// Helmivauvat 2015 - lokakuu //

Pippurihäntä: Ihan samaa mieltä olen, ettei varmaan tulis mitään, jos pitäisi muuttaa remonttia kaipaavaan taloon nyt, kun on vauva tulossa.

Pitäisi varmaan itsekin rueta masua rasvailemaan, kun on nyt ruennut kutisemaan. Ajattelin kokeilla ihan normaalia kosteusvoidetta kyllä näin alkuun, josko olisi ihan vaan kuivuus syynä kutinaan.

Ihanaa mukipukipuu, että sulla riittää liikunnan riemua nyt. Taatusti lisää arjessa jaksamista ja piristää, kun liikkuu. Täällä puolestaan vaan odotellaan, josko sitä synnytyksen jälkeen sitten pääsis taas liikuntaan kiinni..

Heh, minä en oikein pysty tämän mahan kans missään asennossa venyttämään pakaraa. Miehen avulla oon vähän saanut venytettyä niin, että oon itse selälläni ja mies taivuttaa koukussa olevaa jalkaani sivuille. Itse jos koitan kurotella, niin kyllä on heti masulla tukalat oltavat. Vaan kiva tietää, etten ole peppukipujeni kanssa yksin. Vaikka eipä niitä kipuja kenellekään toivo, mutta ihan mukavaa, etten ole mikään poikkeuksellisen omituinen friikki.

snowcherry: Ihan hyvältähän tuo Mikkelin sairaala kuulostaa. Kaipa sinne pääsee vielä tutustumaan ennen synnytystä.. Kunhan nyt muutto on takana, niin pitää rueta selvittämään synnytysvalmennuskuviot jne. Hirveästi muistettavaa, kun koko raskaus on ihan uusi juttu mulle ja sitten pitää vielä kesken kaiken vaihtaa neuvolaa ja synnytyspaikkaa. Vaan eiköhän sitä kaikesta selviä.

J2nsku: laitoin sulle yksäriä facebook-ryhmään liittymisestä, toivottavasti tuli perille. Sen verran uusi tuttavuus tämä kaksplus.fi minulle, että epäilen omia taitojani.

Sadana: onkohan sulla joku turhan kirjanoppinut neuvolatäti? Onneksi omani vaikuttaa enemmän maalaisjärkisemmältä ihmiseltä, eikä tosiaan vielä minun painon nousustakaan valittanut, vaikka siellä käyrien yläpuolella mennäänkin. Ei tuo oma masu muiden lähellä samaa viikkoa olevien masukuviin verrattunakaan mitenkään liian isolta vaikuta. Kyllä minusta saa ja pitääkin syödä juuri siinä tahdissa kuin itsestä tuntuu hyvältä ja tarpeelliselta! Tosiaan me kaikki ollaan erilaisia ja ensisijaisesti pitäisi kuunnella omaa kehoaan.

Pallomasu: tervetuloa helmeilemään! Kävin jo eilen lukemassa tätä keskustelua ja naureskelin silloin, että minä näen vaan painajaisia ihan muista aiheista kuin raskaudesta enkä mitään vauvaunia. Enkö sitten viime yönä nähnyt unta, että synnytin tyttövauvan. Saapa nähdä, osuiko uni oikeaan. Sitä jännittäessä! Painajaisista en kyllä tykkää, varsinkaan, jos näen niitä yksin ollessani. Saa sitten pelosta vainoharhaisena kuunnella kaikkia rapsahduksia ja jääkaapin hurinoita. :/

Iästä sen verran, että itsehän olen nyt 23 ja eka lapsi tosiaan tulossa. Oon aina halunnut saada lapset nuorena ja tavoite olisi, ettei enää yli 30-vuotiaana tarvitsisi synnyttää. Vaan saattaahan se olla, että sitä iskee iltatähden himo "vanhoilla päivillä".Eihän +30-vuotias mikään vanha oikeasti vielä ole, mutta itse toivoisin, ettei sitten viidenkympin villitysten aikaan tarvitsisi mitään teini-ikäisiä koittaa kaitsea enää.

Nokkosperhoselle paljon tsemppiä! Kyllä täytyy sanoa, että on pirun kumma mies sinulla. Kyllä olis tuossa vaiheessa minusta velvollisuus laittaa sinut ja masuasukki muiden asioiden edelle, vaikka nyt itseä ei niin innostaisikaan. Kyllä tekisi itsekin mieli tuollaiselle ihmiselle sanoa pari valittua sanaa. Murrr. Harmittaa kovasti sinun puolesta. Toivottavasti saat jotain tukea täältä keskustelun kautta. Ainakin ajatuksiasi saat ihan rauhassa purkaa, se on ihan vaan hyvästä keskittyä välillä pelkästään omaan napaan. Jaksamisia sinne! <3 Eiköhän asiat jotenkin järjesty!

Minä oon innolla odottanut omituisia ruokahimoja, mutta pettymyksekseni sellaisia ei ole tullut. Jospa vielä ehtisi tulemaan.. Cocista kaipaan kovasti, mutta päätin jättää kaikki kofeiinia sisältävät tuotteet kokonaan pois raskauden ajaksi. Ehkä enemmän vain näyttääkseni itselleni, että pärjään ilmankin. Tuskin lasi cocista silloin tällöin mitään vahinkoa aiheuttaisi.

Minä olin tiistaina töissä, mutta jäin sitten jäinkin jo sairaslomalle. Ei siitä työnteosta vaan tule mitään, kun töitä seuraavana yönä ei saa nukuttua, kun stressaa vaan seuraavaa työpäivää. Oli ihan hirveä helpotus, kun mies kehotti menemään lääkäriin. Tuntui, että tippui kivi sydämeltä. Lääkäri määräsi saikkua maanantaihin asti. Sitten pitäisi mennä omalle lääkärille päättämään jatkosta. Verikoe otettiin taas ja tänään kävin myös kilpirauhaskokeissa. Kilpirauhastulokset pitäisi saada jo huomenna. Toivottavasti lääke olisi auttanut, eikä tarvitsisi rueta annoskokoa kasvattamaan. En oo mikään kauhean innokas popsimaan minkään sortin pillereitä.

