** HELMIKUUN HURMAAJAT ** tammikuussa

Ikuisuus mulla ei kanskaan oo tehty mitään synnytystapa-arviointia ja viimenen lääkärineuvola oli siis tiistaina. koosta ei puhunut mitään, muuta kuin että varmaan aika pieni(mikä on "aika pieni"?). eli oikeastaan en tiedä mistään mitään muutakuin että oikeen päin on tyyppi sieltä tulossa. hyvä edes se.

sanv, 36+5

 

celia ei tuota hb välttämättä mitata näin lopussa enää ja vielä jos on ollut ok raskauden ajan. Näin lopussa ei kai ole mitenkään yleistä,että se laskisi..näin mulle sanottiin. Maanantaina multa hb mitattiin ja edellinen mittaus tais olla 3 kertaa sitten.

 

No, mä meen synnyttämään sillä kokoarviolla, että tää oli rv 20+0 muistaakseni 307 grammaa ja kai se paino on sitten syntymähetkellä jotain 3,5kg jommalta kummalta puolin.

Mitenkäs uudelleensynnyttäjät ja jo synnyttäneet, onko teillä kaikilla ollut ennen synnytystä jo ennakoivia suppareita, vai onko jollain lähtenyt synnytys käyntiin niin, että hyvä kun on tiennyt, mitä supistukset on?

iidesylle valtavat onnittelut vauvasta! :flower:

celia81 kuvan saa laitettua varmaan helpoiten, kun meneet osoitteeseen aijaa.com. Siellä kun lataat kuvan, siihen alle tulee kaikki semmosia osoitteita, niin kopioit suoraan sen "pieni kuva" -tekstin vieressä olevan litanian tänne. Sen kun postaat niin kuva näkyy suoraan siinä sun viestissä. Tulipa sekava teksti, toivottavasti tajusit tästä selityksestä jotain.

Ihanaa, mun hyvä ystävä 300km päästä tulee meille huomenna yökylään. Tiedossa on hyvää ruokaa, saunomista ja rentoa oleskelua. Ihanaa, että tässä vaiheessa saa vielä vieraita. :heart:

Nyt painun unille, ollut taas herätys 6.30 ja alkaa uni painaa silmään. Mä oon varmaan ihan hullu, kun herään joka aamu tuohon aikaan keittelemään miehelle kahvit ja syön itsekin aamiaista sitten samaan aikaan. Hyviä unia ja ennen kaikkea paljon katkeamatonta unta lähetän teille! :wave:

 

:wave:
Täällä edelleen kokonaisena..olo alkaa olla kurja.
Äitipolin tulos: Kavavaa centti jäljellä ja auki 3 cm, pehmeä, mutta takana...lapsi laskeutunut ihan alas. Niin alas ettei päänmittaa kunnolla saatu ja siksi ehkä kokoarvio heittää sillä painoksi veikattiin (vain) 2800g (meillä pienin lapsi ollut 3600g).
Mutta jäätiin siis odottamaan että vauva saisi kuitenkin painoa lisää ja synnytys käynnistyisi itsestään.

Nyt vaan hankala liikkua, vauvan pää painaa niin paljon tuonne alas. Välillä vihlaisee siis et tuntuu et pitää pitää haaroista kiinni vaikka se ei mitään autakkaan. Hengittäminen yöllä vaikeaa, tuhisen ja puuskin
Liikkumenen ulkona vaivalloista paksu toppapuku kerros päällä.
Painoa ei ole tullut kuin 5 kg yhteensä vaan silti olo kuin norsulla.
Suolta painaa jotenkin, kokoajan olo et kakattais vaikka ei todellisuudessa, kärsin jonkin verran ummetuksesta. Yritän syödä activia jogurttia luumumakua jos se auttais siihen ja närästykseen. Pukamat vaivana jo nyt, pelottaa et miten kipeet onkaan sit kun synnytän.

Eli vaivoja on vaikka toisille jakaa....
Vauvan möyryäminen muuten välillä sattuu tosi paljon.

Paljon onnea kaikille jo vauvan saanneille, ihania kuviakin oli jo ketjussa. :heart: :heart: :heart:

Tajusin muuten ostaa jo vaippapaketin, liivinsuojat, tuttipullon, tuteja, siteitä....vielä pitää kaivaa rintapumppu esille..sitä tullaan varmaan kaipaamaan vielä. Muistan kun esikoinen syntyi enkä ollut tajunnut sitä hankkia niin mikä tuska olikaan kun maito lähti kunnolla nousemaan. Miehen piti lähteä yöllä etsimään apteekkia mikä olis auki josta saisi pumpun. Sama pumppu vieläkin tallella....ollut siis jo 16-v

Kypsä piipiäinen 38+2

 

Ihania kuvia ja onnea vauvan saaneille :heart: =)

(.) Olen nukkunut pari viime yötä todella hyvin? Herännyt monasti, mutta nukahtanut samantien uudestaan. Aamuisin on tuntunut olo pirteältä. On mukava, siitä onkin piiiiitkä aika kun viimeksi on näin tuntenut.

