Joo, huono imuote meillä on. Kääpiön suu on niin pieni vielä, ettei saa tarpeeksi haukattua. Rintakumin saimme onnistumaan tuohon väliin, ihanuus! Kipua on vain murto-osa. Nyt sitten toivokaamme, että nännit tervehtyvät nopeasti, että saan pumpattua, koska ei epäilystäkään, etteikö maito olisi nousemassa. Sain juuri ohjeet, miten voi käsinkin pumpata, koska sähköpumpulla tosiaan kipu on aika mittava vielä. Hienosti tsempattiin tuolla facessa kun aloin eilen kysymään apuja. Ja mikä parasta, kääpiön paino on nousussa.
Meidän on pitänyt noita keltaisuusarvoja varten käydä jo kahdesti verikokeella, kun ovat nousseet. Nyt jännään, mikä tämän päivän verikokeen tulos on, en millään haluaisi osastolle takaisin, enkä välttis mitään valohoitokammioita kotiinkaan.
Laitanpa tähän vielä synnytyskertomuksenkin, jospa siitä jollekin jotain jäisi käteen. Ei kannata kauhistella mun tuntemuksia, mulla pienikin kipu tuntuu ihan jäätävänä ja olen kuoleman kielissä aina. Kaikille sama kipu ei ole yhtä paha.
Mulla lähti synnytys siis käyntiin kasin aikaan sunnuntai iltana. Supistuksia tuli neljän minuutin välein, mutta ei niissä paljon ollut kipua mukana, eikä ne kestänyt kuin 20s kerrallaan. Otin panadolin ja odotin, että menee ohi, mut ei mennyt. Panadolista tunnin päästä tuli verta pönttöön sen verran rajusti, että soitin synnärille. Aloin paniikissa pakata sairaalakassia, kun mietin että perätila ja verta ja suppareita, että ei hyvää päivää. Meillä synnärillä on takaisinsoittopalvelu ja se takaisinsoitto sitten kesti ja kesti, hermot meinas mennä. Siellä se sit arpo, että jos nyt sitten tuut näytille, kun on tuo perätilan epäily.
No mies kärräs mut sinne, jätin sairaalakassin autoon, kun en sitä uskonut tarvitsevani. Sain heti melkein jonkun piikin käteen ja kas, supparit melkein hävis siinä kun makasin käyrillä. Sit oli lääkäri, joka ultras ja ylläripylläriraivotarjontahan se siellä olikin. Kanava lyhentynyt ja hieman auki (2cm?), mutta ei lapsivettä kun se jollakin testas ja kommenttina, että ehkäpä nyt jäät osastolle ja katsotaan tapahtuuko mitään edistystä yön aikana. Pääsiin osastolle ja tosiaan suppareita ei juuri ollut. Mutta sitten niitä alkoi tulla. Liikkeessä kun olin niin taas n. 4 minuutin välein, makuulla n. 10 minuutin välein ja alkoivat kestää jo sitä minuuttia kerrallaan. Ja sitte äkkiä ne alkoi pahentua kivuiltaankin. Vessassa tuli joka kerralla jonkun verran vuotoa ja uskoakseni sitä lapsivettä.
Geelipussit ei auttanut eikä kuuma suihkukaan. Vuosin verta siis jo koko ajan ja kaikki vaatteet ja pyyhkeet tahrin (onneks sai niitä sairaalan kamppeita). Siinä sit pyytelin jo jotain kipulääkkeitä, mutta ei voinut kuulemma antaa ennen kuin on ollut käyrillä jonkun aikaa. Ja piti odottaa, että hän sai käyrättyä jonkun toisen potilaan ensin. Käyrien jälkeen teki sisätutkimuksen ja kanava oli hävinnyt ja 3 cm auki ja sanoi, että lähetään nyt sitte saliin. Pyysin uudelleen jotain kipulääkkeitä, mutta sanoi että kyllä ne siellä salissa sitten antavat. Soitin miehelle, jonka piti sitten kuskata esikko hoitoon ennen kuin pääsi mukaan.
Salissa (klo 3) olin ensin pitkän aikaa (?) yksin ja kivut vain yltyi ja joku kävi sanomassa, että kätilö tulee kun ehtii, kaikki salit kuulemma täynnä synnyttäjiä. Kätilö tuli vihdoin ja mä jo sitten olin ihan tuskissani, hyvä että jotenkin järjissäni. Oli mulle se ilokaasu tarjoiltu, mutta ei siitä tuon taivaallista hyötyä ollut, joka supistukselle oli pakko ottaa maski pois, kun ei voinut hengittää pahimman kivun aikana. Huusin sille sitte, että auttaa nyt mua jotenkin. Mies tuli joskus puoli kolmelta paikalle. Kätilö siitä sitten lähti sitä puudutuksen antajaa hakemaan. En tiedä kauanko oli poissa, mutta tulivat ja annettiin epi, mutta samaan hengenvetoon sanoivat, että kestää vartin ennen kuin vaikuttaa. Mä en voinut hetkeekään olla paikallani kun kivut oli niin valtavat. Ja varmasti karjuin siellä kuin mikäkin villipeto. Sit olinkin jo auki, tuli ponnistusvaihe, mutta kaikelta kivulta en pystynyt ollenkaan keskittymään siihen. Mut samassa se epi alkoi vaikuttaa ja kivut melkein katosi ja sillä hetkellä saatoin keskittyä ponnistuksiin ja kätilön opastuksella 10 minuutin päästä kääpiö oli sitten jo maailmassa (n.klo4). Kokonaiskesto vähän alle 8 tuntia.
