Helmikuun helmet 2013

Kyllähän jokainen jossain vaiheessa oppii syömään, mutta jos katsoo sokkona suosituksia niin se syömään opettelu voi vaan olla hankalampaa. Naapurille kävi juuri näin, en ymmärrä miksi ei antanut ruokaa kun toinen selkeästi 5kk iässä sitä halusi (syötiin usein yhdessä). Perusteluksi sanoi vain, että haluaa täysimettää 6kk. Sitten kun alkoi 6kk iässä soseet, niin eipä syönytkään ja kuukausia meni sitten lapsella painokontrolleissa eikä vieläkään mennä oikealla käyrällä. Ehkä sen takia itse olenkin aina mieluummin mennyt lapsen mukaan, kuin laput silmillä suositusten perässä :)
 
Tervehdys!

Seurasin helmikuun ketjua jo odotusajan puolivälistä, mutta en oikein osannut tulla mukaan keskusteluun kun mun raskausaika meni niin eri latuja teidän muiden kanssa; vietin raskausajan n. kuudennelta kuulta eteenpäin Gran Canarialla missä mieheni on ollut koko talven töissä, ja synnytin myös siis paikallisessa synnytyssairaalassa, 17.2 käynnistyksellä viikolla 41+6. Tosiaan kun sanoin että raskausaika meni eri latuja - kävin Suomessa neuvolassa, rakenneultrassa ja verikokeissa yms. neljännellä kuulla päästyäni vihdoin käymään Kreikasta jossa mies oli sitten taas kesän töissä, ja seuraavan kerran pääsin täällä minkäänlaiseen terveystarkastukseen viikolla 39... ei kuulemma täällä kelpaa Eurooppalainen sairaanhoitokortti muutakuin hätätapauksessa (vaikka EU:n lainsäädännön mukaan kortti kattaa myös raskauden seurannan), sitten kuukausi paikallisten viranomaisten kanssa tapeltuamme todettiin että niin kauan kuin ei ole mitään hätää niin kattellaan, luulisi sit lapsiveden tultua kelpaavan... viikko ennen laskettua aikaa aloin epäilemään että lapsivettä tihkuu, ja menin päivystykseen josta lähettivät suoraan synnytyssairaalaan tutkimuksiin.

Ei ollut vielä lapsivettä, mutta se hyöty siitä oli että sairaalassa olivat vähän tyrmistyneitä kun kuulivat että mua ei oltu huolittu mihinkään tarkastuksiin, laittoivat samantien lähetteen äitiyspolille ultraan ja tarkastukseen. Vaikka täällä on tämän kielimuurin kanssa välillä todella hankalaa (puhun ehkä sen kolme sanaa espanjaa) niin synnytyssalihenkilökunnan ammattitaito oli kyllä ihan omaa luokkaansa, itse synnytys on tarina sinänsä josta en nyt tähän ala sen enempää runoilemaan kun kaikilla on kumminkin jo uudet kuviot lasten kasvaessa, mutta toki voin siitä kertoa jos jotakuta kiinnostaa synnytys espanjalaisessa synnytyssairaalassa :)

Täällä vastasyntyneen tiedot eivät mene sairaalasta automaattisesti yhtään mihinkään, ne pitää itse ilmoittaa ja syntymätodistus saadaan rekisteröintivirastosta jonne pitää mennä paperin kanssa jonka saa sairaalasta muutama päivä kotiutumisen jälkeen... rekisteröiminen pitää hoitaa 8 päivän aikana syntymästä. Meillä meni tähän kuukausi, kielimuurin ja kansalaisuuden vuoksi. Onneksi päästiin oikean henkilön pakeille 3 päivää ennenkuin kuukausi meni täyteen, silloin se meni vielä erikoisluvalla, muuten oltaisiin kuulemma jouduttu lähtemään Madridiin. Luin ketjun alkupäästä että Suomessa suositellaan vauvan vientiä ihmisten ilmoille vasta 2 viikon iässä - neuvolatädit saisivat slaagin jos kuulisivat että me jouduimme roikottamaan tyttöä 3 päivän iästä lähtien pitkin saaren virastoja, sisältäen tunnin bussimatkoja edestakaisin... täällä se vauva pitää olla mukana todisteena että se on oikeesti syntynyt. Päästään ensimmäisen kerran neuvolaan kesäkuun alussa kun tulemme Suomeen, en lähde täällä edes yrittämään koska lähin neuvolatäti ei puhu sanaakaan englantia, eikä mulla ole mitään mahdollisuutta tulkkiin. Siinä sitä ollaan kun menen Suomessa neuvolaan ja ne kysyy että onko rokotettu niin vastaan että "no on juu, mutta en tiedä mitä vastaan kun ei kerrottu eikä neuvolakortin merkinnöistä ymmärrä mitään varmaan matrona itsekään..."

Meidän tyttö on nyt eilen kahden kuukauden rajapyykin saavutettuaan 5980 grammaa ja n. 60 cm (syntymämitat 3890 g ja 52 cm) nukkuu öisin 8 tuntia, imetys sujuu eikä ilmavaivoja ole nimeksikään, on aktiivinen ja hyväntuulinen, hymyilee, höpöttää ja välillä jo kokeilee nauruakin. Rehellisesti pakko sanoa että uskon tämän osittain johtuvan siitä että mun stressitasot on olleet todella alhaiset ja yleinen mielentila todella korkealla, kun en ole joutunut jatkuvasti tekemisiin Suomen neuvolajärjestelmän kanssa. Toki aiomme siellä käydä kesällä, mutta tulevaisuutta ajatellen en kovin mielelläni tule terveydenhuoltopalveluja käyttämään muutakun silloin kun lapsi on kipeä tai on muuten syytä huoleen. Ihmettelin jo raskausaikana sitä pelottelun ja moralisoinnin määrää joka asiasta, mun käskettiin syödä D-vitamiinilisää "kun on nyt tämä vuodenaika". Varovasti muistutin että olen nyt kuitenkin kahden viikon päästä muuttamassa Kanarialle, niin ei kun "tutkimukset ja määräykset".

Ja tämän takia halusin jakaa tän kertomuksen teidän kanssa; mun olosuhteissa raskaus-, synnytys- ja lapsivuodeaikana ei ole ollut oikeastaan yhtään mitään Suomen terveydenhuollon mittapuulla normaalia, tämä on mun ensimmäinen lapsi, enkä ollut ennen ensimmäistä yötä osastolla ikinä edes nähnyt vaipanvaihtoa, sit se piti ihan yksin yhtäkkiä hoitaa kun hoitsut ei puhuneet englantia, sama imettämisen kanssa. Ihan nollasta lähdettiin. Silti ollaan selvitty hienosti. Ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa lasta, ja äidin perstuntuma on yleensä parempi kuin lääkärin tai hoitajan, koska äiti tuntee oman lapsensa parhaiten <3 Kaikkea ei kannata uskoa mitä neuvolassa sanotaan. Sanon tämän senkin uhalla että onnistun herättämään kiukkua, koska olen nähnyt täällä läjäpäin iloisia ja terveitä lapsia ja vauvoja, joita hoidetaan aivan täysin eri menetelmillä kuin mikä Suomessa on se "virallinen suositus".

Haleja lähettävät Thora & pikkuvalo 2kk
 
  • Tykkää
Reactions: helmimama
Hellou!

Thora tervetuloa joukkoon.Et herättäny minussa ainakaan yhtään kiukkua :) mielestäni puhuit ihan asiaa.juu ja kiinnostais kyllä synnytyskertomuskin kuulla.

Tyttö nukkuu taas tähän aikaan.Saa nähä miten yö menee...Välillä olen yrittäny herätellä et nukkuis päivällä vähemmän,mutta ei tuo halua herätä eikä oikein raaskiskaan herättää toista.Eilenki uni tuli vasta 01.30.Tulis edes tv:stä yöllä jotai katottavaa. :popcorn:
 
Cannes oot ihan oikeassa, laput silmillä ei kannata toimia minkään suosituksen suhteen :) Maalaisjärjellä kannattaa jokainen tilanne funtsia. On ihan totta myös että monesti 6kk+ ikäisillä soseiden opettelu voi olla hankalampaa. Keskimmäisen tyttöni kanssa aloiteltiin myös kiinteät 5kk+ ikäisenä koska oli selvästi kiinnostunut ruokailusta.

