Helmimasut 2009 ~HELMIKUUSSA~ Vol.2

Onnea haavemamma! :heart:

Jeja: Joo, on mullakin toi valkkari ollut sen verran vetistä et en pelkästään siitä alkais hötkyileen. Kirjottelin siis eilen täällä et ilta meni jumppapallon päällä heiluessa kaurapussi selässä. Oli ihan kunnon polttoja jo eikä pelkkiä niitä kiristäviä harjotussuppareita. Mä haluisin mennä sairaalaan vasta mahd. myöhään ja kärvistellä mielummin kotona. Siks kyselin täällä et kui kiire sit on jos lapsivettä tihkuu.

Purin ketutuksen äidille, joka onneks otti sen aika kevyesti, nauro vaan. Sit imuroin ja kuurasin täällä lattiat apinanraivolla. Nyt on jo parempi fiilis. =) Tein viikonloppusuunnitelmia, tänään meen Vastavirtaklubille kattoon bändejä ja huomenna tulee kaveri yöks, menemme tohon naapuriin ystävänpäivä-tyttöjenillanistujaisiin... Tulkoon sit lapsivedet missä vaan mut mä en täällä neljän seinän sisällä ala viikonloppua istumaan ja analysoimaan jokasta pisaraa mikä housuun tulee. Pää hajoo jo kun oon täällä joutunut monta päivää nököttään tuon kipeän pikkaisen tytön kanssa. Mut juu, kai sen sit huomaa jos se sitä lapsivettä on. Ja niitä supistuksia ei ainakaan voi olla huomaamatta, siitä sain kyl eilen jo esimakua taas. Oli päässy unohtuun kui kivoja ne on.

Jees, mutta oikein hyvää viikonloppua kaikille! :wave:

 

paljon onnea haavemamma :hug:

eilisestä asti ollut todella huono olo kerran jouduin oksentamassa käydä..
vatsa toimii muutenkin todella hyvin
menkkamaista jomotusta etenkin selän puolella!
kipeitä supistuksia tuli eilen jonkun verran ja tänään on tullut jo peräti kaikki kolme kappaletta.
olo on ihan kamala.. väsyttää ja paleltaa.

takaisin peiton alle :wave:

äippä-83 39+2

ps. kiitos labello taas uudesta pinosta :heart:

 

Onnittelut Haavemammalle!

Mun tän aamuinen kokemus lapsiveden menosta lirahdellen.. Sitä tulee mulla melko vähän kyllä, haisee jännälle, jotenkin imelälle.. Ja sitä on nyt aamun jälkeen lirahdellut ainakin 20 kertaa.

Kävin siis aamupäivällä synnärillä käyrillä. Kysyivät haluaisinko vielä kotiin. Halusin, kun ei supistelekaan vielä. Kysyivät lekurilta pääsenkö, pääsin, ja kotona ollaan. Klo 19 takaisin sairaalaan ja jään yöksi. Huomenna käynnistellään, ellei itellään ala. Nyt jännätään tuleeko perjantai 13. päivä vai ystävänpäivä

Jännää sinänsä, esikoinen syntyi 40+5 ja nyt mulla on viikkoja vasta 38+1. Olin varautunut synnyttämään maaliskuun puolella.

Aivot ei nyt oikein pelitä, montaa asiaa piti kommentoida. Olen ehtinyt lähinnä käydä lueskelemassa, mutten kirjoittelemassa. Nytkin vain ( . )

Palailen kai ens viikolla..

 

Onnea haavemammalle!

Munkin piti käydä aikani tuhrustamassa tuota vanhaa pinkkaa auki, mut eihän se onnistunut. Mutta kun ei voi ottaa silmää käteen ja huomata uutta. :xmas:

Hei kulkaas onko nyt menossa joku vauvojen hiljaiselokausi? B) Papu on taaaaaaaaaaaaaas kerran hiljainen tyttö. Sinänsä en voi valittaa, kun mennä mölskäsi ensin neljä päivää putkeen, mut nyt on sit ollu jo pari päivää tosi hiljasta. Iltaisin liikkuu just sen verran, et saan sen 10 täyteen, mutta hitto vie.

