Lääkäripulassakin on kyse rahasta rahasta rahasta, ja työpaikkojen viihtyvyydestä. Lääkäriliitto ei kannata opiskelupaikkojen lisäämistä _ilman määrärahojen kasvattamista!_. Jo nyt valmistuu liukuhihnalta lääkäreitä, jotka eivät ole koskaan punktoineet polvea, eivät koskaan tehneet luomenpoistoa jne. Ja kuitenkin kun töihin menee, oletetaan että lääkäri nämä asiat osaa, samoin kuin pistokset ja muut, joita ei olla kertaakaan edes näytetty koulussa. Hoitajat näitä muutaman kerran harjoittelevat.... Kuitenkin osaan lääkkeistä ei ole hoitajilla edes oikeuksia antaa, vaikka harjoitusta on paljon enemmän.
Lääkärikoulutuksen kokoajan huononeva taso ei varmaan teitä häiritse, lisää paikkoja vaan? Tason huoneminen siis johtuu ihan suoraan siitä, että opettajia ei saada. Miksi saataisiin kun se on alipalkattua, aliarvostettua ja lisäksi niitä määrärahoja lasketaan koko ajan alemmaksi. Kliinisistä opettajista on jatkuva pula, ja uusia toimia ei perusteta, kun ei ole rahaa maksaa. Siksi ryhmäkoot suurenevat (9 henkeä yhden potilassängyn ympärillä 4-6 hengen huoneessa ei ole optimaalisin oppimisympäristö), toimenpiteitä saa tehdä ryhmästä yksi ja muut katsovat (aika ja raha tässäkin). Pari vuotta sitten keskustelin erään yliopiston opettajien rekryämisestä vastaavan pomohenkilön kanssa, joka tuskasteli sitä, että opetusrahaa oli taas laskettu. Ja siinä samassa sisäänottomääriä nostettu 20%.
Luulenpa että tällä menolla olette kohta ihan tyytyväisiä niihin mamulääkäreihin, ainakin jos pitää tehdä jotain muutakin kuin jutella, he kun ovat kotimaassaan joskus saattaneet jopa koskea potilaaseen ennen valmistumista. Toinen asia vielä terveyskeskuslääkärien riittävyyteen on työolot, johtajina on johtamistaidottomia ihmisiä, jotka puristavat viimeiset mehut niistä, jotka tk:Ssa ahertavat. Eipä ole kumma, että parempipalkkainen yksityissektori houkuttaa, siellä saa määrätä jopa itse, tekeekö 70 vai 40 tuntia viikossa.