Tälläkin kertaa varmaan aloitan alle 6kk maistelut - mutta johtuen siitä että kaikilla lapsillamme on ollut pahat allergiat ja se on tarkoittanut sitä että kiinteitä pitää aloitella hitaasti ja malttaa antaa kutakin ruoka-ainetta tarpeeksi kauan. Näin ollen jotta päästään viljoihin (joita 6kk tulisi jo saada raudan takia) menee aikaa kauemmin.

Thora sulla on paljon sellaisia kokemuksia ettei meillä monellakaan ole niistä mitään hajua ;) Ne tietysti on avartanut sinun näkemyksiä. Tosi mielenkiinnolla luin kertomustasi.
 
Kiinteiden aloittamisen kanssa ei aiota pitää mitään kiirettä. Jos tarvetta ei ole ennen 6kk ikää niin aloitamme vasta silloin. Allergioita en jaksa pelätä ja lapsentahtisesti mennään näissä ruoka-asioissa. Jos osoittaa voimakasta kiinnostusta ruokia kohtaan niin sitten toki voidaan maistella jo 4kk iän täytyttyä :)

Nyt mä olen ollut n. 2,5 viikkoa maidottomalla ruokavaliolla mutta enpä kyllä ole huomannut meidän tyttären tilanteessa mitään muutosta. Refluksi vaivaa ihan kuin ennenkin ja ihottumaa on samanlaisesti. Vielä loppuviikon pidän maitotuotteet ja niiden jäämät pois ruokavaliosta mutta sitten kyllä palailen takaisin vanhaan ja katson paheneeko vielä entisestään. Vähän vahempana mennään sitten yksityisen kautta tarvittaessa vielä allergiatesteihin, ihan näin pientä en vielä viitsi kiusata moisella vaan mielummin sitten rajoittelen omaa ruokavaliota. Kyllä sen huomaa, jos joku ruoka-aine pahentaa pienen oloa.

Tervetuloa joukkoon Thora. Samaa mieltä olen kanssasi. Kyllä sen vauvan kanssa pärjää vaikka ei olisikaan noudattanut kirjaimellisesti jokaista riivattua suositusta. Mun mielestä on muutenkin typerää, että samalla unohdetaan jokaisen vauvan olevan ihan yksilö. Ja valtaosa äideistä menee kuin lauma sopuleita niiden suositusten perässä. Vauvanhoito ei ole rakettitiedettä vaikka täysipäiväistä täyttä työtä onkin! Ruokaa,puhtautta,läheisyyttä, niillä yleensä pääsee hyvään alkuun. Jos jotain ongelmaa tulee, on lääkärit keksitty. Minä jos olisin neuvolan virallisia ohjeita jäänyt kuuntelemaan, niin meidän tytön refluksi olisi jäänyt diagnosoimatta ja tulkittu pulautteluksi ja atooppinen ihottuma oli heidän mielestään hormoninäppyä. Kyllä mä luotan itseeni äitinä sen verran, että huomaan jos jotain on pielessä :) Aika hauska toi D-vitamiinin tuputus-koska suositus... Vähän sama juttu mulla oli sektion jälkeen. "Syö rautaa, tarvitset sitä koska sinulle on tehty juuri sektio.....blaablaablaajäkäjäkä...." No, lopputulos oli etten syönyt vaan luotin omaan vointiini (ei heikottanut eikä väsyttänyt enkä ollut kalpea vaan täynnä energiaa, toisin kuin keskiraskauden aikana jolloin lukemat meinas mennä anemian puolelle) ja hemoglobiini olikin 140. Ja ihan perus ruokavaliolla. Mutta munhan olis pitänyt nassuttaa rautatabletteja kaksin käsin pari kertaa päivässä, vain koska olinhan ollut sektiossa ja vertakin meni peräti 550ml (mikä on aika vähäinen määrä). Hb oli ennen sektiota 133.

Hittolainen, tuli sitten VTI riemastuttamaan arkipäivää :mad: Antibiootit on onneksi sitä sorttia, ettei vaikuta imetykseen. Mitä nyt pienellä on vähän massu sekaisin, mutta tuopa lienee tuikitavallista antibioottihoidon aikana. Relatipat aloitin hänelle heti ja itselleni tablettimuodossa. Onneksi ei ole kuin 5vrk kuuri. Eiköhän sen kestä, vaikka aikamoista vaipparallia nyt onkin ohjelmassa. Onneksi juuri haalittiin vaippoja tarjouksesta, tuli näköjään hyvään saumaan ja taidanpa hakea vielä pari paketillista lisää :D Meil on opittu nauramaan ääneen :) Kun teen jotain yllättävää ja lapsen mielestä hassua niin alkaa aivan valloittava hekotus :heart: Pienestä on myös kuoriutunut varsinainen seurankipeä pikkuneiti, yksinään ei viihtyisi lainkaan. Lattialla on kivaa niin kauan kuin joku muukin on siellä seurana, yksin jos jää niin heti ollaan suupielet alaspäin ja itkuhan siitä sitten tulee. Mutta on kyllä mukava seurata toisen touhuja. Puhuessa hänelle tulee "vastauksia" ja äitiä on kiva tuijotella pitkiä aikoja :D Vieraissa paikoissa ollaan silmät selällään ja ihmetellään käytännössä kaikkea, välillä jää suu auki :D
 
Moikka kaikille,

Aloitan sillä mikä nyt päällimmäisenä mielessä ja jos neiti sen sallii, niin kirjoitan enemmänkin :)

Minkälainen iho muiden vauvoilla on kasvoissa? Meillä ilmestyi pari viikkoa sitten hormoninäppylät ja niitähän tuli sitten koko kasvot ja kaula täyteen. Aloin jo epäillä jotain allergiaa, mutta viime viikolla neuvolalääkärissä sanoi lääkäri, että ovat ihan niitä hormoninäppyjä. Nyt näpyt ovatkin väistyneet, mutta tilalle jäi todella kuiva iho! Ihan sääliksi käy kun koko kasvot hilseilee ja punoittaa :( samoin kaulan poimut punoittaa ikävän näköisesti. Kuiva iho ei kuitenkaan tunnu kutisevan sillä vauva ei sitä raavi. Eikä iho jotenkin tunnu häntä häiritsevän vaikka onkin todella kurjan näköinen. Bepanthenia ole kokeillut ja Apobase oilya. Ensi viikolla on torstaina neuvola, mutta jos ei muutosta ala viikonloppuna tapahtumaan, niin varaan kyllä varmaan maanantaina alkuviikkoon lääkärin. Niin ja muualta iho on oikein hyvässä kunnossa ja pehmeä. Kasvoissa iho on ihan karhea :(
Lisäys: Nyt vasta kirjoittamisen jälkeen luin tuon yllä olevan Pikku Yllätyksen viestin. Teillä siis atooppinen iho tulkittiin hormoninäpyiksi? Mullahan on itselläni ollut todella paha atopia ja pelkäänkin sen periytyneen. Millä te hoidatte vauvan atopiaa? Anteeksi olet varmaan joskus kertonut, mutta en jaksa selata viestejä taaksepäin!

6vko lääkärissä kaikki oli oikein hyvin. Kehitys on iän mukaista ja tyttö kasvaa hurjaa vauhtia. Silloin oli 4160g ja 56,5 cm :) Pituutta on siis tullut syntymästä 9,5cm :D

Nukkuminen sujuu meillä mielestäni oikein hyvin. Illalla käy yöunille n.20-21 ja herää ensimmäisen kerran syömään yhden kahden maissa, ja toisen kerran neljän viiden maissa. Aamulla herätään noin kuuden ja kahdeksan välissä, jonka jälkeen käymme vaipan vaihdolla, seurustellaan hetki ja syödään sohvalla rinnasta maitoa. Tämän jälkeen neiti nukkuu yleensä vielä tunnin pari sohvannurkassa ja minulle jää hyvin aikaa juoda aamukahvit :) Päivällä ottaa yleensä yhdet pidemmät päikkärit (1-3h) ja useita pikkutorkkuja riippuen pitkien päikkäreiden pituudesta.