Ois varmaan tullut harkittua useampaan otteeseen ehkäisyn pois jättämistä, jos olisi tiennyt, että on näin rankkaa olla raskaana. Mutta onneksi en tiennyt. Se on nyt sitkeästi sinniteltävä eteenpäin! Sitä raskausoppaiden mainostamaa "tunnet olosi paremmaksi kuin koskaan ennen" -vaihetta odotellessa.

 

Mua kiinnostaa myös miten muilla, oletteko samoilla linjoilla miehenne kanssa lapsiluvusta? Meillä kun esikoista odotettiin ei tehty lapsiluvun suhteen mitään päätöksiä, mentiin asenteella, että katsotaan nyt millainen lapsi tulee ja mietitään sitten jaksetaanko lisää jos saadaan semmoinen joka ei nuku ensimmäiseen 5 vuoteen... No saatiin refluksiepäilystä huolimatta muutoin "helppo" tapaus. Tästä toisesta mies sanoi, että joskus kun aloin kuumeilemaan esikoisen ollessa viikon vanha vasta. Kun plussa pärähti testiin niin mies tokaisi, että ollaanhan me nyt samaa mieltä et tää on viimeinen. Meillä mies siis ihan ehdoton, että kolmatta ei tule. Meillä on miehen kanssa ikäeroa kyllä, että hän täyttää loppuvuodesta 30v. Itse olen joskus ajatellut, että kolme olisi ihanne määrä, mutta toisaalta kun järjellä miettii: nämä pahoinvoinnit mitä tässä raskaudessa olleet ja kivuliaat supistukset pistää kyllä pisteen lapsiluku mietinnöille.
EDIT: unohtui kirjoittaa, että mies alunperin oli yhden lapsen kannalla jotta pystyttäisiin tarjoamaan kaikki lapsellemme. Minäkin ajattelin, että yksi on ihan sopiva, mutta vauvakuume pääsi yllättämään

Minä olen taas ikäni puolesta kuullut tälläisiä kommentteja lasten hankinnasta (muutama vain) Olenko iloinen tulevasta lapsesta (koulun terveydenhoitaja) ja sitten eräältä ystävältä, että "mikä kiire sulla on hankkia lapsia" "miks sä halusit nuorena lapsia" minusta se on jokaisen oma asia koska haluaa tai saa lapsia jos saa.. Miksi sitä täytyy kummastella? En voisi kuvitellakaan omaa elämääni ilman poikaani ja olen varma, että kun uusi vauva tulee siitä tulee vielä tapahtumarikkaampaa vaikka en oleta, että helpolla päästäisiin kun ikäeroksi tulee 1v7kk jolloin ensimmäinenkin on vielä hieman vauva. Pyrin kumminkin nauttimaan tästä ajasta kun jos miehen kanssa ollaan jatkossakin yhdessä niin tätä aikaa en takaisin saa, sen verran ehdoton hän kolmannen suhteen on ettei sitä tule

 

Unohtuipa vielä edellisestä, että mitä kommentteja on tippunut: Nuo oli siis esikoisen odotuksen aikana/ sen jälkeen. Nyt ollaan kuultu vaan pienestä ikäerosta, että mikä kiire sillä toisella on ja miks ei odoteta jne. Ihmettelen suunnattomasti näitäkin suhtautumisia... eikö se ole meidän oma asia millä ikäerolla saamme lapset? Eikai sitä itse pysty edes määritteleen millä ikäerolla ne sieltä napsuu.. Toki se, että koska jättää ehkäisyn pois ja minä olen raskautunut molemmilla kerroilla kun ollaan oltu ensimmäisen kerran ovulaation aikaan ilman ehkäisyä. Mutta eihän me sitä etukäteen olla voitu tietää, että nyt varmasti tärppää tästä kierrosta... No ei. Tekisi mieli joskus kysyä näiltä ihmisiltä, että kuuleeko he itse mitä he kyselevät..

 

Sadana: Juuri noin minäkin ajattelen, sen lisääntymistä suosivan tuoksun kyllä sitten miehestä haistaa Ja minä, joka kuvittelin, että vauvakuumetta ei ole olemassakaan, jouduin pyörtämään kaikki käsitykseni aiheesta, kun tämä elämänkumppani vierelle löytyi. Ja uskon kyllä vahvasti, että kaikki menee lopulta niin kuin pitääkin. Ei ole pakko vastata, mutta oli tuo teidän eka raskaus kohdunulkoinen? Ehkä olet kertonutkin joskus alussa, mutta pää pätkii. Onnellista on, että tässä vaiheessa olette nyt sitten päässeet näin pitkälle, ja hoidot tuottivat toivotun tuloksen. Iästä viis, näin nämä joskus vaan menee ja kaikki aikanaan. Tsemppiä pomon kanssa keskusteluihin ja uutisen kertomiseen

Himot - ei oikeastaan mitään. Välillä tekee mieli kamalasti salmiakkia. Ja kunnon ruokaa pitää saada pari kertaa päivässä.

Kampiakselia kyllä taas koetellaan. Onneksi GBS nyt löytyi kuitenkin ja saat hoitoa. Onkohan se noita suppareita sitten ruokkinut siellä...

MUOKS:
cocker: Mun mielestä sun iällä ei pitäis olla mitään tekemistä sen kanssa, mitä teidän perhe haluaa ja päättää tehdä, minusta sinä kuulostat viisaalta ja ymmärtävältä ihmiseltä. Ei tosiaankaan kaikki vanhemmatkaan ihmiset aina ihan mieti loppuun asti noita kommenttejaan. Ja tiiän monta reilu kolmekymppistä, jotka ei tosiaankaan olis millään muotoa valmiita perheenpääksi, joten se ikä ei kyllä ole mikään tae mistään kypsyydestä tai miksikä sitä sitten haluaakaan kutsua. Miksi teillä tuo reilu 1,5v ikäero olisi yhtään sen pahempi, huonompi ja rankempi kuin esim. meillä 37v pariskunnalla?! Kaikki ei tosiaankaan mene aina niinkuin ajattelee ja suunnittelee! Elää pitää just niin kuin tuntuu Mä olin nuorempana tosi kova suunnittelemaan ja kontrolloimaan kaikkea mitä haluaisin ja missä järjestyksessä ja millä tavalla... No elämä on opettanut nimenomaan sen, että kaikkee voi tulla ja tuleekin ja sitten opetellaan luovimaan niissä tilanteissa. Ja kaikesta olen kiitollinen mitä eteen on tullut, yllätysraskauskin tuolloin 11v sitten oli ehkä parasta mitä mulle on tapahtunut, koska silloin opin sen, että kyydissä tässä vaan ollaan. Elämän kyydissä

Nyt vihdoin tulee keittiöremppamies ja vesikatkon keskellä pitäisi pärjätä 5 tuntia. Taidetaan lähteä tytön kanssa evakkoon lounasajaksi

PH rv 23+4

 

RU käyty ja kaikki oli onneksi hyvin vaikka ensin säikytteli kun vauveli oli huonossa asennossa eikä nähnyt sydäntä kunnolla,mutta lopulta saatiin kaikki näkyviin ja hyvältä näytti.
Niin ja poikahan sieltä näyttäisi olevan tulossa ???? eli sen voi minulle päivittää.

