// Helmivauvat 2015 - joulukuu //

En ole jäänyt kaipaamaan sitä "luonnollista" tapaa synnyttää, koska lopputulos (=elävä vauva) on mulle se pääasia Tosin muuthan sitä tuntuvat surkuttelevan, mutta sellaiset jutut jätän omaan arvoonsa. Synnytys on niin henkilökohtainen tapahtuma ja kokemus ettei sitä muut voi tietää tai arvostella.

Myös minulle itse synnytystä ja synnytystapaa tärkeämpää on lopputulema, eli elävä vauva sylissä. Olen myös samoilla linjoilla Sinikuun kanssa siitä, että synnytys on niin henkilökohtainen tapahtuma ja kokemus, ettei kukaan muu voi sitä arvioida saati arvostella. Itse olen hyvinkin tiukasti vetänyt rajan keskustelulle, jos se on siihen suuntaan ollut menossa. Sektio on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin. Ja sitä paitsi kukaan ei voi tietää syntyykö se oma vauva lopulta alalteitse vaikka alatiesynnytykseen lähtökohtaisesti mentäisiinkin.

Toivotaan, että saisimme kaikki synnytystavasta huolimatta sen ihanan pikkukäärön syliin, ihan pian jo <3

 

Tosi hyvä kuulla sektion tai useammankin läpikäyneiden näkemyksiä siitä, miltä se on teille tuntunut. Itsellä eka oli perinteinen oppikirjasynnytys, mutta tokassa ns. viivästynyt avautumisvaihe virhetarjonnan takia.

Synnytys ei meinannut oikein lähteä käyntiin (heikot mutta suht säännölliset supparit alkoivat 41+5 ja lapsi syntyi 42+0). Koko 14 tuntia, mikä synnytyssalissa vietettiin oli "sektiovalmius" päällä, joka tarkoitti että en saanut esim. syödä mitään. Vauvan vointia seurattiin tarkasti, kalvot jouduttiin puhkomaan ja jossain vaiheessa happitasotkin mitattiin. Lopulta kun vauva lompsahti oikeaan asentoon, meni loppu 4cm avautuminen vauhdilla ja ponnistus helposti. Tämä käänne ei kuitenkaan ollut mitenkään itsestään selvä vaan henkilökunta oli varustautunut saamaan vauvaa ulos nopeammin tarvittaessa. Jos käännettä ei olisi tapahtunut, TAI happitasoissa olisi ollut ongelmaa, olisi lapsi leikattu ulos. Synnytyksen kesto oli siinä vaiheessa ollut sen verran pitkä, ja jos olisi näyttänyt siltä, ettei se edisty, niin sitten olisi toimittu.

Ei näitä oikein voi ennustaa, miten nämä menevät. Mulle pääasia, kun saadaan maailmaan. En minä itse ehtinyt tuossa "jännittää" tai harmitella, jos olisi leikkuriin menty. Sen verran virran vietävänä siinä oli, että luotin vaan henkilökunnan näkemyksiin ja kun kerran vauvalla oli kaikki hyvin, ja osaava kätilö keksi asennon, jossa vauvakin saatiin nopeammin maailmaan, niin lopputulos oli näinkin hyvä. 9 pisteen tyttö, ei episiotomiaa, pari tikkiä vaan ja itse kävelin synnäriltä pois. Ainoa hetki, kun jännäsin itse enemmän oli se, kun kätilö ilmoitti, että nyt mitataan happitasot, että onko kaikki hyvin. Sydänkäyrässä oli joku notkahdus, joka oli hälyyttänyt. Mutta eipä siinä sitten ollut kuitenkaan mitään, kuulemma niin hyvät tasot kuin vaan voi olla. Virhetarjonnan vuoksi vaan ei meinattu saada sitä sitä näytettäkään oikein otettua niin kesti sen kanssa aikansa.

Ehkä jos nyt jotain jos saisi toivoa ensi kerraksi, niin a) jos homma venyy, että saisi myös syödäkin jotain eli ilman sektiouhkaa kiitos ja b) että homma ei venyisi Nyt ainakin tuntuisi siltä, että heppu ei ole kasvotarjonnassa viihtynyt, toivotavasti ei enää käännykään siihen vaan päättää pysyä nykyisissä asemissa. JA alkaa laskeutua... Ei vatsanahka kestä enää tätä yläpyllyilyä!!!

Huomenna verenpainekontrollikäynti äippäpolilla ja sitten aletaankin odotella synnytystä. Ei jaksais oottaa enää mutta sitten taas kuitenkin toivoo, ettei nyt kauhean aikaisin syntyisi. Ristiriitaista tämä kaikki....

