Heippa taasen!
Ihan ekana isot :hug: huonoja uutisia saaneille.
Toivotaan kuitenkin vielä, että tuutte molemmat takaisin. Jos vaikka onkin saanut alkunsa vasta myöhemmin tai jotain.
VaniljaRose (ja muutkin himotestailijat) luin noita sivuja aika vauhdilla, mutta kyselit muistaakseni, että mistä tietää, että tuolla kyydissä on joku. Varmastihan sitä ei tiiä kuin ultraamalla eli vaikka tekis viis testiä, se ei kerro sen raskauden jatkumisesta mitään. Niin valitettavaa kuin se onkin. ...itse tein räikeän positiivisen plussan vielä muutama viikko kaavinnankin jälkeen (kun oli kohtuun jäänyt pieni pala istukkaa), joten aika pitkään se hormoni voi siellä pysyä, vaikka homma oiskin jo ohi. En siis sano, etteikö saa testailla monta kertaa (hei! mä tein tipusta muistakseni 5 testiä. Tästä vähän kohtuullisemmin vain 3 B) ), mutta siis sinänsä se ei kerro yhtään mitään muuta kuin että raskaus on alkanut. Sitä, jatkuuko se, testi ei kerro.
Hilppa taas mietti niitä haamuja. Sillä viivan voimakkuudella ei ole mitään väliä, kunhan siinä on väriä ja se tulee vaikutusajalla.
Eli turha stressi pois sen suhteen, että oliko haalea vai ei. Joillakin ei tule testiviivaan väriä vielä monen monta kuukautta raskauden alkamisen jälkeenkään. On niin yksilöllistä se, kuinka sitä hormonia erittyy pissaan.
Ja pakko sanoa, että magea on maha
neiti 81:llä.
Mulla on kanssa tytön jäliltä vielä ihan reilusti mahaa, joten ei varmaan heti erota, onko uutta tulossa vai ei...
Tässä raskaudessa jos koittais suinkin pitää painonnousua vähän paremmin kurissa. Joku täällä puhuikin
karppauksesta ja joo, mulle kävi sama juttu. Viime raskauspahoinvointien kourissa annoin periksi ja repsahdin virallisterveelliseen. Se näkyy sit ahterissa edelleen. Imetysaikana en saanu grammaakaan pois, vaikka mitä tein ja sen jälkeen vasta turhan vähän verrattuna siihen, mitä oli tullu. :snotty:
(.) Mitä taas siihen mun omaan ku-epäilyyn tulee, niin nyt mä oon päättäny, et tuulimuna tää voi olla, mut ku ei.
Ei kun muutenkin, päätin palata siihen mun rauhallisempaan asenteeseen. B) Kyllä noita oireita kuitenkin ihan kivasti on ja toisaalta sain itseni taas muistamaan, että se stressi ei muuta mitään eikä varsinkaan paranna. Joten jalat maassa taas ootellaan sitä ultraa, joka ois näillä tienoilla sit 7+2 (jos ei selkeästi mene kesken ennen sitä ).
Menkkajuilimista on ollu jonkin verran, mutta se on ihan normaalia. Oli sitä ennenkin ja sen verran olen plussalla pyöriny, että tiiän, et se saa olla aika voimakastakin ja silti kaikki ok.
Muille kertomisesta: Mä kerroin heti plussatestin tehtyäni parhaalle kaverilleni.
Meillä on molemmilla taustalla keskenmeno ja raskaus ja itse asiassa lapsetkin melko samanikäisiä ja aina on kaikki toisillemme kerrottu. Keskenmenotkin sitten yhdessä itketty ja purtu. Joten olen jo aikaa sitten todennut, et ihan hyvin voin kertoa heti, kun kertoisin sitten kuitenkin, jos kesken menee.
Sen lisäksi me kerrottiin jo mun äidille ja sen miesystävälle, kun olosuhteiden pakosta ne asustaa meillä nyt muutaman viikon. ...oli pakko vähän kertoa, miks mä olen välillä niin persiisiin ammuttu karhu, joka seuraavalla sekunnilla kuukahtaa ja nukahtaa lähes seisoalleen.. :snotty: :ashamed: :ashamed:
Mutta semmoista. Neiti meni jo nukkumaan, joten äiti meinasi mennä kattomaan telkkua. Koko päivä rymytty pihamaalla, sain vihdoin vähän kitkettyä penkkejä ja laitettua kesäkukkia. B)
