurannut liiankin läheltä kun sisko katsoi liian pitkään... Lapsi ja äiti nyt hoidossa kun väsyivät / kokivat ja näkivät liikaa. Älä anna asioiden mennä liian pitkälle ja liian vaikeiksi! Mieti lapsiasi. Esikoisesi ei vielä osaa käsitellä asioita edes hiustakaan siitä kuin aikuinen. Ajattele häntä ja tulevaa vauvaasi joka tarvitsisi myös turvallisen kodin aloittaakseen elämänsä! Älä pilaa heidän mahdollisuuksiaan hyvään elämään.

Ja saattaahan se olla että isä herää "todellisuuteen" kun lähdet tai sitten saatte lastesi kanssa paremman elämän muutoin! Mutta älä todellakaan odota enää niiden "tyhjien lupauksien" täyttymistä...

Voimia sinulle!

 

LÄHDE!! itse erosin tällaisesta tapauksesta kaks kk ennen laskettua aikaa. Monta kk oli luvannut tehdä asialle jotain, mutta se vain paheni. Ensin vaati oikeuksiaan lapseen ja vaati päästä synnytykseen jne jne, mutta koskaan ei ole lastaan edes tavannut ja se on todella todella hyvä, sillä taannoin hänen siskoltaan kuulin, että alamäkeä mennyt ja lujaa. Tämä vain osoitti, mikä oli tärkeintä, ei ole nimittäin edes yrittänyt ottaa yhteyttä. Itse olen poikani kanssa mitä onnellisin (poika nyt 1v 2kk), asiat ovat järjestyneet paremmin kuin uskalsin edes odottaa. Kyllä sinunkin kannattaa vain lähteä, vaikka eihän ero helppoa aluksi ole, mutta odotas kun alkaa helpottaa =) !

Voimia!! :flower:

 

On helppoa sanoa, että jätä mies, mutta se saattaa olla käytännössä hyvinkin hankalaa, varsinkin jos teillä on omakotitalo yhdessä maksettavana. Oma mieheni oli selvinpäin ihana ja kiltti. Hän ei koskaan suuttuessaan haukkunut minua tai ollut väkivaltainen, vaan suhtautui erimielisyyksiin rauhallisesti ja aikuismaisesti. Alkoholia hän käytti suhteen alussa vapaapäivien kunniaksi ja muutaman oluen toisinaan myös arki-iltaisin. Lopulta mopo lähti käsistä ja mies viihtyi entistä paremmin juopottelevien kavereidensa kuin perheensä kanssa. Yhtenä iltana hän tuli kotiin muutaman päivän putken jälkeen ja yritin estää häntä lähtemästä juomaan lisää. Olin ihan järkyttynyt kun ennen niin rauhallinen ja kiltti mieheni hakkasi minut huonoon kuntoon ja lähti takaisin baariin. Hän ei jälkikäteen muistanut mitään tapahtumasta ja oli erittäin pahoillaan. Halusin kovasti antaa anteeksi, mutta samalla tiesin, että hakkaaminen ei jäisi yhteen kertaan jos juominen jatkuisi. Alkoholi muuttaa ihmisen luonnetta ja saa hänet käyttäytymään arvaamattomasti. Pahimmassa tapauksessa alkoholisti voi jopa tappaa henkilön, jolle hän ei koskaan tekisi mitään pahaa selvinpäin. Puolisosi tarvitsee ammattilaisen apua ongelmiensa ratkaisemiseen ja toivottavasti sinä saat tukea ystäviltäsi ja sukulaisiltasi oikean päätöksen tekemiseen itsesi ja lapsiesi kannalta.

 

Miksi te naiset teette lisää lapsia jos jo yhden kanssa tuntuu, että ei jaksa ottaa vastuuta kaikesta ja katsella juoppoa miestä? Eikö kannattaisi olla tekemättä lisää lapsia ja jättää mies heti?

Voimia teille kaikille :hug:

 

\

Mitä tekisitte tilanteessani? Avomieheni on alkoholisti, joka on luvannut lopettaa juomisen noin vuoden ajan. Loppua ei näy. Meillä on 8 kk vanha lapsi, ja toinen syntyy syyskuussa. Asumme omakotitalossa josta on velkaa aika paljon. En kestä enää katsella juomista (2-5 kertaa viikko) ja kantaa yksin vastuuta lapsesta. Juodessaan mies on todella tyhmä (tekee älyttömyyksiä eikä tajua yhtään mitään) ja tuhlaa kaikki rahat. Pettämistä ei ole, mutta muut perheen jäsenet koiraa myöten kärsivät krapulapäivien kiukuttelusta ja känniläisen sekoilusta ja yövalvomisista.