Minkälaista työtä teette? Itse olen maatalouslomittaja ja ensimmäistä kertaa lääkäri minulle sanoi että mitenkä voi päästää minut töihin ku on nii vaarallinen työ.. Häh kaks lasta jo tehneenä kukaan ei ole koskaan tuollaista sanonut,käski nyt miettiä mitä voin siellä turvallisesti tehdä...
Vähän hankala vaan toteuttaa ku paikat vaihtuu ja tilat ja joka paikassa eri tilanne, mutta saa nähdä kauanko pystyn vielä kyykkimään lehmän alla.

Onko sitä "vanhemmuuden" tullut kankeammaksi ku kahdelta edelliseltä olen melkolailla loppuun asti ollut töissä mutta mitenkähän tämän kans mahtaa käydä..

Meillä ajateltiin että kaksi on meille hyvä lapsiluku kunnes ajattelin jo katkaista piuhat nii isäntä ei antanut mikäli iltatähti vielä tulis.. No siitä noin vuosi ja tässä ollaan mutta kyllä tämä on nyt viimeinen ja josko nyt samalla laitattaisi piuhat poikki, ei tarvitsisi enään ehkäisyä miettiä ????

Mutta tsemppiä kaikille vaikeuksista huolimatta, yrittäkää nauttia tästä ajasta, ei aikaakaan kun se on jo ohi

 

Hellurei. Voimia Nokkosperhoselle! Ihme otus se sun ukkeli. Toivottavasti järkiintys pian ja olis sun tukena.

Tänään sitten päivätöissä tuli tultua kaapista kun pomo kertoi kaikille palaverissa. Loppupäivän saikin sitten rupatella aiheesta milloin kenenkin kanssa.

Meillä oli nimenomaan ukko joka alko ekana puhumaan lasten teosta. Ruinas puolisen vuotta ja sitten annoin periksi ikäeroa meillä on alle vuos. Lapsiluvusta sen verran että molemmat ollaan yhtämieltä siitä että vähintään 2 niitä on oltava jos luoja suo. Ehkä jopa kolme ja pienillä ikäeroilla. Itse ainoona lapsena en voi oman kokomuksen pohjalta suositella määrän jättämistä yhteen. Kyllä oli monet kerrat todella yksinäistä lapsuudessa ilman sisarusta. Suvussakaan eikä porukoiden kaveripiirissä ollu kuin yli kymmenen vuotta vanhempia lapsia.

Mukipukipuu ja Väinö 23+4

 

Pippurihäntä, ensimmäinen raskauteni oli tosiaan kohdunulkoinen. Menin ensimmäiseen ultraan ja pistivät samantien kohti leikkaussalia. Totesivat siellä että molemmat johtimet olivat niin tukossa ettei toivettakaan normaalista raskaudesta, joten suorittivat steriloinnin samalla. Plussaa koko hommassa on se että enää ei ainakaan ole pelkoa mistään vahinkolaukauksesta, vaan jokainen mahdollinen lapsi on pitkään ja hartaasti suunniteltu.

Aina löytyy joku, jonka mielestä jokin tapahtuu väärin. Oli ikäero pieni taikka iso. Tekipä lapsia nuorena taikka vanhana. Tekipä lapsia ollenkaan taikka ei. Käyttipä rahansa hedelmöityshoitoihin taikka ulkomaan matkaan. Aina löytyy joku...

Tänään kerroin itsekin pomolle raskaudesta. Pitää varmaan mainita asiasta jossain välissä työkavereillekin vaikka kyllä he varmaan ovat huomanneet vaatteiden läpi paisuvan vatsan. Vai olisiko vain hiljaa ja katsoisi milloin joku pojista uskaltaa avata suunsa ja kysyä asiasta.

Rv 22+

 

Hei! Ihania ultrakuulumisia ja muuten mukavia kuulumisia että mahat kasvaa???? Harmi kun toisilla painaa parisuhdeasiat,nyt olis hyvä vaan kaikkien saada nauttia äidiksi tulosta. Itsekkin olen yhden avioeron käyny läpi niin tiedän mitä elämä on kun ei ole oikeaa tukea vierellä..kuitenkin toivon teille hyvää että löytäisitte vielä yhteisen sävelen puolisoidenne kanssa.Lapsiperheen ero ja jaettu vanhemmuus kun ei ole helppoa mutta oppii sen kanssa myös elämään. Hyvin kirjoitti sadana että mielummin lapsi vanhempana kuin väärän ihmisen kanssa. Näin ajattelen itsekkin..vaikkakin vasta 30 täytin..tämä lapsi on viimeinen ja teemme kaikkemme ettei enää erolapsia tule perheeseen..onneksi suurimmalla osalla kaikki kuitenkin hyvin! ????

Toisiaa kun asuntoasioita mietitte niin remppatalossa kyl väsyttää tällä hetkellä asua..kaikki on rempallaan vaikka vauva kohta syntyykin!! Huoh????

Tänään oli meillä rakenneultra ja tyttölupaus tuli ?? Ihanaa! En saa sitä puhelimella tummennettua!

Pitää laittaa yksäriä Janskulle et pääsisin vielä fb- ryhmään..siellä ois helpompi olla aktiivinen ???? tsemppiä viikonloppuu!
Eliaza ja Bertta rv 20+0

 

Pikainen päivitys täältä..
Eilen tuli käytyä sairaalassa, ja tuli kyllä tunteita esiin. Pelkopoli käynti oli hyvä ja antava. Vielä jatkan käyntejä siellä ja käyn myös pelkopolin psykologin kanssa juttelemassa tunteista. Synnytystä suunnitellaan ensi kerralla ja käymme läpi vaihtoehtoja, alatie vai sektio. Lääkärillä oli omat selvät sävelet miten helpottaa synnytystä.

