Hoitajat kieltäytyivät antamasta lisää maitoa: Taysissa pidettiin vastasyntynyttä nälässä

No eipä ole todellakaan ainoa tapaus Suomen sairaaloissa. Samoin kävi mulle esikoisen kanssa TYKSissä. Onneksi yksi hoitaja tajusi tilanteen ja suostui tuomaan lisämaitoa vauvalle. Toisen kanssa varasinkin sitten omat korvikkeet mukaan varmuudeksi...

Aamulehti

 

Hemmetti! EI sitten ole kultaista keskitietä. Vielä 4 vuotta sitten vauvoille tyrkytettiin väkisin lisämaitoa ja tungettiin tuttia suuhun.

 

Nousi pintaan karmivat muistot yhdestä kätilöstä, joka imetysnatsina kyttäsi ja vahti että varmasti treenaan imetystä koko ajan, ja häneltä oli turha mitään lisämaitoja pyydellä. Olin itse niin huonossa kunnossa, että pääsin sairaalasta vasta 10 pv synnytyksen jälkeen, ja lapsi luurangonlaiha keskonen, joka ei jaksanut syödä edes pullosta tarpeeksi. Eri sairaala kyseessä, ja onneksi muu henkilökunta oli vähän paremmin tilanteen tasalla.

 

Ana ei tiedä koko totuutta.. Voisikohan tässä olla kyseessä joku fanaattinen imettäjä..? Ja kuitenkin toisia sit syytetään loppujen lopuksi...?

 

Juu ja minun vauvani syötettiin teho-osastolla liian täyteen. Joutui heti syntymän jälkeen teho-osastolle tulehduksen takia. painoa oli syntyissään 4100g. Siellä laskettiin painon mukaan kuinka paljon maitoa annetaan. Se sopii kyllä hyvin keskosille, mutta ei isommille vauvoille. Se maitomäärä oli ihan älytön. Puhuin siitä synnytysosaston puolella, että kuinka paljon olivat kerralla antaneet maitoa vastasyntyneelle vauvalleni. Eivät meinanneet uskoa, koska synnytysosastolla totutetaan pikkuhiljaa vauvalle isompia määriä. Tuolla annettiin heti kerralla kaikki väkisin. Sitten vauvani olikin todella itkuinen ja myönsivät että vatsa on kova/liian täynnä. Ei ollut kivaa katsottavaa.

 

Mulla kävi myös tyksissä esikoisen kanssa niin,että pyysin lisämaitoa kun oma maidonnoussu kesti ja vauva selvästi oli nälkäinen.Ei annettu ennen kuin paino oli tippunut sen 10% ja sittenkin kävivät minua syyttämään,että miksen pyytänyt lisämaitoa aiemmin..

 

Jos Jorvissa kesällä 2010 olisi lastenlääkäri saanut päättää saako poikani lisämaitoa vai ei, niin ei olisi saanut.
Maito ei noussut vasta kun kotiin pääsyä seuraavana päivänä...

 

Valitettavasti noilla osastoilla taitaa valtaosa olla töissä asenteella "äitiä ei ainakaan kuunnella" ja "kyllä me tiedetään paras tapa". En siis todellakaan enää näiden takia halua seuraavan syntyessä yhdeksikään yöksi osastolle.

 

Onneksi ei ole ollut vastaavaa kokemusta. Neljä lasta, kaikki saaneet lisämaitoa pullosta jo sairaalassa...

 

Keskustelin oman hoitajan kanssa osastolla täysimetyksestä ja lisämaidoista, kuulemma Suomessa suht fiksu tilanne, vaikka Ruotsissa parempi, jostain syystä siellä pärjätään vähemmillä lisämaidoilla.

Mutta Norjassa on taas vedetty överiksi, siellä ei kuulemma ole sairaaloissa valmiina esim. luovutettua maitoa tai jos on niin todella vähän. Nyt siellä epäillään onko vauvojen ensipäivien alhaisella verensokerilla (-> aivojen kehityksellä) ja myöhemmin ilmenneillä oppimisvaikeuksilla yhteyttä.