Mulle alkaa riittää tämä raskaus. =)

 

:wave:

Onnea mutzi ja haavemamma ! :heart:

 

Täällähän tapahtuu yhdelle jos toiselle! jännät paikat

Onnea haavemammalle :flower:

ON: heräsin viime yönä 02.40 kipeään supistukseen.. suppareita tuli lisääkin, mutta ihan kivuttomia |O supistusten lisäksi sain ittelleni jonkun kaltasen mahapöpön, kun niin kovasti kouristeli ja poltteli ylämahaa/selkää.. ei ollu kuitenkaan närästystä, vaan ihan kunnolla mahassa velloi On nyt päivän mittaan helpottanut.. oksentaa ei ole tarvinnut eikä vessassa rampata, mutta olo on ihan puolikuntoinen :/
Pelkäsin yöllä että saan kunnon oksennustaudin jonka seurauksena synnytys käynnistyy ja joudun kipeenä synnärille johonkin eristyshuoneeseen

kuupas ja tirppana 39+1

 

Onnea taas vauvansa saaneille :flower:

Ja mää en kyllä ala teijän kans :headwall: Kaikilla tuntuu olevan supistuksia ja lirinää ja lorinaa housuissa ja täällä ei mitään |O Noin,sainpa valitettua,heti helpotti

Joko teillä kaikilla on nimi päätetty? Mä vielä jahkailen toisen nimen kans mut eipä tässä tosiaan mikään kiire ole.

Vetäydyn nyt takas säälimään itseäni =)

Ruttunaama+ruttu 38+6

 

Älä ruttunaama suotta murehdi. :hug: Et ole ainoa, jolla ei juuri mitään tapahdu. Ajoittaisia supisteluja lukuunottamatta ei ole mitään merkkiä, että vauva olisi lähiaikoina tulossa.
Tosin mulla ei edelleenkään mikään hoppu saada vauvaa pihalle.

Meillä on alustavasti etunimi päätetty, toinen nimi aivan varmaksi. Etunimi saattaa vaihtua, jos pikkuinen ei ole lainkaan nyt ajatuksissa olevan nimen näköinen.

Kärppis: meillä ei ole rauhoittumisesta tietoakaan, voisi vaikka hieman hillitä tuolla mahassa tahtiaan, kun tekee välillä tosi ilkeetä noi venyttelyt.

Onkohan glow muuten vihdoinkin päässyt synnyttämään, kun siitä ei ole tänään kuulunut mitään.

 

Kärppä,täällä on viime päivät olleet kans tosi hiljaisia,välillä on ollut pakko vähän tönästä mahaa että on jotain eloa tuntenut.

 

Onnea Haavemammalle ja mutzille!! Toivottavasti HM sai dopattua sen miehensä jonkinnäköiseen kuntoon.
Pixie, that's the way to do it!! Tulin ihan samaan lopputulokseen ja lähden tästä kohta kaupungille. Ihan yks ja sama jos sitten jossain kahvilassa/kaupassa/baarissa alkaa.. Alkakoot mutta nuppi ei enää kestä tätä kotona kyttäilyä. En jaksa ravata vessassa ja tuijottaa alushousuja ihan kuin joku vähäpäinen. Kai sitä elämässä parempaa tekemistä (ainakin pitäis) on. Nyt uhoan, mutta katsotaan miten reagoin kun seison jossain kaupungilla ja lirisee
Nimestä, meillä on pojan nimi aikalailla varma, mutta tytön ei olla päätetty. Katsotaan, että mitä sieltä tulee. Ongelma tulee olemaan se, että halutaan lapselle tuplasukunimi ja sitähän ei kumpikaan Ruotsi eikä Suomi hyväksy :kieh: Perkelettäkö se niille kuuluu. Noh mies on puoliksi lattari ja aiotaan vedota sen "kulttuuritaustaan" ja katsoa, että onnistuuko Yrittänyttä ei laiteta...

