Helmikuun helmiäiset 2016 *syyskuussa*

Mua vaivaa seistessä/liikkuessa tulevat tuntemukset tuolla mahassa.. Kun on ensikertalainen niin ei yhtään tiiä mikä on ok ja mikä ei. Etukäteen olin päättäny etten oo liian herkkä ja varovainen, mutta kyllä vaan esimerkiks salilla ja töissä tulee pienemmästäkin ponnistelusta paineen tunnetta alamahaan ja usein jää vielä sellanen nipistely vähäks aikaa. Ei mitään kipua kuitenkaan. Niin haittaako tuo nyt sit vai ei :|

 

Fiona Kaikki kipu on normaalia, ellei jopa hyväksi, jos sen kanssa pystyy elämään eikä esiinny vuotoja Supistukset on tietenkin sitten asia erikseen, eli jos tulee kivuliaita supistuksia ja niitä esiintyy vain rasituksessa, niin silloin on syytä keventää tahtia ja kysyä lääkäriltä mikäli sairasloma/vuodelepo on tarpeen.
Ja tuo mitä tarkoitan sillä että kivut voi olla hyväksi, niin jokaisella kivulla on jokin syy Kohdun kasvukivut tekee tilaa vauvalle, harjoitussupistukset "treenaa" kohtua, liitoskivut tekee tilaa vatsalle jne. Kaikista kivuista voi ja saa tietenkin soitella neuvolaan ja kysyä onko ok, mutta harvoinpa ne näin turvallisilla viikoilla huolestuu Muistan kyllä että itsekin olin esikoista odottaessa kysymässä jokaisen risauksen normaaliudesta äidiltäni..
Mun ei tartte hirveitä edes liikuskella niin maha tuntuu raskaalta, varsinkin näin iltaa kohden. Jotenkin se tuntuu niin painavalta ja samalla tuntuu paine alamahalla, en yksinkertaisesti jaksa kantaa mahaani..

Käytin tänään tilaisuuden hyväkseni kun mies suututti mut eräällä ihan pikkiriikkisellä asialla (josta kyllä tiesi mun vetävän palkokasvit sieraimiin ja muihin ruumiin aukkoihin). Ihan siis mitätön asia, mitään sotaa ei käyty Mutta joka tapauksessa, siinä kun mies mua lepytteli, kerroin että oon taas itkua tihrustanut ja stressannut koko päivän synnytyksestä ja siitä olenko siellä yksin. Ja koska mies oli muutenkin niin anteeksi anelevalla tuulella, eihän hän voinut sanoa mulle ei Tokaisi vaan että "no tottakai lähen mukaan, älä nyt tuommosia mieti", ihan niinku asia ois ollu alusta asti selvä Nyt en sitten loppuraskauden aikana ota asiaa edes puheeksi, ettei ehdi muuttaa mieltään. Oon niin ovela!
Kerroin kans että oon ehkä mahdollisesti saattanut hormonihuuruissani antaa hänestä tosi kakkamaisen ja itsekkään kuvan eräällä keskustelupalstalla.. On tuo jörrikkä oikeesti ihana ja huomaavainen avomies, ja mun onneksi myös helposti vietävissä

Mietin kans tuossa että jos oisin yksin synnärillä, niin voisinko hälyttää kätilöä hieromaan selkää, tuomaan mulle vettä keittiöstä, suklaata kantiinista ym.? Todennäköisesti en, eli mun tapauksessa miehellä on siellä ihan konkreettinen tehtävä; hakea mitä ikinä satun haluamaan. Viimeiset raskaushemmottelut siis vielä synnärin pöydällä

 

Hahah. Miehet ei tiedäkkään kuinka ovelia naiset on

Nää mun raskaushimot... Just nakkasin banaanikakun äidin reseptillä uuniin. Mä niiiin rakastan tota kakkua. Saatan syyä sen kokonaan yksin.
Kuiva-aine kaappin siivouksenkin sain tehtyä. Viimeksi 2013 joulun tienoilla tein saman. Alkaa tää pesänrakennusvietti saavuttaa