Tuo oli tosiaan kätilön jutustelua, en tiedä missä olisi lähteet tuolle ja onko totta.

Olisi kiva tietää tämän jutun tarkemmat taustat että mistä on ollut oikeasti kyse.

 

Lahdessa syksyllä2011 joutui vielä miettimään tai odottamaan vuoron vaihtumista, kunnes uskalsi pyytää lisämaitoa. Kyseessä kuitenkin mun 4. lapsi, joten tiesin ihan tarkkaan että mulla tulee maito iteltä vasta 3 päivän jälkeen ja sitten sitä on kaikille riittänytkin yli vuotiaaksi. Teki pahaa kuunnella ensisynnyttäjille tuputettua imetysnatsismia. Siis neuvot ja ohjeet on ok, mut vois ehkä ajatella myös vauvoja ja äitejäkin.

 

Lukematta tuota juttua pakko todeta, että mulla on kahdenlaista kokemusta ko. sairaalasta.

On niitä kätilöitä, jotka pakottaa ottamaan lisämaitoa, jos et pysty syöttöpunnituksilla todistamaan, että vauva sai tarpeeksi rinnasta. Sitten on niitä, jotka tuo tutin ja sanoo, että ei ole mitään järkeä täyttää vauvan vatsaa enää liialla maidolla, kun kerran sai jo sen millimäärän, joka pitikin. Ei siis ole minkäänlaista mahdollisuutta, että jotkut vauvat voisivat muutaman päivän iässä jo syödä eri määriä kuin muut...

 

Joutuuko perusterve vauva syöttöpunnituksiin? Tai siis joutuuko tuolla kaikki todistamaan noin että maitoa tulee? Vai selviääkö joku vain seuraamalla vaippojen kulutusta?

 

Mun yksi perussyy miksi en lasta ole tehny 32 vuoden ikään mennessä on se, että pelkään synnytystä. Itsellä yksi perussairaus ja siinä on suuri komplikaatioriski mutta keisarinleikkausta ei saa. Mutta hyvänen aika jos osastolla on noin hirveää natsimeininkiä eihän sieltä kukaan selviä hengissä! Mietin kun tuon perussairauden takia voisin olla vielä heikommassa kunnossa synnytyksen jälkeen kuin nk perusterve ja sitten jos siinä joutuisi vielä vauvan oikeuksista tappelemaan. Juu ei

 

Joutuuko perusterve vauva syöttöpunnituksiin? Tai siis joutuuko tuolla kaikki todistamaan noin että maitoa tulee? Vai selviääkö joku vain seuraamalla vaippojen kulutusta?

taatusti joutuu se todistetaan AINA ja kirjataan vihkoon! älytön homma mutta vauvan parhaaksi kai se kuitenkin, mutta itselle tuli pirunmoiset paineet nostaa maito tisseihin ja äkkiä tai et pääse kotiin!!

 

Sama vika taitaa olla muissakin sairaaloissa... Meillä tyttö söi jo laitoksella 80 ml kerralla, mutta yhtä lukuun ottamatta hoitajat eivät vain uskoneet että nälkä jäi, kun sai kerran jo 20 ml ja toisen satsin puolen tunnin päästä... Mulla nousi maito vasta 10 vrk synnytyksen jälkeen ja vietin viikon sairaalassa, koska eivät ensin uskoneet ettei maitoa tule ja sitten piti odottaa, että maito nousee... Stressaamalla se varmaan nouseekin joo :/

 

taatusti joutuu se todistetaan AINA ja kirjataan vihkoon! älytön homma mutta vauvan parhaaksi kai se kuitenkin, mutta itselle tuli pirunmoiset paineet nostaa maito tisseihin ja äkkiä tai et pääse kotiin!!

no oho, ei meidän synnärillä vaan ollut kummallakaan lapsella mitään syöttöpunnituksia :O

 

Ei minunkaan esikoiselle annettu TYKSissä 4 vuotta sitten lisämaitoa, kun ei syönyt rintaa. Olin itse sektion jäljiltä kiinni kipupumpussa ekat päivät, mutta kun siitä pääsin, menin itse pumppaamaan ja syötin pullosta poikaa. Paino oli laskenut jo ihan liikaa, mutta lähti sitten reippaasti nousuun onneksi, että päästiin sitten viikon päästä kotiin.