PH rv34+6

 

Jep, todella hyvä kuulla keisarinleikkauksista ja kuulisin mielelläni enemmänkin.

Olen yrittänyt googlailla aiheesta, mutta jostain syystä haaviin ei oikein ole mitään hyödyllistä tarttunut.

Kauanko teillä meni leikkauksesta toipumiseen?
Laitettiinko teille dreeni? Entä katetri?
Onko leikkauksen jälkeen samanlaista jälkivuotoa kuin luonnollisessa synnytyksessä?

Rv 33+

 

Heippa kaikille pitkästä aikaa!
Joulu tuli ja meni. Ilman sitä olisi aikani käynyt kyllä pitkäksi, tein lähes kaikki joululahjat itse. Nyt oli hyvin aikaa ja ajatusta keskittyä pelkästään niihin. Nyt kun tässä on kotosalla oleiltu jo 16viikkoa alkaa selkä-/lonkka-/liitoskivut oleen kohdillaan!! Kohdunsuun tilanne on koko raskausajan ollut parempi kuin hyvä, edes kortisoneja ei ole tarvinnut pistää. Kohdunkaulaa viimeksi 3cm, sisäsuu 2cm auki, tukilanka n.puolessa välissä. Tästä johtuen olen uskaltautunut ihmistenilmoille pari kertaa viikossa ja pikku kävelyillä ulkona käynyt nyt päivittäin. Tosin mummot ohittaa minut mennen tullen! Vatsa on niin jumalattoman suuri (rv 31 neuvolassa sf 36cm) ja muutenkin paikat jumissa niin liikkuminen lähinnä muistuttaa lyllertämistä. Kivuttomia supistuksia on ja niiden voimakkuus saa pidättämään hengitystä, sen verran jo kohtu on suuri.
Keskiviikkona seuraava Tays kontrolli.

Melkoisen oma napainen kirjoitus, kaikki teidän kommentit olen kyllä lukenut mutten enää muista kuka kirjoitti mitäkin =/

Ihanaa kun voi oikeasti alkaa miettimään synnytystä ja vauvan tuloa, pestä vaatteita ja kaivaa vaunuja varastosta fiksattavaksi! <3 Nelisen viikkoa aikaa siihen kun kaksi ekaa ovat syntyneet..

Rv 33+2

 

Täällä ollaan jouluaatosta asti oltu virallisella mammalomalla, toki opparin kirjoitus jatkuu. Inspiraatio siihen täysin hukassa. Vauvajuttuja yrittänyt väkisin saada valmiiksi, mutta niiden osalta myös hyvin saamaton olo.

Neuvolalääkäri oli 34+0 Ja käsikopelo arvion mukaan sopusuhtaisen kokoinen (painolta?) , mutta pitkä vauva olisi.. saa nähdä mitä sieltä tulee.

Ferdinand 34+6

 

Päivää. Joulut on täälläkin vietetty ja ä.loma alko kans jouluna, virallisesti lauantaina 27.12. Nyt tuntuu jo että pää hajoo kun ei oo mitään tekemistä.. kai sitä vois pikkuhiljaa alkaa noita vauvan vaatteita peseen. Lauantaina olis ne babyshowerit. Kattoo sen jälkeen mitä tavaroita vielä tarttee.

Tällä viikolla ohjelmassa sitten kauneudenhoitoa vielä kun pystyy. Tänään jalkahoitoon ja huomenna ripsihuoltoon. Sit onkin jo uusi vuosi. päätettiin oikeen vuokrata palju ja kutsua ystäviä meille viettään vuodenvaihtumista. Panostetaan nyt tähän viimeseen uuteen vuoteen ilman lapsia.

Neuvolaan pitkästä aikaa perhantaina.

Hyviä vointeja ja alkanutta viikkoa kaikille!

Mukipukipuu ja Väinö 35+0 kaiketi

 

Heikko-Peikko - olinkin miettinyt, että mitä teikäläisille oikein kuuluu. Hyvin on siis mennyt jo näin pitkälle ja enää hetki niin saat jo nyssäkän syliin asti

cocker - sama vika rahikaisella, vielä tänään ja huomenna tehtävä hommia kirjoittamisen parissa, vaikka ä-lomalla ollaankin. Sitten kyllä loppuu päkistely.

mukipukipuu - Oih, mäkin vielä haaveilen jalkahoidosta, alkaa olla semmoiset kippuravarpaat meikäläisellä että oksat pois! Meidän uusi vuosi vaihtuu ihan vaan perheen kesken, isoin 11v poika pääsee varmaan mun miehen kanssa vähän paukuttelemaan raketteja ja mä jään taaperon, mahan ja koiran kanssa pitämään taloa pystyssä. Onneksi meidän hauva ei ole paukkuherkkää sorttia.