Meillä kovasti hymyillään ja nauretaan äänetöntä naurua. Odotan kovasti niitä ensimmäisiä kikatuksia :) :heart:
Pää ei vielä nouse lattialla mahalla ollessa, mutta yritystä on kovasti ja edistystä tapahtuu päivittäin :)

Nyt näköjään päättyy yhdet pikkutorkut joten on taas mentävä :)

Bumble & pikkuinen 7vko 6pvä
 
Viimeksi muokattu:
Heippa kaikille pitkästä aikaa!

Vauva on sitonut kädet ja ajatukset niin tehokkaasti, että ei ole tullut kirjoiteltua sitten synnytyskertomuksen tänne ollenkaan! Nyt tuli postista kantoliina ja vauva nukahti siihen välittömästi. Päätin hyödyntää tämän hetken siten, että kirjoittelen tänne pitkästä aikaa!

Olen nauttinut suunnattomasti näistä meidän kuudesta ensimmäisestä yhteisestä viikosta vauvan kanssa! Koko ajan toivon, että aika kuluisi hitaammin tai että voisin pysäyttää ajan! Vauva on ihana :heart: Jopa niin ihana, että tuntuu kamalan haikealta ajatus, että hän olisi meidän viimeinen lapsi. Näin olemme etukäteen suunnitelleet ja sopineet, mutta nyt tuntuu ikävältä ajatella etten saa kokea tätä kaikkea enää ikinä uudestaan. Kuitenkin ollaan miehen kanssa juteltu, että tämä vauva on meidän viimeinen, pitää siis koittaa imeä kaikki irti tästä vauva-ajasta IHAN täysillä! :) Nyt jo muistelen kaiholla synnytystäkin, vaikka se sillä hetkellä tuntui kaikista kolmesta synnytyksestä kamalimmalta! (no sitä se myös oli, kaikista kipein ja pisin. Ilman kipulääkettä en tällä kertaa selvinnyt, vaikka edelliset menneet luomuna)

No mutta tähän hetkeen siis: rytmi on meillä sellainen, että aamulla heräilee 7-8 maissa. Nukkuu ekat päikkärit melko pian heräämisen jälkeen. Vaunuissa nukkuu todella hyvin, kolmekin tuntia yhtä kyytiä. Sisällä nukkuu huonommin, pienissä pätkissä, mutta kuitenkin muutaman tunnin yhteensä. Tykkää nukkua sylissä. Iltapäivällä torkkuilee pieniä unia ja nukahtaa yöunille rinnalle klo. 22 aikoihin. Herää yöllä noin klo. 01, 03 ja 05-06. Herätessään ottaa tissiä ja jatkaa melko nopeasti unia. Yöllä joutuu melko usein kyllä vaihtamaan kakkavaippaa, jolloin vauva saattaa herätä pidemmäksikin aikaa. Mielestäni meidän yöt on kuitenkin ihan hyviä, eikä ole yhtään väsyttänyt heräillä, ainakaan vielä!

Imetys on siis sujunut ihanasti ja täysimetystä suunnittelen sinne 6kk ikään saakka. Mitään ongelmia rintojen kanssa ei ole ollut tällä kertaa ja olen nauttinut imettämisestä suunnattomasti. Esikoisen kanssa tuli pari pahaa rintatulehdusta ja keskimmäisen kanssa rinnanpäät oli pahasti rikki ja verillä alussa. Nyt ei mitään ongelmia! Painoa on tullut ihan hyvin ja nyt 6vko:n neuvolassa pari päivää sitten mitat oli 5000g ja 58,5cm. Vaatteissa on käytössä 62cm vaatteet ja osa 56cm menee vielä.

Vauva alkoi 3vko:n iässä ottamaan kontaktia ja hymyilemään valloittavasti. Nyt ääntelee muutamia äänteitä äidin, isän tai siskojen suuntaan :) Vatsallaan ollessa kannattelee pieniä hetkiä päätä. Selällään makoillessa vispaa käsillä ja jaloilla villisti. Leluja seurailee katseella. Nyrkkejä söisi herkästi ja siksi ollaankin otettu tutti käyttöön. Ei kyllä kovin pitkiä aikoja sitä ime, vaan tahtoo tipahtaa suusta heti kun silmä välttää :)

Tämmöistä tänne, hyvin menee siis! Luen nyt paremmin muidenkin tekstejä ja vastailen niihin paremmalla ajalla uudestaan!

RouvaRuusunen ja Poikanen 6vkoa3pv.

Ps. Meillä ei ole vielä vauvalle nimeä ja se nimen valinta tuntuu hirmu vaikealta! Koko perhe ollaan joka nimestä eriä mieltä! Nimet, jotka minusta olisi ihania, on miehestä ihan nouuu ja miehen ehdotuksekset on minusta ihan kamalia! No ehkä me johonkin kompromissiin päästään! Ristiäiset 3 vko:n päästä.
 
  • Tykkää
Reactions: Miksu84
Bumble me saatiin yksityiseltä ja kokeneelta lastenlääkäriltä seuraavat ohjeet: Miniderm-voidetta (glyseriinipitoinen perusvoide) päivittäin ja tarvittaessa 1% kortisonivoidetta 1-10vrk kuurina 2 kertaa vuorokaudessa. Kortisonin kanssa pitää olla saman mittainen tauko kuin mitä sitä on annettu, eli jos antaa vaikka 2vrk kortisonia niin minimissään 2vrk tauko ennen seuraavaa kertaa. Meillä toi 2vrk on riittänyt hyvin. Pienimmällä mahdollisella annoksella mennään, turha ampua kärpästä haulikolla. Jos vaikuttaa, että alkaa kutiamaan niin sipaise pieni määrä mietoa kortisonia kokeeksi. Satunnainen käyttä ei ole mitenkään vaarallista ja sillähän sen näkee onko apua. Jos on atopiaa niin se yleensä auttaa melkoisen nopeaa tahtia. Mulla on itselläni ollut ja on edelleen atopiataipumusta ja rasvaaminen on itselläkin ihan jokapäiväinen juttu, ilman rasvaa en pärjäisi päivääkään. Toi punoitus ja hilseily mistä mainitsit niin ei ne kyllä ihan kuulosta normaaleilta hormoninäppylöiltä vaan just atopialta tai joltain muulta ihotaudilta. Hilseily voi olla kyllä merkki psoristakin, joten lääkäriin kantsis mennä... Suosittelen lämpimästi varaamaan lastenlääkäriltä tai allergologilta ajan, neuvolassa ei olla kuin joojooseliseli normaalia se on-linjalla. Mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään luottamusta enää meidän neuvolaa kohtaan(joo, varmaan huomaakin mun kirjoituksista :D ) ja hoitovirheilmoitus lähtee heti kun olen saanut ilmoituksen siitä, että saadaan neuvola vaihdettua. Samalla käyn hakemassa kaikki meidän tiedot kirjallisena, saapa nähdä mitä kaikkea törkyä sinne on kirjattu ja onko meidän oireita edes kirjattu järjestelmään. Suosittelen luottamaan omaan vaistoon näissä asioissa. Itse sitä huomaa kaikista parhaiten jos lapsi ei vaikuta olevan ihan kunnossa. Atopiaa ei kannata päästää villiintymään ettei tule sitten "bonuksena" vielä ihotulehdusta kun lapsi alkaa sitä raapia mikäli kutiaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Bumble
Kiitos kovasti kaikille lämpimistä tervetulotoivotuksista <3 Uskallan nyt kokeilla josko tässä pystyisi keskittymään synnytyskertomuksen kirjoittamiseen, kun kiitiäisellä on taas niin paljon levotonta energiaa että ei kirveelläkään päikkäreille :) Nyt näyttää lupaavalta, jos nukkuisi pidempään kuin 10 minuuttia :) Taidetaan molemmat olla tänään vähän levottomia kun miehellä on tänään viimeinen työpäivä jonka jälkeen alkaa 2 kuukauden loma, voidaan olla koko perhe yhdessä paljon enemmän :)

