// Helmivauvat 2015 - tammikuu //

Kampiakseli - Sutjakkaa toimintaa teillä sitten kun supparti alkoivat! Mukavasti kirjoitit, ihan pystyi eläytymään tunnelmiin :) Jotenkin niin hauskaa, että pitää pyydellä synnyttäessäkin anteeks kiroilua - eiköhän sitä silloin saisi päästää suustaan just sen mitä sieltä tulee.

Heikko-Peikko - Varmasti alkaa sielläkin kärsivällisyys loppua! Oot kuitenkin sen verran rajoitettua elämää joutunut niiden lankojen takia viettämään, että ei kyllä käy kateeksi. Viime hetket enää sielläkin varmasti menossa! Jos nyt jotain niin eipähän tartte varoa enää niin paljon.

Nokkosperhonen - Onpa hyvä kuulla, että tasaisempi vaihe menossa miehen kanssa. Toivottavasti saatte hyvän balanssin pidettyä ja tyyppi saadaan maailmaan pian :) Muistan vielä niin elävästi kuinka sain hirveitä paniikki- ja ahdistuskohtauksia edellisen loppumetreillä, etenkin kun rv41 tuli täyteen eikä MITÄÄN kuulunut mistään. En haluaisi samaan helvettiin itse enää, enkä myöskään toivoisi samaa kenellekään muulle. Minulle tuo 16.2. on kanssa se takaraja siinä mielessä, että silloin on 42+0 täynnä ja viimeistään ollaan synnyttämässä :)

Kyllähän tämä mieli alkaa väkisinkin aika omanapaiseksi tässä lopussa kääntyä, ja niin se kuuluukin mennä. Täällä ovat sukulaiset alkaneet vähän ilmoittautua, tyyliin "tiedetään tiedetään, ei oo vielä LA mutta onko mitään merkkejä ilmassa?! jännittää". Huokaus. Kyllähän se lähipiirille on jännää kun uusi perheenjäsen on syntymässä. Olen kaikille sanonut, että emme lähde salaa laitokselle, kuulette kyllä ensimmäisinä, kun alkaa tapahtua.

Merkkejä - Joo. En usko enkä seuraa mitään muita merkkejä kuin a) säännölliset jatkuvat ja kipeät supistukset, jotka eivät lopahda parissa tunnissa ja b) vesien meno. Kaikilla muilla merkeillä voi mun puolesta heittää vesilintua. Eilen oli semmoinen poraustoiminta menossa illalla lantiossa, etten ikuna ole tuntenut, mutta ei supistuksia kuitenkaan. Antaa uskoa siihen, että vauva tosissaan on siellä kuopissaan odottelemassa lähtökäskyä. Ihan luottavaisella mielin siis päivä kerrallaan. Kyllä se meidän kaikkien vuoro tulee!

PH rv40
 
  • Tykkää
Reactions: cockerspaniel
Onpas nyt mennyt aika nopeasti! Ehkä liikaa tekemistä?? Täällä ollaan täysiaikaisia, eilen tuli täyteen rv 37. :wave:

Hirmu paljon onnea vauvan saaneille! :heart: Kivaa lukea erilaisia synnytystarinoita, vaikka osa noista pisti jo miettimään, että mihin sitä on itsensä taas laittanut... Mä olisin varmaan ihan paniikissa, jos joutuisin yksin olemaan sairaalassa, kun vauva olis jo lähes ulkona. |O

Eilen oli viimein lääkärineuvola. Odotukset oli näin uudelleen synnyttäjällä, että olis kohdun suu edes vähän auki, mutta kiinni on ja kaulaakin jäljellä vielä 2cm. Onneksi sentään jotain pehmentymistä tapahtunut. Tosin voi nyt luulla, et pysyisin sen viikon ainakin kasassa, mikä on siis toivottavaa. On esikoisen synttärit viikonloppuna ja ens viikolla 3-v neuvola. Sen jälkeen saa tulla ihan vapaasti. Itse vauvaa varten kaikki valmiina, muuta järjestämistä olis kyllä vielä. Neuvolassa kaikki arvot kunnossa ja oli aikas nopea käynti niin kuin ovat aiemmatkin tässä raskaudessa olleet. Ekassa tuntui eina menevän paljon enenmmän aikaa. Ottivat nyt myös streptokokki-näytteen. Kuulemma nykyään otetaan kaikilta tässä loppuraskaudessa.

Oma vointi on hyvinkin vaihteleva. Välillä saa esikoisen kanssa tehtyä lähes vaikka mitä ja joskus tuntuu, ettei kävelemään pääse. Vauva on jo alhaalla ja lääkärin mukaan kiinnittynytkin jo. Vihlaisuja on päivittäin ja jokin hermo vissiin välillä puristuksissa, kun tuntuu reidessä ja pakarassa tosi inhottavalle, ihan meinaa jalat mennä alta... Närästys on palannut, vaikka vauva alhaalla onkin, öisin ei saa nukuttua jne. Aika perusjuttuja siis tähän loppuraskauteen. :D Tämä raskaus on kyllä loppua kohden tuntunut paljon helpommalta kuin eka, että en kovin paljoa ole viitsinyt valittaa, kun tiedän miten kurja olo voi tässä vaiheessa jo olla...