Nyt sitten menen paklaamaan naaman ja väännän itseni niihin makkarankuoren näköisiin vaatteisiin. Hyvää perjantaita kaikille! Toivottavasti joku pääsis taas tänään tosihommiin. Ranskassa kuulemma pe 13. päivä tuo onnea

 

B) Heti te tukitte pinon kun mä olen aamun ja päivän muualla....Mutta onneksi sitten huomasin että uuden pinon on LABELLO laittanut jo aamusta. KIITOS! Labello meillä myös tiistai-keskiviikko lapsenhoito ongelma jos lähtö tulee.. Tosin tyttö jo 11v mutta kuvitelkaa, ettei ole juuri kotona itsekseen ollut... Saati sitten tilanteessa, joka on varmaan hänellekin tähänastisen elämän jännitävin hetki.. Mun veli on kyllä luvannut likan ottaa. Mut jos tulee yöllä lähtö, on vähän tylsä raahata likka sinne, kun heillä 2kk vaavi kotona itsellään. Alunperin piti viedä mun äidille.. Mutta lähtevät reisuun pariksi päiväksi. Ei sulla Labello ole ketään kaveriakaan saatavilla. Kaikki tietty töissä eikö niin... Toivotaan että tulisi nyt ennen tiistaita, sun voinninkin takia... Jaksuja. :hug:

PIXIE voih olin ihan varma että olet jo sairaalassa... :headwall:

MUTZI ja HAAVEMAMMA onnea vaaveista!!!! :heart: :heart: :heart:

PARADIES onnea matkaan.!! Ihkua olis ihanaa saada ystävänpäivä vauva.

RUTTUNAAMA meillä ei minkäänlaista mielikuvaa nimestä vauvalle... Ollaan ihan eri linjoilla ja isot sisarukset ei ainakaan auta asiaa omien ehdotustensa kanssa...

Mä olin koko päivän lasten kanssa kaupoilla... Oikein open luvalla ja isommalla on toinen kuumeeton päivä joten en edes ilmottanu, ku tiistaina jo sanoin ettei varmana tule kouluun loppuviikosta... Ajattelin, että supistelis tai JOTAIN. Hi ei kun jäykistyin kyllä ja nivuset ja selkä huutaa hoosiannaa...

Vauva riehuu entiseen malliin. Eikös sitä sanota, että se hijaisuus ole merkki lähestyväst synnytyksest. No ainakaan mun kaverilla jolla on kolme muksua, ei ole ollut mitään ennakoivia merkkejä... Ei limatulpaa, supistuksia, ei vesien tihkumist tai lorahtelua... Ainoa on ollut että jonkun verran aijemmin on tullut ns vatsan täystyhjennys ja siitä muutamia tunteja on sitten synnytys käynnistynyt. Tuo kuulostaa hyvältä niin mäkin haluaisin. Eikä niin että supistaa, ei supista, vedet menee.. vai menikö.. arpomista... Sellaista se ikäväkyllä on ollut mun molemmilla aikaisemmilla kerroilla... Useamman päivän.. :headwall:

38 täynnä HEE

 

Heipä Hei.