Perjantaiaamuna mut kirjattiin sisään sairaalaan, ensin pistivät käyrille muutamaksi tunniksi, laihoin tuloksin koska eihän mulla ollut loppuraskaudesta kuin muutama kipeämpi supistus ja nekin aina iltayöstä, loppuivat sit heti kun aloin jo varovaisesti toivoa että jos nyt. Sit vietiin ultrattavaksi ja laitettiin lääke, ei mulle kauheasti kerrottu että mikä kun englanninkielentaito oli tosiaan todella vaihtelevaa, mutta oletan sen olleen se paikkoja kypsyttävä systeemi. Päivän makoilin osastolla 2 hengen huoneessa, huonekaveri oli espanjalainen joka oli myös tullut käynnistykseen. Illalla 11 maissa meidät molemmat vietiin lääkärille, hän tarkisti tilanteen (ja puhui sit niin uskomattoman hyvää englantia, sain häneltä sitten kysyttyäkin muutaman asian) ja sanoi että kohdunsuu edelleen täysin kiinni ja koko kohdunkaula jäljellä, yöksi vielä osastolle ja aamulla synnytyssaliin ja tyttö ulos keinolla millä hyvänsä :) Mun huonekaveri jäi sille reissulle, ja kärrättiin aamulla oman käärön kanssa takaisin huoneeseen. Mut puolestani kärrättiin saliin, ja oikeesti siinä kohtaa oli niin voittajafiilis jo, kun tiesin että nyt ei enää oo mitään ehkä ja jos nyt vihdoin, tästä salista ei lähdetä ennen kuin se on ulkona....ainakin viimeisen kuukauden maailman karmeimmasta närästyksestä kärsineenä olin nukkunut parhaimmillaan 4 tunnin yöunia.

Mua oli synnytyssalissa vastassa maailman ihastuttavin pieni naiskätilö, joka oli 10 vuotta ollut töissä Englannissa, ja kommunikointi sujui loistavasti. Hän selitti mulle koko toimenpiteen ennen kuin aloitettiin. Homma aloitettiin kalvojen puhkaisulla, jota varten jouduttiin loppuviimeksi hakemaan pidempisorminen kätilö paikalle kun tosiaan koko kohdunkaula oli vielä jäljellä... kun kalvot oli puhki, tyyppi lohkaisi että "huh, hyvä että onnistui. Tää oli mun ensimmäinen kerta kun yritin tätä"
Naiskätilö ja paikalla ollut lääkäri repesivät ihan täysin, kun kuulemma ko. tyyppi on tehnyt kätilönhommia noin 30 vuotta, ja se sanoo ton saman aina kun lapsi on syntynyt ja se kursii repeämiä kasaan. Menee just synnyttäneet äidit aika kivan näköisiksi...

Sit aloitettiin oksitosiinitippa, ja mahassa edelleen köllöttävälle tyttöparalle ruuvattiin sondi päähän, jotta sydänääniä voitaisiin tarkkailla mahdollisimman tarkasti. Lisäksi mulla oli sisäreisissä ja mahassa lätkät supistuksien mittaamiseen. Sitten kun ne supistukset oikeen kunnolla alkoi niin vähän kävi mielessä että olis ollut kauheen kiva pystyä liikkumaan, jumppapallon päällä vähän aikaa pyörin mutta aika hankalaa oli niiden johtojen ja letkujen kanssa.

Nää aloitustoimenpiteet tehtiin siinä 10-11 maissa, ja noin kahdelta iltapäivällä supistukset muuttuivat säännöllisiksi. En muista enää missä kohtaa epiduraali laitettiin (Nobel sille joka on sen keksinyt!!) mutta se ajoittui loistavasti koska kaksi pussia oksitosiinia piti saada menemään ennen puudutuksen laittamista, ja aloin siitä haaveilemaan siinä toisen pussin loppupuolella. Kivut loppui siihen, tunsin supistukset mutta ne ei sattuneet enää yhtään. Sit odoteltiin. Mies ramppasi salista tupakilla ja kahvilla, reppana stressasi meidän molempien puolesta <3 Lisäksi salissa ramppasi lääkäreitä, hoitajia ja kätilöitä seuraamassa tilannetta, täällä on synnytyssalissa "avoimet ovet" ponnistusvaiheeseen asti. Ei kyllä mua haitannut, siellä oli henkilökunnan kesken niin älyttömän hyvä ilmapiiri että sitä oli mukava seurata. Laitettiin CD:ltä musiikkia soimaan hiljaa, ja aina kun jostain kauempaa kuului karjaisu, niin kätilön kanssa tuumattiin että siellä taas joku syntyi. Mun pääasiallinen harrastus päivän mittaan oli seurata supistuskäyrää, ja yrittää arvata voimakkuus numeroissa omien tuntemusten mukaan :)

Illalla vaihtui vuoro (ei taaskaan ajasta mitään hajua, supistukset olivat monta tuntia olleet todella kovia ja muutaman minuutin välein, aloin olla aika pihalla) ja uusi kätilö ei puhunut yhtä paljon englantia kuin ensimmäinen, mutta hienosti silti pärjättiin. Vähän sen jälkeen alettiin odottaa epiduraalin vaikutuksen loppumista, kohdunsuu oli 9 senttiä auki. Ilta ja yö on sitten ajallisesti mun päässä ihan mössöä, ja mieskin oli niin puhki että ei se ole jälkeenpäin mun kysymyksiin kauheesti osannut vastata :) Jossain kohtaa pyysivät varovasti ponnistamaan että saatiin tytön päätä alemmas, ja sitten oli parin tunnin jännitys kun tytön selkä oli edelleen ihan mun oikeassa kyljessä kiinni, supistukset eivät olleet kääntäneet häntä keskelle ja pää oli tulossa väärässä asennossa ulos. Mua käänneltiin kyljeltä kyljelle ja jatkuvasti seurattiin että alkaako se oikenemaan vai meneekö sektioon. Olen ikuisesti kiitollinen siitä miten hienosti homma hoidettiin, en olisi todellakaan halunnut sektiota. Varjopuoli tässä operaatiossa oli epiduraalin vaikutuksen ajat sitten loputtua ja tytön pään jo tosi alas laskeuduttua jäätävä ponnistamisentarve, jonka sain pidettyä kurissa vain sillä ajatuksella että jos ponnistan vahingossa ennen kuin annetaan lupa, pienelle voi tulla siitä jotain vaurioita kun se ei ole vielä suorassa.

Sit alkoi tositoimet, ja ponnistuksia tarvittiin 6 tai 7. Mies sanoi jälkeenpäin että ei ole ikinä elämässään nähnyt sellaista keskittymistä kuin kätilön kasvoilla silloin, kun tämä jatkuvalla sormiliikkeellä auttoi synnytyskanavan reunoista pään alkaessa näkyä, ja katse siirtyi jatkuvalla syötöllä monitorin ja itse synnytysprosessin välillä. Viimeisen ponnistuksen aikana ajattelin että tää on nyt tässä, jos se nyt ei tule niin multa loppuu voimat, en enää vaan yksinkertaisesti pysty. Pistin sitten siihen kaikkeni ja tyttö syntyi 04.14 sunnuntaiaamuna. 3890 grammaa, 52 senttiä ja päänympärys 37 cm. Synnytyksen kestoksi merkattiin 17 tuntia 39 minuuttia. Ponnistusvaihe kesti noin puoli tuntia. Sain toisen asteen repeämät jotka kätilö tikkasi, ne paranivat täysin n. 4 viikossa.