Osaako joku sanoa, miten tuon kohdun suun tilanne ennustaa synnytyksen alkua? Vaikuttaako vauvan laskeutuminen yhtään asiaan?

Onko täällä muilla yhtään epätodellinen olo, että olis oikeesti vauva pian sylissä?? Mä en oikein vieläkään tajua tätä juttua, kohta ois kaksi lasta... :ashamed: Synnytystä odotan lähinnä sen takia, että pääsis tästä olostilasta eroon. Vauva on erittäin toivottu ja odotettu, mutta jotenkin nyt tuntuu, että tuolla vatsassa sen kuuluukin olla. Ja vaikka vauva on jo tärkeä, niin esim. liikkeeiden tunteminen ei tunnu yhtä hienolta ja ihanalta kuin ekassa raskaudessa. Nyt välillä vaan harmittaa, kun sattuu vauvan melskaaminen. Perhekerhoissa kun on nyt käyty äitiysloman alukamisen jälkeen ja sielä nähty vauvoja, niin ei tuntunut missään. Viimeksi kaikki vauvan kuvat ja varsinkin oikeet vauvat oli niin ihania ja vaikka mitä. Toivon todella, että synnytyksen jälkeen kun oman saa syliin, niin nämä tunteet muuttuu. :headwall: En haluaisi kokea sitä, että oma vauva nyt olis vaan siinä vieressä ja sitä olis "pakko" hoitaa.
No ehkä tämä tästä muuttuu, kun vauvan saa syliin. Sitä olen ajatellut, että tämä olo ja tunne tulevasta vois johtua ihan vaan siitä, että koko ajan on jotain tehtävää ja menoa johonkin suuntaan. En ole kunnolla ehtinyt vaan olla ja ajatella asioita itsekseni rauhassa... :|

Oma napaista kirjoittelua taas... Kaikki tekstit ehtii kyllä lukea, mutta tämä kirjoittaminen ja varsinkaan kommentoiminen ei oikein ole nyt luonnistanut.

Pihlaja15 ja tyttönen 37+1 :heart:
 
Pihlajalle nopea kommentti - Mulla on molemmissa aiemmissa synnytyksissä ollut siis kanavaa reilusti jäljellä (1,5cm) ja vasta sormelle auki siinä vaiheessa kun synnytys on "alkanut" (ei ihan lääketieteellisesti laskien kylläkään, mutta tietyillä kriteereillä). Olen siis mennyt laitokselle, joko tuntikausia jatkuneiden suppareiden tai vesienmenon takia ja sitten sanotaan, että tilanne on tämä. Mutta mulla olikin 10v synnytysten välissä. Eli homma voi "alkaa" tosi epäkypsästäkin tilanteesta, se vaan ehkä kestää sitten kauemmin. Tai sitten ei :)

Yleensä uudelleensynnyttäjällä kuitenkin pehmenee ja lyhenee kohdunkaula ihan omillaan ja huomaamatta loppuraskaudessa, jolloin varsinainen avautumisvaihe on nopeampi kuin esikoisesta. Mutta synnytyksen alkuajankohtaa noista kypsyyksistä ja laskeutumisista ei käsittääkseni voida mitenkään pätevästi ennustaa. Harmi kyllä....
 
Pikaiset kuulumiset täältäkin. Ensin onnea kaikille jotka viime kirjoitukseni jälkeen ovat nyytin saaneet :)
Meillä oli tänään lääkärikäynti NKL ja saatiin sektioaika. Eli jos herra ei päätä tulla ennen sitä niin 19.2. olisi sitten aika jolloin hän tulee :) Täytyy myöntää että tämänkertainen käyntini tai oikeastaan ihan pelkästään se lääkäri sai mun vitutuskäyrän nousemaan niin korkealle, ettei mitään rajaa. Mutta joka tapauksessa vähiin käy :) Tsemppiä kaikille taas loppurutistukseen!

Sunday83 rv 36+0
 
  • Tykkää
Reactions: cockerspaniel
Hei vaan kaikille. Monelle onkin sektioajat sovittuna. On varmasti mukavaa tietää päivä jolloin saa nyytin maailmaan. Itse odottelen itsestään käynnistymistä ja tylsäähän tämä on. Ainoo mikä on aikalailla varma niin viimeisttään sopivasti Väinön päivänä 17.2 viikoilla 42+0 varmasti jo käynnistävät jos ei siihen mennessä ole ominavuin tullut maailmaan. Eli max 2,5vk jäljellä! :) Aika kyllä matelee.