Eilen kävin kaupungilla ostamassa kolmet imetysliivit ja yhdet housut itselle. Löysin pikkuisellekin vielä yhden hatun. Vaatteita maltoin olla ostamatta, odotan nyt ensin että saadaan tietää sukupuoli.
Ostin myös esikoiselle muutaman pienen lelun sairaalakassiin ja esikoinen sai valkata vauvalle nallen. Jospa se sisarrusrakkaus siittä

Tuttisoppa eilen keitetty ja kiitos muistutuksesta, täytyykin pumppu muistaa kaivaa esiin.

Nyt aamukahvin keittoon.

Matami-mimmi ja vauva 38+5 :heart:

 

Tää tuskailee edelleen mahan kanssa. Eilen siivosin taas kuin hullu mutta tuntuu jostain syystä sille että vaikka kuinka raataisi niin oikein mitään ei meinaa saada valmiiksi asti. Aina kämpässä jossain kohdassa on joku paikka joka huutaa että sitä pitäis alkaa järjestelemään...

Eilen ahdisti niin paljon että itkeskelin vaan koko illan. Miehen oli tarkoitus viettää yötä työhuoneellaan kun nyt aamulla joutui menemään siihen viereen asioille mutta oli ihana kun kuuli äänestä puhelimessa ettei minulla ole henkisesti kaikki ihan hyvin niin saman tien oli pakannut tavaransa ja ajanut kotiin. Lisäksi vielä toi minulle kaksi helmikaulakorua lahjaksi tullessaan ja hemmotteli koko lopun iltaa. Joskus se osaa olla vaan niin ihana.

Mutta nyt voisi keitellä aamuteet ja järkätä siinä samalla muksuille päiväruoan valmistumaan että saisi nuo päikkäreillekin ajallaan. Sit pitäiskin alkaa siivoilemaan taas...

 

Huomenta!

Huh mikä olo on ollut eilisestä iltapäivästä asti. Selkä ja lonkat ihan hajalla ja sisäreidetkin jotenki ihan jumissa. Varmaan häpyliitoksesta säteilee tai jotain. En tahdo päästä kävelemään kun sattuu joka askeleella. Sellasia kymmenen sentin askeleita hissun kissun. Kiva kun kaikki mummotkin paahtaa ohi :ashamed: Yöllä nukuin tosi huonosti noitten kipujen takia ja lisäks oli ihan omituinen pyörryttävä tunne kun yritin saada unta. Ihan niinku olis ollut kamalassa kännissä, että huone vaan pyöri ja huoju. Sanoinki miehelle, että tarkista välillä jos yöllä heräät, että hengitänkö mää... En tiiä mitä tää on, onko se vauva nyt tulossa vai täytyykö mun loppuun asti nyt kestää tällasta? Piipiäisellä kuulostaa kans olevan aika hankalaa :hug:

Isyyslomasta oli ollut puhetta. Mun mies jäi viikko sitten työttömäks ja jos ei heti löydä uutta työtä (tuskin) niin se on joka tapauksessa alussa meidän kans kotona, mikä on kyllä mukavaa. Että löytyypä jotain positiivista työttömyydestäki Ehkä se pitää lomaa sitte joskus myöhemmin, kunhan nyt työllistyy ensin.

Ikuisuus. Mä menin ainakin ensimmäistä synnyttämään niin etten tienny mikä supistus on. Lapsivettä alkoi lorahdella, jolloin soitin sairaalaan ja kysyin, että tuunko näytille vai oottelenko supistuksia. Ne käski tulla tarkistuttamaan, että onko se varmasti lapsivettä ja olihan se. Kivuttomia supistuksia alko tulla sitten melkein heti sairaalassa, heti säännöllisinä n. 5 minuutin välein ja aika pian muuttu kivuliaiksi. Mutta siellä siis koin supistukset ekaa kertaa ellei niitä sitten ollut ollut joskus yöllä sikeästi nukkuessa, etten ollu huomannu. Mutta tuskin oli ollut, koska alapään tilanne oli täysin epäkypsä ja kipeitä supistuksia ehti tulla sairaalassa tuntitolkulla ennen kuin olin senttiäkään auki tai edes kaula kadonnut. Että sinänsä olis kiva jos tällä kertaa tapahtuis etukäteen jotain edistystä, ettei tarvis sitten niitten kunnon kipujen kanssa ihan epäkypsästä tilanteesta alottaa.

Malinda, poks 36 :heart:

 

Ikuisuus esikoisesta ei tullut mitään muuta kuin kivuttomia harkkasupisteluja. Ja kun yöllä alkoivat supistelut niin samana päivänä tyttö myös syntyi Noita harkkasupistelujakaan en osannu esikoisen odotuksen aikana tunnistaa vaan neuvolahoitaja niistä mainitsi.
Mulla tuli myös limatulppa kotona ja samalla alkoivat supistelut säännöllisinä. Kaikenkaikkiaan synnytys kesti n. 14 h!

