Hmm... Facebookiin ei pääse ja ihan vielä ei nukutakkaan, joten

tulinpa sit tänne pähkäilemään välillä...

Semmoista jutuntynkää mulla ois, että mikähän se lienee "syynä" semmoiseen, että nykyään tuntuu, ettei ole enää aikaa, vaikka aikaa itseasiassa on paljon enemän kun ennen
Siis silloin kun on ollut 4 lasta kotihoidossa, ja näistä usein vielä se nuorin siis luonnollisestikin vauvaikäinen, on ollut imetykset, rytmien hakemiset jne jne, niin silloin tuntui silti, että oli aikaa roikkua palstalla ja netissä muutenkin, ja nyt kun tuo kuopuskin on jo reilut 2v, ja kotihoidossa olevia on "vaan" se 3kpl, kun yks on eskarissa, niin tuntuu, ettei aikaa ole ja se aika mikä on, ei riitä mihinkään.

Aamusta iltaan tuntuu, että saa mennä viuhtoa menemään - tehdä sitä, tätä ja tota ja silti ei saa (tai tuntuu ainakin että ei saa) aikaiseksi sitä mitä kaikkea pitäs.

Oisko se niin, että vauvaperheessä sitä tavallaan on helpompi itse itsensäkin "hyväksyä" se sellainen, että kaikki ei ole tip-top... eikä edes suunnilleen tip-top, vaan kaikki on silleen suloisesti sopoivassa sekamelskassa ja nyt kun ei ole sitä vauvaa, vaan on hyvin, hyvin uhmakas 2-vuotinen ja 3v sekä kohta 5-vuotinen siinä kaverina, niin sitä jotenkin kokee, että kodin pitäs pysyä paremmin silleen kuosissaan.
Mutta kun ei pysy. Tai siis juu, ei meillä pa**aista ole, ja sekaan sopii ihan hyvinkin, mutta eteinen nyt on aina se paikka, missä on luova kaaos... ja joku ilta pyykkihuolto tökkii, niin se on aina välillä rempallaan.
Ja keittiö välillä on lievässä kaaoksessa, varsinkin jos lapset ovat harrastaneet kokkaamista.

Ja lukuisia muita tuollaisia pikkujuttuja, joita on varmaan aina ollut, mutta niinkun vuosi ja kaksi sitten mie viittasin niille lapasella - mitäs noista, ehtii ne laittaa myöhemminkin, ja nyt mun aikani tuntuu olevan ainaista nuohoamista: "keittiö - eteinen - pyykkihuolto - olohuone - alakerran lastenhuone - keittiö - vessa - ja olohuoneessa on taas joku palapeli unohtunut pitkin poikin - eteinen on taas kaaoksessa, kun koulukkaat tuli tai meni jne"

Välillä musta tuntuu, että mulla pitäs olla 4 käsiparia lisää, ja sekään ei riittäs: 1 käsipari hoitas lapsia, toinen imurois ja luutis, kolmas tekis ruokaa ja neljäs harrastaisi mun puolesta jotain ja se 5. käsipari ois sit vaan se sellainen "jokapaikan käsipari", joka pyyhkis räkänokkaa, paijais ohimennen pienen päätä, solmis mononnauhat naapurin lapselle, veis roskat ja hakis postit jne.

Ja siis, kuten jo totesin, silloin kun on ollut vauvakin syliteltävänä, niin moista "ongelmaa" ei tuntunut olevan.
Ja ei, vauvakuumetta tämä ei ole.

 

Pakko kysyä mutta onko teidän lapset jo "tehty" Vai meinaatko vielä? Itse haluaisin suurperheen mutta voimavarat ei kyllä riitä.

 

Joo, sama fiilis mulla. Lapsia meillä tosin vain 3, mutta yksi on "täystyöllistävä autistilapsi". Mutta siis samansuuntaista mietiskelen. Varmaan se on sekin, että lapset kun kasvaa ja heidän elinpiiri laajenee, niin omakin elinpiiri laajene myös ja pitää olla menossa ja harrastamassa erilailla kuin ennen..

 

Taas niin kivasti kirjoitettu

Noinhan se vähän taitaa olla.

Ei ole montaa päivää kun täällä oli ketju jossa kaipailtiin vanhoja nikkejä, mä mainitsin sinut.

 

Kyllä meidän perhe on tässä jo - hyvinkin vakaasti olemme yhdessä sitä mieltä, mie ja mie ainakin nyt tällä hetkellä juu. Ja olettaisin hyvin vahvasti, että sama mieli on puolen vuoden aj vuodenkin päästä

Emmiina, mie oon nyt tosi huonosti ehtinyt tosiaan olemaan palstalla - tuonne facebookkiin on jotenkin nopeampi kirjoittaa aina rivi silloin- toinen tällöin ja vilkaista, onko kuka muu kirjoittanut jotain kommentoimisen tai tykkäämisen arvoista.
Mutta en mie tätä oo unohtanut suinkaan - en palstaa, enkä palstalaisia... enkä niitä lukuisia hulvattomia aamu- ja iltapäiviä, iltoja ja välillä öitäkin, joita olen palstalla roikkunut ja milloin nauranut vatsa kipeänä ja milloin pohtinut syntyjä syviä otsa kymmenellä kurtulla.