Tällä viikolla menee neljäs päivä räkä poskella. Neuvoja kestämättömään tilanteeseen. Alkaa mielenterveys pettämään. :'(

Lähtisin litomaan. Tekstistäsi päätellen olet jo nyt käytännössä lapsesi yksinhuoltaja ja siinä sivussa joudut vielä rasittamaan itseäsi moisen kännikalan toilailulla. Ennen kaikkea lapsesi on oikeutettu lapsuuteen ilman pelottavan aikuisen läsnäoloa (kilttikin humalainen on lapsen mielestä pelottava). Asunto on tietenkin kinkkisempi juttu, mutta onnettoman liiton kasassa pitoon ei voi olla syynä talo! Miehesi tuskin muuttaa tapojaan, lähde lätkimään!

 

kurja tilanne sulla! mutta otapa järki käteesi, mieti itseäsi ja ennen kaikkea lapsiasi. Haluatko antaa lastesi nähdä miehesi elämää ja krapulapäivän kiukunpurkausia, jotka kohdistuvat teihin. Älä anna lapsillesi tällaista elämää, sillä he kärsivät eniten.Luulen että sulla helpompaa ilman alkoholisti miestäsi.Lupauksethan ovat lupauksia, sanoista tekoihin pitkä matka!!!
Voimia sulle, sillä ratkaisusi ei helppo sulle kumminkaan.Ukko lätkiin!!!!

 

Hankala tilanne. Ite parhaiten tiedät, millanen se on ja onko hyvä isä lapsilleen. Tilanne kyllä kuulostaa siltä, et pakkaisin kamat ja lapsen ja koiran kanssa ja häipyisin. Lapsella ja eläimillä kans oikeus hyvään elämään ja turvalliseen sellaiseen. Luulen, et lopulta itsekki olisit niin onnellisempi. Mulla oli samanlainen mies ennen lasta sen kanssa tein abortinki, et lapsi ei joutuis kärsii. Lähtö oli hankalaa ku uhkaili ja lähin aina salaa. Sit se lupas muuttua ja lupas tähdet taivaalta mä uskoin ja sama meininki jatku hetken pääst. Kunnes kerran mun oma mielenterveys ja jaksaminen oli jo niin huonoa että tein lopullisen lähtöni. En oo katunu pahempaan suuntaan jätkä menny täl hetkel jo vankilassa toistamiseen. Voimia ei se helppoo oo ku toista kuitenki rakastaa!!

 

Tilanteesi on uskomattoman hankala, tiedän sen kokemuksesta! Kun sitä vaan haluaa uskoa, että muutos tosiaan tapahtuu! Mutta niin käy todella harvoin! Juoppojen lupaukset ei ole minkään arvoisia! Luvataan aina maat ja mannut mutta mitään ei tapahdu..mies vaan pitää itsestään selvyytenä!

Itse katselin samanlaista tai oikeastaan pahempaakin elämää reilun vuoden..Mies joi jokaikinen päivä..aina heti aamulla kun silmänsä sai auki oli pakko jostain saada rapulakalja...ja eikähän se koskaan siihen yhteen jäänyt!! :/ Voimat olivat aivan lopussa reilun vuoden ikäisen tyttöni kanssa...kuviohin tuli myös pettäminen miehen puolelta...lopulta myös haukkuminen ja lyöminen...aluksi alistuin siihen, mutta hermot ne menee jokaiselta jossain vaiheessa..aloin antaa takaisin, jokaikisestä läpsystä..tilanne paheni entisestään..muutaman kerran minulla oli kokki veitsi kaulalla ja vielä ilman mitään syytä ja tyttö itki jaloissa..sen jälkeen sain tarpeekseni..pakkasin vaan miehen kamat ja kannoin ne pihalle..olivathan nuo sieltä hävinneet!

Siltikin pitkään sen jälkeen kaipasin häntä...takaisin vonkausta ja turhia lupauksia tulvi päivittäin puhelimitse jopa..pakotin itseni pysymään erillään..ihan jo lapsenkin ja tietenkin oman itseni takia...reilu puoli vuotta siihen meni...tapasin uuden miehen..kaikki on erilaista..joku huolehtii vuorostaan minusta!! Kamalaa edes ajatella sitä entistä elämää!