RU:ssa kaikki hyvin. POIKA tulossa, ja Eikkahan siitä kääntyi heti. Olipa helpottavaa kun tiesi kumpi tulee niin pääsin kirpputorille ostamaan toppapukua ja sellainen sieltä löytyi.

Eikka oli viikkoja vastaava, paitsi vatsalaukun mitta vastasi reilua viikkoa enempää mutta ei mitään hätiä. Painoa oli 378g ja viikkoja tosiaan sen 20+5.

Eniten ihmettää ettei minulle vieläkään tehty/alateitse mitään tutkimuksia. Eli vaikka ollut supistuksia niin ei mitään tutkimuksia. Milloin lie sitten ronkitaan eka kerran?

Mutta lisää jossain vaiheessa..

Nokkosperhonen & Eikka 20+6

 

Jos vielä yksi mattimyöhäinen mahtuu joukkoon? Olen jo alkukesästä asti seurannut teitä, mutta nyt vasta rohkenin liittyä. Täältä kotoa käsin olen myötäelänyt teidän niin huonoissa kuin hyvissäkin uutisissa. Ja saanut vertaistukea milloin missäkin.

Itsellä kela-neuvola 17.10. Muutoista täällä on myös ollut puhetta ja meillä se tapahtuu kuun vaihteessa. Päästään lähemmäksi molempien perheitä.

Urheilemisesta ja juoksemisesta: täälläkin on lenkit lyhentyneet ja hidastuneet aika vauhdilla kesästä. Hyvä jos puoli tuntia pystyy hölkötteleen ennen kuin rupee alavatsaa vihloon tms ja sitten menee kävelyksi. Iloitkaa te, joilla vielä onnistuu : D

Ja ihania masukuvia alkanut tuleen!

Minulle voisi laittaa: LA 5.2 / Mary88 / 26v (kohta) / 1. lapsi / TAYS. Ja iso ehkä tytöstä.

Mary ja Nyytti rv 23+3

 

Tervetuloa Mary88! Vielä hyvin mahtuu tänne.

Urheilemisesta niin tosiaan miekin kehoitan kaikkia ketkä siihen vielä pystyy niin nauttimaan siitä. Mie en meinaa kyetä näillä kivuilla edes normi kodinhommia tekemään... Voi kun kykenisi juoksemaan. Tai no edes kävelemään ilman kipuja.

Nokkosperhonen, hienoa, että pääset jo nyt hyvin pelkopolilla käymään ja jos se sit vielä lisää helpottaisi pelkoja. P.s. Eikka on hieno nimi. Meillä tuo mies sanoi myös RU:n jälkeen, että tää pieni sitten kastetaan tuolla nimellä. Mutta jännä, ettei sulla oo paikkoja katottu missään kohtaa vielä. Meillä katsottiin rv 17+ NVL-lääkärissä ekan kerran.

PH, luulisin, että GBS tosiaan oli suurimpana syynä supisteluihin. Nyt kun on muutaman päivän antibioottia jo popsinut niin pystyy kauppakassitkin jo tyhjentämään ilman, että heti rupee juilimaan ja supistamaan. Onneksi tosiaan löytyi nyt, eikä sitten kun jotain olisi käynyt.

Kommenteista. Oon kyllä ollut niin ihmeissäni, ettei mitään tökeröä ole vielä tällä kertaa tullut kenenkään suusta. Voihan se olla, että kahden edellisen kohdalla jo laukoivat kaikki pahimmat. Jopa kummitätini joka aiempien kohdalla on huutanut naama punaisena kuinka pilaan elämäni niin laittoi nyt vain onnittelut. Samoin kuin appivanhemmat, jotka aimmista on pitäneet mykkäkoulua ja mököttäneet niin olivat täläl kertaa jopa innoissaan. Outoa.

Lapsilukua ollaan mietitty, että tää kolme ois hyvä, mutta silti kumpikin mieli avoinna. Lähinnä, että jos aika ja muistot tarpeeksi kultaantuu niin että neljättä uskalletaan. On tää ollut sen verran tuskien taivalta jo tähän mennessä, etten tiedä miten neljännestä raskausajasta selviäisin fyysisesti tai järjissäni. Vaikka neljäs siis ois tervetullut jos päättää tulla joskus. Mutta tällä hetkellä kolme riittäisi oikein mainiosti.

Hyiks. :S Huomenna sokerirasitus. Maksa-arvoja sain jo sen verran, että ALAT oli normaali. Sappihappoa vielä odotellessa. Kivut on vatsalla edelleen samanlaiset vaikka supistelut on nyt jo hiukan helpottaneet tuolla antibioottikuurilla. Uutena vaivana on hengenahdistelut ja närästys (kiitokset siitä rautatabuille...). Tai siis semmoinen tunne kuin happi loppuisi ja pitäisi hengitellä syvään. Mutta kyllä on malttamaton olo. Voisi olla jo edes tammikuu.

Kampiakseli ja tähtis rv 23+4.

 

Tervetuloa uusille! :flower:

Liikunnasta kannattaa tosiaan nauttia niiden, jotka vielä pystyvät! Itellä liitoskivut vaivaa ja suppareitakin tulee jo pelkästä kävelystä... Tänään oon ollut lähes koko päivän jaloillani, lähinnä seisten ja nilkat ihan tulessa... Sängyssäkin jo alkaa kyljen kääntäminen olla melko vaikeaa, hidasta ainakin.

Lapsiluku meillä tosiaan täynnä, varsinkin jos tämä on oikeasti tyttö. Raskaudet ovat mulla aika tuskaisia, eikä esikoinen ole ollut mitenkään helppo lapsi. Ei vain jaksa enempää, vaikka muuten oliskin kiva. :|

Kommentteja on tullut vain positiivisia. Tai no ehkä pomolle oli "ikävä" uutinen, muttei yllätys ja onnitteli kuitenkin. Meillä oli alku vuonna tuulimuna ja silloin ehdittiin molempien peheille jo uutiset kertomaan ja pettymys olikin suuri. Nyt kaikki ovat olleet ihan onnessaan, kun uusi raskaus näyttäis onnistuvan. Jo ennen tota tuulimunaa oli molempien äideiltä vähän utelua, että eikös jo olis seuraavan aika. Ihmettelen kovasti, niitä jotka eivät ota ilolla vastaan uutista tulevasta lapsesta. Onhan uusi lapsi ja uusi elämä aina ihana asia ja suuri lahja...