Synnytyskertomuksia on ollut mukava lukea. Ehkä meidänkin pitäisi perustaa Tammikuisten tapaan syntyneiden ketju vauva-arjen puintia varten? :)

Mukipukipuu ja Väinö rv 40
 
  • Tykkää
Reactions: cockerspaniel
Kisuista on ollut puhetta :) Meillä on aina ollut kissoja. Esikoinen syntyi 2 vanhuksen keskelle, jotka olivat ihan ihmeissään tulokkaasta. Eivät varsinaisesti protestoineet, mutta en nyt tiedä tykkäsivätkökään :LOL: Tosiaan meidän makkarissa nukkuminen meni samalla kieltoon ja ovi pysyi kiinni tiukasti. Äkkiä kyllä tottuivat tilanteeseen. Esikoista toinen raapaisi kerran kun kävi liian tuttavalliseksi parin vuoden iässä, mutta muuten sai olla kyllä vauvana rauhassa. Nyt tämän toisen kanssa meillä oli yksi kissavanhus, joka valitettavasti lähti autuaammille metsästysmaille kun poika oli 8kk. Uuden kissanpennun otimme siitä 4kk päästä, ja nämä kaksi on kyllä ihan mahdoton parivaljakko :heart: Ovat siis ihan ylimpiä ystäviä, eikä mikään mitä tämä taapero tekee saa kissa hermostumaan. Jos kissan mielestä otteet on liian kovat, se poistuu hienovaraisesti paikalta. Toki olemme opettaneet poikaa kohtelemaan kissaa hyvin, ja kieltäneet jos näyttää liian rohkealle meno. Yleensä poika juoksee joku kissanlelu kädessä ja kissa jahtaa perässä, kauhean naurunräkätyksen saattelemana. Ja nythän kun tämä uusin tulee, niin meillä onkin 5 kissaa, joista 4 vielä 7 viikkoista pentua. Hommasin kasvattajanimen tässä taannoin, eli meillä on nyt kissala :) Pennut tietysti muuttavat pois luovutusiän täytyttyä, mutta vauva syntyy kuitenkin keskelle "pentuhulinaa", eli meiltä saa todellakin hyvin lapsiin tottuneita kissoja :p Varmimmin kissat tietysti tottuvat vauvaan mitä pienempiä ovat, mutta ei nuo vanhuksetkaan ihan toivottomia ole. Tietysti hirveästi on kiinni kissanluonteesta miten vauvat päättävät hyväksyä :) Vanhukset eivät koskaan edes yrittäneet mennä vauvan sänkyyn nukkumaan, mutta tämä nykyinen emo kyllä olisi kovin mielellään nukkunut vuosikkaan kanssa. En kuitenkaan antanut, joten ajan mittaan sekin sitten jäi pois kissanmielihaluista.

Omasta navantäytteestä sen verran, että täällä on nyt käyty verikokeet sektiota varten. Enää muutama (uneton) yö, ja sitten saamme vauvan nuuskuteltavaksi <3 Huomenna pitäisi äitipolilta soittaa tarkka kellonaika saapumisellemme, ja se taitaa jännittää nyt eniten, että se soitto todellakin tulee. Sattuneesta syystä :attn: Viime hetken valmistelut menossa kuitenkin. Kaivelin esiin pienet vaatteet ja laittelin kotiutumisvaatteet kaukalopussiin valmiiksi. Kävin kirpparilla ja mukaan tarttui "muutama" 56 cm vaate, oikein ihania Popin bodyjä ja housuja, sekä kangaskaupasta kapaloliinatarpeet. Oma imetystunika on vielä myös kesken, vasta kaavat piirretty omasta päästä soveltaen valmiita kaavoja käyttäen ja osa niistä leikattu kankaastakin.

Sinikuu 38+1
 
  • Tykkää
Reactions: Mammako86
Ompas tänne tullut melkoisen erilaisia synnytystarinoita! Niitä on aina kiva lukea, varsinkin kun oma synnytys on jo ohi ja tasan viikon vanha poika tuhisee sylissä virkeiltyään pitkälle toista tuntia ja ison maitopullon nautittuaan. On se vaan ihana fiilis kun pieni ihme sylissä viimein unta vetää ja tuhisee. Ja kaksi isompaa ipanaa on myös kainalossa leffaa tuijottamass, aijai äitinä olo on ihanaa <3

Meidän pieni mies on suloisen temperamenttinen/pippurinen tapaus jos maidon lämmityksessä kestää herran mielestä liian kauan. Yöt menee hyvin kahdella heräämisellä ja onneks ainakin vielä sikee uninen kaveri eikä isompien meteli unia haittaa. Kova poika syömään ja virkeiltyään. Tää äiti on niin ihastunut pieneen hurmuriin ja noihin upeisiin isompiin muksuihin kun ovat niin hellyuttäviä uuden pikkuveljen kanssa.