Nyt olo alkaa olemaan kyllä aika tukala, kun liikkumaankaan ei pysty kunnolla :headwall: Ja suoraansanottuna ärsyttää, kun mies ei sitä oikein ymmärrä :ashamed:
Kun joutuu esikoisen perässä juoksemaan niin miestä suututtaa kun joutuu koko ajan pomppimaan.. Olen sanonut, että mun on vähän paha koko ajan nousta tms. Mutta sitten se kiukkuaa kuitenkin :headwall:
Ota nyt niistä sitten selvää :kieh:

Onkos muita jolla masu aamuisin sekaisin ja kivi kova? Voi olla, että tuo antibiootti kuuri tekee vatsasta löysän? Syön kyllä maitohappobakteereita päivittäin, mutta ilmeisesti ei auta.
Yölläkin vaan on vaikea kääntyillä, kun vatsa on niin kova!
Voihan se olla, että ennakoi jo synnytystä Esikoinenhan syntyi ennen laskettua aikaa!
Eli ensiviikolla voi päästä tositoimiin mahdollisesti :/

Toiset ne taas tietää jo päivänkin milloin vauveli syntyy :heart: Olis aika hassua tietää etukäteen, että miiloin perheeseen tulee uusi jäsen niinkuin koiranpentua hakiessa
En sillä, että olis pahasta vaan hassua

Fi0na 38+1

 

:flower: iidesylle onnea vauvasta!

Poksuu 39+0...
Viime yönä nukuin hyvin, ei edes vessaan herättäny. No, silti on olo ihan nuutunut. Mutta kaipa se on totuttava tähän, eihän sitä vauvankaan kanssa unilla paljoo hehkutella. |O :heart:
Eilen juteliin 4-vuotiaan kanssa siitä et äiti on nyt väsyny kun yöllä ei saa nukuttua, niin tyttö totes et semmosta se äitinä olo on... :saint:

Täällä sairaalassa ainakin ennen on annettu tutti heti. Mutta mukaan sitä ei saa. Voihan se käytäntö tietty muuttuakin. Ja meillä tutin käyttö ei ole häirinny imetystä yhtään, auttanu vaan kun on vauvoilla ollu niin kova imemisen tarve ja itellä melkein suihkutissit... Se ois muuten vähän huono yhtälö.
Ja täälläkin pumppu pitäis ettiä jostain, missähän se onkaan??? Tutit vois tosiaan keitellä valmiiks.

vähän väsynyt äitilintunen ja 39+0

 

minäkään ens kyllä oo yhtään varma että onko jotkut niistä oudoista tuntemuksista supisteluja vai mitä. nla-täti sanoi että huomaan kyllä kun ne varsinaiset kunnon supistukset alkaa. elikkäs siihen luottaen. eka yö viikkoon että seittemän tuntia melkeen putkeen+tunnin torkut alkuillasta.

minäkin oon oottanut niita tipuaskelia jo kuukauden ajan sillon tällön, mutta se johtuu täysin noista mun epäpätevista jaloista kamalasti sattunut oikeaan jalkaan jo kohta kaks viikkoa, het ku ois vähintäänkin pois paikaltaan ja hirveä vihlonta, nla-täti sanoikin että saas nähdä miten menee, antaako mun odottaa loppuun asti..

mites tutti otatteko mukaan laitokselle/aiotteko käyttää ollenkaan, minä en tiiä yhtään, siitä on niin paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. mitä te ajattelette?

sanv ja rääpäle 36+6

 

FiOna. Mun mies ei kans tunnu tajuavan miten hankalaa tää liikkuminen on. Huomaan, että sitä ärsyttää kun mää koko ajan ähisen ja puhisen ja välillä ottaa itteäki päähän jos vaikka esikoinen illalla herää kun me katotaan tv:tä niin mulla menee aina hetki siinä äheltäessä ennen ku pääsen siitä sohvalta ylös niin miks se ei vois joskus hypätä ite ylös laittamaan sitä tuttia suuhun! Ei luulis olevan mikään hirveän iso ponnistus sille. Ja sitte kun sillä on monesti just sellanen ilme, että no voiko tuo nyt olla noin hankalaa :headwall: Se tuntuu jotenki ajattelevan ettei tää toinen raskaus enää tunnu missään kun ei oo enää mikään uus juttu. Mutta melkein päinvastoin just sen takia kun esikoisen perässä joutuu pomppimaan. Ekaa oottaessa sai ainakin rauhassa maata sohvalla jos tuntu ettei pääse ylös.

sanv. Mää aion ainakin kokeilla tuttia, kun siitä on niin iso apu jos vauvalla on kova imemisen tarve. Ei sekään oo kivaa, jos se haluaa sitä tissiä vaan huvin vuoks lutkuttaa. Kyllä sitä saa ihan tarpeeks paljon muutenkin imettää varsinkin tuossa alussa. Saa nähä sitte mitä vauva tutista tuumaa. Joillekinhan ei kelpaa ollenkaan. Ja ei se meillä ainakaan millään lailla häirinny imetystä, että ei sitä ainakaan kannata pelätä.

