** Helmikuun Helmet** HELMIKUU vol2

Kipsu: ei ole vielä aikaa, tosin kirje sieltä pitäis ens viikon alkupäästä tulla ja aikakin ens viikolle, että toivottavasti nyt pääsen pian. Muuten nostan metelin.. :ashamed: . Vatsa on niin kipeä.. öisin taitaa supistella, koska sillon niitä vatsakipuja on, mutta eipä niillä synnyttämään lähdetä. Laantuu samantien kun itse alkaa innostua..

Tiiti79: Juu, en pistä pahaks, vaikka samaan aikaan synnyteltäisiin =) .. Mielellään tietysti jo ensi yönä!

Lammiska 41+0
 
Piipero, miksi miehesi ei ole tulossa synnytykseen? Olet sen varmaan jo täällä kertonutkin :ashamed: Monillahan on just se, etteivät kestä sairaaloita/verta.

Musta tuntuisi tosi karmealta yrittää selviytyä "yksin" :hug:

41+0
 
Pessi en tiedä miks mies ei tuu, siis se on sellanen herkkis just sairaaloiden/veren suhteen, mut se itekki sano aikasemmin ku juteltiin siitä sen matkaan lähdöstä että se vois olla mun kaverina siellä siihen asti ku alkaa ponnistaminen, ku sillon mä en itekkään halua sitä sinne, jotenki tuntuu helpommalta että ei tarvii sitten enää sen naamaa siinä katella.. :whistle: ku se kuitenki vaan panikoisi/pyörtyis/oksentais..esikoisen tein ihan yksinään ja sillon halusinki sen menevän niin ja ihana synnytys olikin, mut nyt haluaisin tuon ukon sinne kaveriksi, jos se avautuminenki vaikka venyy niin olis kiva ku olis joku kaverina siinä, enkä halua sinne ketään muuta esim. äitiä,siskoa tai kaveria, siinä vaiheessa varmaan karkaisin vaikka metsään yksin synnyttämään :D
 
toivottavasti, mut mulla on nyt vaan jotenki niin negatiivinen asenne koko synnytystä kohtaan, en todellakaan tiedä miksi,ku vielä viikko sitten odotin innolla että millon sinne pääsis, ny vaan jotenki toivon että pääsisin sen synnytyksen ohittamaan ja suoraan siihen vauva kainalossa vaiheeseen :whistle: se ei vaan taida olla mahdollista ja jotenki tuntuu että mitä negatiivisempi asenne niin on ihan varma että sitä enemmän tulee jotain komplikaatioita..nooh, toivotaan parasta, pelätään pahinta :/
 
Meillä menee niin että aluksi asiasta ei puhuttu. Sitten kun tämä raskaus eteni, sanoin varovasti että arvostaisin kovasti jos hän lähtis mukaan siihen odotteluvaiheeseen kun siinähän saattaa mennä tuntikausiakin ja että synnytyssaliin ei tartte lähteä jos ei halua. Näin ensikertalaisena kaipaan sitä henkistä tukea että toinen on siinä seurana ja tukena. Mieheni on näin ollen käsittääkseni siis lähdössä mukaan. Saa sitten itse ratkaista haluaako olla salissa mukana vai ei, siellähän minä en sitten kuitenkaan enää ole yksin mutta ymmärtääkseni siinä odotteluvaiheessa henkilökunta ei ehdi mukana olemaan.

Nyt sitten vain odotellaan että päästäis lähtemään :heart:

Onnitteluja vauvautuneille, uusia uutisia on pitkin päivää tullut :hug: :flower:

Supisteluja alkavalle viikolle kaikille niitä tarvitseville,

t. Rosaeh ja Pikkunen 39+5
 

Meilläkin mies pelkää verta ja kyllä sitä on tuo synnytys jännittäny jo pitkään. Ilmeisesti kuitenkin on jo niin kypsä myös näihin mun mielialanvaihteluihin, että näkisi vaikka mitä, kunhan saataisi vauva kainaloon...Eli tuolossa on synnytykseen!

Itsellä on kyllä kans sellanen olo, ettei koko synnytys kiinnosta, ei mikään. Ekaa kertaa oikeasti tosi HAJOTUS-olo. ja kannan siitäkin syyllisyyttä, kun tuntuu, ettei ole oikeutta tällaisiin tuntemuksiin, kun toiset sairastaa syöpää yms. Toivottavasti te ymmärrätte. On vähän semmonen apatia... on vaan, eikä mistään saa otetta. Mahaan taas sattuu ihan sairaasti kun kävin sellasella tappomeiningillä kunnon lenkin. Ei vaan supistele. Varmaan taas yöllä alkaa, jotta saisi valvoa taas aamuun niinku viime yönä...
Toivottavasti sallinette tän purkauksen. Ei vaan nyt nää valoa oikeen missään... :ashamed:
Jospa huomenna olisi parempi.
 