Kaupat on kierretty ja sakko laput hankittu :snotty:
Ihanaa, onneks koht pääsee saunaa ja sit telkun ääree

Mut tän päivän neuvola kuulumiset:

39+0 (38+0)
Paino: +100/vk (+1209/vk)
RR: 130/92 (129/90)
Pissa: puhdas
Kohdunpohjankorkeus: 34 (35)
Tarjonta: rt (rt)
liikkeet ja syke: + (+)

Seuraava aika onki sit ens pe 20.2 ja silloin oisko jo LA. Toivottavast nyt syntyy sitä ennen

Onnea vaavin saanneille :flower:

Tyttö-nen ja vaavi 39+0

 

Greta syntyi sunnuntaina 08.02 klo 13.22! Kaksi viikkoa siis etuajassa lasketusta ajasta, strategiset mitat 3450g (meni parilla sadalla grammalla pieleen paria päivää aiemmin tehty painoarvio), 49cm ja pipo 34cm. Siis suomalaisittain siro typy mutta italialaisittain tietty iso, varsin kun ottaa huomioon, että syntyi rv38+0. Voi kun minä olen täällä onnessani. Toipuminen on ollut nopeaa, oltiin jo eilen kotona, mutta koska yöunet ovat jääneet viime aikoina pariin tuntiin, niin sain koneen auki vasta nyt, kun Greta nukahti!

Nyt tulee pitkä tarina:

Mulla alkoi supistukset la ja su välisenä yönä, yhdeltä yöllä sain ripulikohtauksen, joka oli eka merkki siitä, että jotain oli tekeillä. Supistukset olivat ihan erilaisia kuin aiemmin ja Greta liikkui vilkkaasti toisin kuin yleensä yöllä. Kaksi lämmintä suihkua ei auttanut lainkaan.

Kuuden maissa herätin miehen ja sanoin, että "jos olisin sinä, niin kävisin pikaisesti suihkussa". On se vaan outoa, kuinka naisen vaisto tosiaan sanoo, koska on tosi kyseessä. Mies arvasi, että saattaa olla tosi kyseessä, kun kieltäydyin aamupalasta, mikä on toooodella outoa meikäläisen tapauksessa.

Ensin kävimme näytillä lähisairaalassa, kohdunkaula oli sormelle auki, mutta supistukset olivat kymmenen minuutin välein ja kun kätilä tunsi ne mahan päältä, sanoi hän, että synnytän joko illalla tai seuraavana päivänä.

Soitimme sitten omalle gynelle, joka käski miedät klinikalle Roomaan, meillä oli tietty sairaalakassit mukana jne.
Moottoritiellä oli tietenkin onnettomuus ja jäimme kokonaan jumiin 20 minuutiksi tunneliin. Supparit olivat silloin 6 minuutin välein, niin että voitte arvata oliko kiva miettiä miltä tuntuu synnyttää autossa

Olimme klinikalla klo 12, kaikki tiesivät jo tulostamme,supparit olivat viiden minuutin välein, anestesialääkäri haastatteli pikaisesti ja sanoi ettei ole ongelmia spinaalipuudutukselle (pitäisi olla kuulemma suunnilleen syöpä, ettei saisi laitettua) ja 13.00 minut kärrättiin leikkaussaliin.

Mies oli hiukan pökertynyt kaiken nopeudesta, ei raukka sitten kuitenkaan osannut kuvitella, että Greta voisi syntyä näin paljon etuajassa. Onneksi mies sai kuin saikin todistaa Gretan syntymää, ensimmäisten kahden hän ei ole nähnyt syntyvän.

Kun näin Gretan ensimmäisen kerran gynen käsissä pää alaspäin, en voinut kuin soperrella että "mammman kulta, mamman kulta...". Se oli kertakaikkiaan maaginen hetki. Spinaalipuuditus sinänsä on tosi epämiellyttävä, tärisin kylmästä kuin horkassa, eikä siellä lakanoiden alla mitenkään miellyttävää ole, Mies oli upea, piti kädestä ja rauhoitteli.

Gretaa en saanut heti rinnalle (ei siinä kyllä ole tilaa), mutta mies sai hänet heti syliinsä (kun olin itse ensin laulanut Gretalle pienen laulun, jota kuulemma koko leikkaussali oli kuunnellut liikuttuneena). Kovasti alkoi kuulemma heti imeskellä käsiä ja peittoa.

