Hirveee vauvakuume!!! Oonko ihan hölmö jos hankimme lapsen jo nyt? =D

Mä en melkein kykene muuta ajattelemaankaan kuin ihania suloisia vauvoja ja tuntuu, että vaikka elämä menis hankalaksikin, niin oma lapsi olis kuitenkin sen arvoinen.

Mä täytin just 20v ja poikaystävä on 22v. Ollaan seurusteltu 3 vuotta ja asuttu yhdessä 2 vuotta.

Molemmilla on lukio käytynä ja mä opiskelen nyt sairaanhoitajaksi 2. vuotta ja poikakaveri opiskelee TKK:ssa kans 2. vuotta.

Ainakin nyt tuntuu, että niukka elämä ei haittais. Mä tykkään ekoilla ja kirppistellä. Kaiken ei tosiaan tartte olla uutta ja hienoa. Koulun vois käydä loppuun sit äitiysloman jälkeen ja pistää lapsen perhepäivähoitoon koulupäivien ajoiksi.

Biletys ei kiinnosta mua pätkän vertaa. En biletä nytkään. Mies käy kerran kuussa -parissa viihteellä. Viikonloppuisin katsellaan leffoja kotisohvalla, herkutellaan ja käydään kävelyllä ja joskus messuilla ja kavereiden luona kylässä, kokkaillaan ja leivotaan, retkeillään ym.

Mulla yksi opiskelukaverikin juuri odottaa vauvaa ja vatsa on IHANA ja suuri! Ei ainakaan helpota mun vauvakuumeita. Meinaa käydä koulun loppuun äitiysloman jälkeen.

Noh, mitäs mieltä ootte? En kuitenkaan enää (ihan) teini oo ja nyt niiiiin haluiiiiisiiin oman lapsen! Ymmärrän, että se kasvaa isoksi ja uhmakkaaksi, mutta uhmiksetkin on niin söpöjä, oma koululainenkin olis ihana <3 Jne jne jne.

Jättäiskö sitä ehkäisyn pois, kun nyt vauvakuume on tarttunut poikakaveriinkin ja sekin haluis jo lapsen?

 

Muuhun kantaa ottamatta ( kuullostaa siis kaikinpuolin ihanalta), mutta koulun suhteen voi tulla hankaluuksia. Ihan eri aloitusryhmä, heillä voi olla ollut ihan eri harjoittelut ja kurssit kuin sinulla, eli joudut muokkaamaan yksinäsi lukujärjestystäsi uudestaan ja uudestaan, päällekkäisiä kursseja, sairaspoissaoloja lapsen sairauden vuoksi (pienet lapset sairastavat lähes koko ajan jotain räkätautia kun aloittavat päiväkodin)
Se koulu on helpompi ja mielekkäämpi käydä nyt kun on oman saapumisryhmän tuki mukana (ryhmäytyminen) ja sitten aloittaa vauvantekoharjoitukset puoli vuotta ennen koulun loppumista?
(Nimim. kokemusta opparin vääntämisestä 7kk vauvan ja 6v erityislapsen kanssa koulun atk-luokassa, ei ollut herkkua)

 

Mä odottaisin sen aikaa, että olette molemmat saaneet koulun loppuun. Eikä olis yhtään hassumpaa, jos edes toisella olis työpaikka.

 

Nooo, kyllä siitä varmasti selviäisitte nytkin, mutta kannattais kuitenkin mun mielestä käydä se koulu loppuun tai tosiaan loppusuoralle ennen ehkäisyn jättämistä. Huomattavasti helpommalla pääsisit ja voisit kotonakin olla hieman pidempään kuin vain sen äitiysloman ajan. Kyse ei kuitenkaan niiiiin pitkästä ajasta ole. Voisitte vielä nauttia hetken elostanne kahdestaan ja samalla tietäisitte, ettei siihen lasten tekoonkaan enää älyttömän kauaa mene.

Itse sain esikoisen kesken opintojen ja vielä raskausaikana oli tarkoitus opiskelua jatkaa, mutta toisin kävi. Sairastuin itse synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja toipumiseen meni kauan. Lisäksi rahatilanne oli niin huono, että katsoin järkevämmäksi siinä vaiheessa mennä töihin kun työpaikan sain. Myöhemmin ei tullut enää jatkettua sitä koulua, mutta oppisopimustutkinnon hankin itselleni toisaalta.