Älä sinäkään tuhlaa elämääsi tuollaiseen! Ansaitset parempaa!! :attn:
Sinulla on paljon parempi olla ilman tuollaista miestä, vaikka se tuntuukin ainakin niin alussa uskomattooman vaikealta pärjätä yksin lapsen kanssa...Ota itseäs niskasta kiinni ja hommaa itsellesi kunnollinen ja raitis mies =) Sinä pystyt siihen! :hug: TSEMIÄ!!!

 

Heitä pihalle/lähde pois...lapsille ei tee hyvää kasvaa selaisessa ympäristössä.Itsellesikään se ei tee hyvää.

 

Yhdyn ihan täysin edellisiin kommentteihin. Lähteminen on varmasti vaikeaa mutta sinulle,lapselle ja koiralle kaikista paras vaihtoehto. Itse jouduin alkoholistiäidin kanssa elämään liian pitkään. Vaikka olinkin alta 4v niin muistikuvia siltä ajalta jäi ja perusturvallisuuden tunteeni kärsi pahasti, samoin luottamus aikuisiin ihmisiin. En toivo yhdenkään lapsen kokevan ja näkevän samaa, pakkaa ihmeessä tavarat ja lähtekää. Alkoholisti ei pysty tarjoamaan kuin huolta, tuskaa ja surua tyhjillä lupauksillaan ja käytöksellään. Voihan olla että miehesi havahtuu lähtöönne ja huomaa mikä on tärkeintä! Voimia! :hug:

 

Lähde vaikka se varmasti onki vaikeaa, mutta pidemmän päälle tulet huomaamaan, että kannatti.
Alkoholismi on sairaus..eikö siitä niinvain parannuta.
Tottakai isi voi sitten yhteydessä olla, jos haluatte sitä, mutta parempi se on erossa asua, raskasta se olis..todella raskasta..
Itse erosin myös raskausaikana alkoholisti-miehestä, ja päivääkään en ole katunut. Saapi keskittyä lapseen nyt täysillä, eikö tarvi vielä ukostakin huolehtia siihen päälle

Voimia sinulle! :heart:

 

On niin uskomatonta, että miksi tuohon alkoholismiin havahtuu aina liian myöhään? Toki mies voi alkaa juomaan vasta lasten synnyttyä, mutta useimmiten merkkejä siitä on jo aiemmin. Miksi silti tehdään lapsi ja vieläpä useampia? Ja älkää nyt vetäkö herneitä nenään, minäkin olen alkoholistin vaimo ja meilläkin on kaksi lasta. Eli ihmettelen yhtälailla omaa käytöstäni. Miksi niitä merkkejä ei ole näkevinään? Miksi pitää uskoa, että kyllä lapsi ukon järkiinsä saa...Tätä olen itseni osalta paljon miettinyt ja tätä kautta tutustunut myös itsessäni puoliin, joista en niin pidä, mutta jotka kuitenkin olemassa ovat.

Yritän siis hyvin epäselkeästi sanoa, että jätä miehesi, jos uskot olevasi onnellisempi niin (ja luultavasti olet) mutta koita ottaa myös opiksesi tästä suhteesta, anna elämän opettaa, niin sanotusti. Itse kadun naimisiinmenoa, toisaalta tiedän olevani nyt vahvempi ihminen kuin ennen.

 

lähet asumaan vuokrakämppään lapsen kanssa. Saatte olla rauhassa ja mies saa jäädä pilaamaan pelkästään omaa elämäänsä. Olen aivan varma että pärjäät lasten kanssa hyvin.

 

heitä äijä pihalle tai muuta itse pois...
paremmin pärjäät kahden pienen lapsen kanssa yksin, entä se että kattosit siinä viel kännistä äijää (se on raskaampaa)
ja nykypäivänä on ykinhuoltajille järjestetty niin paljon ns "turvaverkkoa" että kyllä sitä pärjää ja apua saa kun on tarve.

tiedän tämän itse kokemuksesta minä jätin mieheni juomisen takia lapset oli tuolloin 1v ja toinen vain 2kk ja hyvin on mennyt lasten kanssa.


voimia vain sinulle ja "pistä elämä järjestykseen" joko äijä kuiville viinasta tai jätät hänet

:hug:

 

ensinnäkin :hug: :hug:

toiseksi, tee jotain sun itsesi ja lastesi takia.

täällä on tullut tosi hyviä neuvoja ja yhdyn niihin täysin.

kovasti voimia. ratkaisu ei tule olemaan helppo muttei noin voi jatkua.