Gyne kursi minut nopeasti kokoon ja 40 minuuttia Gretan syntymästä sain hänet jo sitten rinnalle, ei puhettakaan mihinkään heräämöön viemisestä, vaan lastenlääkäri sanoi, että heti vaan rinnalle, niin alkaa maitoakin tulla.

Ja maitoa on tosiaan tullut kivasti, kolostrumia oli heti aika lailla ja kolmannen päivän aamuna maito oli jo noussut, pienikin äännähdys Gretalta ja minulla alkoi tippumaan heti, huoneen lattialla maitoläikkiä joka puolella :lol:

Greta oli meillä huoneessa koko ajan, en yksin olisi varmaan voinut pitää, kun en päässyt aluksi edes ylös, mutta mies oli enkeli ja vaihtoi vaipat, auttoi rinnalle ja piteli Gretaa sylissä.

Sunnuntaina olin kohdun supistusten vuoksi ihan pihalla, maanantaina minut autettiin pesulle ja illalla jo kävelin kumarassa yksin miehen vahtiessa vieressä. Tiistaina jo peseydyin jo osin yksin, kävelin selkä suorassa ja sain syödäkin.

Keskiviikkona kävelin kuin ei mitään, vähensin kipulääkityksen puoleen (kuuden tunnin välin sijaan kahdentoistatunnin välein) ja sain vaihdettua Gretalle itse vaipatkin. Torstaiaamulla pääsimme lähtemään kotiin, kun sekä minä että mikä tärkeintä Greta olimme kunnossa.

Yöllä valvotaan, Greta syö tunnin kahden välein, pari kertaa päivässä nukkuu kolme tuntia putkeen. Yritän antaa miehen nukkua mahd. paljon, että minä nukun sitten päikkäreitä päivällä, mutta kun Greta itkee mahakipuja (ei kuulemma vielä koliikkia, mutta kummasti helpottaa, kun Greta saa työnnettyä kovaäänisen prutkun ulos ), niin mies hieroo piikuisen masua sen verran, että saamme rauhoittumaan rinnalle.

Enpä olisi arvannut, että jotakuta voisi rakastaa näin syvästi, ihan ihme juttu.

Tästäpä romaani tuli...

Tv Onnellinen äiti ja Greta 5 päivää

 

Tosi paljon onnea lentoemo tytöstä!!! :heart:

 

Onnea lentoemo!! :heart: :heart:

 

Onnea Haavemamma ja Lentoemo :flower: :flower: :flower:
oli myös ihana lukea synnytys kertomus.

täälä taas vaihteeksi hiljasta. veren tihkuttelu loppunut eikä supistuksia nimeksikään. |O

tsemppiä kaikille!
t. soikku & minttu 40+6

 

Onnea mutzi ja haavemamma ja Lentoemo
:flower: :heart:

Sitten omaa napaa.. siis mua suututtaa tänään piti käynnistää synnytys, mutta kappas kappas, täällä sitä kotona ollaan ja huomen aamuna sitten osastolle suoraan. kyllä täällä K-SKS sairaalassa osataan tää homma...
Lääkäri (eri kuin keskiviikkona) päätti että kun lapsi on normaalin kokoinen (raskausdiabeteksestä huolimatta) ei ole syytä käynnistää tänään. Olisi antanut ajan vasta maanantaille, mutta kieltäydyin jyrkästi siitä.. koppavasti ilmoitti tekevänsä sitten kompromissin ja varasi huomiselle osastopaikan. Tutkimuksen jälkeen supistukset koveni, mutta lääkäri ei ottanut niihin mitään kantaa, sanoi vaan että koska kaveri liikkuu vielä hyvin, ei vaikuta mitään.. olin siis käyrillä jotain puolisen tuntia päätöksen jälkeen vielä.
Lääkärin asenne minua kohtaan (ainakin tuntui siltä) oli erittäin koppava ja töykeä. kyseli vaan miksi, miksi, kun sanoin etten jaksa enää.. hän tekee kompromissin... pllaah... verenpaineet koholla...