Että omien kokemusteni perusteella odottaisin vielä. Tosin monilla se koulu on sujunut hyvin siinä lapsenkin kanssa, mutta silti.

 

Mä sanoisin että go ahead Mä opiskelen TKK:lla, yksi lapsi olemassa ja toinen tulossa. Helpompaa on yhdistää opinnot ja pienet lapset ku työ ja pienet lapset, oman kokemukseni perusteella (olin lukion ja yliopiston välissä pari vuotta töissä, esikoinen hoidossa).

Teillä on molemmilla sellaset koulutusalatkin, ettei pitäis tulla mitään vaikeuksia saada työpaikkaa sitten kun sen aika koittaa. Että siitä vaan, ehkäisy pois ja menoks! Vauvat ON ihania!

 

[QUOTE="vieras";27492388]Nooo, kyllä siitä varmasti selviäisitte nytkin, mutta kannattais kuitenkin mun mielestä käydä se koulu loppuun tai tosiaan loppusuoralle ennen ehkäisyn jättämistä. Huomattavasti helpommalla pääsisit ja voisit kotonakin olla hieman pidempään kuin vain sen äitiysloman ajan. Kyse ei kuitenkaan niiiiin pitkästä ajasta ole. Voisitte vielä nauttia hetken elostanne kahdestaan ja samalla tietäisitte, ettei siihen lasten tekoonkaan enää älyttömän kauaa mene.

Itse sain esikoisen kesken opintojen ja vielä raskausaikana oli tarkoitus opiskelua jatkaa, mutta toisin kävi. Sairastuin itse synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja toipumiseen meni kauan. Lisäksi rahatilanne oli niin huono, että katsoin järkevämmäksi siinä vaiheessa mennä töihin kun työpaikan sain. Myöhemmin ei tullut enää jatkettua sitä koulua, mutta oppisopimustutkinnon hankin itselleni toisaalta.

Että omien kokemusteni perusteella odottaisin vielä. Tosin monilla se koulu on sujunut hyvin siinä lapsenkin kanssa, mutta silti.[/QUOTE]

Erona meillä toki on se, että mulle raskaus oli yllätys ja shokki. Teille se on toivottu ja harkittu, joten varmaan asiatkin sitten teillä sujuisi helpommin.

 

sullahan ei varmaan pitkää aikaa sitä koulua enää olis jäljellä?
mä ite raskauduin just niin että olin raskaana ollu jo hetken kun valmistuin mutta että jätätte ehkäisyn pois niin että pystyt koulun käymään loppuun ja valmistumaan niin on sitten rauhassa aikaa keskittyä lapseen eikä tarvii pientä hoitoon laittaa heti kun opinnot painaa päälle
.jaksa vielä hetki pitkittää vauvakuumettasi ja keksikää vielä jotakin kivaa kahdenkesken siihen asti.onhan ihana fiilistellä että silloin ja silloin jätetään ehkäisy poiskeräätte vaikka rahaa yhteiseen kylpyläviikonloppuun tms

 

Luin sinun viestisi ja kyllä tuo teoriassa onnistuisi, teillä on ihan hyvin asiat, joten varmasti vauva mahtuu joukkoon.

MUTTA sanoisin vakavasti tuon tekstisi perusteella, että älä hanki vauvaa vielä.
Odota kunnes kaverisi on vauvansa saanut, niin sen jälkeen kiität ja kumarrat kaikkia, jotka sanoivat, että odota hankkimisen kanssa.

Lapset ovat ihania ja kultaisia, itselläni 5v pikkuinen tyttö.
Mutta se vauvan odotus ei ole pelkästään sitä ihanan ison mahan esittelyä ja ruusunpunaista vauvelin odotusta.
Ja kun vauva syntyy, ei se elämä ole kuin elokuvissa,
laitetaan vauva illallla nukkumaan ja vietetään miehen kanssa laatuaikaa ilta.
Voi olla, että tulee tutuksi syntymän jälkeen yö kaudet käveleminen huutava lapsi sylissä, vauva aika on rankkaa, on ihaniakin hetkiä, mutta se on kovaa työtä ja vastuuta.

Puhumattakaan kun lapsi kasvaa

Odottele rauhassa ja käy koulu loppuun.
Sitten kun tuo ruusunpunainen ihana uni on kadonnut sinulta vauva haaveista, niin sen jälkeen on oikea hetki tehdä vauva.