 

Mullakin on tainnut kauan odotettu pesänrakennus alkaa joka aamu kun on poika viety eskariin ja tyttö tahtoo katsoa elokuvaa, minä yritän oikein keksimällä keksiä siivottavaa ootan kuin kuuta nousevaa että pääsen huomenna peseen valkopyykit ai miten niin mun elämässä ei oo nyt oikeen sisältöä?
Hankintoja tekis kans mieli tehdä kun hankintalistakin on venynyt pitkäksi kuin nälkävuosi, mutta taidan oottaa loppujen kanssa rakenneultraan niin tietää mahdollisesti vähän värimaailmaakin..

 

Kiitos IMN kun jaksat vastailla, kyllä noista asioista ymmärtää niin paljon enemmän kun on jo kokemusta. En haluukaan olla turhan varovainen, joten helpottaa heti jos niitä tuntemuksia ei tartte säikähtää

Mä oon koko ajan olettanu, että mies tulee synnytykseen mukaan. Oon jotenkin ajatellu et se kuuluu mennä niin, koska onhan lapsikin yhteinen. Toivotaan ettei laita vastaan tai tulee itku

 

Painosta on ollut puhe. Ei ole vieläkään tullut yhtään. Alkupainossa mennään. Olen normaalipainoinen kyllä, että saisihan sitä vähän tulla. Minulla on vaikuttanut työpaikanvaihdos ja mahdollisuus pyöräillä päivittäin töihin 4+4km. Aiemmin ajelin autolla enkä todellakaan jaksanut liikkua kovinkaan paljoa. Nyt liikuntaa tulee päivittäin, joten painokin pysyy tasaisempana.

Synnytystä ajattelen sitten joskus. Mies tulee mukaan. Ei siinä ole ollut kahta kysymystäkään, mutta ei ole miehellekään tainnut tulla mieleen jättää väliin.

Ahdistus iski viikonlopulla pahasti. Joku tulee sotkemaan mun kauniin kodin. Pissaa sängylle ja puklaa sohvalle ja matolle ja ja heittää ruokaa seinään. Meinas itku tulla. Mä kun inhoan edelleen siivoamista...

Minäkään en tykännyt jumpassa/salilla kun tuli tuntemuksia alavatsaan. Jätin salikortin nyt tauolle, mikä on helpottanut omaa stressiä. Liikun, kun huvittaa ja sillä tahdilla kuin huvittaa. Nyt on metsäkävelylenkit sopineet parhaiten ja tuntuneet mukavimmilta.

 

Sitruunapippuriina mulla kans ensimmäisen kohdalla ja varmaan taas tuntuu ihan samallalailla epämiellyttävältä ajatus märästä vauvasta. Kirjoitinkin siihen lappuseen, joka meni synnärille toiveen siitä, että vauva pyyhitään hyvin. Ja ohjeistin vielä miehenkin, joka sitten ystävällisesti kätilöille toiveeni kertoi. Näppärästi kyllä toiveeni täyttivät. Totesivat vain, että eivät ole ennen kuulleetkaan sellaisesta, mutta eivät yhtään mukisseet asiasta.

Mies on kyllä käsittääkseni lähdössä mukaan synnytykseen tälläkin kerralla. Totesi vain synnytyksen jälkeen viimeksi, että oli pakko tekosyyllä hetkeksi poistua, kun oli tullut huono olo. No, ponnistusvaihe kestikin yli tunnin, että liekö se nyt kumma, jos tuolla empaattisella miehellä vähän voimille ottaa

Ja todella siihen kyllä ehtii niiiiin tottua, että vähän väliä joku tutkii alapäätä. Hirveän pienistä en hätkähdä ja opiskelijoiden olen antanut olla mukana, mutta kerran vähän jo hirvitti itseäkin, kun lääkäri teki sisätutkimuksen ja sen jälkeen oli opiskelijoiden vuoro. Hetken katselin, että ei kai sentään kaikki vuorollaan, kun paikalla oli kai 5 opiskelijaa! Onneksi kuitenkin vain yksi...