Päästiin osastolta kotiin tiistaina puolilta päivin. Olin todella helpottunut että päästiin jo niin aikaisin, osastohenkilökunta ei puhunut oikeastaan sanaakaan englantia, ja siinä väsymyksen tilassa mun oli kauhean vaikea arvata että mitä milloinkin oli asiaa, vaikka yleensä siinä suht hyvin onnistun.

Tää viesti on varmaan jo ihan hullun pitkä, mutta haluan sanoa vielä ison kiitoksen kaikille teille jotka silloin mun kärvistellessä viimeisiä raskausviikkoja postasitte omia synnytyskertomuksianne, ihan niiden takia mulla oli hommasta niin hyvä käsitys jo sairaalaan mennessä <3 Olin aina ihan onnessani kun aamulla selasin kännykällä ketjun silleen "jes, uus synnytyskertomus!!"

Tyttö on nyt mustasukkainen kun kiinnitän enemmän huomiota tähän viestiin kuin häneen :) Pitää varmaan siirtyä viettämään laatuaikaa...

Thora & pikkuvalo
 
Zue
Bumble: meilläkin meni vauvan iho huonoks ja nimenomaan kuivaksi. Neuvolasta kehoittivat kasvojen ihoa pyyhkimään pumpulilla, mikä on kostutettu Ceridal-öljyllä. Öljy sekä puhdistaa että hoitaa, ja se kuuluu nykyään aina meidän aamupuhteisiin, sillä kaulapoimut ja korvantaustat myös ja iho on tosi hyvässä kunnossa! :)
 
Kiitos Pikku Yllätys ja Zue vastauksista kuivaan ihoon :)! Me kävimme kuitenkin tänään Töölön Mehiläisessä lastenlääkärillä, en millään halunnutkaan odottaa ensi viikkoon. Todennäköisesti on tyttö perinyt multa sen taipumuksen atopiaan, mutta vielä on turhan varhaista sanoa, että miten se tulee sitten myöhemmin näyttäytymään. Nyt kuitenkin ohjeeksi juuri tuo Ceridal öljy ja tarvittaessa lyhyt kortisonikuuri. Kortisoniin saimme reseptin. Kuitenkin koska kotoa löytyy 0,5% hydrocortisonia, niin kokeilen ensin sillä.
Lääkäri suositteli myös, että jos näillä hoidoilla ei auta ja iho lähtee menemään pahemmaksi, niin allergialääkärin kanssa olisi hyvä tehdä pidemmäntähtäimen hoitosuunnitelma. Toivottavasti kuitenkin saataisiin nyt iho kuntoon ja sen jälkeen aion kyllä päivittäin pyyhkäistä kasvot tuolla Ceridalilla :) Ja varmasti käyn myös ostamassa tuota Miniderm voidetta, kiitos vinkistä :)!
 
  • Tykkää
Reactions: pikku yllätys
Ompa täällä hiljaista! Ihana aurinko ni kaikki varmaan ulkona niin kuin myöki kohta =)

Nyt on kaks yötä menny niin hyvin että toivottavasti jää tavaks...poika käy 21-22 nukkuu ja herää ekan kerran syömään vasta 03-04 =) kolmen jälkeen syökin sit ½-1 tunnin välein mut luxusta toi yks 5-6 tunnin pätkä =)

Nyt sain taas luottoa tuohon että kyllä toi rintamaitokin nälkää pitää ku muistaa itse syödä hyvin! Eli nyt tuntuu taas siltä et vois ainakin 5kk mennä pelkällä rintamaidolla mut aika näyttää ja tietty sekin onko painoa tullut hyvin.

Meillä vasta 8.5 3kk neuvola...tuli nyt 6 viikon tauko neuvolasta ku 2kk neuvola oli viikon etuajassa ja 3kk neuvola taas myöhässä.

Mutta nyt tosiaan kohta lasten kanssa retkelle tonne ihanaan säähän. Aurinkoista sunnuntaita kaikille =)

äitx2+pieni mies 2kk2vko3pv
 
Meillä on nyt ruvettu nukkumaan usein pitkiä yöunia, semmoista 6-8 tuntia neiti vetelee ilman syöttöjä. Ei joka yö, mutta nytkin on ollut jo useampi yö putkeen niin että nukahtaa 22-23 maissa ja heräilee syömään vasta 5-6 aikaan. Tosin sen jälkeen ei sit enää kunnolla nukutakaan vaan noustaan sit aaika pian aamupuuhiin, minkä jälkeen taas hyvin nopeasti nukahtaa päiväunille ja saattaa vedellä unia tunnin-pari. Nukahtaminenkin on helpottunut ja on jo useampana iltana nukahtanut nätisti omaan sänkyyn kun on puoliunessa hänet sinne nostettu ja vähän otsaa silitelty. Ainoa miinuspuoli näissä hyvissä yöunissa on se, että tissit on aamulla nin täydet että oikein kipeää tekee. Tänä aamuna ne oli kovemmat ja täydemmät kuin ikinä ennen, pelottaa että niihin tulee kohta jotain tukoksia. En kuitenkaan millään haluis alkaa yöllä herätä pumppaamaan kun kerran sais nukkua pitkän pätkän. Aamuisin oonkin sit aina pumpannut imetksen jälkeen ihan kunnon satsit, tänään täyti pulloakin thjentää kesken kaiken kun tuli niin reilusti maitoa.

Imetys on myös alkanut tuntua mukavalta kun sain vihdoin toisenkin rinnanpään paranemaan! Ilmeisesti siinä joku bakteeri tms oli, kun kerran lääkärin määräämä fucidin-voide (antibiootti+hydrokortisoni) auttoi parin päivän käytön jälkeen. Ihanaa kun ei enää tarvi vältellä ja pelätä toisesta rinnasta imettämistä, oon kyllä tosi onnellinen!

Ristiäiset oli eilen ja hienosti neiti jaksoi juhlia. Vieraita oli parikymmentä, tarjoilut maistui ja tyttö sai ihania lahjoja. Lisäksi juhlapäivän kunniaksi oli todella lähellä ettei typy olis kääntynyt selältä mahalle. Kyljelle on käännytt jo pidemmän aikaa, mutta nyt se ährääminen näytti tosiaan siltä että oli tosi pienestä kiinni kääntyminen. Vähän jäi kuitenkin vielä puuttumaan vaikka yritys oli kovaa. Kielensä hän on nyt myös keksinyt ja sitä onkin kiva työntää koko ajan ulos suusta, ja kuolan määrä on sen mukainen.. Kädet olis myös koko ajan suussa ja yrittää kovasti myös leluja tavoitella. Kauheaa miten nopeasti mun vauva kasvaa, justhan se vasta syntyi!

Mutta siis meillä menee tosi hienosti ja elämä on ihanaa. Nyt pimu vetelee aamu-unia ja äiti vois mennä laittamaan itselle jotain aamupalaa. Näyttäis tulevan taas ihanan aurinkoinen päivä, mahtavaa :)

Hepa ja pikkuneiti 7vko 3vrk
 
Hepa_ kyllä ne tissit onneks tottuu kuitenki suht nopeesti siihen uuteen imetysrytmiin, etteivät sitten oo enää räjähtämispisteessä ;) Meijän poitsu heräs viimeviikolla kahtena yönä syömään jo 2 maissa eli tilaili lisää maitoo. Kyllä muuten sen jälkeen parina yönä täytty tissit aika täysiks, kun nukkukin taas normiunet :) Mut eipä siinä senkummempaa, vähän toinen tissi kerkes vuotaa enneku heräs syömään, mutta se nyt jostain syystä vuotaa muutenki joinain öinä vaikka ei mitenkään hervottoman täys olekaan.