 

POKS 37! Ja uneton yö takana, heräsin kolmelta kun tyttö tuli viereen enkä sit enää tainnut nukkua... Mutta nyt tuttisopan keittoon ja jotenkin täytyy yrittää selvbitä päivästä.

 

Mahasta: Mulla kanssa ollut pari viime aamua maha ihan kivikova ja turvonnut (siis jos tästä mahasta nyt enää turvotusta erottaa). En tiedä johtuuko siitä, että olen napostellut hieman karkkia joka päivä viimeisten parin päivän ajan, vai onko nyt vain jostain muusta syystä tällainen pallo.

Supisteluista: Mullahan jokunen yö sitten supisteli neljän tunnin ajan ja aika kivuliaastikin (?), mutta sen jälkeen ei oo ollut kuin ylämahan kovettumisia, mitä tulee melkein aina kun istun tai seison pidemmän aikaa. Ylämaha menee ihan littanaksi ja tuntuu, että happi loppuu. Se kestää puolisen minuuttia, mutta ei kyllä varsinaisesti satu. Melkein jo toivoisi, että tulisi taas niitä kunnon supistuksiakin, niin tietäisi, että kroppa osaisi edes toimia.

Äitipolilla vauvan ja lantion kokoarvio tehty: Vauva kuulema hieman keskivertoa pienempi ja mulla mukavan tilava lantio. Tehtiin siis omasta toiveesta, kun äidillä ja siskolla ollut suuria vaikeuksia saattaa maailmaan pieniäkään vauvoja ahtaiden lantioidensa vuoksi. Helpotus on suuri ja odotan kyllä niiiiiiin innolla synnytystä (hullu).

Tutista: Mä kanssa pakkasin sairaalakassiin mukaan, mutta hyvä kun muistuttelitte, että se pitää keittää ensin. Ajattelin tosin ensin, että ehkäpä sairaalassa joku voisi sen keittää, kun ei se välttämättä pysy puhtaana vauvan suuhun asti, jos sitä jo nyt keittelee, mutta voihan tuon tehdä useamminkin

Piipiäisen tavoin mullakin vauvan möyryäminen sattuu toisinaan TODELLA LUJAA. Enää pikkanen ei niin kauheasti mahdu potkimaan, mutta kun se yhtäkkiä päättää yrittää puhkaista mun mahan joko polvellaan tai jalkapohjallaan, niin silloin sattuu!!! Mutta ikävähän näitä möyryämisiä varmasti kuitenkin tulee, joten olen päättänyt vain nauttia niistäkin :heart: Piipiäisestä poikkeankin sitten tuon painoni kanssa....mulle sitä on kertynyt jo 12 kg....toki olin ihan alipainon rajoilla ennen raskautta, mutta että 12!!!!!Mä odotan kyllä innolla, että pääsisi taas oikein kunnolla liikkumaan. Alkuviikolla kävin hiihtämässä 10 km ja oli kyllä aivan ihanaa, mutta nyt oon ollut kovassa flunssassa eikä näillä pakkasilla viitsi enää lähteä. Mutta kun en usko tämän pikkuisen syntyvän vielä useaan viikkoon, niin luotan ehtiväni vielä useaan otteeseen hiihtämään enne synnytystä...jos vain tuo haaroväli antaa periksi (viimeksi en kävellyt vuorokauteen hiihdon jälkeen, mutta oli se vaan silti niin ihanaa).

Tulipas taas tekstiä! Niin, ja onnittelut pikkuisensa jo maailmaan saattaneille :heart:

Nimbe ja poikainen 37+5

 

Tuo Malindan kirjoitus Fionalle oli osittain kuin mun kirjoittama. Tosi paljon ärsyttää kun ukko ei tajua tuota liikkumishommaa, ja varsinkin just illalla kun pääset sohvalle vihdoin asettumaan ja muksuista jompakumpa alkaa huutelemaan niin piru kun ei viitsis/jaksais nousta kun vatsa tulee kivikovaksi ja liikkeellelähtö hankalaa. Mä oon hammasta purren vaan itse aina noussut kun olen päättänyt etten kovin usein pyydä apua jos ei oo ihan pakko. Jos ei mies sitä itse tajua niin ei sitten! Kiva kuulla ettei mun mies oo ainoa laatuaan tässä asiassa.

 

Täällä on niin huonosti nukuttu yö takana, ettei ikinä. Oon koko yön pyörinyt ja välillä torkahtanut hetkeksi ja sitten taas pyörinyt. Asiaan taisi vaikuttaa se, että oli vähän erimielisyyksiä miehen kanssa illalla ja mä en saa sellaisen jälkeen ikinä unta. Nyt päätä särkee niin, että oon ottanut heräämisen jälkeen jo 1000mg Panadolia, että pystyy toimimaan edes jotenkin, ja muutaman tunnin kuluttua mun ystävä aiemmasta kotikaupungista tulee meille yökylään. Toivottavasti siis energiaa löytyisi jostain ja tulisi vähän elävämpi olo sitä ennen. :ashamed:

Täytyy toivoa, että mullakin alkaisi jo supistelut jossain vaiheessa, ettei tarttis mennä sitten joskus sairaalaan toteamaan, että paikat on aivan epäkypsät ja avautuminen kestää.