*voimia* :heart:

 

ei nyt vastausta ap kysymykseen, mutta haluisin tietää että milloin mies on alkoholisti?
olen alkanut sitä itse miettimään sillä mieheni juo joka vkl ainakin yhtenä päivänä ja muina ottaa muutaman oluen, sitten viikolla noita olusia menee kanssa melke joka ilta. hän ei ole muuten haitaksi juodessaan, mutta aamut venähtää sitten tuonne 11-12 ja illat joudun olemaan aina yksin..
eli tuntuu siltä että saa yksin pyörittää tätä kotia, mies käy siis kyllä töissä eikä sieltä ole ikinä ollut krapulan ym. takia pois.

:hug: ja jaksamista ap:lle !

 

Eikös ihminen ole alkoholisti (tai ainakin kovaa vauhtia tulossa) siinä vaiheessa, kun arki ei suju enää ilman "paria kaljaa"?
Itse tiettenkin väittää, ettei ole alkkis, koska ei ole haitaksi perheelleen, ei lyö eikä petä (tai sitten pettää) ja käy työssä.
Minun mielipiteeni kokemuksen syvällä rintaäänellä on se, ettei mies lopeta juomistaan ennenku huomaa itse olevansa "k.usessa" asian kanssa. Ja ongelma se on silloin, kun ei selviä viikonloppuja ilman pientä känniä, viikollakin oltava aina vähäsen jotain, ja aina sen verran ettei itse pysty rattiin menemään.
Seliseli sanon minä. Kiertoon vaan sellaset äijät, loppujen lopuksi ne kaikki on ihan samanlaisia jos alkoholismista puhutaan.

Pahoittelen kiukkusävyistä viestiäni, tulen jokakerta vihaiseksi kun ajattelenkin exääni ja silloista kaljanhajuista elämää. :headwall:

 

\

ei nyt vastausta ap kysymykseen, mutta haluisin tietää että milloin mies on alkoholisti?
olen alkanut sitä itse miettimään sillä mieheni juo joka vkl ainakin yhtenä päivänä ja muina ottaa muutaman oluen, sitten viikolla noita olusia menee kanssa melke joka ilta. hän ei ole muuten haitaksi juodessaan, mutta aamut venähtää sitten tuonne 11-12 ja illat joudun olemaan aina yksin..
eli tuntuu siltä että saa yksin pyörittää tätä kotia, mies käy siis kyllä töissä eikä sieltä ole ikinä ollut krapulan ym. takia pois.

:hug: ja jaksamista ap:lle !

Meillä myös tämän kaltainen tilanne. Mies todella paljon töissä, monesti useamman vuorokauden kerrallaan ja kun tulee kotiin niin ensimmäisenä kaljapullo auki. Ikinä ei ole enää ilman kaljaa kotona, siis iltaisin. Kotona ollessa valvoo yöt ja seuraavana päivänä nukkuu 13-14 asti. Koskaan ei herää vapaaehtoisesti aamulla/aamupäivällä. Meillä on 1,5v lapsi ja toinen tulossa. Kertaakaan ei ole aamulla herännyt hoitamaan lasta vaan minä olen ainoa joka lapsesta huolehtii. Sitten jos on kotona ja hereillä eikä vielä juo niin on niin paljon hommia joissa lapsi on haittana joten silloinkin minä katson lapsen perään. Tykkää kyllä halailla lasta ja rakastaa tätä mutta mitään apua hänestä ei ole.

Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta ja tilanne on jotenkin lipunut tämmöiseksi, alkoholin käyttö on lisääntynyt jotenkin huomaamatta mutta nyt joka ikinen pullo saa minut raivon valtaan. Minä rakastan rauhaa enkä jaksa valittaa asiasta mutta tuntuu että kuolen sisältäpäin... Minnekään baareihin mies ei lähde vaan juo kotona ja humalassa hän on vain vähän tööt mutta minua ärsyttää. Miten ihmeessä tämmöisestä tilanteesta voi päästä pois kun en halua tuottaa toiselle pahaa mieltä?! Pitäisi puhua mutta en jaksa tapella, ainakaan vielä kun vauva ei ole vielä syntynyt. Katson kai vielä tilannetta viiden vuoden päästäkin.. Lasten takia minun olisi tehtävä jotain mutta mistä saada rohkeutta ja voimia?! Ylimääräisenä stressaajana on keskeneräinen ok-talo jota ei varmaan koskaan saadakaan valmiiksi. Sekä se että harva ulkopuolinen edes tietää tätä meidän tilannetta. Anoppikin juttelee harva se hetki kuinka hienoa on että pojasta on tullut noin perheestään huolehtiva ja topakka eikä mene viinaan kuten isänsä suku, niinpä... Miksi elämän pitää olla näin vaikeaa?!! :'(