Äiti74 ja kääpiö 4pvää
Meidän on pitänyt noita keltaisuusarvoja varten käydä jo kahdesti verikokeella, kun ovat nousseet. Nyt jännään, mikä tämän päivän verikokeen tulos on, en millään haluaisi osastolle takaisin, enkä välttis mitään valohoitokammioita kotiinkaan.
Laitanpa tähän vielä synnytyskertomuksenkin, jospa siitä jollekin jotain jäisi käteen. Ei kannata kauhistella mun tuntemuksia, mulla pienikin kipu tuntuu ihan jäätävänä ja olen kuoleman kielissä aina. Kaikille sama kipu ei ole yhtä paha.
Mulla lähti synnytys siis käyntiin kasin aikaan sunnuntai iltana. Supistuksia tuli neljän minuutin välein, mutta ei niissä paljon ollut kipua mukana, eikä ne kestänyt kuin 20s kerrallaan. Otin panadolin ja odotin, että menee ohi, mut ei mennyt. Panadolista tunnin päästä tuli verta pönttöön sen verran rajusti, että soitin synnärille. Aloin paniikissa pakata sairaalakassia, kun mietin että perätila ja verta ja suppareita, että ei hyvää päivää. Meillä synnärillä on takaisinsoittopalvelu ja se takaisinsoitto sitten kesti ja kesti, hermot meinas mennä. Siellä se sit arpo, että jos nyt sitten tuut näytille, kun on tuo perätilan epäily.
No mies kärräs mut sinne, jätin sairaalakassin autoon, kun en sitä uskonut tarvitsevani. Sain heti melkein jonkun piikin käteen ja kas, supparit melkein hävis siinä kun makasin käyrillä. Sit oli lääkäri, joka ultras ja ylläripylläriraivotarjontahan se siellä olikin. Kanava lyhentynyt ja hieman auki (2cm?), mutta ei lapsivettä kun se jollakin testas ja kommenttina, että ehkäpä nyt jäät osastolle ja katsotaan tapahtuuko mitään edistystä yön aikana. Pääsiin osastolle ja tosiaan suppareita ei juuri ollut. Mutta sitten niitä alkoi tulla. Liikkeessä kun olin niin taas n. 4 minuutin välein, makuulla n. 10 minuutin välein ja alkoivat kestää jo sitä minuuttia kerrallaan. Ja sitte äkkiä ne alkoi pahentua kivuiltaankin. Vessassa tuli joka kerralla jonkun verran vuotoa ja uskoakseni sitä lapsivettä.
Geelipussit ei auttanut eikä kuuma suihkukaan. Vuosin verta siis jo koko ajan ja kaikki vaatteet ja pyyhkeet tahrin (onneks sai niitä sairaalan kamppeita). Siinä sit pyytelin jo jotain kipulääkkeitä, mutta ei voinut kuulemma antaa ennen kuin on ollut käyrillä jonkun aikaa. Ja piti odottaa, että hän sai käyrättyä jonkun toisen potilaan ensin. Käyrien jälkeen teki sisätutkimuksen ja kanava oli hävinnyt ja 3 cm auki ja sanoi, että lähetään nyt sitte saliin. Pyysin uudelleen jotain kipulääkkeitä, mutta sanoi että kyllä ne siellä salissa sitten antavat. Soitin miehelle, jonka piti sitten kuskata esikko hoitoon ennen kuin pääsi mukaan.
Salissa (klo 3) olin ensin pitkän aikaa (?) yksin ja kivut vain yltyi ja joku kävi sanomassa, että kätilö tulee kun ehtii, kaikki salit kuulemma täynnä synnyttäjiä. Kätilö tuli vihdoin ja mä jo sitten olin ihan tuskissani, hyvä että jotenkin järjissäni. Oli mulle se ilokaasu tarjoiltu, mutta ei siitä tuon taivaallista hyötyä ollut, joka supistukselle oli pakko ottaa maski pois, kun ei voinut hengittää pahimman kivun aikana. Huusin sille sitte, että auttaa nyt mua jotenkin. Mies tuli joskus puoli kolmelta paikalle. Kätilö siitä sitten lähti sitä puudutuksen antajaa hakemaan. En tiedä kauanko oli poissa, mutta tulivat ja annettiin epi, mutta samaan hengenvetoon sanoivat, että kestää vartin ennen kuin vaikuttaa. Mä en voinut hetkeekään olla paikallani kun kivut oli niin valtavat. Ja varmasti karjuin siellä kuin mikäkin villipeto. Sit olinkin jo auki, tuli ponnistusvaihe, mutta kaikelta kivulta en pystynyt ollenkaan keskittymään siihen. Mut samassa se epi alkoi vaikuttaa ja kivut melkein katosi ja sillä hetkellä saatoin keskittyä ponnistuksiin ja kätilön opastuksella 10 minuutin päästä kääpiö oli sitten jo maailmassa (n.klo4). Kokonaiskesto vähän alle 8 tuntia.
Äiti74 ja kääpiö 4pvää