Minulla mies onneksi halukas lähtemään synnytykseen. Kaipaan todella sinne tukea ja olisi kyllä tosi ikävää, jos ei jostain syystä nyt sitten tulisikaan.

Ymmärrän kyllä toisaalta kovin hyvin jos on sairaala- tai joku muu vastaava kammo. Toivotaan nyt että pelkojen kanssa painiskelevat miehet muuttavat mielensä ja pystyvät olemaan tukena. Eipä se kaikille miehille ole mitenkään helppoa nähdä toisen tuskaa ja kipua. Ja olla vahvana ja tsempata toista, olla hermostumatta ja rauhallinen.

Minulla on alkanut nyt nousta nämä pelot pintaan. Synnytys pelottaa suoraansanottuna. Ei siitä mihinkään pääse, mutta ei pääse tästä tilanteestakaan muuten kun synnyttämällä. Joten hetki kerrallaan mennään ja sillä meikäläisen tyylillä: siirretään ajatuksia niin paljon taka-alalle kun mahdollsta. Olen lukenut perusjutut ja käynyt valmennukset ja synnytyssairaalassa tutustumassa. Luotan henkilökuntaan ja siksi, ajattelen, että nyt voin olla turvallisin mielin "ajattelematta liikaa".
Pupi RV 39+2
 
Huoh, miks mittään ei voi tapahtua... :headwall: :headwall: :headwall:

Mies nauro mulle ku sanoin et ne sattu niin ihanasti jo ne supistukset et miks ne loppu. Ihanasti aaltomaisia jne jne ja kipeitä et sais tulla lisää....
Sano et joku vois kuunnella kauhuissaan et mitä toi kipuja toivoo ku tollasia horisee...

Mulla on kamala turvotus päällänsö...sormet ihan nakit ja jalkaterät pullottaa...nyt hiukan hirvittää kyllä...täytynee nyt tuota dieettiä hiukan kiristää.. :ashamed:

Mulla keskiviikkona vasta neuvola seuraavaks ja sitte katotaan niitä yliaikais juttuja...toivottavasti ei tarvis käynnistykseen mennä.... :eek:

Nyt meen nukkumaan....saiskohan tuosta miehestä peitonheilutuskaveria...yritetään... :D

Öitä!

Jepsu ja Mara 40+5 :heart:
 
kateellinen olen kyllä..ja onnea kaikille nyytin syliin jo saaneille!!
Mitähän kuuluu niisku-neidille??
täälläki alkanu yöt menee kivuliaiden supistuksen kourissa.paratabsilla viime yönä ammuyöstä vähä sai nukuttua.lenkkeilty ja siivoiltu epätoivoisena jotta käynnnistykseltä välttyis.antaako tuo vesien meno mitään ennakkomerkkejä vai meneekö ne vaan poksauksen saattelemana?kunpä kuulusi poks..
tää palsta on kyllä paras tuki raskauteen.on nii samanlaisia mietteitä ja vaivoja.tuskastuttaa ja ärsyttää kun ei ite voi vaikuttaa asioiden kulkuun ja sit toisaalta myöski pelottaa et meneekö kaikki hyvin..mut ei auta.päivä kerrallaan.
voimia kaikille!!loppu kuitenki häämöttää itse kullakin
minni80 ja vauveli 38+5
 
Lammiskalle tsemppiä! Johan noita viikkoja olikin siellä 41+

Särkylääkkeistä. Ostin varalta särkylääkkeeksi panadol Zappia 500 mg. Siis kipujahan ei vielä ole ollut... mutta paljonko te noita ootte kipuihinne ottaneet ? Kaiken varalta kyselen, jos tarvis tulee... :whistle: :whistle:

Mites pitkään sitä yleensä yliajalla kärvistellään, ennenkuin sitä aletaan suunnitella jotain käynnistämisiä? Vaihteleeko ne paikkakunnittain vai miten...Tästä on varmasti keskuteltu mutta ei oo pysyny päässä...

Oli jotenkin huono päivä minullakin. Meni ihan pelastusarmeijalle! Pakko keksiä jotain hommaa huomiseksi. Tässähän sitä on todennäköisesti koko yö aikaa pohtia..nyyh
 
Lammiskalle täältä myös ONNEA! Taitaa kyllä tulla lukee näitä onnentoivotuksia vasta vauvan kera. Mullakin pitäis täydentää särkylääkevarastoa...viime yö oli niin tuskaa, ettei montaa samanlaista jaksa. Mun mielestä pari 500mg voi ottaa hyvin kerralla...en tiiä mitä eroa siinä Zapissa on. Ite syön niitä havempia paracetamol-lääkkeitä.