Mulla on pää niin tyhjä tästä väsymyksestä johtuen, etten nyt osaa oikein sanoa mitään. Hyvää alkavaa viikonloppua kuitenkin!

Ikuisuus ja Kerttu 37+1 :heart:

 

kyllähän niille ukoille on sanottava, jos eivät itse tajua, ja miksi äidin pitäisi olla muutenkaan se joka juoksee siel lastenhuoneessa? jos miehet olis raskaana, voin kuvitella ettei ne vois hievahtaakaan enää sängyn pohjalta ja naiset palvelis mennen tullen..murr |O tai jos ovat kipeenä niin ei kukaan vaadi hommia tekemään.
mäkin keitin pari tuttia mukaan sairaalaan, en vaan meinannu saada kaikkia vesiä niiden sisältä sitten pois. pitääkö joka ikinen vesipisara tulla pois sieltä ennen kun voi antaa vauvalle? ja pitäähän ne tutit vielä hanan alla huuhtoo, mut kai kerta keittely riittää? eikai siel sairaalassa kukaan ala omia tutteja keittelee..mä oon aatellu tuttiasiasta, että jos vauva kaipaa/tarvitsee, annan tietenkin mut en tyrkyttele, parempi on jos ilman selviää. ja oma tutti mielummin koska voi sitten tottua sairaalan tuttiin jota ei ookkaan kotona tarjolla. niin saa heti tottua omiin. en tiedä onko näin mut niin oon viisaasssa päässäni pohtinut
pitäisköhän se rintapumppu sit hommata etukäteen. ite olin aatellu sit jos tulee tarve. se mua huolestuttaa ettei noi imetysliivit mitä ostin sit mahukkaan päälle, kun en yhtään tiedä millasiks rinnat paisuu. sit mul ei oo mitään liivejä.
kuin moni teistä toivoo perhehuonetta tai on joskus sellases ollu??
mä niin kovin haluisin, sais alusta alkaen yessä hoidella vaavia ja miehestä kokoaikaisen tuen.

celia ja vaavi 37+5

 

Jopas oli taas tullu tekstiä =) Kiva lukea samankaltaisia kuulumisia muiltakin...hirvee hinku saada jo vaavi maailmaan :heart:

Kävin eilen äippäpolilla ja kokoa pojalla on 2,6kg ja kuulemma pienempi ku mitä pitäs olla näillä viikoilla. Vaik mä pelkäsin jättimuksua ku tän diabeteksen kans on täs painittu ihan väsymiseen asti. Paino mulla oli tippunu ja hemo hipoo just ja just 90 päällä...Ehdottelivat jo tässä vaiheessa lisäverta synnytyksen jälkeen no parempi olla ajois senki suunnittelun suhteen.
Ja jos mun alivuokralainen ei älyä ottaa lähtöjä ennen LA,ne ruojakkeet sairaalassa haluavat käynnistää synnytyksen.
Mä oon kyl valmis kokeilee kaiken mahdollisen synnytyksen käynnistymisen kannalta hyväksi havaitun täs ennen sitä suunniteltua mäkilähtöä on se luonnonmukainen synnäristarttaus kuiteski aina luomu. Toisaalta jos vaavilla meinaa joku hätä iskee loppuvaiheesta,mitä ne nyt vähän pelkää,ni sittenhän mä meen ja otan kiltisti starttauksen vastaan.
Mut sen näkee sit seuraavalla äippäpolivisiitillä

Nyt on taas kyl suppaillu niin ahkerasti et ihmettelen suuresti jos tää ei omia aikojaan täältä ulos tuu. Ja paikat on kans kuulemma avautuneet siihen malliin et lumitöitä lekuri ei enää suositellu tehtäväks

Olipas itsekeskeistä tekstiä!!!

Enkä mä oo muistanu niitä tuttei tai pulloi vielä hommaa Onneks vielä on aikaa.

Nimi on jo melkee tiedossa..ainakin hirveesti ehdotelmia löytyy

Mut joo..ehkä tää riittää tällä kertaa voima :hug: kaikille meille odottajille!!!

Ja onnittelut jo vauvaantuneille :flower:

HubaG & Alivuokralainen 36+3 :heart: :heart: :heart:

 

Perhehuone olisi täällä ihan pakollinen juttu. En oo ikinä ollut sairaalassa ja jotenkin se pelottais että joutuisi niin epävarmana ja pelottavana hetkenä kuin esikoisen syntymä niin jakamaan huoneen vieraiden kanssa. Haluan olla miehen lähellä ja olla omissa oloissani. Ja haluan syödä pizzaa ja kaikkea muuta herkkua, mitkä on ollut nyt jo kolmatta kuukautta kielletyllä listalla! Noh, mun tuurilla Haikaranpesässä on sulku ja "pääsen" normiosastolle isoon huoneeseen muiden kanssa.

Missä Dolly04? Onkohan jo päässyt tositoimiin?