Tänään kävin rv36 (35+0 tarkka lukema) kontrollissa neuvolalääkärin sijaan äitiyspolilla Kättärillä. Ultrattiin vauvan vointia, kasvua ja kohdunsuu katsottiin myös. Vielä kerran ottavat käymään, varattiin aika 40+0 ja jotenkin lohdulliselta kuulosti, kun kätilö sanoi:" Jos et ilmaannu, tiedämme että olet synnyttämässä/synnyttänyt" Pikku-Heppu oli sitten pistänyt loppukiriä kasvuun, eli 5 viikossa 1,2kg lisää kokoa ja nyt oltiin vähän kivuttu jo keskikäyrän ylle eli 2,7kg kokoinen nassikka siellä jo jöllöttelee. Jos kasvu jatkuu näin, niin meille on tulossa semmoinen 3,8-3,9kg tyyppi. No isänsä onkin reippaan kokoinen, 52cm ja 4,1kg syntyissään, nyt aikuisena melkein 190cm ukkeli.

Mun esikoinen oli poika ja "vaan" 49cm/3100g, toka tyttö 52cm/3700g ja tää on sitten about samaa kokoluokkaa tuon tytön kanssa. Kahdella jälkimmäisellä on sama isä. Kuulemma oikein hyvin voiva vauva ja äiti (No, ittestäni en niin tiiä, ainakaan ihan joka heti... mutta kaikki arvot ainakin just niin kuin pitää). Lantiossa on kuulemma hyvin tilaa vauvan tulla ulos ja kohdunsuulla kaikki ennallaan, 3cm ja kiinni. Ulkosuu kait vähän pehmeä, kuten viimeksikin. Nyt vaan odotellaan ja odotellaan. Ja vielä kerran odotellaan Pitää kuulemma levätä ja rentoutua vaan, että paineet pysyykin hyvinä, niin kuin tähänkin asti.

Neuvolassa käväisen loppiaisen jälkeen, sitten en muistakaan kuinka usein niitä käyntejä oli. Ei hirveän montaa, mielestäni vähemmän kuin aikaisempina vuosina, jolloinka käytiin viikon välein loppuajasta. Vähiin ne joka tapauksessa käy.

Nyt sitten hihoja heiluttelemaan taas. Jos sais jotain tänään valmiiksikin töiden suhteen vielä.

PH täydet pyöreät 35+0

 

Tämä on kyllä ollut täysin erilainen raskaus kuin kaksi aiempaa lankaraskautta. Tytön kanssa oli täysi lepohoito kotona kun tosiaan meinasi tulla väkisin rv 22, mutta viime tipassa saivat langan laitettua maattuani sairaalassa monta päivää pää alaspäin. Tyttö syntyi rv 37+3.
Pojan raskaudessa lanka laitettiin suunnitellusti rv18 ja koko raskauden ajan oli pelko synnytyksestä kun kohdunkaulaa oli jäljellä reilu sentti. Poika syntyi rv 37+2.

Tässä raskaudessa lanka taas suunnitellusti rv 17. Olen liikkunut enemmän kuin aiemmin, kohdunsuun tilanne ei silti ole muuttunut vaan pysynyt hyvänä koko ajan vaikka alku näyttikin pahalta.

Olen ajatellut että tämä oli kohtalo ja lapsi tosiaan on tarkoitettu perheeseemme! <3 Eipä tarvitse myöhemmin miettiä jäikö vielä yksi lapsi tekemättä!

Ainoa kiusankappale on tuo radi! Paasto arvot tahtovat olla liian korkeita. Päivä arvot hyviä vaikka syönkin kaikkea. Eilenkin kahvin ja vaniljarähnypullan jälkeen arvo 6,9. Suosittelivat jo insuliinin aloittamista 2vko sitten, mutta halusin vielä ruokavaliolla mittailla tuloksia. Keskiviikkona aika myös diabeteskätilölle, saas nähdä mitä meinaa.. melko tiukanoloinen täti oli!

Olen muuten laskenut että jos tämä syntyy samalla kaavalla kuin isosisaruksensa, syntyisi 25.1. n.klo.16.40 Olisi sunnuntai lapsi niinkuin koko muukin perhe Auattelin tämän kertoa tänne, katsotaan sitten kuinka käy!
Eikä sattuisi samalle päivälle esikoisen syntymän kanssa, poika syntyi 24.1.2006. Siitä tulee siis 9vuotta ja silti joulunakin viedessämme kynttilän haudalle tuntui aivan yhtä pahalle.
Asian kanssa on oppinut elämään vaikka sitä päivittäin ajatteleekin.