 

Luomusti ajatellen olet erinomaisessa synnytysiässä ja kehosi puolesta valmis jälkeläisten tekoon, minkä vuoksi intosi on selvääkin selvempää. Olet terve ja jaksat hoitaa lapsesi.

Emme valitettavasti elä pelkästään suloisista vauvoista ja harrastuksistamme, vaan sinä olet sinä vauvan jälkeenkin ja yhtä lailla mieskaverisi. Entäpä lähisuku? Rientääkö sieltä apuvoimia väsyttyäsi tai istut ilomielin kotona ne pari iltaa kuukaudessa mieskaverisi bilettäessä? Tai tekisi mieli tavata kavereitasi, jotka eivät jaksa kuunnella vauvajuttujasi? Kuka istuu kanssasi ostarilla, jossa haluat käydä heittämässä lattet huiviisi lapsesi survottuna vaunuihin? Auttaako naapuri pitämään ovea auki tarpoessasi sohjoisessa säässä neuvolasta ja tuntuu, että olisi edes joku kiva ihminen olemassa juuri sillä hetkellä? Ja mitäs jos lapsesi vaatii erityishoitoa, joka maksaa? Äitiysrahalla ja lapsilisällä ei ihan kaikkea makseta.

Siis hanki vauva, iloitse äitiydestä, mutta käy se koulusi loppuun. Tee vähän aikaa töitä ja huolehdi itsellesi taloudellinen turva. Elämme maassa,jossa on harmaata ja kylmää puoli vuotta ja sinäkin tarvitset joskus jotakin. Itse en kauheasti jaksa ymmärtää pelkkää intoa, vaan jonkinlainen oman mielenrauhan turvaaminenkin on järkevää. Riitelette miehesi kanssa vähemmän, jos rahan suhteen voi olla rauhassa ja taata lapselle hyvän elämän.

 

Mun mielestä opiskelujen ohella voi ihan hyvin tehdä vauvan (kaveri näin teki, sit ku lapsi 1,5v takasin kouluun ja vuosi oli jäljellä, tuli raskaaks uudestaan niin et ehti just valmistua) MUTTA mun mielestä toisella pitää olla työpaikka, eläminen menee kyllä muuten tosi tiukille ja sit koko aika menee ressaamiseen mistä saa rahaa ja löytääkö mies töitä ym. Nyt on vielä huono taloustilanne edelleen ja töitten saaminen voi olla vaikeeta. Eli mun ohje olis et sit kun toisella (mieluiten tietty miehellä kun äitihän se aluks kotiin jää) töitä niin ei se koulu mitään estä.

 

Minä sain esikoisen 22-vuotiaana. Opiskelin tuolloin 4. vuotta yliopistossa. Musta äitiyden ja opiskelun yhdistelmä oli hyvä ja meillä ihan täydellinen aika lapselle Mies opiskeli myös ja oli paljon kotona vauvan kanssa. Tenttasin muutamia kurssejakin äitiysloman aikana. Lopulta valmistuinkin lapsen ollessa 2v ja nyt olen työelämässä ja odotan toista lasta Esikoinen meni osa-aikaisesti päiväkotiin vajaa vuoden ikäisenä, täyspäiväiselle hoidolle ei ollut tarvetta kun opiskelut kuitenkin joustaa.

Kannattaa myös muistaa että et välttämättä tule raskaaksi heti, vaikka olet nuori. Mekin yritettiin esikoista melkein vuoden...

 

Ihan näin aikuisten, kypsien naisten kesken; vaikutat valmiilta äidiksi ja tulen olemaan onnellinen puolestasi kun lapsen saat. Ja onnellinen sen vauvan puolesta joka ansaitsee turvaa, rakkautta ja vastuunkantoa, nämä ei ole ollenkaan itsestäänselvyyksiä mitä on seurannut joitakin äitejä, lukenut blogeja ja katsonut muutamia ohjelmia. Turvallisuus tarkoittaa myös taloudellista turvallisuutta, siksi ihanteellisinta olisi kun olet saanut opintosi siihen pisteeseen että voisit valmistua ennenkuin lapsen synnytät. Myös miestäsi ajatellen, hän on varmaan tyytyväinen kun ei tarvitse huonosti nukutun yön jälkeen raahautua koulun penkille, siinä voi helposti motivaatio laskea kuin lehmän häntä. Vuosi koulua ei ole pitkä aika, mutta sen vuoden aikana kerkeätte kokoamaan jonkin verran pesämunaa, hankkia vauvatavaroita kenties ja muuten vaan kypsytellä ajatusta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty kaikkea hyvää teille! Mitä ikinä päätättekään. Kannattaa muistaa että ihana suloinen vatsa ja ihana vauva on kokonainen ihmiselämä. Niiden kanssa ei tule leikkitellä vain sen takia kun haluaa lapsen ja se on niin söpöä olla raskaana ym ym.