 

Mä en oo antanut ees semmosta vaihtoehtoo, että ukko ei tulis synnytykseen! Jos mä kärsin tästä helvetin pahoinvoinnista koko raskauden, niin saa sekin kärsiä osansa synnytyksestä

Nyt sorruin ostamaan pinnasänkyyn patjan. Oli pakko, ku oli alennuksessa ja neuvolan lääkärikin suositteli.. siitä se rahanmeno alkaa, ukko tokas kun raahasin patjaa kotiin.

Masu jo näkyy, vihdoin! Poksuu 17+0 ♡

 

Opiskelijoista vielä. Pystyn niin samaistumaan heihin koska olen vielä kolme kuukautta itsekin opiskelija, joten jos mun toosasta jotain oppii synnytyksessä niin tervetuloa vaan katselemaan!

 

Helmijenni vei sanat suustani

 

Tuntemukset ja kivut kyllähän noita kolotuksia tulee raskauden edetessä enemmän ja vähemmän. Itsellä on varsinkin vatsan sivuilla ja nivusten tienoilla kaikenmaailman vihlontaa, jomotuksia, kolotuksia ja kipuja ja ne kaikki kuuluu asiaan kun paikat leviää ja paukkuu Itse muistan ekaa odottaessa että kaikki pienetkin risaukset sai olon varpailleen ja epävarmuuden tunteen että onko tämä varmasti normaalia. Vaan olihan ne. Ja on tälläkin kertaa.

Huolestua kannattaa vasta jos vatsa kovettuu ja kipeytyy/kiristyy että alkaa tuntumaan epämukavalta eli supistukset muuttuvat kivuliaiksi, alavatsalle tai alaselkään alkaa tulemaan menkkamaista aaltoilevaa kipua joka pahimmassa tapauksessa säteilee reisiin.

Opiskelijat Yhden itse mielellään otan mukaan, mulla oli niin kiireinen synnytysyö ettei kätilöt ehtiny olla 5min kauempaa huoneessa kun juoksivat ees taas. Opiskelija luojan kiitos ehti olla tukena ja huolehti että mulla oli kaikki hyvin. Kerkesi kuunnella ja auttaa. Että tervetuloa minun synnytykseeni. Mutta vain yksi kiitos.

ja asiasta kukkaruukkuu, pääsen viikonloppuna hypistelemään vauvajuttua, mennään katsomaan vaunuja nyt ihan kunnolla ja turvakaukaloa..Vielä ei osteta mutta katsellaan jo tosissaan

 

Huh, mikä aamu. Nyt ehtii hetkeksi istahtaa.

Mullekin on opiskelijat ok juttu Eihän mullekaan kukaan tullut harjoitteluaikoina sanomaan että tahtoo jutella "oikean myyjän" kanssa, joten mielelläni annan kätilöopiskelijoillekin tilaisuuden oppia.
OYSissa ei tietääkseni oteta yhteen synnytyssaliin kuin korkeintaan kaksi opiskelijaa, mieluiten yksi. Mulla oli ekassa synnytyksessä kaksi opiskelijaa mukana, jotka oli tosi kivoja ja heillä oli vielä sellainen kiva "kipinä" ammattiinsa. Eli olivat oikeasti kiinnostuneita, eivätkä vähätelleet mitään toiveitani. Sisätutkimusta tehdessään kyselivät koko ajan että "eihän tunnu ilkeältä" ja "kärsiikö kokeilla vielä vähän". Vauvaakin kantoivat niin ihanan varovasti ja lässyttivät pojalle minkä kerkisivät, kun monet (varsinkin vanhemmat) kätilöt on sellaisia "noni tämmöne lapsi sieltä nyt tuli, ota koppi"-tyyppejä No ei nyt ehkä ihan noinkaan, mutta jotenkin ammattiinsa turtuneita jo.
Tokassa synnytyksessä oli ekan tunnin ajan mukana kreikkalainen kätilöopiskelija, jonka englanninkielen taito oli vähän niin ja näin Siinä tuli pari kertaa pieniä kommunikointiongelmia, mutta onneksi toinenkin kätilö oli siinä koko ajan tulkkaamassa.