Keli on kyllä ollu mitä mahtavin lauantaista lähtien. Sillon lauantaina vaan täällä ainakin tuuli niin perhanan kovasti, että vaunutki liikku tuulen voimasta. Eilen oli huomattavasti vähempi tuulista, mutta nyt tuolla tuntu taas tuulevan aika navakasti. Onneks on tuo muovinen sadesuoja noihin vaunuihin, niin se toimii myös hyvänä tuulisuojana :)

minä vaan -84 + Vesku 3kk 5vrk
 
Heipsan! Katsotaan kauanko kerkeän kirjoitella, ennen kuin Pikku-Ukkeli hermostuu :)

Tänään on ollut täälläkin aivan ihana ilma! Siis kertakaikkiaan niin lämmintä ja aurinkoista! Lumet saa vihdoin kyytiä! Käytiin pitkällä kävelylenkillä Poitsun kanssa ja sen jälkeen hän jäi vaunuihin nukkumaan vielä pariksi tunniksi! Täälläkin oli kova tuuli, täytyy ottaa tuosta vinkistä vaari minä vaan84! Eli sateensuoja kehiin tuulen varalle!

Meidän vauva on heräillyt kolmena viime yönä tunnin välein, koska hänellä on ollut nenä tukossa ja hankala olla. Jännä juttu, mutta aamuisin ei enää mitään! Kolmen viimeisen yön aikana olen nukkunut varmaan yhteensä 10h, mutta ihme kyllä ei ole väsyttänyt juurikaan. Huonoihin uniin olen tainnut jo tottua, koska Pikku-Ukkelihan muutenkin herää sen 3-4 krt. yössä vähintään. No tuleepahan maitoa hyvin, kun maitobaari on auki 24/7! :D

Vauvalla on tullut pari päivää sitten ihottumaa tai ryyhkää otsalle. Vähän sen näköistä, kuin vauvoilla on karstaa päässä. Sitä on kulmakarvojen välissä ja otsalla ihan reilu alue. Niinkuin olisi olla hormoolinäpyn tyylistä ja sen päällä reilusti karstaa. Ei meidän kahdella muulla lapsella ole tuollaista ollut! Minkä näköistä ihottumaa teillä on vauvoilla ollut, joilla on allergioita tai atopiaa todettu? Täällä on ollut keskustelua ihottumista, mutta en ole kerennyt tarkemmin lukea minkälaisia oireita. Luen illalla vielä tekstit paremmin! Nyt vauva kutsuu vaativasti, moiii!

RouvaRuusunen ja Poikanen 7vko.
 
:wave: Heipä hei pitkästä aikaa.

Pikkumies on kietonut mamman pienen pikkurillinsä ympäri joten en oo hirveemmin koneelle kerenny kirjottelemaan vaikka puhelimella luen joka päivä. :)

Meillä oli viimeviikolla 2kk lääkäri + th neuvola ja pikkumies on kasvanu jälleen hurjasti. Mitat oli 56,5 cm ja 5005g. Meille tulee myös kaikki rokotukset joten poju sai ensimmäisen Rota annoksen. Rokotteesta ei tullu minkäänlaisia oireita.

Täällä mennään pelkästään imetyksellä ja poika onkin aikamoinen tissitakiainen toisinaan ja välillä taas tuntuu ettei herra syö päivällä kun muutaman kerran. Sillon kun on takiais päivä niin tuntuu että miten tuo poika saapi ees mahan täyteen kun tuntuu että rinnat on ihan tyhjät. Tekis toisinaan mieli antaa korviketta kun sitä tuolla kaapissa on lavallinen mutta eipä oo vielä tarvinnu.
Onko muille vanhemmat ihmiset esitelly kysymyksiä imetyksestä? Muutama perhepiiriin kuuluva vanhempi ihminen muistaa joka kerta miut nähessään kysyä että riittääkö oma maito? Koen sen jotenkin henkilökohtasena asiana vaikka imettäsinki heiän läsnäollessa. Oikeestaan on ruvennu jo ärsyttämään kun joka kerta kysellään. Lauantaina pojulla oli ristiäiset ja päätin että annan maidon pullosta, joten pumppasin maitoa perjantaina ja lauantai aamuna jääkaappiin. Kun oma mummoni tuli paikalle ja näki että annan maidon pullosta niin ensimmäinen kysymys oli eikö oma maito enää riitä. En aatellu imettää kaikkien läsnäollessa varsinkin kun itellä oli mekko päällä ja ois pitäny kaikki vaatteet heittää että oisin pystyny imettämään. :kieh:

Kiinteitä meinasin että aloteltais 4kk iässä. Mutta aattelin että kyselen vielä 3kk neuvolassa asiasta.

Uusille tervetuloa!

Pikkumies on alkanu kääntyillä mahalta kyljen kautta selälleen. Selällään köllitään melko usein eikä vielä ole kääntyny mahalleen. Hirmunen vauhti pojulla kyllä on, paikoillaan pysytään vaan sillon kun nukutaan ja hereillä ollessa jalat ja kädet viuhtoo hirveetä kyytiä. :D

Ristiäisistä vielä. Poika oli rauhallinen koko seremonian ajan. Pari pierua päästettiin kesken toimituksen mikä sai vieraat hykertelemään mutta ei hirveemmin poikaa häirinny. :D Lauantai iltana poika olikin sitten melko väsyny kun piti sylistä syliin siirtyä kahvittelujen jälkeen.

Doris ja Elmo 8vko + 1pv
 
Viimeksi muokattu:
heipä hei pitkästä aikaa!

Aina kun oon kerenny edelliset tekjstit lukee niin neiti on vaatinut seuraa, joten oma kirjoittelu on sitten jäänyt... Kokeillaan miten pitkälle nyt päästään kun neiti nukkuu vaunuissa ulkona!

Tervetuloa uusille!! :wave:

RvaRuususelle: meillä oli samanlaista ryhelöö kulmakarvoissa ja laitoin kaverin suosituksesta Aqualan duo -voidetta parin päivän ajan otsa-alueelle ja kaikki ryhelö katosi ja tuli takaisin vauvan pehmeä iho :) Joten sitä suosittelen kokeilemaan!
Käytiin viime viikon perjantaina neuvolassa ja neidillä ikää silloin 7vkoa ja mitat 57cm ja 4770g! Rota käydään tänään hakemassa kun oli seuraavana päivänä ristiäiset niin ei sillon perjantaina viititty sitä ottaa jos miten tulee masu vaivaa, joten innolla odottelen iltaa ja seuraavia päiviä... Lääkäri neuvola on vasta 7.5.13.
Ristiäiset oli lauantaina ja vieraita 55, onneks oli kaikki tarjoilusta lähtien valmiina niin ei tarvinnu ite stressata mitään. Neidin nimeksi tuli Nanna Iida Aurora. Tyytö huusi koko kastetoimituksen ajan ja sitten kun oli saanut nimen niin nukahti pieneksi toviksi ja sitten jaksoi taas viihdyttää vieraita ja kiertää sylistä syliin. Illalla kävikin sitten poikkeuksellisesti yöunille jo 19.00 ja nukkui 01.00 ja siitä 05.00 ja siitä 08.00. Joten hyvin tuli ristiäisten päälle nukuttua! Muuten meillä nukutaan niin että Nanna nukahtaa n. 22.00-00.00 välillä ja herää 05.00-09.00. riippuu miten nukahtaa, mutta yöllä ei herää syömään ollenkaan. jos syö aamullakin ennen seitsemää niin nukahtaa samantien jatkamaan uniaan. Seitsemän jälkeen sit yleensä lähdetään vaipan vaihdolle ja vähäksi aikaa leikkimään sitten haluaakin jo uudestaan syödä ja nukahtaa joskus jo silloin 08.00-09.00 päiväunille. Jos aamulla nukutaan myöhempään niin päiväunet nukutaan sit joskus puolen päivän jälkeen. Yleensä nukkuu sellaiset 3-4h ja iltaisin lyhyitä torkkuja sylissä tai sitterissä. Ja sitten illalla kiukutaan kun väsyttää mutta ei malta nukahtaa. Pitää olla ihan pilkkopimeää niin sitten alkaa silmät painua kiinni. Pitänee kesäksi hommata pimennysverho makkariin :D
Kiinteiden aloitusta en ole miettinyt. Imetän ainakin sen 4kk ja sitten jos maitoa riittää niin jatkan 6kk viimeistään silloin sit kiinteiden aloitus. Mutta katsellaan miten maitoa riittää. Vielähän tuohon on aikaa...