(.)Itsellä vaihtelee mieliala ihan koko ajan. Olen toisaalta erittäin ahdistunut ja en-todellakaan-valmis vielä. Pelkään mihin tilanteeseen olen vauvaa nyt tuomassa, kun nyt on kaksi viikkoa jo mennyt 0 euron budjetilla. En ole maksanut laskuja tai ostanut ruokaa tai yhtään mitään muutakaan. Mies on hieman ärsyyntyneenä joutunut käymään mun kanssa kaupassa ja ostamassa mulle ruokaa. Teen sitten nyt isoja satseja, joista riittää hänellekin iltaisin oma osuus. Ja sitten syön paljon puuroa. Paino tippuu tasaiseen tahtiin ja sitä neuvolassakin ihmeteltiin... Noh, nyt vaan on käynyt tälläinen tilanne. Onneksi se muuttuu vielä parempaan viimeistään kahden viikon kuluttua kun tulee eka äippäraha. :ashamed:

Kohta lähden kouluun, vielä pitäisi ainakin tämä ilta ja huominen koko päivä siellä jaksaa. Ja jos parin viikon kuluttua LA:n jälkeen vielä pääsen, niin se on vaan plussaa ja saan varmasti ansaitsemani opintopisteet.

Jadel84 & kohta kuoriutumassa oleva Toukka 38+1

 

Me ei tuota perhehuonetta olla ajateltu ottaa, kun autolla ajaa kotoa sairaalalle 30min., ja sitten tulisi kaksinkertaiset sairaalamaksut. Tällä minibudjetilla, millä elellään, ne toiset sairaalamaksut löytää varmasti tärkeämpiäkin sijoituskohteita. Ja mies voi kuitenkin olla sairaalassa 12h vuorokaudessa, jos haluaa. Vaikka muakin kieltämättä vähän ahdistaa ajatus siitä, että joutuisi neljän hengen huoneeseen kolmen tuntemattoman ihmisen kanssa. Tässä kun on alkanut tulla sellaisia ajatuksia, että enhän mä osaa edes vaihtaa vaippaa ja pukea meidän pikkuista ennen kuin vähän harjoittelen, niin tuntuu jotenkin "nololta" töppäillä siinä muiden nähden. Mutta olen henkisesti valmistautunut neljän hengen huoneeseen, ettei sitten tule yllätyksenä. Kovasti toivon, että kävisi tuuri ja pääsisinkin kahden hengen huoneeseen. Ja jos vielä sattuisi mukava(t) huonetoveri(t), niin mikäs siinä sitten.

Jadel mulla on välillä ihan samanlaisia huolia raha-asioista. Me tosiaan elellään miehen opintotuella ja mun äitiyspäivärahalla, eli ei tässä kovin leveä leipä ole. Välillä tulee kauhea ahdistus siitä, että eihän me tähän kaksioon mahduta kuin varmaan 1,5 vuotta ja mitäs sitten, jos mies ei valmistukaan sitä ennen ja pitäisi isompi asunto löytää ja siitä taas maksaa paljon enemmän. Mutta tällainen asioiden edelle meneminen on niin kauhean turhaa ja aiheuttaa vaan ylimääräistä stressiä. Mies on onneksi sellainen, että pitää realiteetit mielessä muttei turhia murehdi, ja sitä välillä ärsyttää kovastikin se, että mulla on tapana välillä murehtia asioita turhankin kauaskantoisesti. Eilen illalla oli jotenkin kauhean paha mieli ja murehdin siinä sitä, että ystävät asuu kaukana, eikä ole töitä eikä harrastuksia täällä, ja että mikä tässä on tarkoitus. Mies sitten tokaisi, että eiköhän mun mahasta kohta tule aika iso tarkoitus. :heart: Mutta siis kovasti tsemppihalauksia lähetän täältä, kuulostaa niin kovin tutulta. :hug:

Onneksi tällaisia huonompia päiviä on aika vähän ja pääasiassa olo on onnellinen ja odottava. Olen oikeasti ihan positiivisesti ajatteleva ihminen, ja siksi onkin hämmentävää, että tää raskaus on tuonut mun mieleen kauheasti huolia ja sellaisia asioita, mitä en ole aiemmin edes kuvitellut pohtivani. Mutta kai tämä kaikki kuuluu asiaan, kun edessä on valtava elämänmuutos.

Minäkin olen tuota rintapumppua miettinyt, että kannattaako sellainen ostaa etukäteen vai vasta sitten, jos tarve vaatii? Ja onko teillä ollut käytössä käsikäyttöisiä vai sähköisiä, onko suositella jotain hyväksi todettua mallia? Taidan itse kuitenkin pitäytyä siinä ajatuksessa, että ostan tuon vasta jos tarvetta tulee. Turhan iso hankinta, jos ei olekaan käyttöä.

Mutta nyt aamusuihkuun ja vähän vielä siivoamista, ja sitten lähdenkin juna-asemalle ystävääni vastaan.