Mun puutumisoireet on muuten siirtyneet jaloista naamaan Parina päivänä on leuka ja toinen silmäluomi puutuneet ihan tunnottomiksi, ja aina yhtä aikaa. Tälle raskausajan oireellehan oli joku nimikin, muistaako joku?

 

hah,mun on nyt ihan pakko kertoa sitruunapippurinalle tämmönen juttu:mulle ehdottivat peräruisketta ku tulin saliin ja olin siis jo 7cm auki...siinä sitte Se kätilö koko synnytyksen ajan valitti ku paskaa tulee niin paljon enkä edes liiottele nyt ku sanon Tän.eli Joo,vauva kyllä työntää tullessaan kaiken edeltä pois ja varsinki jos fiksuna päätetään antaa peräruiske vielä tuossa vaiheessa. Se kyllä kannattaa ottaa Sillon vähän aiemmin,sitte ei tarvi tuotakaan murehtia kun suoli on tyhjentynyt ja nimenomaan sinne vessaan ei siinä oikeesti ite tuommosiin voi keskittyä.lähinnä kai määki mietin siinä että mitähän minä asialle voin,hoitasit omat hommaa ja pitäsit suus kiinni ja minä siis oon kans normaalisti luonteeltani tuossa mielessä melko helposti "nolostuvaa" sorttia

 

Miksi muuten joillekin annetaan peräruiske ja joillekin ei? Esikoisen synnytystä käynnistettäessä annettiin peräruiske jo ennen kuin siirryttiin osastolta synnärin puolelle. Toisessa synnytyksessä siitä taas ei ollut puhettakaan? Saattoi kyllä olla että kätilö kysyi tullessa että millon suoli on viimeks toiminu..
Kaveri taas hoiti peräruiskeen itse kotona heti kun tajusi synnytyksen alkaneen koki kuulemma nöyryyttäväksi semmosen letkun tunkemisen ahteriin, vaikka itekin on hoitoalalla
No, jokainen tavallaan. Ite aattelen aina sisätutkimuksissa, peräruiskeissa ja muissa ronkkimisissa että enemmän ketuttais olla se toinen osapuoli.

 

mulla ei ainakaan liiku mitään sen kummempia ajatuksia päässä ku laitan asiakkaille peräruiskeita..kauppalistaa saatan suunnitella

 

Tuota oon aina miettinytkin, ja yrittänyt muillekin selittää, että kyllä asiansa osaava hoitaja on jo melko rutinoitunut kaikenlaisiin toimenpiteisiin. Ja samoin kätilöt; jos he jäisi jokaisen näkemänsä römpsän ulkonäköä miettimään niin hulluksihan siinä tulis

 

Mulla oli kans viime synnytyksessä nuori opiskelijatyttö mukana, eikä opiskelijoiden läsnäolo haittaa kyllä minua . Toisaaltaan ajattelen sen niin että pitkitän hänen opiskeluaan jossei hän saa toimia mukana .

Hmm, anoppi pyysi tänään syömään sinne... No ei siinä mitään, mutta hän käyttää sitä silkkana tekosyynä sille että ajaisimme sinne, ja he näkisivät lapsenlastaan.. Juuri viikonloppuna hän yritti hienovaraisesti valittaa ystävättärelleen, sitä kuinka emme koskaan käy heillä, aina vaan minun äidilläni, todellisuudessa en edes käy äidilläni usein, vaikka matkaa olisikin vaan 6km..

Ärsyttä että aina meidän on ajeltava heille eikä toisinpäin.. Meiltä on matkaa heille noin reilu 25km, mielestäni he voisivat edes joskus ajella meille. Vaikka juuri maanantaina ajelivat 300km muuten vaan.