Täällä käytiin eilen pitkästä aikaa reippaalla 6 km juoksulenkillä ja voi elämä mikä ihana tunne sen jälkeen oli!

Innolla oottelen ja ahkeraan käyn kurkkimassa kuka on seuraava. Jännää kun niin monella on jo vaikka ja mitä oireita/vaivoja tai viitteitä että jotain vois tapahtua. Tsemppiä siis teille joilla yksiö vielä mukana kulkee. Shamppiksen kuulumisia olisi kyllä kiva lukea kuin myös monen muun jotka eivät kamalasti ole alun jälkeen kirjoitelleet kuulumisiaan...

Mutta nyt täytyy käyttää hiljainen tilaisuus hyödyksi ja tilata elodien tuotteita lisää varastoon. Saapahan vähän tehtyä töitä lasten ihastelun ohessa

Tsemiä mammat joilla tosiaan yksiöt vielä rintojen alla killuu

BlackPearl ja Gubbe jolla ikää tasan 1 viikko
 
Onnea taas vauvan syliinsä saaneille, kampiakseli ainakin on synnyttänyt mun viimeisen kirjoituksen jälkeen ????

Pihlaja - mulla ihan sama tilanne kohdunsuulla kuin sulla - 2 cm kanavaa ja sisäsuu kiinni. Kolmessa viikossa ei ollut tapahtunut siellä mitään! Olin kyllä aika pettynyt... Tänään siis kontrollissa ja vauva oli kasvanut aika reippaasti, painoarvio jo 3600g! Nyt sitten viikon päästä käynnistetään eli 39 viikolla, jos ei ennen päätä syntyä. Saan siis punnertaa varmaan nelikiloista vauvaa...onneksi ei ole ensisynnytys! Nyt alkoi vähän jännittää, ei iltaisin meinaa saada unta, kun mietin synnytystä. Ihan kun se auttaisi jotain!

Jaksamista kaikille!

Pallomasu ja pikkuinen 38 vko
 
Neuvola rv39+4
Pissa ok, vauvan sykkeet ok (145), paineet 138/83 (nousussa 5 pykälää per viikko), sf-mitta laskenut entisestään eli nyt 37cm, vauva siis entistä alempana. Ja siltä se tuntuukin. Käveleminen alkaa olla vaikeaa, ahistaa, kiristää ja hiertää. Painosaldo n. + 13kg, jota neuvola piti oikein sopivana. Käsituntumalla ihan saman kokoinen vauva nyt kuin edellinen syntyissään (rv42) eli ylitse 3,5kg vähintään.

Vauva käänsi kylkeä vasemmalta oikealle viime yönä tosi kivuliaasti, kävin keskellä yötä klo 2.30 kakkoshädällä ja mietin taas tunnin verran, että tuleeko näistä menkkakivuista suppareita vai ei. No ei tullut, heräsin aamulla ihan tyytyväisenä, mitä nyt tätä jatkuvaa ahistusta keskikropassa ja lantiossa. Harkkareita tulee vähän väliä, osa tekee painetta, osa paineesta on vaan vauvan pöngintää. Kipeitä suppareita ja vedenmenoa ootellessa siis :) Kumpaakaan ei ole vielä varsinaisesti näkynyt, mutta kyllä tässä aika öhkeä olo on jo näinkin, jos nämä harkkarit tässä jatkuvat koko ajan vaan. Maanantaina laskettu aika ja verenpainekontrolli äitipolilla.

Kukas reipas pönkäisis yhden vauvan (tai ketkä) viikonlopun aikana, jos tämä ei tästä vielä viitsi ulos vaivautua ;)?

Pippurihäntä ja Tonni-Keijo rv39+4
 
Kirjoitukseen oli tullut jotain ihmeen kysymysmerkkejä, kun yritin Kampiakselille laittaa ruusun puhelimella. Tässä kukkia, jos nyt onnistuisi :flower:

Pippurihäntä: sinulla siis myös hyvän kokoinen vauva...mutta laskettu aikasi on myös lähempänä. Mun vauva olis varmaan 4,5 kg, jos menis yhtään yliajalle. Siskoni on synnyttänyt 4,6 kg lapsen kyllä onnistuneesti, eikä hänellä ollut edes mitään sokeriongelmia niinkuin mulla. Mutta sulla on noita merkkejä kivasti ja vauva laskeutunut. Mä pelkään, ettei tää lähde edes käynnistämällä.

Onko jollain kokemuksia käynnistyksestä verrattuna itsestään lähteneeseen synnytykseen? Olis kiva kuulla jotain kokemuksia, kun jännittää aika kovin.

