Helpoksi käy elämä, kun käyttää lapsityövoimaa

Esikoinen (7v.) teki ruuan eli pastaa, pastakastiketta (valmista), lihapyöryköitä (autoin taikinan teossa ja kypsyyden tarkistin, mutta pyöritti ja paistoi muuten itse) ja salaatin. Kuopus (5v.) kattoi pöydän, korjasi likaiset astiat pesukoneeseen, laittoi koneen pyörimään ja pyyhki vielä pöydän ihan oma-aloitteisesti.

Helppoa on elämä, kun lupaa jäätelöt jälkiruuaksi pientä kodinhoito-apua vastaan. En tarkoittanut ihan noin suurta apua. Ajattelin, että olisivat yhdessä kattaneet pöydän ja siivonneet astiat, mutta esikoinen on niin innostunut ruuanlaitosta, että vaatimalla vaati päästä kokkaamaan. Gordon Ramsay on pojalle yhtä suuri stara kuin Darth Vader. Jos Gordonista tehtäisiin Lego-hahmo, se pääsisi varmasti Darth Vaderin viereen ylähyllylle, jaetulle kunniapaikalle.

 

.. Kiinnostaa kun kilo paskaa.

 

[QUOTE="vieras";28836528].. Kiinnostaa kun kilo paskaa.[/QUOTE]

Hyvä niin.

 

Erittäin ahkeria lapsia.

 

Tuo kakkonen, "vieras", taitaa olla vanhapiika/poika einesten lämmittäjä. Just noin on hyvä, että ottaa lapset kotitöihin ja opettaa pienestä pitäen. Eikä kasvata uusavuttomia. Hyvä, Ap!

 

[QUOTE="marja";28836560]Tuo kakkonen, "vieras", taitaa olla vanhapiika/poika einesten lämmittäjä. Just noin on hyvä, että ottaa lapset kotitöihin ja opettaa pienestä pitäen. Eikä kasvata uusavuttomia. Hyvä, Ap![/QUOTE]

Lasten totuttaminen kotitöihin ei oikeastaan vaadi edes vaivaa. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapset alkavat matkia vanhempiaan ja aikuisen osoittaessa intoa ja motivaatiota, lapsikin innostuu ja motivoituu. Kun se taapero sitten tahtoo auttaa moppaamisessa tai imuroinnissa, pitäisi aikuisen unohtaa aikataulut ja se, että lapsen kanssa työ käy hitaammin. Kun ei työnnä lasta pois jaloista vaan antaa pienen yrittää, lapsi harjaantuu kotitöihin vähän kuin itsestään. Myöhemmin, kun kotitöitä jo vaaditaan, ne sujuvat helpommin, kun itse työ on rutinoitunutta.

Meidän aikuisten pahin moka taitaakin olla se, että ääneen valitamme siivouksesta ja muista kotitöistä niin kuin ne olisivat kaiken pahan alku ja juuri. Valittamisen sijaan pitäisi osoittaa, että kotitöihinkin voi tarttua motivoidusti ja parhaimmillaan se voi olla oikeasti hauskaakin - ainakin, kun sen tekee yhdessä. Eikä koskaan saa langettaa siivousta rangaistuksena jostain konnantyöstä! Jos siivousta käyttää rangaistuksena, se tuntuu rangaistuksena silloinkin, kun se ei sitä ole.

 

Ah, niin totta... itse en ole imuroinut kotiani muutamaan vuoteen , koska esikoiseni on itse valinnut imuroinnin omaksi vastuualueekseen kotitöitä jakaessamme. Lisäksi hän vie roskiksen. Nuorimmainen pyyhkii pölyt, tyhjentää tiskikoneen ja kattaa pöydän viikonloppuisin. Molemmat ulkoiluttavat koiran kerran päivässä ja auttavat muissa hommissa tarpeen mukaan. Kauhea totuttelu kotitöihin kun nuo muuttavat pois...