Meillä on kuitenki kaksi koiraa jotka olisi lenkitettävä päivittäin, se on tehtävä aina vasta miehen töiden jälkeen koska minun on lähes mahdoton mennä kahden koiran ja taaperon kanssa !
Eli tänään kun on mentävä sinne syömään niin koirien lenkitys jäänee iltaan ja ilmeisesti joko minun tai miehen vastuulle, sillä tuskin koko porukka enää illasta lähdetään lenkille.

Anteeksi anopin valituksesta taas.

 

Tänään poks 17+0
Kävin neuvolalääkärillä, ja kaikki on niinkun pitääkin, sydänäänet oli vahvat Ärsyttävän vähän vaan saa keltään apua tän migreenin kanssa, kohtauksia on nyt vajaan kahden kuukauden ajan ollut 2-5 viikossa, pahimmillaan oon vuoteen omana parikin vuorokautta. Nyt sain luvan ottaa yhden buranan panadolien seuraksi, mutta tuskin tuosta kovasti apua on. Eli varmaan jatkossakin tietää työterveydessä ravaamista, kun kohtauksen kourissa en kovin työkuntoinen ole

Synnytyksestä on puhuttu, ite oon aika rento tyyppi alastomuuden ja muun sellaisen suhteen, joten noi tutkimukset ja erilaiset eritteet mitkä synnytykseen liittyy nii ei hetkauta. Tietää kuitenkin mitä kaikkee voi sattua ja tapahtua siellä salissa ja että ne ammattilaiset on nähny jo kaiken mahdollisen, nii en noista stressaa.

Itseä näin ensikertalaisena mietityttää se kipu ja se että koska on oikea hetki lähtee kotoa kohti sairaalaa. Meillä on synnärille vaan 5 min. matka, ja mä jotenkin inhoon ajatusta että sieltä lähetetään takasin kotiin kun mitään ei sitten alakkaan tapahtua, vaikka itestä on siltä tuntunu.
Meillä onneks mies on tulossa synnytykseen, vaikka sairaalat ja veri häntä inhottavatkin. (hammaslääkäristä ei selviä pyörtymättä) ja hänen esikoisensa kohdalla oli kätilö joutunut avustamaan käytävään istumaan, kun oli meinannut ukolta mennä taju. Olen kyllä sanonut, että saa tälläkertaa pitää itse itestään huolen ja mennä pois jos ei pysty olemaan, ettei mun tarvii siitäkin kantaa huolta

Wendys & booris 17+0

 

minä suosittelen olemaan kotona mahdollisimman pitkään.miljoona kertaa kivempaa kotona kärvistellä ku sairaalassa,paljon rennommin voi olla.harvemmin kuitenki varsinkaan ensikertalaisilla on mitään hirmu nopeita synnytykset..sitte ku tuntuu ettei supistusten välillä enää oikein saa rentouduttua tai että on ihan pakko saada jotain kivunlievitystä.sillon on varmaan sen 4cm auki ja ottavat saliin

mää yritän taas tähdätä siihen 7cm niin ei tarvi käydä kuin pari tuntia synnyttämässä viimeksi muistan että ajattelin joka supistuksen kohdalla että nyt pitää lähteä,nyt pitää lähteä.sit ku supistus meni ohi niin ajattelin samantien että no ehkä ei ihan vielä sitä jatku aika pitkään kunnes lopulta tuntu että nyt vois tosissaan haluta jo ilokaasua

 

Tää synnärille lähteminen onkin hauska juttu, koska vaikka täälläkin jo kolmatta odotellaan niin mulla ei siltikään oo mitään käryä siitä millon sairaalaan pitäs lähtä molemmat synnytykset on käynnistettyjä, joten en oo joutunut tuollaista arvailemaan. Kovasti kyllä toivoisin että tämä ehtisi lähtä itsekseen tulemaan ennen käynnistyspäivää.. eli käynnistystuomioon oon kyllä asennoitunut jo.
Tällä tapauksella on kyllä vaarana tulla niin nopealla vauhdilla että eiköhän neuvolassakin ohjeisteta lähtemään heti kun tuntuu että homma on käynnissä.. ihan sen antibioottitipankin takia.