:headwall: ääh.. itku herkässä.. tuli sittenkin perjantai 13. pvä epäonnenpäivä.. noh.. jospa siitä sitten tulisi ystävänpäivälapsi :heart:

Mutta näin täällä meillä.. jospa huomisesta tulisi sitten parempi päivä...
Hienoa muuten kun mies on ollut jo keskiviikosta asti isyyslomalla, ja pitää nyt 2 vkoa sitä.. ni hyvin kuluu päivät tässä sitten ohitte.. tuntuu sitäkin ottavan aivoon jonkun verran.. mutta jospa se tästä lähtisi parempaan suuntaan..

-Kyrsiintynyt Audriina 40+2

 

Onnittelut Haavemammalle ja Lentoemolle vaaveista sekä muillekin vauvan saaneille :heart:

 

Lentoemolle Onnea! :flower: Aavisteltiinkin, että tyttö on ottanut varaslähdön, kun susta ei aikoihin kuulunut.
Audriinalle :hug: tosi tympeän kuuloinen lääkäri.

 

Suuret onnittelut LENTIS :flower: :heart:

Paradies: Onnea matkaan :wave: =)

Meil on sauna lämpiämässä, sinne suunnataan ja jos ei nää jumalattomat supparit muutu senkään jälkeen yhtään säännöllisimmiksi niin lähden sairaalaan ja VAADIN, että antavat troppia lopettamaan supparit tai sit oksitosiinia lisäämään niitä. Tää supistelu on nyt ollut tosi tuskaista jo 2 päivää, ihan voimat loppu ja hermot kireällä, vatsa hellänä. Viimeyönä ei juuri nukuttu. Pakko tälle on jotain voida tehdä tai kohta oon liian kipee synnyttääkseni ketään!!!

-valivali kyrsä ja nappula 39+0

 

Onnea Lentoemo!! Arvasin myös, että siellä on varmaan jo typykkä sylissä kun ei susta ollut hetkeen kuulunut! Ihana synnytyskertomus oli myös, tippa täällä vieläkin silmässä. Kumpa pääsisi kohta jo itsekin tuon kokemaan :hug:

Ja Kyrsälle jaksamista, toivotaan tosiaan että syntyisi se Nappula nyt pian. Kohtahan sä oot tosiaan niin puhki ettei siitä enää mitään tule :hug:

 

Pixie Ite lähtisin paniikis varmaa ekast lorahduksest mut meinasin vaa et en kyl varmaa huamais jos vaa hiuka tulis just sen ylilöysän valkkarin takii. Kerran oon jossain vaihees raskaut käynykki just sen takii neuvolas tikuttamas ku aattelin ettei noin vetinen valkkari oo normaalii. Kyl se sit kuulemma on.

Ruttunaama et tosiaa oo ainoo kenel ei oo mitää tuntemuksii. Ei lorahtele tai supistele.

Limasta sen verran et on jo pari viikkoo tullu löysää limaa aina ku käy vessas ja sit sitä on välil pikkuhousunsuojas. En osaa sanoo et onks limatulppaa ku noin kauan tulee ja siin ei kyl oo ollu veriviivoi.

Tänää on ollu kyl masus tosi hiljast ja oon useest tökkiny et edes liikahtais. Yleensä on kuitenki illal alkanu liikkuukki paljo. Nyt mä sen sain liikkumaan ja möyrimään ku olin aikani sitä töniny :| Kaikkee sitä tulee sit tiätty heti miälee ku ei liiku tarpeeks.

Nyt oon vast itteasias pikkuhiljaa alkanu oottaa et jotai vois jossai vaihees alkaa tapahtuukkii ku aika alkaa loppuu.
JeJa 39+0

 

Onnea kaikille nyyttinsä saaneille,

jotenki sitä on nyt niin saamaton että ei mukamas kerkee kirjoitella... :ashamed: mut mä yritän.... Täytyy hattua nostaa kaikkille YH äideille, mulla on kyllä mies mutta ei ole päässyt tähän alkuun oikein mukaan eilen vasta oli ekaa päivää kokonaan kotona meien kaa ja tänää nyt sitte varpajaisia juhlimassa.... vähän kyllä ajankohta :kieh: ärsyttää, mutta onpahan sitten sekin pisetty....