Nyt lähden tekemään miehen siskolle 18v synttärikorttia!

 

Heikko-Peikko, hienoa kuulla sustakin pitkästä aikaa ja etenkin, että on noinkin hienosti mennyt nyt tällä kertaa. Ei enää pitkä aika kun voi jo tulla. Nytkin tällä hetkellä jo mahikset hyvät, jos lähtee syntymään.

PH, hyvän kokoinen tyyppi sulla jo. Hienoa, että kontrollissa oli kaikki hyvin! Ois kyllä kiva saada itsekin joku painoarvio vielä ennen synnytystä kun melko isolta kaverilta tääkin tuntuu. :S Mutta näkee sen sitten syntymän jälkeenkin.

mukipukipuu, mulla ois kans lauantaina babyshowerit. Yhteiset siskon kanssa. Hauskoja juhlia teille!

Sadana, mulla ei oo keisarinleikkausta tehty, mutta siskolle tehtiin vasa praevia istukan takia rv 34+4. Kuulemma ei tuntunut muuta kun heiluttelua ja se kun vauva kaivettiin vatsasta, mut ei mitään kipua. Ja pää oli kuulemma ihan pöllyssä niistä lääkkeistä. Toipumiseen meni kauemmin kun normi synnytyksen jälkeen. Arpea kiristeli pitkän aikaa ja vieläkin tunnoton siitä kohtaa, mutta siis muuten meni erittäin hyvin leikkaus. Vähän kun umpisuolenpoiston ois käynyt kuulemma. Sisko käytti semmoista tukivyötä mikä on tarkoitettu sektioäideille (niitä löytyy muistaakseni muutamista äitiystarvikekaupoista). Helpottaa kipua ja liikkumista. Vuoto oli kuulemma saman tyylistä kun normisynnytyksen jälkeenkin, mutta niukempaa. Ei laitettu dreeniä ja katetri oli vaan sen hetken aikaa. Ja sitten vielä omaa kokemusta sairaanhoitajana niin sängystä nousu on leikkauksen jälkeen helpompaa kun ottaa tyynyn syliin ja kyljen kautta nousee niin, että tukee sitä leikkauskohtaa tyynyllä. Mutta tässä tämmöinen sivustaseuraaja kokemus.

Tsemppiä vielä ahertaville! Täällä alkoi tänään virallinen äitiysloma eli sairasloma päättyi. Jotenkin helpottava tunne. Tai siis lähinnä poistui se ahdistus siitä että ns vaan lusmuilee kotona vaikka ihan syyt onkin sille, että saikulla on ollut.

Sitten omaa napaa sen verran, että kävin hepatoosiseurantakokeissa tänään. Alat oli 10 ja Afos 119 eli noussut yli viiterajan (35-105), mutta mitä edellisen hepatoosin aikaan ymmärsin niin Afos ei oo vauvalle vaarallisimpia juttuja ja voi nousta muutenkin. Sappihappo on vielä vastaamatta. Saan sen tietää toivon mukaan huomenna. Eli tässä rajoilla elellään, että puhkeaako hepatoosi vai ei. Samoin katsotaan jälleen kerran, että vieläkö se strepto mellastaa pissassa.

Nyt on viime päivinä ollut paljon supistuksia. Kivuttomia ja kivuliaita ja sitten on vatsa toiminut useasti päivässä. Väsyttääkin ihan kauheesti. Ne supistukset tuntuu tuolla alamahassa, alaselässä ja nivusissa semmoisena repivänä pakotuksena. Ei onneksi niin kipeitää oo, että mihinkään vielä tartteisi lähteä ja kun hyvin harvakseltaan tulee (0-4 supistusta tuntiin). Meillä on kivasti sulut päällä, et ens viikolla aukee vasta neuvola, jos niiden tai hepatoosin kanssa tulee ongelmaa. Loppuviikosta ei oo auki kun synnäri ja päivystys. 2 vko päästä olisi vasta neuvolalääkäri niin tietää taas onko noi supistelut mitään paikoille tehneet. Viimeksi tosiaan paikat täysin pehmeät, ulkosuu sormen päälle auki mut muuten kiinni ja kaulaa 2cm.

Mutta voikaa hyvin kaikki!