Pallomasu + vaavi 38+1
 
Pallomasu: On arvioitu tosiaan rv35+0 jo 2,7kg, joka tarkoittaisi 3,5-4kg laskettuna aikana. Edellinen (tyttö) syntyi rv42+0 ja kokoa oli 52cm/3,7kg. Hän oli koko ajan keskikäyrillä, kun kasvua ultrattiin verenpainetaudin takia. Tämä (poika) on ollut vähän yli keskikäyrän viimeksi, joten yli mennessään oltaisiin varmasti yli neljän kilon köntin kanssa tekemisissä. Maanantaina nähdään sitten, mikä tämä nykytilanne on ja aion kyllä kysellä käynnistyksen perään, jos aletaan hirveästi yli nelikiloisesta puhua. Onneksi tilanne on nyt huomattavasti parempi kuin edellisestä juuri tuon laskeutumisen suhteen, joten toivoa ehkä on... En silti jaksa uskoa, että kohdunsuulla olisi mitenkään erityisen kypsä tilanne, kun edellisetkään eivät ole etukäteen avautumista suvainneet aiheuttaa. Tiheät harkkarit kun eivät viime raskaudessa mitään tehneet. No, sen näkee sitten maanantaina.
 
Pallomasu, täällä siis takana tuo käynnistelty synnytys ja en voi muuta sanoa kun että johan oli nopeeta toimintaa :D just kaikki sairaalasta saadut laput luin kun alkaa pää taas toimimaan normaaliin tapaan. 1/4 tabletin kerkesin siellä naamarin saada näköjään kun kerta lapuissa niin lukee ja se riitti käynnistämään synnytyksen. Kun ne kunnon supistelut alkoi (aika nopeesti tabun oton jälkeen) ja käskin miehen mennä sanomaan osaston hoitajille että nyt muuten tekee niin kipeetä että jotain jeesiä kiitos niin olinkin jo siinä vaiheessa 8-9cm auki. Ja tosiaan supistuksia ei montaa tullut mutta niin kipeitä ne kyllä oli että ihan nauratti ja itketti yhtä aikaa. Siitä sit sängyllä hoitajat juosten vei saliin ja sanovat vaan että kiva jos sinne yhtenä kappaleena päästäs. Salissa olinkin jo täysin auki ja pelkällä ilokaasulla sitten punnersin pojan maailmaa. Mitään repeämiä tai eedes nirhaumia ei tullu eikä kipu ollu kamala vaikka ponnistettaessa unohin kaasua vetää, näin ainakin isäntä sano ite en siitä hetkestä ihan kaikkea selkeänä muista. Mutta kaasu riitti kun muutakaan ei tosiaan kerenny enään saada. Koko hässäkkä on merkattu papereihan kestoltaan 1 tunti ja 15 minuuttia. Itestä se tuntu kyllä ikuisuudelta siinä vaiheessa. Ponnistusvaihe kesti näköjään alle kaksi minuuttia. Istukka tuli melkein heti perässä ja siitä 5 minuutin päästä olin jo suihkussa kun isäntä kylvetti pientä miestä. Kivut oli siis pahimmat niissä muutamassa supistuksessa jotka avas paikat kun kaupan liukuovet.

Täällä siis hyvät kokemukset käynnistyksestä ja koko nopeesta synnytyksestä :)

BlackPearl ja Gubbe
 
Viimeksi muokattu:
Huomenna alkaa meidän kuu! Taitaa jokunen vauva jäädä ihan virallisestikin helmivauvaksi. ;) Mulla huomenna laskettu aika, mut mitään synnytyksen käynnistymiseen viittavaa ei oo vielä(kään) ollu. Kai se on varauduttava siihen, että voi mennä vielä se parikin viikkoa. Kovasti vaan toivoisin, että rupeis jo lähipäivinä syntymään!

Oon nyt parina päivänä käynyt jopa juoksemassa vähän. Tuntuu olo hyvin hupaisalta, kun läähätyttää ja hikoiluttaa hirveästi, mutta silti mies pysyy hitaalla kävelyvauhdilla mun rinnalla. :D Jaksoin sentään pikku spurtin ottaa, jonka aikana mies joutui pikakävelemään. :p Mut siitä huolimatta tuntuu kyllä tosi kivalta, että nyt jaksaa ja pystyy jotenkin juoksemaan! Juostessa tuntuu alapäässä välillä aika kovaakin kipua, mutta loppuu heti kun hidastan kävelyyn. Alan jo uskoa siihen, ettei kaikenmaailman vippaskonsteista ole mitään hyötyä vauhdittamaan synnytystä. Vauva tulee sitten, kun on tullakseen. Mut koitan siitä huolimatta nyt loppu ajan pysyä oikein aktiivisena, vaikuttaa piristävästi mielialaan, jos ei muuta. :) Ilmoittauduin jo puolimaratonillekin syyskuulle. Kympille oli tarkoitus alunperin, mutta ajattelin sitten, että kyllä puolessa vuodessa ehtii puolimaratonkuntoonkin. (Tosin otin peruutusturvan, jos nyt sattuu vaikka olemaan niin hirveä synnytys, ettei siitä ihan hetkessä toivu juoksukuntoon..)