En kanssa tiiä tosta käynnistämisestä muuta kun sen että sairaalaan täällä vaan mennään kun on 41+5 eikä mitään aikoja varailla. Oisi kyllä kiva jo aikaisemmin tietää minkä kokoinen tää vauva on ja mahtuuko todella syntymään, jos menee sinne 42 vkolle asti. Kukaan ei muuten kommentoinut siihen herkutteluun...tiedättekö kuinka paljon se oma syöminen sitä vauvaa lihottaa...pitäiskö tässä alkaa paastolle, että jaksaa punnertaa sen jättiläisen sitte ulos?

Mut hyvät yöt kaikille, jotka saa unta. Ite varaudun taas valvomaan.
 
Pupi täällä valvoskelee... muutama jo ihan supistuksen mallinen tänä yönä bongattu ja laitoin pikkareihin paperia, kun tuntuu, että nyt jotain erittyy. Tulee sellaista vaaleanpunaista nestemäistä. Mies yritti rauhoitella (hermoilin heti että jos lapsivettä valuu) ja luki, että verensekainen erite olisi normaalia. Kaipa niin...täytyy vähän seurailla.
Kömmin takaisin sänkyyn tästä lukemaan.... mielenkiintoista...
 
supistuksia tullu säännöllisen epäsäännöllisesti koko yön. Välillä tuntuu, että tästä lähdetään ja välistä ei sitten tunnu.... jospa näistä nyt edes olisi jotain hyötyä loppupeleissä....
 
Onko Pupi lähtenyt? Itse just heräsin...5 tunnin yöunet takana, mut lähden keittelee kahvia ja lukeen Hesaria. Nukkuu sitte päivällä, jos nukuttaa... Ärsyttää kärvistellä sängyn pohjalla...jomottaa alavatsaan ja väliin supistaakin. Toiveajattelua...Huomenna olisi LA. Pahasti näyttää, että yli mennään...

rv 39+6
 
Ja taas on yöllä päästy liikkeelle, tsemiä Lammiskalle :)

Opiskelijamamma, nii-in, huomenna LA... Semmoset fiilikset että yliajalle mennään ja komiasti täälläkin. Jomottelee mutta supistelee harvakseltaan, eikä ole edes niitä kipeitä suppareita. No, jos nyt on jo ollu pakko valittaa :ashamed: mitenkähän täällä minäkin valitan huomisesta eteenpäin :LOL:

Supistellaan tänään kaikki oikein urakalla niin että päästäis loppuhuipennusta suorittamaan. Toivottavasti :hug:

t. Rosaeh ja Sinnikäs Pikkunen 39+6
 
no täällä ollaan edelleen. Supistuksia on edelleen. Odottelen että voimistuisivat ja tihenisivät. Kun ei oo kokemusta, että miten rajulta nämä pitäisi tuntua, että lähdetään. Supparien välit menee ihan ok, supistus itsessään ei ole mukava :LOL: :LOL:
Väli on ollut nyt noin 6-7 min (kait) pää sekasin laskemisesta ja unettomuudesta. Käppäilen ja katson loppuuko vai saavatko vauhtia. kaipa sitä vois soittaa synnärillekin kohta ja kysäistä...
 
Te ootte kyllä ahkeria kirjoittajia.Ensinäkin paljon onnea jo vauvan saanneille :flower:
Täällä ois huomenna myös LA.mutta mitään merkkejä ei synnytyksestä ole.Olenkin jo asennoitunut siihen että yli menee ja reippaasti.
Milloin te uudelleen synnyttäjät ootte saanu lähetteen sairaalaan?Mulla on ollut nyt muutaman kerran semmonen nuori tytön tyllerö neuvolassa sijaisena.Ei siinä mitään mutta viimeks kun kävin niin ensin kokeili vauvaa miten se siellä on ja sitten keelit mahaan ja kuunneltiin sydänäänet...Noh tämä neukkutäti sitten etti ja etti...katto muakin jo että APUA...noh vauvahan olikin toisella puolella :) Hiukan mua nauratti ja sitten kun kokeili päätä niin sano että pää EHKÄ hänen mielestä kiinnittyny lähtöasemiin...On se kiva tunne kun tietää että on "osaavissa" käsissä.

Nyt aamu kahvia :p
 

Yhteistyössä