Ens viikolla olis viimein Kela-neuvola. Vähän jo ennustelen, että hb:t on alhaalla ja tarvitaan rautaa, väsymys välillä painaa ja monet sanoneet mun olevan kalpea. Mutten halua vielä aloittaa, kun haluan sen arvon ennen rautakuurin alkua. Ekaa sf-mittaa odotan kanssa kovasti. Ainkin vatsa tuntuu isommalta kuin ekasta tässä vaiheessa ja niin näyttäis kuvissakin olevan. Painoa tosin kotivaa'an mukaan vähemmän...

Pihlaja15 ja tytsy 21+4

 

Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista ja tervetuloa Mary88!

Liikunnasta: tähän asti on mennyt ihan hyvin, käyn uimahallissa pari kertaa viikossa vesijumppaamassa ja vesijuoksemassa. Lisäksi teen kaverin kanssa vähän pitemmän ja reippaamman kävelylenkin kerran viikossa. Eilen oltiin lenkillä ja loppumatkasta loivassa ylämäessä alkoi inhottavasti supistamaan, loppumatka kotiin meni ihan kärvistellen. Harmittaa tosi kovin! En haluaisi luopua lenkeistä, kun samalla tulee vaihdettua kuulumiset, mutta nyt supisteli vielä kotonakin ainakin tunnin lenkin jälkeen... Täytyy varmaan sanoa, että hidastetaan vauhtia tai lyhennetään matkaa. Nauttikaa te, jotka pystytte liikkumaan normaalisti!
Kela-neuvola tuli käytyä, tein hakemukset ja 8.1. alkaa virallisesti äitiysloma. Jään jo ennen joulua vuosilomalle, joten reilu 2 kk pitäisi vielä töissä jaksaa.

Pallomasu ja pikkupoika 22+4

 

Huomenet,

Liikkumisesta vielä - Mulla ei supistele eikä kipuile liitokset reippaastakaan kävelystä (hölkännyt en ole sitten alkuraskauden, se tuntuu jotenkin liian hölskyttävältä). Mutta sen sijaan pumppu käyttäytyy välillä vähän kurjasti. Eli pari kertaa kovassa ylämäessä kun olen vetänyt vauhdilla eteenpäin, on tullut voimakkaasti tuntuvia lisälyöntejä ihan rasituksessa, ja ne ovat pelästyttäneet. Pitänee mainita asiasta neuvolassa varmuuden vuoksi. Mulla on aina raskauksien aikana niitä muljahteluita rinnassa, mutta yleensä ne tuntuvat vain levossa, jossain tietyssä asennossa. Valvominen ja kahvi lisäävät niitä selvästi. Kun vatsa kasvaa, niin niitä saattaa tuntua liikkeessäkin ja nyt ollaan siinä pisteessä että vatsa täynnä ponnistelu saa ne tuntumaan tosi inhottavalta, jos sattuu kohalle. Siksipä mä en jotenkin uskalla rasittaa itseäni kovin voimakkaasti, vaan koitan pitää itseni liikkeellä, mutta rauhallisella tahdilla. Enemmän ehkä henkistä tämä, mutta jotenkin on iskostunut päähän, että jos rasituksessa tulee lisälyöntejä tuntuvasti, niin sit se on pahempi kuin levätessä. Mulla siis ei ole niinkään semmoista, että alkaisi yhtäkkiä syke mennä tuhatta ja sataa vaan ihan vaan noita pomppuja, muljahduksia, joista osa tuntuu tosi voimakkaasti (vatsa täynnä) ja osa on lähes huomaamattomia.

Tietääks joku muuten onko lisälyönneillä/rytmihäiriöillä jotain yhteyttä hemoglobiiniin tai johonkin muihin puutoksiin? Mullahan on pieni annos betasalpaajaa käytössä verenpaineen takia koko ajan, ja se pitää sykkeenkin rauhallisempana. Silti mulla on raskaanaollessa syke n. 10-20 pykälää korkeampi kuin normaalisti, siis ihan istuvalteen kun mittailen paineita. Rautaa olen ottanut ehkä joka toinen päivä, pitäisi yrittää joka päivä, mutta semmoisa sopivaa väliä päivästä on vaikea löytää, kun ei saa olla maitotuotteita tai kahvia nauttimassa lähimain. Ja tyhjään mahaan aamulla ottaessa mulla tulee vatsanväänteitä.

Lähipiirin kommenteista... En sitten tiedä, olenko jotenkin erityisen onnekas työyhteisön, esimiehen ja läheisten suhteen, mutta kaikki ovat olleet tosi onnellisia ja iloisia meidän perheenlisäysuutisista, vaikka tämä toinen/kolmas nyt tuleekin tässä nopeasti edellisen jälkeen. KUKAAN ei ole kommentoinut mitään negatiivista missään, enkä voi kyllä mitenkään sympatiseerata ihmisiä, jotka niin tekevät tahallaan toisen perheenlisäyksestä kuullessaan. Elämä on aina ihme ja lahja, ja jos perhe toivottaa uuden tulokkaan tervetulleeksi, niin kellään ei saisi olla siihen mitään nokan koputtamista.

Kampiakseli - ihanaa, että antiloopit alkaa tehota ja sen huomaa noinkin äkkiä! Loistavaa!

Meijän Potku-Petteri on kyllä aikamoinen jysäyttelijä. Ihan toisenlaista liikettä kuin edellisestä, joka oli kans liikkuvainen. Lempiasento taitaa olla toistaiseksi löytynyt, sillä potkut tuntuvat useimmiten oikean kylkiluun alla. Niin että ulos asti näkyy Mieskin bongas ekat potkut just hiljattain, aika kiva sillekin. Välillä taas tytisee koko alakerta (niin kuin just nyt tulee monoa peräsuoleen ja lantionpohjaan), mutta enimmäkseen tuossa yläoikeella pompsahtelee. Uskoisin, että ne on jalat, jotka siihen jumppaa. Eikös tässä rv30 lähestyessä ne ala vähitellen viihtyä enemmän pää alaspäin, kun sitten se tilakin alkaa vähitellen käydä ahtaammaksi heittää ihan jatkuvasti voltteja. Edellinen viihtyi loppuraskaudessa usein kasvotarjonnassa eli potki tasan keskelle eteen useimmiten. Ja sitten tuo lempiasento pyörähti oikein päin vasta ihan synnytyksen loppumetreillä.