Ja sitten tarvitaan äitiä, joten täytynee mennä!

Heidukka ja Nanna 7vko 3pvä
 
  • Tykkää
Reactions: Miksu84
Moikka

Pimennysverhot, halleluja! Laitoin eilen pelkän kankaan roikkumaan nauloilla, kun en nyt tähän hätään ehdi mitään ommella, mutta kylläpäs auttoi uniin! Meillä on heräilty jo ennen kuutta viime aikoina, poika pirteänä kuin peipponen ja äiti ei niin pirteänä... Mutta tänään herättiin klo 5.45 ja syötiin ja sitten jatkettiinkin unia klo 8.15 asti. Niiiiin erilainen olo, kun on unta pollassa!

Tänään oli neuvola ja, jeeeeeee, paino alkanut taas lisääntyä! Viikossa tullut melkein 300g, kun viimeksi kahdessa viikossa 25g. Olenkin kyllä lähinnä vaan imettänyt kaikki päivät viime aikoina, näköjään tuottanut tulosta. Rokotukset skipattiin, siis rota, ja pneumokokki skipataan myös.

Yhdistelmärokote otetaan tietty, mutta olen ajatellut sitäkin lykätä, ainakin muutamalla kuukaudella. On ihan lääkäreitä jotka ovat sitä mieltä, että vauvat saavat rokotuksia liian pienenä, en usko että tartunnan kannalta pari kuukautta sinne tänne on kovin riskaabelia, varsinkaan minkään polion kohdalla... Mutta pienen elimistö sen sijaan saattaa vahvistua noiden kuukausien aikana huimastikin. Eli mietinnässä on.

Parisuhde on välillä aikalaisen pielessä, mutta eikös se kuulu pikkulapsiaikana asiaan??? Ei ole ollenkaan keskinäistä, kun menen vauvan kanssa samaan aikaan 21.30 nukkumaan, en kertakaikkiaan jaksa valvoa vaikka illalla olisi tilaisuus olla miehen seurassa. Muutenkin miehelle tää isäksi tulo ja elämänmuutos näyttää olevan aika rankkaa, tykkää kyllä vauvasta yli kaiken, mutta oman ajan puute ja kotona tekemisen paljous näyttävät rassaavan. Vauvalle ei tietenkään kiukkua mutta meillä on usein kireää. Onko muilla?

Vauvan kanssa minulla menee sen sijaan ihan superhyvin. Hän on kertakaikkisen ihana persoona, helppo ja hymyilevä ja tykätään kovasti toisistamme =). Seurustellakin hän jo osaa vaikka kuinka, heittää hurmurinhymyään ja jokeltee.

MRsR: meilläkin on ollut tuota kuivaa ihoa just silmien välissä ja otsalla. Laitoin Ceridalia kun täällä sitä joku vinkkasi ja heti iho parani.

Heidukka: kaunis nimi tuli teidän tytölle. Meillä ristiäiset nyt sunnuntaina ja nimi vieläkin vähän harkinnassa... enemmän minulla kuin isällä. Arvon kahden suosikin välillä vieläkin, mutta enköhän kallistu siihen, joka isälle on enemmän mieleen kun molemmat minusta niin kivoja.

Doris: multa on vaan kysytty että imetänkö ja vastaan että joo. Ei sen kummempia uteluita.

Maidon riittävyydestä:mulla on usein iltaisin sellainen olo, että tissit ovat ihan tyhjät ja vauva vaan lutkuttaa. Siis ei imemisen jälkeen vaan ihan syömisen alusta. Ei tunnu edes nielevän kovin usein. Mutta kun paino on kerran noussut noin hyvin, kait sitä maitoa riittää... Yöllä ja aamulla ja päivälläkin sen sijaan maitoa on varmana tarpeeksi, kuulen ihan kuinka se solisee rinnasta suuhun.

Päikkärit edelleen aika pirstaleisia. Nukahtaa ja herää kohta itkien, heijausta, nukahtaa ja herää itkien, heijausta... Toivottavasti tää on vaan vaihe.

TUulis ja rakas 8 viikkoa ja 3 päivää
 
  • Tykkää
Reactions: Miksu84
Doris87 multa oma täti ja töissä pari vanhempaa naista on kysässy, että syökö tissiä. Ei täälläkään sen kummempaa, ei oo kukaan ollu huolissaan maidon riittävyyestä tms.

Heidukka
minun mielestä kans tosi kaunis nimi teijän tytöllä!

Meijän pojalla alko kans iho kuivua tuosta otalta ja vähän silmien ympäriltä ja poskistaki parisen viikkoo sitte. Alussa laittelin ihan perusvoijetta siihen ohtaan, mut ei auttanu, kun aina pienen tovin. Eilen sit tajusin kokkeilla Bepanthenia ja tänäaamuna oli jo huomattavasti parempi. Huomenna ei ehkä tarvii ees enää laittaa.

Torstaina viimein päästään taas neuvolaan, kiva nähä, miten paljon tuo poika on taas kasvanu.

minä vaan -84
 
  • Tykkää
Reactions: Miksu84
Onpas täällä hiljaista! Jotenkin koko 2plussan keskustelupalsta on hiljentynyt kun kattoo muitakin ketjuja, mihinköhän kaikki on menneet? :)

Meillä loppui vatsanväänteet, jotka siitä Rotasta tuli, noin 2 viikkoa siihen menikin. Ei anneta laittaa tehostuksia ollenkaan, jos tulee jatkossa vatsatauti niin sitten tulee. Ihan kamala oli kattella kun toinen vaan huutaa ja vesiripulia tuli useasti päivässä :( Onneksi ripuli helpotti nopeasti, mutta kivut jatkui kyllä melko pitkään. Muut rokotteet otetaan normaalisti ja toivotaan, ettei noin voimakkaita oireita enää tulis.

Imetyksestä on kertaalleen kysynyt mieheni isoäiti, ihan vain että imetänkö ja kun kuuli että kyllä, niin sanoi, että se onkin paljon helpompaa kuin lämmitellä pulloja :) En alkanut edes kertoilla, että ei kaikilla ole vaihtoehtoa, jos maitoa ei vaan tule, kyseessä kuitenkin 80+ ikäinen mummeli :)

Heidukan vauvalla ihana nimi :)

Yöunista: täällä nukuttiin viime yönä 21.30-5.30 heräämättä!!! Tai itse tietty hilputin kahden maissa vessaan, mutta tytsy vaan veteli unia. Tankkasikin koko illan, tissit oli ihan tyhjät ja tosiaan imetin varmaan vartin välein illalla. Tuli sieltä ilmeisesti sitten maitoa kun noin pitkään nukkui :)

Maitopulloa laps ei huoli, jälleen eilen yritin. Lauantaina olisin lähdössä tyttökavereiden kanssa kaupungille ja olen poissa useamman tunnin, mutta nyt arveluttaa koko lähtö. Mitäpä luulette, eikö ne lapset kuitenkin sen pullon huoli jos oikeasti tulee nälkä? Näin mulle ainakin ystäväni vakuutteli, hänellä oli loppunut imetys sairauden takia kuin seinään lapsen ollessa 5kk ja sen jälkeen tuo pullosta kieltäytynyt lapsi oli pullon huolinut. Eli lähtisittekö te vai mitä tekisitte? Ärsyttää kun ei pidetty pulloa alusta asti kokoajan mukana, vaan pidettiin liian pitkä väli. Ja varsinkin tuo iltatankkaus oli jo niin pitkä, että pullo helpottais niitä istuntoja iltaisin edes joskus...