 

Joku mainitsi tuossa että pienet sairastelee koko ajan.. Minä olen totaali-yh ja opiskelen sairaanhoitajaksi, ongelmia tulisi jos ei olisi pojan mummi hoitamassa poikaa silloin kun sairastuu että minä pääsen kouluun. Kun noissa opinnoissa on aika paljon noita läsnäolopakollisia juttuja, niin luulen että hankalaksi menee jos teillä ei ole noihin tilanteisiin lapselle hoitajaa.

 

Kävisin koulun eka loppuun. Se on kuitenkin paljon helpompaa käydä ilman lasta, kuin lapsen kanssa. Koulua ei kuitenkaan ole enää paljoa jäljellä.

Ja ajatus, että äitiysloman jälkeen laitat lapsen perhepäivähoitoon ja jatkat koulunkäyntiä. Joo-o, ajatuksena se voi toimia mutta kun tilanne on päällä, et ehkä raaskikkaan laittaa 9kk ikäistä vauvaa hoitoon ja jatkaa koulua. Valmistuminen voi siis pitkittyä, vaikka nyt et sitä niin ajattelekkaan.

Kävisin koulua vielä ja yrittäkää raskautta niin, että kerkeät valmistumaan ennen synnyttämistä.

Muutoin mielestäni voitte ollakkin valmiita vanhemmuteen. Mistäpä sen tietää, ennenkun tilanne on kohdalla.

 

Käy koulu loppuun ja ole vuosi töissä, sitten vasta. Pärjäisitte varmasti, vaikka lapsi tulisi aiemminkin, mutta paremmat eväät lasen elämälle saatte, kun on edes vähän rahaa säästössä ja edes toisella työ.

 

Mulla oli myös 20-veenä vauvakuume, mutta onneksi ei ollut miestä. Muutama vuosi meni eteenpäin, niin sitten oli mies, mutta ei enää vauvakuumetta. Hyvin ehdin kuitenkin hankkimaan kolme lasta 30 v molemmin puolin. Kun teillä ei ole ikää vielä tuon enempä, niin suosittelen käymään koulun loppuun. Se on helpompi ratkaisu, vaikka onhan niitä sellaisiakin, jotka opiskelujen ohessa ehtivät tehdä lapsia. Silloin kyllä joutuu tinkimään jostakin. Tuntemani äiti ehti pitää äitiyslomaa vain kesäkuukaudet. Ei kuulosta mitenkään houkuttavalle ratkaisulle.

 

[QUOTE="piuku";27492391]Mä sanoisin että go ahead Mä opiskelen TKK:lla, yksi lapsi olemassa ja toinen tulossa. Helpompaa on yhdistää opinnot ja pienet lapset ku työ ja pienet lapset, oman kokemukseni perusteella (olin lukion ja yliopiston välissä pari vuotta töissä, esikoinen hoidossa).

Teillä on molemmilla sellaset koulutusalatkin, ettei pitäis tulla mitään vaikeuksia saada työpaikkaa sitten kun sen aika koittaa. Että siitä vaan, ehkäisy pois ja menoks! Vauvat ON ihania! [/QUOTE]

Vihaan tollasia ihmisiä!

 

Vihaan tollasia ihmisiä!

täh? Miksi?

 

Koulut loppuun ja ainakin toiselle työ. Osa VASTUULLISTA vanhemmuutta on sekin että perhettä ei perusteta tukien varaan yksi. Ei pelkästään se että kykenee pitämään huolen lapsesta muuten. Vaikka kuinka egoilisit niin silti lapseen kuluu pitkä penni.

Mä olin sun iässä samassa jamassa. Mutta onneksi silloinen poikaystäväni ei lämminnyt ajatukselle. Eipä se meidän liittokaan kestänyt vaikka toki yhdessä oltiin pitkää, 6 vuotta kaikkineen. Minulle bilevaihe ei niinkään iskenyt, mutta miehelle kyllä iski. Olisi se ollut kamala nököttää kotona pienen lapsen kanssa kun mies mennä viipotti.