Keskiviikkona sokerirasitus. Öyh.

PH rv24 tasan

 

Tervetuloa uusille masukkaille ja onnea ultrassa piipahtaneille!
Paljon voimia parisuhdehelvetissä kärvistelijöille, muistakaas että etusijalla olette te itse masujenne kanssa.

Liikunnasta, täällä liikutaan ihan kuin ennenkin. Pitkiä ja vauhdikkaita kävelylenkkejä koiran ja rattaiden kanssa isomman ipanan pyöräillessä mukana. Ainoa vain mikä meinaa vauhtia hidastaa on ihan järkyttävä pistos-ja viiltokipu masun oikealla puolella mutta onneksi sekin menee vauhtia hidastamalla hetkeksi ohi. Nyt sitten olenkin lisännyt metsässä rämpimistä koiran kanssa ulkoiluun niin ei tulos ihan niin kauheeta kyytiä vedeltyä eteenpäin eikä alkaisi noin kivut. Etsimistä ollaan nyt noituuden kanssa paljon treenattu ja siihen pojulla on kyllä kapasiteettia ja intoa, lisää siis sitä harrastusta hurtan kanssa kun molemmat siitä nauttii.

Lähipiirin kommentit ovat olleet täällä vain iloisen onnellisia ja kaikki ovat innolla mukana odottamassa uutta tulokasta ja siitä olen kyllä todella iloinen.
Ja ihana että juuri näin onkin koska tämä tulee olemaan se mun viimeinen raskaus joten on ihana nauttia siitä koko lähipiirin kanssa.
Hih, tuntuu jotenkin hassulta tuumata 24 vuotiaana että nyt on sitten lapsiluku täynnä jo tässä vaiheessa elämää. Ja se todellakin on pitävä päätös kun suvun naisten "sairaus historian" johdosta lisääntymismahdollisuus rapsitaan meikäläisestä kokonaan pois vaikkakin ikää ei paljon ole. Jonossa ollaan jo operaatiota varten, eli se sitten joskus keväällä edessä kun muusta on toivuttuaan.

Täällä ollaan nyt sitten virallisesti yrittäjiä. Tarkoitus olis tän kuun aikana saada verkkosivustot auki ja hoidettua muutenkin kaikki alta pois että ens kuussa alkais sitten toiminta ihan kunnolla ja saataisiin verkkokauppa kasaan. Nyt sitten juostaakin siellä ja tuolla hoitamassa asioita kuntoon ja tsekkailemassa tuotteita mitä valikoimiin otetaan. Välillä tuntuu että kalenterissa ei päivät riitä ja tuntejakin sais vuorokauteen tulla lisää kun pääsääntöisesti yksin hommaa pyöritän kodin ja lastenhoidon ohella. Mutta eipähän käy elämä tylsäks. Ainoa vaan että toinen etusormi kun on paketissa niin tuntuu että koneella kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään no itseppä sen epähuomiossa ihan yli terävällä veitsellä hajalle sain. Nyt on sitten sormea kursittu kasaan ja lopputuloksena luuhun asti ulottuva haava, hermot poikki ja tunto mennyt sormen päästä ja kipu on sen mukainen. No ois kai ikävämminkin voinu käydä ja mitäpä sormenpää tuntoaistilla tekeekään... On se kokkaaminen vaan vaarallista!
Kovat bileet tuntuu masussa nyt olevan ja yölläkin poika herättää potkuillaan, sen verran kovaa iskua sieltä tulee että ei heräämättä voi olla <3 ihana kun koko maha tärisee, hytkyy ja pomppii kun toinen jumppailee, pääsee isommatkin ipanat näkemään kuin pikkuveli mellastaa.

Vaan kaippa se olisi lähdettävä jatkamaan hommia sillä aikaa kun ruoka muhii uunissa. Jos vaikka saks henkariin asti lasten uudet talvivaatteet jotka viikonloppuna urheilukaupan avajaistarksesta löysin. Molemmat sai Didriksonin toppatakin ja toppahousut jotka saa näppärästi vetsakalla liitettyä toisiinsa niin ei mene selkäänkään lunta vaikka kuinka möyris hangessa (jos nyt edes kunnon talvi tulee) ja sorelin ihana piirteen väriset talvikengätkin löytyi edullisesti. Eli siis ostoskasseja viikonlopulta purkamaan ja sit sapuskaa napaan ja jatkamaan verkkosivujen luontia ja tarjousten ja kilpailujen suunnittelua.

Pirtsakkaa alkanutta viikkoa kaikille masukkaille!

BlackPearl 24+0
(onneks PH sulla on sama la niin voi viikot luntata sulta näppärästi kun itse en niissä perässä pysy, joten thänks viikoissa perässä pysymisestä)

 

voi itku sentään! luvassa paljon omaa napaa ja valitusta: Täälä on kipeitä supistuksia tullut muutamasti ennen ensimmäistä neuvolalääkäriä jolloin paikoille ei ollut tapahtunut mitään. Lähdettiin häämatkalle ja paluulentohan oli jotain ihan jäätävää, 4h supisteli kivuliaasti putkeen.. rauhottui vasta kun päästiin kotiin. Siitä lähtien noita supistuksia onkin sitten ilmaantunut ja ne on nykyään päivittäinen kaveri. Otin viime viikolla asian puheeksi neuvolassa ollessa ja th sanoi ettei pitäisi olla mitään hätää kun levoolla menee ohi, mutta koska historiasta löytyy yksi synnytys joka alkoi vesien menolla 36+5 raskausviikolla halusi th ylimääräisen kontrollikäynnin neuvolalääkärille. Sieltä tuli ohje, että ei tavaroiden kantelua. pakata saa jne. No tänään oli sitten lääkäri. Kaulaa oli jäljellä hyvin, mutta kumminkin näkyi tietyis kuvakulmissa selkeesti kuinka kohdun sisäsuu aukeili vaikka ei ollut supistuksia päällä edes... Lähete äitipolille kirjattu ja siihen asti pelkkää lepoa, pakkaus kielletty, kävelylenkit kielletty... kaikki! Ja tälläiselle himosuorittajalle tekee PAHAA! :stick: Ite siis tykkään liikkua paljon enkä oikein osaa olla toimettomana tälläises tilanteessa kun meillä eli muutto käynnissä. Tuntuu, että pakkohan sitä on saada muuttaa mut kipeet supistukset muistuttelee ettei saa. Meillä siis todellakin lapsiluku tulee jäämään kahteen, tätä toista odotusta varjostaa kaikki mahdollinen... nyt vetää mielen matalaksi ajatus siitä, että lapsi ottaa mahdollisesti reilusti ennakkoa. Toivon ettei...