Eilen oli tullut eka vanhempainpäiväraha, jee! Tänään ois tarkotus käydä ostamassa miehelle sukset, joten taidan tarjoutua maksajaksi. :) Onneksi ei ainakaan vielä ole mitään rahavaikeuksia, vaikken oo ollut töissä hetkeen. Saa nähä, miten paljon rupee rahaa sitten kulumaan, kun on jatkuvasti ostettava vaippoja ym. :D (Taidankin toivoa ristiäislahjaksi pelkästään vaippoja, niille ainakin löytyy käyttöä. :D)

Sadana, paljon onnea pikkuisesta pojasta! <3

BlackPearl, ihana kun salistakin kirjotit. :D Onnea mahottomasti! <3

Cockerille ja Kampiakselille myös onnea tätäkin kautta! <3

Nokkosperhonen, kiva että on nyt parempi vaihe miehen kanssa meneillään. Tsemppiä vielä viimeisiin hetkiin, varmasti olo tosiaan paranee niin henkisesti kuin fyysisestikin, kun saa vauvan lopulta kainaloon! <3

Pihlaja, kyllä on epätodellinen olo minullakin. Vaikka tässä on jo pitkään toivonut jakautuvansa, niin ei sitä vaan silti pysty käsittämään, että musta tulee ihan oikeasti äiti. (Eka lapsi mulla tulossa siis.) Innoissani olen kyllä vauvan tulosta, mut se vaan muuttaa niin hirveästi elämää, ettei sitä pysty vielä edes käsittämään. Välillä iskee jopa semmonen olo, että ehkei musta olekaan vielä äidiksi ja "elämä jää kesken". Mut koitan uskoa, että vaikka vauva toisaalta muuttaakin koko elämän, niin toisaalta se pysyy myös ennallaan. Harrastuksia, reissaamista ym voi kyllä jatkaa vauvan tulosta huolimatta, vaatii vain enemmän järjestelyä jatkossa. Olen varma, että kun saat oman vauvan kainaloon, niin et voi olla rakastamatta sitä ja olematta onnellinen. :)

chshr, oho, onnea sinne jo etukäteen! <3 Ja kovasti tsemppiä koitokseen!

Mulle vois päivittää synnytyssairaalaks MKS. Eli
la 1.2. pikkuakkanen / 23v / 1. lapsi / MKS :)


-rv 39+6
 
Tsemppiä Chshr:lle koitokseen! :)

Pikkuakkanen, täällä on kans juoksutavotteita kun viime vuoden puolella ilmottauduin kans puolikkaalle hcr:ään joka tosin on jo 16.5 :) uskon ja toivon palautuvani siihen mennessä.

Täällä ei myöskään mitään viitteitä synnytyksen käynnistymisestä vaikka la muutaman päivän päästä. Eilen kokeiltu kolmee ässää höystettynä reilun tunnin reippaalla kävelylenkillä eikä tuottanu tuloksia :D

Mukipukipuu ja Väinö
 
chshr - Siitä vaan sitten voimalla loppuun :) Tuuhan sitten kertomaan miten sujui.

pikkuakkanen - Oletpa vetreässä kunnossa! Hyvä niin, synnytyskin on hyvällä peruskunnolla varmasti helpompi setti. Vaikka kyllä me vähemmän urheilullisetkin ollaan ihan hyvin pärjätty :D Kyllä puolessa vuodessa itsensä juoksukuntoon saa, alussa vaan kannattaa olla sillä tavalla rauhallinen, että esim. verenkiertoelimistöllä voi kestää kuukausia palautua normaalirytmiin. Kuitenkin veritilavuus kasvaa raskauden aikana 50% ja sydämen syke muokkautuu tuohon verimäärään. Käytännössä tää näkyy esim. siinä, että sykettä ei saa vauvan synnyttyä millään nousemaan aluksi, kandee käyttää siis mittaria ja mennä vähän fiiliksen ja lukemien mukaan. Aika yksilöllistä tuokin verenkiertoelimistön palautuminen, ja hyväkuntoiset selviää nopeammin.

Muistan kun edellisen jälkeen lähdin ekoille kunnon juoksulenkeille (ennen sitä vaan kävelyä, kun ei yhtään tuntunut juoksuololta) joskus vauvan ollessa 3kk niin en saanut yli sadan millään, ja normaalisti kuitenkin juoksusykkeet on siellä 130-160 riippuen vauhdista. Samoin kovatempoiset jumppatunnit laukaisivat aina kaamean päänsäryn. Palasin sitten kevyempiin treeneihin ja kyllä se siitä vähitellen tasaantui :) Sitten tulinkin uudestaan raskaaksi ja treenit jäi... Nyt varmaan ollaan ihan pohjalla kun tästä pömpelistä eroon päästään :LOL:

Meillä iski miehelle kuume ja yskä :mad: Raukka on ihan maassa kun piti käydä pelaamassa tennisturnausta. Mutta vielä enemmän murehtii, että jos synnytys käynnistyykin nyt ja hän ei pääse mukaan sen takia?! Kyllä mä siellä itekseen selviän, ei siinä mitään, mutta ymmärrän kyllä hänen puolestaan epätoivon fiiliksen. Jos ei pääsekään näkemään lapsensa syntymää tai edes pariin päivään toista. Ja eihän tuosta ole taaperoakaan hoitamaan sairaana. Onneksi koululainen pärjää kyllä ja saa mennä omalle iskälleen jos sattuis homma käynnistymään. Ja onneksi on nuo isovanhemmat lähellä.