 

Ainiin ja Lumille onnittelut poikalupauksesta!

Ja tähkä, mua ei oo ikinä ärsyttänyt anoppi enempää kuin raskaana ollessa ei kyllä muutenkaan olla ikinä mitenkään kummemmin lähennytty, lähinnä siksi että ollaan niin erilaisia.
Anoppini on vähän.. miten sen sanoisi, hidas, heikkolahjainen? Anteeksi, en tiedä tälle nätimpää nimitystä.. Ei nyt ihan kehitysvammasta oo kyse, mutta jotain siihen suuntaan.. eikä hän sille tietenkään mitään mahda, mutta on ollut vaikea ikinä luoda mitään kontaktia. Myös jotkut hänen valinnoistaan varsinkin lasten kasvatuksen suhteen on olleet sellaisia joita mun on vaikea edes yrittää ymmärtää. Aika pitkälle pystyn käsittämään että ihmiset on erilaisia ja jokainen taaplaa tyylillään, mutta joissakin asioissa mullakin tulee moraali vastaan.

 

Suhteuttamisesta, mää pyrin oman mielenrauhan vuoksi käyttämään tuon tyyppistä ajattelua synnytyksessä. Meen lähinnä suppari kerrallaan ja mietin, että jokainen supistus on taas yksi vähemmän/lähempänä synnytystä ja lopputulosta. Täytyy tuota vuori teoriaakin kokeilla, kun usko loppuu

Meilläkin mies tulee mukisematta synnytykseen mukaan. Auta armias, jos uskaltais jäädä pois ilman mitään kunnon syytä. Imn, kompaan suo kyllä täysin tuossa asiassa. Eipä meilläkään oo vaihtoehtoja, nii ei oo kyllä miehelläkään

Liikeistä, on tää ihan uskomatonta miten vähän mää liikkeitä tunnen. Ihan muutaman hassun ja kevyen töytäsyn yleensä iltasin. Nää on tuntunu jo kolme viikkoa samoilta eikä yhtään oo voimistunu. Mietinkin, että näinköhän on, että istukka on etuseinämässä. Luulis jo myllerryksen käyvän, mut hentosia hipaisuita nää vielä on. Saattaa mennä päivä kakskin, ettei mitään tunnu

 

Voi jestas, kun tekstit karkaa ennen aikoja...

Painosta, mulla on paino noussu yleensä 9-12kg, joka ollu omasta mielestä ok. Nyt on varmaan noussu jo 3-4kg, niin veikkaan, että tuo 12kg menee rikki, vaikka en haluais. Mullakin paino on sitten todi tiukassa vaikka kuinka täysimetän.

Nyt oon joutunu käyttämään tukivyötä töissä, kun SI-nivel meinaa sanoa sopimuksensa irti. Vyö hieman helpottaa, vaikkakaan ei täysin oireettomaksi tee. Toivotaan, että nämä "puukon iskut alaselässä" helpottaisivat jossain vaiheessa.

Mitenköhän maltan odottaa, kun alle 2vkoa rakenneultraan. On se niin jännää nähdä pikkuinen. Jänskään myös sitä, että paljastuuko sukupuoli. Jotenkin oon asennoitunut kolmanteen tyttöön
Nimiä yritin yksi ilta etsiskellä ja sen sanon, että yhtään varteenotettavaa pojan nimeä en löytäny. Kaikki nätit on jo käytössä, joten senkin puolen tyttöä tämä ennustaa

Alisa&hippu 18+4

 

19+0 POKS! Puoliväli lähestyy

 

Mäkin oon jo vähän miettiny synnytystä, lähinnä käytännön tasolla. Vielä ei pelota. Toivoisin just, et niitten kipujen kanssa pärjäis pidempään kotona. Saako tuossa vaiheessa kotona jo ottaa sellasia kipulääkkeitä joita ei muuten raskauden aikana suositella, niinku buranaa? Ei? Panadol on mulle kyllä yhtä tyhjän kanssa