blackpearl saako udella mikä sairaus? :|

24+0

 

Voihan räkä cocker! Nyt kyllä uskot lääkäriä ja pakotat ittes lepoon. Kuukaudenkin päästä tilanne on jo aika paljon parempi pienoisen syntyä, mutta nyt ei auta nurina. Millon mahollisesti pääset polille?

BlackPearl: Ollos hyvä vaan

 

Hei kaikille!

Pitkästä aikaa täällä, olen ollut niin huono avaamaan konetta enää kotona, kun palasin työelämään syksyllä. Toivottavasti kaikilla on raskaus edennyt toivotulla tavalla ja olette voineet hyvin. Me saimme edellisviikolla hyviä uutisia rakenneultrassa, kaikki on vauvalla hyvin niin pitkälle, kuin ultrassa nyt pystytään näkemään. Odotamme toista poikaa.

Töissä ei enää malttaisi keskittyä, kun mielessä siintää jo joululoma ja sen jälkeen alkava äitiysvapaa <3 Aivan ihanaa jäädä taas määräämättömäksi ajaksi kotiin lasten kanssa. Äitini tulee auttelemaan vauvan ja esikoisen kanssa, hän jäi eläkkeelle. Tuntuu, että elämässä on kääntynyt uusi lehti Olemme tosi onnellisia tästä tilanteesta.

Oletteko sopineet jostakin tapaamisesta tai jo tavanneetkin? Ajattelin kun jossain vaiheessa oli semmoisesta puhetta. Olisi kyllä hauska treffata muita odottavia äitejä! Itse tunnen yhden ainoan lisäkseni tällä hetkellä odottavan. Ja hänkin synnyttää pian.

Lukailen pian teidän kuulumisia läpi, kivaa

PS. Aiotteko ottaa äitiyspakkauksen vaiko rahaa? Itse mietin (kaikki esikoisen tarvikkeet säästäneenä), että ottaisinko rahan… 140€:lla saisi ison kasan pikkubodyja ja vaikka välikausihaalarin ekalle keväälle.. Sitä makuupussia ei muutenkaan voi talvella käyttää kun se ei mitenkään riitä. Hankittiin esikoiselle untuvapussi. (Äitiyspakkauksen talvitamineet kestävät pakkasta vain -5 astetta!)

Terkuin, Mustikkamaito (21+5)

 

Täällä ollaan nyt sitten virallisesti yrittäjiä. Tarkoitus olis tän kuun aikana saada verkkosivustot auki ja hoidettua muutenkin kaikki alta pois että ens kuussa alkais sitten toiminta ihan kunnolla ja saataisiin verkkokauppa kasaan.

Minkä alan yrittäjäksi ryhdyit? Itselläkin ideat muhimassa, mutta en ole vielä uskaltanut ottaa sitä suurta askelta Onnea uudelle yrityksellesi!

 

Blackpearl, paljon onnea yrittäjyyden tielle! On varmaan mahtava tunne päästä pyörittämään omaa juttua.

Cocker, tosiaan nyt vaan ihan rauhallisesti eteen päin. :/ Onneks alkaa viikkoja olla jo niin hyvin et mahikset selviämiselle kasvaa päivä päivältä. Josko nyt ainakin sen kuukauden viihtyisi pikkuinen vielä masussa.

PH, mulla toi hemoglobiinin tippuminen tuntu lisäävän niitä tykyttelyjä ja lisälyöntejä. Kuulemma voi muutenkin nostaa perussykettä.

Mustikkamaito, me otettiin rahana. Vaatteita on aiemilta lapsilta jo aikamoinen määrä. Saa ostettua sitten pinnasänkyyn uuden patjan niillä rahoilla ja laidansuojan kanssa.

Iästä niin nyt on ikää 26v ja kohta jo 27v ens viikolla. ekan sain 21v. tokan 22v ja nyt tää kolmas tulee kun oon 27v. Liekö se ikä sitten vaikuttanut niihin ikäviin kommentteihin mitä edellisiltä silloin sai oikein urakalla kun nyt tältä tuli vaan pelkkiä onnitteluita. Jopa niiltä tahoilta jotka edellisten kohdalla oli oikein huutamalla kimpussa.

Mulle on nyt ilmaantunut jotain kummaa kipua oik. alavatsalle ja aamuyöstä herään usein kuukautiskipujen tyyppisiin kipuihin. Onneksi ne ei kauaa kestä. Mutta ompahan tosiaan kivuliaiden supistusten osalta jo vähän helpompaa kun ei niin usein paukuta. Lääkäri kirjoitti nyt koko loppuajaksi saikkua ä-lomaan asti. Keskusteltiin myös pomon kanssa siitä ja oli sitä mieltä, että parempi näin. Sokerirasitus tulokset oli normaalit. Samoin sappihappo. Oli kyllä inhottava se sokerirasitus. :x Se mikä tässä nyt mietityttää, että missähän kohtaa täytyisi taas mennä tarkistuttamaan toi kohdunkaulan tilanne kun noita kipuja kuitenkin on. "ystäväni" hiivakin tässä tuli taas riesaksi näin antibioottien myötä. ärh.

Mutta voikaa hyvin kaikki!

Kampiakseli ja tähtis rv 23+6

 

Pitkästä aikaa kerkeen tänne kirjoittelemaan.