 

Jadel84Minusta siellä tavallisellakaan puolella ne huoneet ei ole mitään kovin isoja ja me saatiin esikoisen aikaan sieltäkin ihan perhehuone kun tilaa oli. Tuon toisen lapsen kanssa olinkin sitten samassa huoneessa toisen äidin kanssa mutta sekin oli vaan kahden hengen huone ja yllättävän mukavaa siinä oli olla kun ei siellä kukaan varmaan ole huonetoveria kyttäämässä vaan keskittyy siihen omaan vauvaan - ja tuli tuon toisen äidinkin kanssa istuttua kälättämässä ja teetä juomassa kun muksut nukkui suurimman osan ajasta. Ei sitä kannata etukäteen tyrmätä että joutuu yhteishuoneeseen koska siitä voi tulla ihan hyväkin kokemus ja oltaisiin varmaan oltu myöhemminkin tuon toisen äidin kanssa tekemisissä mutta hän muuttikin sitten hetken kuluttua miehensä kanssa thaimaahan.

Täälläkin liikkuminen tuottaa tuskaa. Varsinkin kun tuo kolme-neljä viikkoa sitten venähtänyt nivusjänne kiukuttelee aina vaan pahemmin ja mitään sille ei voi tehdä ennen tämän syntymää. Pakko kuitenkin pysyä liikkeellä kun muksut on pakko hoitaa ja koti pitää kunnossa. Onneksi mies huolehtii omasta osastaan ja enemmänkin aina kun vaan on kotosalla.

Mieliala on täällä taas ihan pohjalukemissa ja itkettäisi niin pirusti ihan ilman varsinaista syytä. Taidan mennä pitkäkseen kunhan saan tuon jauhelihapiirakan paistettua...nyt kun nuo muksutkin on taas päikkäreillä.

 

Mä en tajua miten nimbe pystyy vielä hiihtää!!! Ite ei vois kuvitellakaan, kun muutenkin jos vaikka tuolla lumisilla kaduilla vähän jalka sattuu liukumaan niin heti vihlasee ikävästi tuolta haaroista ja selästä. Ja tasapainokin tuntuu niin huteralta, etten varmaan pysyis suksilla edes paikallaan pystyssä :ashamed: Mutta nimben kannalta kyllä mahtavaa jos oot vielä tässä vaiheessa noin vetreä :wave:

Me ei varmasti oteta perhehuonetta. Ei ollut viimeksikään kun miehellä oli päivät töitä, ettei se kuitenkaan olis voinu olla koko aikaa paikalla niin aateltiin, ettei olis oikein viedä sitä huonetta joltain sellaselta pariskunnalta, jotka oikeasti olis koko ajan yhdessä siellä. Ja niistä huonekavereista oli kyllä myös seuraa ja tukea. Tietysti riippuu varmaan paljon henkilöistä, mutta ainakin mulla tuli paljonkin juttua jokaisen kanssa, jotka siinä ehti samaan aikaan olemaan. Ja tyksissä ainakin laittavat ensisynnyttäjät samaan huoneeseen, ettei tarvi kenenkään ainakaan hävetä tai stressata ettei osaa hoitaa vauvaa.

Jadel84 tsemppiä sulle! Mulla on myös aina aika ajoin tosi tiukkaa ja se vaikuttaa tottakai aina myös mielialaan. Ja sen lisäks sillon kun ei oo rahaa, tekis tietysti kaikista eniten mieli ostaa jotain hyvää :headwall: Mä en oo kans tällä viikolla ostanut oikeestaan mitään ja kovasti ootan, kun ens viikolla tulee ekat äippärahat Ja mulla on pitkä lista mitä meen heti ostamaan kun ne tulee. Vauvalle tutit, pullot ja vaipat jne. Ja ne imetysliivitkin multa vielä puuttuu.

 

Ja ihan poikeasti ei kannata miettiä sitä mitä muut siellä ajattelee jos vähän töppäilettekin. Kaikki siellä on jos eivät sillä kerralla niin joskus aiemmin olleet siellä samassa tilanteessa eli esikoisen kanssa opettelemassa. Siksihän siellä henkilökuntakin järjestää ihan opetusta juurikin vaippojen vaihdossa jne. Se on ihan itsestään selvyys ettei kukaan osaa vauvanhoitojuttuja ilman opastusta jos niihin ei ole koskaan perehtynyt aiemmin ja itse autoin mielelläni tuota huonetoveriakin kun hänellä oli kyseessä esikoinen. Sain vielä itse hyvän mielen kaupan päälle kun kykenin olla avuksi toiselle. Samassa veneessä siellä kaikki naiset on joten ei kannata turhaan stressata.

 

Heissan!
Äippäpolilla on nyt sitten käyty, kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Sain kuitenkin uuden ajan, laskettuun päivään jolloin mahdollinen käynnistys ellei sitä ennen tule. Jännää kun on päivä tiedossa, vaikka siihen onkin vielä aikaa..
:heart:

Meillä mies tekisi kyllä hommia ja auttaisi lasten kanssa, jos olisi kotona. On työn takia joka toisen viikon poissa. Silloinkun on kotona auttaa tosi paljon. Viimeyö oli ihan kaamea, kuopuksella oli maha sekaisin ja käytiin ainakin kolme kertaa tyhjennyksellä. Pakko se oli vääntäytyä ylös sängystä, vaikka selkä huusi hoosiannaa
Meillä lapset sairastelee aina kun on yh viikko..