Toukka ja poitsu 8vrk

 

Onnea vauvan saaneille :flower:

 

En ole päässy nyt oikein kirjoittaa ja komantoitavaa ois mutta tekstiä on niin paljon että menee jo sekaisin. Joten ajattelin kertoa teille miten sain ihanan suloisen poitsuni, ja niin kuin aikaisemminkin kerroin kiitos teille tuesta en usko että olisn jaksanut taistella jos en olisi saanut täältä niin paljopn tukea.

3.2 siis kiehahdin tässä palstalla ja sen jälkeen läksin neuvolaan, tunnelmat oli aika synkät turvotus vaan lisäänty paineet nousussa ja pinna kiree, voimat loppu. Onneksi terkkari ymmärsi hätäni ja voimattomuuteni ja laittoi mulle lähetteen PHKS:siin oli siellä tarkkailtavana ensin äippäpolilla jossa lääkäri tutki minut ja sai vauvan painoarvioksi 3600g, mikä oli hirmuinen lohdutus siihen hätään että ei se ole hirmu iso ja LA:han oli silloin vain 1,5 päivää.

RR oli edelleen korkea, mutta ei ollut valkuaista pissassa, jotenki oli sellaen olo että milläs mä ny teille todistaisin että en oikeasti enää pysty elää tän mun tilanteen kanssa, nilkat ei taivu ja oikeasti sydän ottaa jo koville tän turvotuksen kaa. Jokusen tunnin päästä sitten minut siirrettiin osastolle. Siellä astui heti voimaan liikkumiskielto, onneksi huoneessani oli edes telkkari joka piti mulle seuraa, (mieheni siis oli silloin metsäharjoituksissa, onneksi pääsi 5min pikavisiitille illalla joka piristi paljon) aika yksinäistä oli, ja melkeinpä itku pääsi kun kaikilla muilla osastolla oli jo vaavi jota he hoitelivat.

Sain tupla annoksen unilääkettä ja multa mitattiin edelleen korkealla olevat paineet vaikka olin jo saanut rr lääkkeenkin, (jota en ees olisi halunnut aloittaa). Noin 2h päästä kattelin edelleen kelloa eikä unesta tietoakaan vaikka mun olisi pitäny sammua kai ku tukki. Maksimissaan puol tuntii pystyi olee yhellä kyljellä sitten piti taas kääntää kylkee ja käydä vessassa, joka ei ollu huoneessa vaan käytävälle piti aina mennä, toisaalta se osottautuikin hyväksi koska hoitajat näki ainaki että mä en todellakaan pysy nukkumaan. Oli korvatulpat ja silmälaputkin, mutta eihän niistä oo mitään hyötyä kun en kotonakaan pystynyt nukkumaan.

Viihdoin sitten koitti aamu, ja alkoi lääkärin kierron odottelu, luvattuhan oli että lääkäri tulee 9 aikoihhin.. pitkän odotuksen jälkeen lääkäri saapui klo 11 jälkeen. Ja hän oli aluksi sitä mieltä että kun pissassa ei edelleenkään ole sitä valkuaista niin ei ole raskausmyrkytystä???? No sain sitten avattua suuni ja sanottua että nyt tää raskaus saa riittää mun kohdalla kun on astma pahana, turvotusta sikana ja että en enää jaksa, varsinki ku oon jo 3cm auki ja kanavaa vajaa 2 cm jäljellä. Lääkäri pääti sitten vielä tehdä sisätutkimuksen ja kätilökin oli mun kanssa samaa mieltä, että onhan tuon turvotuksen ja siitä johtuvien oireiden kanssa jo varmaan aika sietämätöntä elää ja olla.