 

Hehehe, Joo, niin meilläki lapse teki pienenä vaikka ja mitä, mut auta armias ku menivtä ouluun ni sen koommin ei oo kumpikaa tehny yhtään mitään (ilman tappelua) Nyt ku isompi asuu omillaan ni sen on pakko tehä.

 

Hehehe, Joo, niin meilläki lapse teki pienenä vaikka ja mitä, mut auta armias ku menivtä ouluun ni sen koommin ei oo kumpikaa tehny yhtään mitään (ilman tappelua) Nyt ku isompi asuu omillaan ni sen on pakko tehä.

Tässä on varmaan kyse lapsen luonteestakin, mutta esimerkiksi minä ja kaksi veljeäni opittiin tekemään lapsena kotityöt velvollisuudesta eli voisi sanoa, ettei koettu sitä kovin myönteisenä, mutta kun meihin oli pienestä pitäen iskostettu se oppi, että oma elantonsa ja mukavuutensa on ansaittava työllä, emme koskaan jättäneet arkiaskareitamme tekemättä, vaikka ne kuinka ketutti. Välillä saatettiin tehdä ne mukisten ja niskoja nakellen, mutta koskaan ei tarvinnut erikseen pyytää. Viikkoraha oli ansaittava ja jos sitä ei ollut ansainnut, siitä tunsi syyllisyyttä.

Hyvin nuoresta pitäen koimme sellaista 'vanhanaikaista velvollisuudentuntoa' omista töistämme, ja edes teini-ikäisinä ei kehdattu jättää töitä tekemättä, ei kehdattu olla auttamatta, ei kehdattu kävellä ohi, kun nähtiin äidin tekevän jotain tai naapureiden kaipaavan talkoolaista, vaikka omat "pakkotyöt" oli jo tehty, eikä ollut mitään pakkoa auttaa ketään. En vieläkään tajua miten äiti onnistui iskemään meihin sellaisen halun tehdä työtä, vaikka meitä oli siinä kolme vaikeaksi luokiteltavaa lasta. Jos onnistun edes pikkuriikkisen sinne päin omien lasteni kanssa, olen todella tyytyväinen.

 

ketään ei kiinnosta.

 

Mie taas ajattelin, että lapset vois raksalla vähän maalailla noita ulkovuorauslautoja, tykkäävät maalaamisesta sen verran paljon... Mie saan taaplata samalla. Mutta tietenkään ei nyt sitten hommat sujunu yhtään. Kuopus ei halunnu maalata. Ei edes hiekkaleikit tai kivien heittely lampeen kiinnostanu. Viimeisenä oljenkortena oli dvd autossa, mutta ei sekään. Kotiin piti päästä. Esikoinenkin yritti viihyttää kuopusta, mutta kun ei niin ei. Tultiin sitten kotiin. Uus yritys ruuan jälkeen

 

Mie taas ajattelin, että lapset vois raksalla vähän maalailla noita ulkovuorauslautoja, tykkäävät maalaamisesta sen verran paljon... Mie saan taaplata samalla. Mutta tietenkään ei nyt sitten hommat sujunu yhtään. Kuopus ei halunnu maalata. Ei edes hiekkaleikit tai kivien heittely lampeen kiinnostanu. Viimeisenä oljenkortena oli dvd autossa, mutta ei sekään. Kotiin piti päästä. Esikoinenkin yritti viihyttää kuopusta, mutta kun ei niin ei. Tultiin sitten kotiin. Uus yritys ruuan jälkeen

Mikko Alatalo - Känkkäränkkä - YouTube

Piirtäkää se Känkkis paperille, alkaa lapsiakin naurattaa. Näin meillä tehtiin joskus aikoinaan, kun molemmilla pojilla oli kunnon kiukkupäivä. Piirrettiin yhdessä isolle paperille Känkkäränkkä, jokainen sai laittaa siihen jotain mitä tykkäsi. Sille tuli karvoja, iso stetsoni ja... no, näytti vähän karvaiselta tuhatjalkaiselta, jolla oli koiran kuono. Kyllä taas nauratti ja Känkkäränkkä oli poissa