Kampiakseli ja heebo rv 34+5

 

Hei!
Ihan nolottaa, kun en ole kerinnyt käydä tänne kirjoittamassa kuulumisia. :/
Koulu-ja työjutut on vieneet kaiken energian ja kun vielä lasten kanssa yksistään olen pyörittänyt tätä pirttiä viikot niin ei ole aikaa jäänyt istumiseen ja kirjoitteluun.
Jäin joulukuun alussa saikulle supistusten takia, nyt 1.1 alkaa äippäloma.
Kävin ylimääräisessä ultraääni ja vauva on iso! Sovittiin, että rv 38 alussa käyn ultrassa, ja siitä mahdollisesti heti käynnistykseen, jos kohdunsuu on pehmentynyt. Eivät päästä laskettuun aikaan raskautta, koska edellinen vauveli oli niin hurjan iso laskettuna aikana.
Tämähän tarkoittaa, että raskautta on jäljellä n. 5vkoa! Huh huh!

Onko muilla ollut vauvana, että tuo värkki on kipeä? Ei mitään liitoskipuja, vaan ihan oikeesti alapää kipeänä? Mulla on ulkosynnyttimien reunoilta todella kipeä ja tänään on lisäksi tullut teräviä vihlaisuja kohdunsuulle. Jokohan siellä alkaa paikat pehmenemään vai mitä lie.

Hyvää alkavaa uutta vuotta kaikille!
Ensi kuun aikana varmaan saadaan ekat vauvauutiset tänne!

Mussukkanuppunen 31+6

 

Sadana, sektiosta toipuminen on todella yksilöllistä. Toiset potee kipua ja ovat täysin toimintakyvyttömiä, ja sitten on taas osa mun kaltaisia nopeita toipujia

Sektio menee pääpiirteittäin niin, että juuri ennen leikkausta laitetaan katetri. Sitten kiikutetaan saliin ja kytketään laitteisiin ja tippaan. Seuraavaksi laitetaan puudutus (spinaali mulla) ja odotellaan ja testataan puudutuksen riittävyys. Sitten vaan hommiin Vaikka toimenpide on suht nopea niin kyllä mä malttamattomana olen saanut odotella sitä ihanaa rääkäisyä kuuluvaksi. Sitten vauva pisteytetään ja kääritään kapaloon ja tuodaan näytille äidille. Sitten vauva lähtee iskän kanssa pesulle ja odottelemaan kun äiti kursitaan kasaan siirrettäväksi heräämöön odottamaan puudutuksen poistumista. Mä pääsin pois muistaakseni parin tunnin päästä kun varpaat alkoivat liikkua (sain vähän normaalia isomman annoksen kun edellisessä oli ongelmia puutumisen kanssa). Tietty se loppuilta menee toipuessa eikä vessaan pääse ilman hoitsua. Mulla oli katetri aamuun asti koska osastolla oli kiire eikä olisi välttämättä ehtineet käyttää vessassa. Ja vessahädän tunne puuttuu muutenkin ainakin sen ekan vrk:n joten kantsii käydä vaikkei ihan sille tuntuisikaan. Mä pääsin sängystä suht helposti ylös, ja liikkuminen oli alusta lähtien melko kivutonta, varsinkin kun vertasin itseäni huonekaveriin jolla oli hematooma alatiesynnytyksen jäljiltä. Oli todella kivulias eikä päässyt liikkumaan ilman taluttajaa. Pois pääsin ekasta 2 vrk jälkeen, ja tokastakin olisin päässyt, mutta vauvan takia oltiin 3. yö. Särkylääkkeitä söin muutamana päivänä ja ennemminkin sen takia että nännit oli niin juukelin kipeät Lenkille lähdin kun vauva oli reilu 2 vkoa, mutta kesken lenkin tuli mieleen ettei se ehkä ollut ihan kuningasidea kun alkoi tuntumaan haavassa Mutta kun otti rauhallisesti niin kipuja ei ollut. Jälkivuotoa oli n. 2 viikkoa, ja sektiossahan kohtu kuivataan niin vuoto on tosiaan ilmeisesti niukempaa. En ainakaan tarvinnut kovin erikoisia siteitä. Alamaha oli tunnoton ekan jälkeen lähes vuoden, mutta tokasta ei ollenkaan. Kyllähän sitä sanotaan että sektiosta toipuminen kestää sen vuoden jonka vuoksi uutta raskautta ei aikaisemmin suositella

Ilmeisesti tuossa miten äiti saa vauvaansa pitää ennen kuin viedään pesulle, on paljon sairaalakohtaisia eroja. Meillä on molempien kohdalla vaan vilautettu ja iskä on saanut sitten hoitaa. Onhan siinä äidillä tietty vähän kuuppa pöllyssä lääkkeiden jäljiltä, mutta silti muistan tosi hyvin mille molemmat vauvat näyttivät heti synnyttyään ja ajatukset siinä hetkessä <3