Eli me ei nyt sitten toivota synnytyksen alkua ennen LA:ta, joka onkin jo maanantaina :)

Mä voin tehdä tuon helmikuun listan, mutta pahoittelen jo valmiiksi, että päivitykset laahaa sitten siinä vaiheessa kun lähtö tulee. Näinhän se olisi kenen tahansa muunkin kohdalla, mutta mä kuitenkin nyt kaiken järjen mukaan synnytän tässä alkupuolella joka tapauksessa ja äksön on silloin suurimmillaan varmaan porukassa muutenkin.

Rauhallista tai tapahtumarikasta viikonloppua, kullekin sen mukaan, mitä tilanne vaatii!

PH rv39+5
 
Viimeksi muokattu:
Onnea hirmuisesti chshr pikku pojasta:)
Täällä ei oo edelleenkään mitään uutta tapahtunut.
Keskiviikkona ois lääkärillä käynti taas 100km päässä ku haluavat tuon sokerin takia seurata vauvan kasvua. Voi ku käynistäsivät jo tämän.
Olo on kyl tosi tukala ja joka paikkaan särkee:(
Niin ja tiistai yönä rakas mummoni nukkui pois. Meillä olisi kolmen viikon päästä hautajaiset. Saa nähä et miten tyttö kerkee syntyy ennen niitä.
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua muillekin masukkaille:)

Raputyttö ja masukki 37 + 4
 
Chshr Onnea pojasta ja tais olla nopeaa touhua. Ihan tässä taas kateeksi käy.

Raputytölle osanotot ja voimia surun keskellä tuohon loppurutistukseen.

Täällä sitä vain mahaa vielä kovasti kasvatetaan.. Pakko sanoa että hieman ottaa voimille. Tässä on taas viikonlopun pyörittänyt yksinään näiden viiden lapsen ja kolmen koiran kanssa niin meinaa välillä olo olla aika poikkinainen. Tuolla minä taas tänään kolme ja puoli tuntia patsastelin laskettelurinteellä vahtien kuopuksen laskuja, neljä muuta pärjääkin jo hyvin. Kuopuksella on tuota vauhtia vähän liikaa ja pinnaa ei niinkään.. Kyllä minä aamulla lähtiessä mietin kun kuopus vaati selkäpanssaria päälle ja lyhyempiä suksia (helpompi hallita) mukaan että mitähän tästä päivästä tullee kun alkaa nuo hyppyrit olla aika isoja tuollaiselle 6vee laskijalle.
Eipä sitä auttanut kuin joka nousun jälkeen toivoa että 6vee vauhtihirmu laskee myös alas. No näin onneksi päivä meni hyvin.
Näinä viikonloppuina kun minulla on kotona nämä kaikki viisi niin olisin toivonut miehen (vaikkei hänen lapsia olekaan mutta hänen lasta tässä kannan) olevan apuna mutta eipä siitä ole kuulunut eilisen iltapäivän jälkeen mittään kun hänen aikuinen poika saapui isin luokse armeijasta. Kyllä muutaman kerran olen päivän aikana kironnut.. Voitte kuvitella mitä elämä on kun aamusta asti viiden lapsen kanssa päivää järkkää. Tänäänkin kolmesti olen tiskikonetta täyttänyt ja useamman kerran ruokaa vääntänyt. Huomenna on sama juttu, sama kuvio, erona että rinteellä ollaan kuusituntia.. :whistle:

Toisaalta, tämä on viimeinen viikonloppu kun minulla on tämän mahan aikana kaikki lapset. Sain sovittua asian onneksi niin, seuraavat pari viikonloppua kotona on vain nuo kolme täällä vakituiseen asuvaa lähes teini-ikää olevaa lasta. 12vuotias poika tulikin tänään kuumeeseen, kauhulla ootan että iskeekö vielä tuo tauti minuun..:kieh:

Supistuksia tulee edelleen epätasaisen tasaiseen tahtiin ja ajattelin että neuvolassa saakin ensi viikolla kokeilla kohdunsuun tilanteen. Meillä sanoi neuvolan täti että 36 viikosta lähtien heillä on lupa kokeilla tilanne. Täällä kun ei tosiaan lääkäri käyntejä ole yhtään jos ei ole mitään erikoista (tässä tuurina minulla tuo pelko ja se verenvuoto tauti niin pääsin monesti äitipolille lääkärille), mikä tuntuu minusta kummalliselle että jos ei ole erikoista tai riskiraskaus niin kertaakaan ei ole lääkäriä. Mullahan paukkuu huomenna se 37viikko :popcorn: ja sitten odotellaan varmasti se kaksi viikkoa ja lähdetään käynnistykseen kuten sovittuna on. Tässä ei varmasti tule lähtöä sitä ennen vaikka noita supistuksia onkin ollut. Viidestä vain yksi on syntynyt 8päivää ennen LA:ta. Ja sekin oli esikoinen ja tästä on pian aikaa 15vuotta..:cool:

Siinäpä sitä oli, valitus virttä taas kerrakseen..

Muokkaus tähän väliin. Olin sen verran ovela kettu etten kertonut tarkkaa laskettuapäivää kuin kahdelle ihmisille miehen lisäksi. Hyvä ystäväni joka tosiaan sai pari viikkoa sitten pojan ja meidän naapurille ihan sen vuoksi että tietää missä mennään jos tarviin apua jossain. Edes miehen vanhemmat eivät tiedä tarkkaa päivää. Ja nyt kun sovittuna tuo 16.2 käynnistys niin en siitäkään niin suoraan ole huudellut, vaikka olen varma että poika syntyy 17.2 käynnistyksen avulla. Muistan sen tuskan vuonna 2001 kun tuota kakkosta odotin ja laskettuaika oli 21.7 ja tyttö se vaan viihtyi ja viihtyi mahassa.. Esikoista ei odotettu ennen LA:ta niin kakkosta sitten senkin edestä. Tuska niitä puhelin soittoja JOKA PÄIVÄ monta kertaa.. Ja sama kaava: "Missä olet?" "Kotona" "KOTONA, vieläkin. MIKSI?" "hmm.. missäs mun pitäs olla?" Ex-anoppi soitti aamulla ja illalla,vielä väliin päivälläkin varuilta.. Kaverit kyseli, oma suku kyseli. Silloin päätin että nyt riitti. Ei enään ikinä. Tyttöhän syntyi hienosti sitten päivän vaille kaksiviikkoa yli. Seuraavana päivänä olis ollut käynnistys. Että kyllä siinä hermo paloi puhelimen kanssa.:mad:|O

Jaksamisia pallomahat!

nokkosperhonen79 & Eikka 36+6
 
Viimeksi muokattu:
onnenpisara
Hei kaikille ja onnea oikein paljon jo nyytin syliinsä saaneille! Olen satunnaisen säännöllisesti seurannut teidän keskustelujanne sitten kesäkuukausien jälkeen. Jätin some-elämän oikeastaan kokonaan pitkän pohdinnan jälkeen, mutta siitä huolimatta tästä ketjusta olen käynyt kurkkimassa joko joku on saanut nyytin itselleen.

Oma raskaushan on edennyt koko ajan erittäin hyvin ja teen edelleen normaalisti tallihommia. Nytkin koko viikko on ollut tehokasta varsojen ajolleopetusta eli toisin sanoen lumihangessa tarpomista useamman tunnin ajan päivittäin. Muutenkin nämä "lomapäivät" eivät ehkä vastaa niitä yleisiä ajatuksia äitiyslomapäivistä, kun olen aamusta asti herättyäni aina ilta kuuteen seitsemään koko ajan liikkeessä ja ulkoilmassa hevospuuhissa. Iltatouhut jatkuvat sitten remontin parissa ennen kuin nukkumaan pääsee - ja hyvin nukuttaa.

En ole juuri saanut minkäänlaisia harjoitussupistuksia tai kärsinyt liitoskivuista tai muustakaan. Näiden loppuviikkojen aikana pientä turvotusta on ollut havaittavissa varpaissa, sormissa ja nilkoissa muuten edelleen vointi on mitä mainioin. Ehkä juuri supistusten ja muiden merkkien puutteiden vuoksi olenkin jo pitkään ajatellut ettei meidän esikoisemme ainakaan etuajassa synny, saa nähdä kuinka paljon mennään yli lasketun ajan. Meillä oli tammikuussa ylimääräinen ultra istukan vuoksi, jonka yhteydessä saimme syntymäpainoavioksi ainakin 4kg. Tuolloin sikiön painoarvio oli jo ultran yhteydessä vähän vajaa 3kg... Saa nähdä miten ison lapsen sitä lopulta punnertaa maailmaan! Nyt viikkoja kasassa siis 38+3.

Toivon teille kaikille ihania viimeisiä hetkiä odotuksen parissa ja voimia tulevaan! Nyt onkin meidän kuukausi, ajatella miten nopeasti se aika vain hujahti.

Onnenpisara ja Nöpö 38+3
 

Yhteistyössä