Muuten meillä menee ihanasti, vauva on suht helppo tapaus, nukkuu parit pitkät päikyt ja torkkuu illalla lyhyitä vielä siihen päälle. Hymyilee paljon ja jokeltelee, yksin tosin ei kovin kauaa jaksa olla, mutta kokoajan pidempään kuitenkin :)

Ja nyt alkoi ähinä kopasta, kirjoitelkaahan kuulumisia muutkin, ettei kuole koko ketju! :)

cannes ja tyttönen 2kk ja risat
 
  • Tykkää
Reactions: Miksu84
Heippa

Joo hiljaista on minustakin tällä palstalla, moni vanha vakkari näyttää kaikonneen. Ehkä on olemassa jo fbook ryhmä synnyttäneille, mutta en ollut siinä helmikuun helmet f-book ryhmässäkään, tykkää enemmän olla täällä nimimerkin takana...

Cannes: hankala tilanne! Mitä jos kokeilisit vielä pulloa joka päivä ennen lauantaita? Ja nimenomaan niin, että sinä olet pois näkyvistä ja isä syöttää (vastannee lauantain tilannetta?). En tiedä mitä itse tekisin jos vauva ei minään päivänä suostu pullolle, toki voisit ehkä lähteä ja palata sitten takaisin aikaisemmin jos tilanne on ihan mahdoton.

Täällä nukuttiin viime yönä myös hyvin, 21-04! Itse sitten valvoin taas syötön jälkeen pari tuntia, argh. Ihan hyvillä mielin, mtuta mietin ristiäisjärjestelyjä.... Äsken koitin ottaa päikkärit samaan aikaan vauvan kanssa, mutta ei onnistunut sekään.

Nyt lounaalle...

Tuulis ja rakas 8 viikkoa ja 4 päivää
 
  • Tykkää
Reactions: Miksu84
Minä täällä kärvistellyt migreenissä...5 kohtauslääkettä 9 päivän aikana! Lääkäri oli sitä mieltä et noita kohtauslääkkeitä saa ottaa vaik imettää mut alkaa hirvittää jo toi määrä! Niimpä kokeilin tänään antaa maitoa kahdesta erilaisesta pullosta mut eihä tuo poika ymmärtäny imeä...kakoi vaan...ajattelin et kohtauksen aikana ois hyvä jos vois vaik yhen syötön tehä pullosta. Ja ite en todellakaan lähtis nyt mihinkään ilman vauvaa ku ei pullosta juonu...kyl sitä ehtii sit vuosien päästä mennä omia menojakin jos luoja suo =) Sen ymmärrän jos on vaik pakollinen sairaala meno ni sit mut en viihteelle lähtöä jos viel imettää ja vaavi on ihan pieni...nyt saan varmaan kaikkien vihat niskoille mut jokainenhan saa sanoa mielipiteensä ;)

Parisuhde on täälläkin tiukalla niiku oli viimeekskin ku lapset oli pieniä...jossain oli hyvä kirjoitus siitä et pari ei sais erota ainakaan enne ku lapsi täyttää 3v! Ite käyn kans vauvan kans yhtäaikaa nukkumaan et jaksan...pieni kuitenkin se tärkein ja noi kaksi muuta lasta <3

Mut nyt poju hermostuu. Mukavaa viikonloppua =)

äitx2 (tyttö tänään 7½v ja poika huomenna 8v9kk) + pieni mies 2kk3vko
 
Tuuliannaliina meillä vähän sama parisuhteen kanssa. Mies rakastaa vauvaa, mutta ei oikein jaksa kuitenkaan vielä touhuta näin pienen kanssa. Ja yhteinen aika on tosi kortilla, mies harrastaa vielä omia juttuja töiden päälle, ja tekee pitkää päivää töissä. Kyllä se minua rassaa todella paljon, mutta yritän kestää, ja järjestän itselleni ja vauvalle paljon muuta ohjelmaa, ettei pää hajoa kotona ollessa. Toivon vain, että parisuhde kestää, eikä huomata viiden vuoden päästä, että meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapsi. Huojentavaa kuulla, että ei se muillakaan ole ihan niin auvoista kuin välillä luulee. Että eletään yhdessä söpöä perhearkea, mies hoitaa vauvaa yhtä paljon kuin nainen, kotona on siistiä ja kaikki tosi onnellista.

Näin pienen vauvan viihdyttäminen ei tosiaan ole kovin helppoa. Tosin en usko vauvan varsinaisesti tarvitsevan ihmeemmin virikkeitä, meillä on leikkimatto, millä touhuaa, sitten sylitellään, jutellaan vauvan kanssa ja "luetaan" kirjoja. Siinä meidän virikkeet. Muutenkin oma mielipide on, että pienet lapset tykkäävät eniten normaalista perhearjesta, ulkoilua, kotona leikkimistä ja oleilua sekä esim. leipomista vanhempien kanssa. En ymmärrä nykyajan trendiä jatkuvasta virikkeiden tarjoamisesta. Lapsen pitää oppia siihen, että _joskus_ on tylsääkin. Sitten tuntuu Linnanmäki, Huimala tms retket paljon hauskemmiltakin=)

Äitienpäivä jännittää jo nyt, että huomioihan mies jotenkin muuten kuin vain toivottamalla onnea. En tietenkään ole miehen äiti, mutta mielestäni äitienpäivän (ja isänpäivän) huomioiminen kuuluu puolisolle tässä vaiheessa kun lapset ovat vielä ihan pieniä. Olen kyllä surullinen, jos en mitään pientä lahjaa saa. Erityisesti tämä ensimmäinen äitienpäivä tuntuu tosi tärkeältä. Miten muilla, mietittekö jo äitienpäivää tai onko jo kertynyt perinteitä sen suhteen?

Pilkku_ ja tyttö 3 kk
 
Tuuliannaliina voisko johtua siitä, että pullosta tulee maito sit liian nopeesti. Meijän poika ainaki jaksaa virkeenä kyllä syyä maidon pullosta ihan sillä "keinokumi"tutilla, mikä onkaan oikeelta nimeltään... mut väsyneenä ei suostu sillä syömään, tulee suupielistä pois. Mut luonnonkumisella tutilla syö kyllä millon vaan, siitä maito valuu läpi vähän hitaammin. Kannattaa testata tuokii.

Mrs-K kyllä minusta ainaki tuntuu välillä, että oon varmaan aika tylsää seuraa tälle pienelle, mut eipä hän toisaalta vielä niin hirveenä niitä virikkeitä taija kaivatakaan. Eiköhän se riitä ihan hyvin, että juttelen hälle päivän tapahtumista ja vähän leikitän. Toisinaan myös laulan ja/tai tanssin hänen kans.

Meillä ei parisuhteessa oo valittamista, hyvin saahaan tehä kumpiki omia juttujamme. Sauna taas lämmitetään aina sillon, kun poika nukkuu, niin saahaan käyä yhessä saunassa. Seksiä harrastetaan n. 1-2 krt viikossa, mut eipä sitä oo ennenkään juuri sen enempää ollu, että aika normaalia sekin. Eilen illalla just makasin miehen kainalossa pitkästä aikaa, hän halus minut siihen ja kyseli vieläkö muistan, että maattiin niin jokunen vuos sitten ihan päivittäin. Täyty myöntää, etten muistanu. Minun mies ei ainakaan oo valitellu yhtään, että meijän keskinäinen suhde ois jotenki muuttunu huonommaks lapsen myötä eikä se kyllä ookkaan vaan paremmaks, vahvemmaks :heart: Se kun ollu kummallekin alusta asti selvää, että minä pääasiallisesti hoidan pojan. Toki mieski viihyttää häntä, kun teen ruokaa tai käyn suihkussa tai koiran kans lenkillä tms. Mies kysyi jo parisen viikkoo sitten, että millon haluan toisen lapsen :confused: Olin aika yllättyny, mut ilosesti. Ilmeisesti se ei ookkaan hälle enää niin "kauhee" ajatus, mitä se joskus oli :)

3kk-neuvolassa on nyt käyty, rokotteet otettiin ja mitat oli tälläkertaa 5325g ja 58,5cm.

minä vaan -84
 

Yhteistyössä