Mulla oli tikit, jotka poistettiin viikon päästä samalla kun terkkari tuli kotikäynnille. Jossain käytetään metallihakasia, ja niiden poistosta en tiedä mitään

Kysy vaan ihmeessä jos haluat tarkennusta, tämä oli tämmöinen pikakatsaus operaatiosta mun kokemukset on niin positiivisia enkä oikeastaan haittapuolia edes keksi. Joltain toiselta jolla toipuminen on kestänyt kauemmin, saisit varmasti erilaisen kuvan. Suunniteltu sektio on tietysti muutenkin sekä lapselle että äidille turvallisempi kuin kiireellinen sektio, ja suunnitellussa tietysti äiti on jo ajatusmaailmaltaan sopeutunut sektio ajatukseen verrattuna siihen että yhtäkkiä tulee eteen. Silloin varmasti pelottaakin ja toipuminen on työläämpää

Sinikuu rv 34 (iih, 5 vkoa!!!)

 

Arkikiireet vievät kyllä kaiken ajan ja tämä väsymys vaan jatkuu. Joten kirjoittelut jääneet ihan kokonaan...
Joulu tuli vietettyä ja hyvistä yöunista huolimatta joka ilta olin ihan loppu. Äippäloma alkaa 14.1. Vielä olis muutamia työpäiviä jäljellä. Toisaalta edelliseen raskauteen verrattuna olen tosi iloinen, että olen vielä töissä, mutta toisaalta taas en enää millään jaksaisi töihin mennä. Ei vaan yhtään kiinnosta.... :stick: Vaikka loman alkua jo kovasti odotankin, niin on vieläkin ihan epätodellinen olo, että toinen lapsi tosiaan on syntymässä pian.

Valmisteluita on vielä paljon tekemättä. Paremmat vaunut pitäis jostain vielä löytää edullisesti käytettynä. Vaatteita järjestellä (pesty ne onneksi on), hoitoalustaa pestä, vaipat ym. kulutus tavarat ostaa (näitä tosin en ylenmäärin hamstraa, niitä saa, jos tarvii). Pitäis kai sitä sairaalakassiakin alkaa miettiä. Esikoinen on sen verran vilkas ja aikaa vievä tapaus, ettei kotitöiden jälkeen enää jää aikaa tai energiaa muuhun.

vauvan liikkeeistä Mites vilkkaita teidän vauvat tuntuu olevan? Mä alan olla kauhuissani, että millainen ikiliikkuja meille tulee!! |O Esikoinen oli tähän verrattuna tosi rauhallinen vatsassa, oli rauhallinen vauvakin, mutta nyt vajaa 3-veenä ei meinaa perässä pysyä. Tämä vauva melskaa tosi paljon, puskee varmaan itsensä vatsan kautta ulos... Monet liikkeet tekee jo tosi kipeää ja osa liikkeistä sattuu "sukkapuikko"-kipuina jonnekkin kohdun suulle. Muutama viikko vielä...

Joku kirjoitti alapään kivuista. Mulla on vessakäynnit olleet jo pitkään inhottavia todennäköisesti suonikohjujen tms. takia. Tuntuu, että alapää ihan turvoksissa ja on kova paineen tunne. Viime aikoina tunne on ollut välillä muutenkin....

Äh, taas esikoinen kutsuu...
Pihlaja15 ja tyttönen 32+6 :heart:

(Onpas jotkut jo isoilla viikoilla, olis jo turvallista pienten tulla ulos. :heart

 

Kampiakseli - Kypsään päin on selkeesti menossa siellä! Voihan olla, että parin viikon päästä (sisällä?) se on jo menoa, eikä tartte sinne neuvolalääkäriin asti edes odotella Mulla ne "oikeet" supparit käy just nivusiin ja yläreisiin. Paitsi viimeksi avotarjontaan kallellaan ollut tyttö aiheutti myös tosi kovan selkäkivun. Toivottavasti sun hepatoosi pysyy vielä hetken kurissa ja streptokin asettuisi! Just muistelen, kun lähipiiriin syntyi hiljan muksu, niin äidillä oli juuri tuommoisen kuuloista menoa ja siitä meni enää reilu viikko kun muksu oli maailmassa, syntyi siis spontaanisti rv38+1 tai jotain, kun sitä edellinen oli mennyt käynnistykseen. Hällä oli kuukauden supistellut muutenkin kipeästi jo ja synnytys oli tosi helppo ja nopea sitten.