Sisätutkimuksen jälkeen lääkäri oli sitä mieltä että kun tosiaankin on paikat noinkin kypsänä ja turvotusta sekä kaikkea muuta kivaa niin seuraavana päivänä sitten käynnistykseen! (JIPPII) Ainoa mikä jäi vähän jännittämään oli se että asman pahentumisen takia ei voi käynnistää sytotecilla vaan laitetaan suoraan oksitoniinitippa! Pääsin sitten tän tuomion jälkeen kotilomalle kerämään voimia, seuraavana aamuna h40+0 odottavat mua käynnistykseen klo 8.00, ja mikä parasta mieskin pääsi tapahtuman johdosta metsästä kotiin! Jännitti ihan hirveesti!

Yöllä ei tullu nukuttua paljon mutta aamulla oli olo silti virkeä, suurella jännityksellä söin aamupalan ja mentiin osastolle, jossa edellipäivänen kätilö otti meiet vastaan mikä oli suuri helpotus kun jännitti sekin että mitenköhän mahtaa kemiat sopii kun itteään jännittää ym..

Klo 9 tuli lääkäri ja erikoistuva lääkäri tutkimaan minut, olin reilu 3cm auki ja kanavaa enää pieni reunanpalanen jäljellä, lääkäri oli sitä mieltä että ei tarvitse aloitta käynnistystä tipalla, vaan puhkaistaan kalvot suoraan. Joten siirryttiinkin heti synnytysalin puolelle ja siellä puhkaistiin kalvot (ei siis päässyt nauttimaan PHKS:sin perhehuoneesta kuin vajaan tunnin). 10.40 Sain syntocinon tipan vahvistamaan omia supistuksia, jotka alkovatki sitten olla jo oikein napakoita. Sain lohdukeeksi ilokaasun josta mulle ei ainakaan tuntunut olevan mitään apua, liekö laite ees kunnolla toiminut kun muista nettä siinä kävi vielä toinen kätil kattomassa että miksi ei lähtenyt kaasut virtaa ja oli sitä mieltä että kyllä se toimii.

12:00 Sain epiduraalin se oli ihana, auttoi melkein heti ja sain hetken levättyäkin kun kipu hellitti. 13:43 olin 6cm auki ja epiduraali alkoi olee loppu, uutta annosta luvattiin heti wc reissun jälkeen. Wc reissu oli tulokseton ja menin takaisin sänkyyn jossa minut katetroitiin, sen jälkeen uusi tutkimus ja olin jo 8cm auki ja näin ollen uusi epiduraali annos evättiin multa ja sain olla pelkän ilokaasun varalla josta ei mielestäni edelleenkään ollut mitään hyötyä! Klo 14:19 olin 10cm auki. 14:36 sain pudentaalipuudutuksen ja 14:40 aloitin oikeesti pungertaa poikaa pihalle, ponnistusvaihe oli nopee 3min ja poitsu oli pihalla. Vauva oli 4250g 51cm ja pipo 37,5 pisteet 8/8 äänestä -1 ja väristä -1 p. Sain vauvan ihokontaktiin heti pesujen jälkeen 14:55, mutta pääsin silittää sitä heti ja olin maailman onnelisin äiti! Voi sitä tunteiden myrskyä ja epätodellista oloa, nyt se nyytti on siinä!!! Vauva lähti heti imemään hyvin rinnalla!

Itse sain repeämän ja lisäksi episiotomian, jota lääkäri opmeli reilun tunnin ja tikkejä tuli sen vertaa että lääkäri ei ees kertonu montako, oisin vaa halunnu tietää kun ekaa kertaa mua tikattiin .

Tässä tälläinen tarina miten meien synnytys sujui... jossain vaiheessa saan toivottavasti kirjoitettu miten meien ensi päivät lähti käyntiin ennen kuin unohtuu!

Toukka taas....