Tutin aion ottaa mukaan sairaalaan, ainakin meillä on tullut tarpeeseen. Mulla on aluksi mennyt rinnat rikki ja ollu tosi kipeet, joten tutin suoma pieni tauko imetykseen on ollut paikallaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

pojat3äiti33 ja tytsä 36+

 

nimestä vielä, meilläkin sairaalan lappuihin sai laittaa nimet hätäkastetta varten jos tahtoi, mutta
ainakin mää oon käsittäny niin, että muuten niitä hoitohenkilökunta tai muut ei käytä, jos itse ei ala kutsuun heti nimellä vauvvaa..
me ainakin aateltiin perinteisesti pitää ristiäisiin asti nimi salassa,
vaikka monethan nykypäivänä alkavat sanomaan lastaan oikealla nimellä heti.

iskiaskivuista mulla nla-tätskä anto tosi hyvän selkäjumppaohjevihkosen, josta
se suositteli yhtä liikettä tekemään, ja sillä on pysyny iskias kokonaan pois! ah tätä autuutta
otin oikeen kuvan tuosta sivusta, mutta mulla tuo aijaa.com ei jostain syystä toimi:/ eli kirjotan nuo ohjeet
selkälihasten vahvistus:
asetu konttausasentoon. ojenna oikea käsi ja vasen jalka vaakatasoon työnnä oikeaa kättä pitkälle eteenpäin ja vasenta jalkapohjaa taaksepäin. laske käsi ja jalka rauhallisesti alustalle. tee liike seuraavaksi vasemmalla kädellä ja oikealla jalalla. jatka liikettä vuorotahtiin. hallitse keskivartalo. pidä pää vartalon jatkeena sekä katse kohti lattiaa. toista liikettä 15-20 kertaa.

mää tein tuota aluksi aamuin illoin 3x15 sarjan, mutta sitte tuli mahalihakset nii kipeiksi ettei voinu olla nii nyt oon tehny kerran päivässä 2x15 nii tuo määrä sopii ainaki mulle, ei oo maha eikä selkä kipiä!

perhehuoneesta minäkin tahtosin kovasti perhehuoneeseen, mutta mies on sitä mieltä ettei isyyslomaa tahtois "hukata" sairaalassaoloon, vaan että sais sitte meijän kans täyspainosesti olla kotona sitten.. niin, ja meillähän sairaalaan on matkaa about puoli kilometriä meidän sairaalassa ei onneksi ole muita kun kahden hengen huoneita ja sitte perhehuoneita, mutta mua ahistaa silti ihan kauheesti ajatus siitä, että joutuis jonku vieraan kanssa jakaan huoneen.. mutta toisaalta tää on niin pieni paikkakunta että täytyy pitää peukut pystyssä että saisin olla yksin tommosessa kahden hengen huoneessa

musta tuntuu että tällä hetkellä oon parhaimmassa kunnossa koko raskauteni aikana! siksi ehkä tuntuuki tosi kaukaselta ajatukselta supistukset ja synnyttämään lähtö ja oonki ihan varma että tää
menee ihan kunnolla yliajalle.. mutta mistäpä sitä ikinä tietää
tahtois vaan jo tosi kovasti oman pienen nyytin syliin!<3

muutamat teistä sanokin että on tullut ulkopuolisilta kommenttia pienestä/isosta mahasta..
mua ärsyttää jostain syystä ihan suunnattomasti, ku monet sukulaiset äimistelee ku mulla on niin iso maha.. eikä tää mun mielestä ees mikään jättiläinen oo, onneksi halpa-hallin kassatätskä kommentoi mahaa ja kun kuuli että LA on viikon päästä nii sano että ei kyllä uskois. tuli tosi hyvä mieli mutta ne sukulaiset ärsyttää! hei c'moon, oon raskaana nii eikö sillon mahan kuulukki olla iso? ja sitte ku oon alle 160cm pitkä ja tosilyhytselkänen, nii maha näyttää senki takia isolta.. ku sf-mitta kuitenki on kokoajan menny ala- ja keskikäyrän välissä, että ei tän senkää puolesta pittäis iha kauheen iso olla..

pitäis alkaa siivoomaan, mutta tässäpä mää taas koko aamun oon istunu..

saapa nähä menikö nuo tekstien lihavoimiset yhtään oikeen!

pilli ja pikkunen, 39+2

tää on muuten jännä, ku sillon ku ei pääse koneelle nii on paljo asiaa ja kysyttävää mitä pitäs tänne kirjotella, mutta ku pääsee koneen ääreen nii yhtäkkiä ei muistakkaa mitään niistä asioista!

 

HAHA persiilleenhän nuo lihavoimiset meni, mutta aivan sama!
en vaan ossaa