mussukkanuppunen - Minkälaisen kokoarvion sä sait nyt, jos kerran lasketuun aikaan ei uskalleta päästää? Ja mimmoinen se edellinen oli? Mua ei vielä kauhistuta, kun noissa kokoarvioissa on helposti puolen kilonkin heittoa ihan ilman syytä.... Mutta voihan se olla, että mieli muuttuu, kun pääsen sinne 40+0 kontrolliin Ekasta lapsesta veikattiin 3,5kg ja oli vaan vähän päälle 3. Tokan kohdalla osui aika lailla nappiin, mutta kätilö sanoi kyllä, että lapsi taisi menettää osan massasta siinä viimeisten viikkojen aikana, nahkasta päätellen. Eli hän olisi varmaan laskettuna aikana ollut turskimpi tyttö kuin sitten kaks viikkoa myöhemmin. Mulla laski itelläkin paino lopussa, ei vaan enää pystynyt syömään ja oli jotenkin niin poikki kaikkeen.

Mulla ei ole noita paineen tunteita "värkissä" oikeen koskaan näkynyt, kun vauvat ovat aina laskeutuneet vasta juuri ennen synnytystä. Tästä kolmosesta huomaa, että välillä hän käy kokeilemassa itseään tuonne alemmas ja silloin tulee sukkapuikko/puukontökkäystä häpyluuhun ja isommalla hädällä käyminen tuntuu niin kuin koko alakerta pullahtaisi ulos Mutta kuten lääkäri eilen totesi, ei ole kiinnittynyt vielä ainakaan.

pihlaja15 - Tämä kolmas tulokas on ollut kovasti ahkera liikkumaan ja olen sanonut useamman kerran, että on varmaan maailman eka lapsi, joka painovoimaa uhmaten tulee alien-tyylillä tuosta ylävatsasta ulos Kertaakaan en ole joutunut tekemään liikelaskentaa, toisin kuin edellisestä, joka nukkui pitkiä aikoja kerrallaan loppupuolella raskautta eikä oikein reagoinut mihinkään sokeriherättelyihin nukkuessaan. Hyvä on ollut nukkumaan kohdun ulkopuolellakin! Pelkäänpä siis, että tämä seuraava on huomattavasti herkkäunisempaa sorttia.

Viime aikoina tosin on tällä tulokkaallakin selkeästi aktiivisuus- ja unijaksot jotenkin alkaneet keskittyä pitemmiksi jaksoiksi. Ei ole ihan semmoista vähän-väliä-mökellystä vaan saattaa olla tunnin pari aktiivinen ja sitten hiljetä lepäilemään. Eilen illalla esimerkiksi tuo ei herännyt vetämään iltasambaa enää mun nukkumaan menon yhteydessä vaan parilla töytäisyllä ilmaisi olevansa olemassa ja sitten alettiin molemmat nukkua. Eikä hän myöskään jää enää samalla tavalla mun yöllisten vessakäyntien yhteydessä kukkumaan.

Mulla on alkanut vaan itellä nuo aamuyön valvomisjaksot näköjään jo. Kai se jotenkin hormoneihin liittyy... Herään n. klo 3-5 ilman mitään syytä tai ehkä vessaan ja sitten alkaa valvotuttaa. Aina siinä menee pari tuntia, että uni tulee uudestaan. Viime raskaudessa nousin aina suosiolla tekemään jotain, pelaamaan kännykkäpeliä tai syömään ja juomaan tai lukemaan sohvalle ja menin takas sänkyyn vasta kun väsytti. Tänäänkin olin sitten herättyäni ihan tötteröö klo 9.30 kun sain uudestaan unen päästä kiinni vasta vähän ennen seiskaa. Niin ja valkovuoto on tosi vetistä ja runsasta välillä, öyh. Nää on näitä lopun iloja.

PH rv36

 

Heippa taas kaikille
Joulu tuli ja meni. Nyt on vaan rytmit ihan sekaisin. Mies ku on viel tän viikon lomalla ja tytöllä alkaa 7päivä sit koulu.
Kävin viikko sitten siellä mammossa ja rinnasta ei löytynyt ku kystiä. Ne on onneksi vasrattomia.
Iltapäivällä oli sit lääkärineuvola ja se sit laittoi mulle lähetteen diabeetesosastolle. Paastot on liian korkeat edelleen ja tyttö oli jo 2100grammaa. Aivan sairaan iso ku isosisko synty 2480grammasena.
Täälläkin pikkuhiljaa ruvettu peseen vauvan vaatteita ja vaunun tekstiilejä ja tänään löydettiin torista hyvä pinnasänky. Huomenna saadaan se sit kotiin
Mut nyt muihin hommin. Se on huomenna vuoden viimeinen päivä. Hyvää uuden vuoden vaihdetta kaikille

 

pippurihäntä sain painoarvioksi väh. 4.2kg jos raskaus päästettäisiin loppuun. Silloin paino huiteli pari viikkoa pidemmällä kuin pitäisi. Edellinen vauva painoi syntyessään 4.3kg, vaikka viikkoa aiemmin saatiin painoarvioksi 3kg. Hieman heitti arvio!
Edellisessä synnytyksessä vauvan hartiat olivat "tiukassa", joten senkin vuoksi nyt ollaan tarkempia.