Lapsiluvusta ollaan puhuttu ja kyllä se kolmas on puheissa mukana kovasti ollut joten eiköhän me vielä ainakin yksi
Äitiysavustus otetaan rahana sillä saadaan niin paljon tavaroita tutuilta. Ainut minkä olisin siitä halunnut on se makuupussi, koska se kuosi on niin ihana, mut pitää katella jos kirppikseltä sellaisen löytäis

(.) Tänään käytiin RUssa ja POIKA sielä näyttäisi olevan. Tarkasti ei nähty, mutta ultraaja sanoi kyllä, että on hyvin varma asiasta. Istukka olikin sitten osittain kohdunsuun päällä joten viikolla 30 käydään seuraavan kerran ultrassa. Muutoin kaikki oli hyvin ja vastasi viikkoja täysin.
Kipeitä suppareita on tässä muutaman viikon jo ollut ja kerran kävin jo pissanäytteen antaa, mutta ei tulehdusta ollut. Nyt sit samalla kun ultrassa käytiin tarkistettiin paikat eikä sielä mitään ole tapahtunut, mutta jos jatkuu niin sit uusi käynti äippäpolille...
Vaunutja käytiin tänään sitten katsomassa ja päädyttiin lopulta Brio Smileihin, vielä mietinnässä on otetaanko pehmeällä vai kovalla kopalla.

Wuf ja Junnu 21+1

 

Otettiin äitiysavustus rahana. 2013 pakkauksesta jäi niin paljon yli tavaraa, että nillä pärjätään pitkälle. Ostin just luonnonvalkoisen 56cm pörröhaalarin Lindexin kirppikseltä 15 eurolla. Sillä varmaan tullaan sitten laitokselta kotiin, villaa vaan väliin lisäks. Käytettynä ostin myös toisen ä-pakkauksen makuupussin niin on sitten omat kummallekin. Pieniä kietaisumallisia vaatteita löytyy vinopino ennestään ja sen toukkapussin kudon tulokkaalle vähän lähempänä.

Tämä tyttö alotti just nyt paaston. Huomenna klo 8.10 alkaa sit koetus. Onneksi saa sentään sen vp-lääkkeen ottaa vesitilkan kanssa aamusella.

PH rv24+1

 

Me otetaan äitiyspakkaus. Olen saanut hankittua tähän mennessä muutaman vastasyntyneen kestovaipan+imun, kevythaalarin, 4 bodya ja sukat. Mutta niillä ei kyllä kovin pitkälle pötkitä ja villainen makuupussi on tulollaan.

Taitaa olla minun osaltani elokuvissa käynnit käytynä. Oli tuskalliset 2 tuntia istua paikoillaan varsinkin kun eräs pienokainen oli löytänyt virtsarakon ja innoissaan sitä potkiskeli. Loppuajasta makasin osittain toisella penkillä että sain pikkusammakon siirtymään vähän kauemmaksi virtsarakolta.

rv 23+

 

Hellurei täältä yövuoron keskeltä! Nyt alkaa jo väsymys tuntua ja palautuminen on jotain naurettavaa kun yövuorojen välissä pitää nukkua melkein koko päivä. Vähän masua kiristää ja särkee oikealle puolelle, kasvaapi varmaan kovaa vauhtia. Samoin jalat, kyllä tietää seisseensä monta tuntia kun jalat on ihan tulessa särystä. Huh, jouluaattona alkaa täällä äippäloma niin sit saa hetken lepäillä

Me otetaan rahana kans ä-avustus. Ostin pari vuotta vanhan äp-makuupussin parilla eurolla ja ompelen siihen itse uuden päällisen niin tuleepahan pinkki sitten siitä(kin)

Lapsiluvusta, mulla on fiilis ettei enempää ku yks, mies on ehkä haaveillut kahdesta lapsesta. Katsellaan nyt miten tämän esikoisen kanssa sujuu ja mietitään sitten annetaanko vauvakuumeen vielä nousta.

Onnea yrittäjyyteen Blackpearl!

Ja haleja kaikille ihania uusia ultrakuulumisia saaneille ja tervetuloa teille uusille kirjoittelijoillekin

 

Heippa kaikille! :wave:
Kirjoitin taas yksi päivä tabletilla piiiitkän tekstin ja lähettäessä yhteys katkesi.. :headwall:

Tervetuloa mukaan vielä uudet! Meitähän on kohta tosi lauma täällä

Täällä eletään aika jänniä hetkiä, soittivat maanantaina sieltä psykiatrian puolelta mulle sitä keskusteluaikaa ja nainen sanoi että parempi aloittaa heti pian käynnit siellä että kaikki olisi sitten mahdollisimman hyvin silloin joulukuussa kun menen pelkopolille suunnittelemaan synnytystä. Joten, huomen aamulla aikaisin lähden ajelemaan kohti jyväskylää. Ainakin ottivat minun pelon tosissaan vastaan kun rupesivat heti asioita hoitamaan. Ja onhan se hyvä päästä puhumaan näistä tunteista ja ajatuksista, jospa vielä kerkeisi itse nauttia loppuraskaudesta edes vähän. Nyt on ollut aika raskasta henkisesti, fyysinen vointi on ihan hyvä. Jos ei supistuksia lasketa mutta nyt niitä on tullutkin vähemmän.
Kyllä tässä on tullut pohdittua monenlaista asiaa viikkojen aikana.

Ensi viikolla KELA-neuvola, täytin jo netin kautta kelaan laput valmiiksi, en sitä pakkausta ota. Eikalla on kaikki lähes valmiina, pinnasänky puuttuu mutta siitä en ressiä ota. Jos ei tule niin nukkukoot äipän vieressä :snotty: Miehen vanha pitäisi olla tallessa ja lupasi sen tuoda mutta saapa nähä koska tuo tapahtuu. Niin ja turvakaukaloon lämpöpussi pitää ostaa vielä, niitä liikkuu paljon että ei ole hätä. Kaikki muuten valmiina,vaatteita on ja viimein se toppapuku löyty edullisesti kirpputorilta.

Puolitoista viikkoa niin ajelen tuonne kauas hakemaan sitä omaa koiravauvaa kotiin, miten ihanaa! Saan vähän lisää silältöä näihin päiviin. :heart:

Nyt pittää lähteä puuhaa lisää..

Kaikille hyviä vointeja!

nokkosperhonen & Eikka 21+3