Valmistuin ja löysin työn. JA hieman sen jälkeen uuden miehekin. Talous oli suhteellisen mallillaan. Työkokemusta jne. ETTÄ OLI IHANA sitten alkaa lasta yrittää kun oli pohja valmiina, viimein. Mä tiedän että odottava aika on pitkä, mutta sanoisin että nyt taatusti olen onnellisempi kuin olisin 20v äitinä ollut. Ei tarvitse sinnitellä ja sitkistellä. Voi keskittyä lapseen sen sijaan että päässä painaisi keskeneräiset opinnot, pärjääminen jne.

 

Mä sain vauvan heti th-opintojen jälkeen ja tämä oli hyvä ratkaisu. Ehdin olla puoli vuotta töissä ennen älomaa ja sain korkeamman äitiysrahan niin määrättiin hyvin. Meillä tosin mies oli töissä koko ajan niin oltaisiin varmaan pärjätty vauvan kanssa keskellä opintojakin. Moni saa yhdistettyä opinnot ja vauvan toimivasti, mutta rahallisesti tekee tiukkaa.

Kehottaisin odottamaan. On kivempi olla kotona kun ei tarvtse joka senttiä laskea.

 

Mä sanoisin, että keskity valmistumiseen ja sitten 12 kk töissä ja ehkäisy pois. Olen ollut äiti "opiskelijabudjetilla" ja uudelleen "palkkatöiden välissä". Elämä vaan on helpompaa, kun ei tarvi kituuttaa koko ajan. Rakkautta se raha ei takaa, mutta oikeat tulot tekee vain melkein kaikesta helpompaa. Sinähän olet valmistuessasikin vielä hirveän nuori ja ehdit tehdä vaikka viisi lasta ennen nelikymppisiäsi.

 

Laata ei kannata hankkia sen takia että 'vauvat on suloisia'. Ne kunnvaan on vauvoja ihan hetken ja niistä onniovasti vaivaa senkin jälkeen.. Mieti myös sitä montako lasta haluat hankkia, yhden lapsen ielä opiskelijan talous kestää mutta jos oot lasten välissä koulussa ja jäät uudestaa äitiyslomalle niin sitten voi jo tehdä tiukkaa. Yks lapsi vielä mahtuu opiskelijakaksioon, mutta kaks lasta alkaa olla ahdasta, pääkaupunkiseudulla suurin kulu lapsista on asumisen kalleus, ei ruoka, vaatteet tai vauvantarvikkeet.
jos käyt koulun loppuun, teet sen ekan lapsen ja meet välillä hetkeksi töihin(tai teet keikkaa kotona ollessa, se on sairaanhoitajalle helppo tapa rahoittaa kotiäitiys) ja hankit sitte se toisen lapsen niin talus on paljon paremmin turvattu.

 

Käy koulu loppuun, etsi työ ja mieti sitten uudestaan. Niin vähän enää jäljellä, ettei kannata sitä jättää roikkumaan. Mullakin oli kauhea vauvakuume 20vuotiaana, onneksi ei lasta silloin tullut koska siitä muutama viosi eteenpäin niin erottiin lopullisesti. Nyt mulla ikää 28 ja olen naimisissa ja meillä kaksi lasta.

 

mullakin on hirvee vauvakuume ja koulu kesken. ennestään tosin jo kolme lasta. en tee silti nyt lasta ja keskeytä koulua kun sitä on enää vaan vuosi jäljellä. tää ensin loppuun ni voi keskittyä siihen lapseen täysillä ilman kouluressiä.
kyllä se usein tuppaa venymään se kouluun paluu, joskus jää sitten kokonaan kesken. eikä se ole itsestään selvää että heti jatkamaan pääseekään. yksi tuttu on keskeyttänyt sh opinnot ja vuosi sitten halusi takaisn, ei ole vieläkään päässyt.

työpaikkakin olisi kiva.. mutta tuolla alalla niitä riittää.

 

Olette molemmat aivan käsittämättömän hölmöjä jos hankitte lapsen nyt. Aikaa on vaikka kuinka paljon ja tulevaisuuden perustojen rakentaminen on vielä kesken.

Ja toi viimeinen kommentti ehkäisyn poisjättämisestä ei varmaan toivottavasti tarkoita sitä että mielessäsi on edes käynyt jättää ehkäisy pois sopimatta siitä ensin niin että yhdessä pohditte seurannaisvaikutuksia?

Lyhennetty versio: Älkää HELVETISSÄ tehkö lasta tuohon tilanteeseen.