Soitin tänään neuvolaan ja kysyin nuista alapään kivuista ja sieltä tuumattiin, että vauva alkaa jo kiinnittyä ja laskeutuu alemmaksi, joten häpyluu venyy ja tekee vauvan päälle tilaa.

Joku mainitsikin sairaalakassin pakkaamisen ja täytyy myöntää etten ole asia edes ajatellut! Mutta nyt voisin vaikka alkaa ajatella ja suunnitella mitä sitä tarvitsisi mukaan.

Mussukkanuppunen 32+0

 

Tänä vuonna ei tee mieli mennä ulos laisinkaan katsomaan ihmisten juhlimista. Joten pysyttelen sisällä turvassa vatsoineni.

Päätin kuitenkin aikani kuluksi alkaa suunnittelemaan ja pakkaamaan sairaalakassia. Ensimmäiset asiat mitä sinne lensi oli puoli kiloa lankaa.
Pari päivää olen nimittäin tässä pohtinut että jos minulle leikkaus suoritetaan ja mahdollisesti jo rv 37, niin sammakon peppu on niin pieni että minun saamani kestovaipat ovat aivan liian isoja sille. Joten toivon että sairaalassa on voimaa sen verran että saisin lennosta tehtyä pikkuiselle parit villapökät hoitamaan vaipan virkaa siihen asti että peppu on kasvanut hieman isommaksi.
Sisävaatettta vauvalle pakkasin myös laukkuun että olisi jotain puettavaa kotiintuloa varten. Tosin ulkovaatetta ei ole vielä pakattuna. Syksyllä neulomani makuupussi on edelleen Novitan hallussa ja en tiedä milloin lähettävät sen minulle. Täytyy ottaa heihin yhteyttä ensi viikolla.
Itselleni sain pakattua saumattomat alushousut. Eipähän purista mahdollisia leikkaushaavoja. Täytyy varmaan kaivaa jostain myös polkisukat. Välkkärit tai sukkahousut eivät kuulosta oikein houkuttelevilta.

Rv 34+

 

Laittausko joku "kokeneempi" vähän listaa mitä sairaalakassiin olis hyvä pakata?

Terkuin hennanennu 34+

 

Vauvasairaalasta ei minulla ole kokemusta, mutta muista syistä sairaalaan joutuessani minulla on ollut yleensä ainakin seuraavat tavarat mukanani:

-Kännykkä ja siihen laturi
-Lompakko
-Löysät helposti puettavat vaatteet sairaalasta lähtöä varten. (Varsinkin leikkausten jälkeen ei halua mitään tiukkaa makkaraa päällensä)
-Mahdollisesti läppäri ja sen laturi (joissain sairaaloissa on saatavilla nettiyhteys, muutoin olen käyttänyt kännykkäni nettiä läppärin kanssa. Tosin läppärin kanssa pitää miettiä miten sen saa lukkojen taakse.)
-Helppoa viihdykettä (esim. kirja)
-Harja ja muut normaalit hygieniatarvikkeet (hammasharja, -tahna, shampoo, saippua...)
-Omat siteet, jos ei tykkää sairaalan "vaipoista"
-Omat pysyvät lääkkeet

Näiden lisäksi voisin kuvitella että vielä:
-Vauvalle lämpimät kotiinlähtövaatteet

Ja muistuttaa miestä sen kymmenen kertaa tuomaan lastenvaunut tai kaukalo sinä päivänä kun on aika tulla kotiin.

Rv 34+

 

Kotiin lähtö vaatteet itselle
Sukkia..mulla ei pysy sairaalasukat jalassa.
Otan nyös jonkun oman neuleen tms koska tiedän että kotkassa on kylmä..ja villasukat.
Urheilujuomapullon siitä on helppo pimeässä juoda kun vauva tissillä.
Hygieniavälineet.
Mitään "tekemistä" en itse kaivannut..tv ja päivän lehdet sairaalassa riitti mulle.
Vauvan kotiinlähtövaatteet laitan kaukaloon jonka mies tuo tullessaan.
Pakkaan myös jotain namia ja limua/mehua tms. Ainakin viimeeksi mulla oli pohjaton nälkä ja sairaalan kääkaapissa oli "vain" jogurttia ja mehukeittoa.

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2432098-helmivauvat-2015-tammikuu/