 

Mutta Norjassa on taas vedetty överiksi, siellä ei kuulemma ole sairaaloissa valmiina esim. luovutettua maitoa tai jos on niin todella vähän. Nyt siellä epäillään onko vauvojen ensipäivien alhaisella verensokerilla (-> aivojen kehityksellä) ja myöhemmin ilmenneillä oppimisvaikeuksilla yhteyttä.

.

Uskon Norjan tilanteen täysin. itse olen kaksi lasta norjassa synnyttänyt. esikoinen pärjäsi hyvin, mutta pienemmän kanssa tilanne meni pahaksi. Minä menetin komplikaatioiden takia niin paljon verta, että maito ei noussut ja yritin pyytää vauvalle maitoa kaksi päivää synnytyksestä. En saanut. Lopulta kävi niin, että lapsi dehydroitui koska ei saatu pisaraakaan lisämaitoa ja jouduttiin teholle. Tekivät sieltä valituksen synnäristä koska ei saatu lisämaitoa. Onneksi kaikki sujui lopulta hyvin, mutta lapsi raukka menetti imuotteensa kun hätääntyi siitä ettei saanut ruokaa. Koskaan ei oppinut tissille ja tosiaan toivon ettei tuo vaarallinen kuivuus ensimmäisinä päivinä ole vaikuttanut lapseen mitenkaän. usko meni koko sairaalan toimintaan. ja tämä siis yliopistollisessa sairaalassa norjassa

 

Niin ja lapsen syntymäpaino oli 38850 ja paino laski 3150 grammaan ensimmäisenä viitenä elinpäivänä. Kiitos sairaalan.

 

[QUOTE="Mie";25621913]Ana ei tiedä koko totuutta.. Voisikohan tässä olla kyseessä joku fanaattinen imettäjä..? Ja kuitenkin toisia sit syytetään loppujen lopuksi...?[/QUOTE]

Mikä sulle on epäselvää? Vauvaa kidutettiin pitämällä sairaalassa tahallaan nälässä.

 

Mulle kävi Taysissa näin : Vauva oli isokokoinen 4110g, ja hänelle annettiin vain 20ml kerralla maitoa, tai kun itse menin hoitohuoneeseen niin hoitajat aina laittoivat maitoa sen 20ml.

En imettänyt vauvaa siis ollenkaan. , huusi kuin syötävä. Huusi siis nälkäänsä, kun kotiuduttiin 3 päivänä , annoin vauvalle 100ml kerralla ja tyytyväinen oli muutaman päivän päästä veteli 120-150ml kerralla.

Mä en tajua mikä tuo 20ml sääntöraja muka on, jos vauvalla on nälkä niin ruokaa sillepitää antaa eikä huudattaa 20ml annoksilla.

 

Mun yksi perussyy miksi en lasta ole tehny 32 vuoden ikään mennessä on se, että pelkään synnytystä. Itsellä yksi perussairaus ja siinä on suuri komplikaatioriski mutta keisarinleikkausta ei saa. Mutta hyvänen aika jos osastolla on noin hirveää natsimeininkiä eihän sieltä kukaan selviä hengissä! Mietin kun tuon perussairauden takia voisin olla vielä heikommassa kunnossa synnytyksen jälkeen kuin nk perusterve ja sitten jos siinä joutuisi vielä vauvan oikeuksista tappelemaan. Juu ei

Itsellä meinasi jäädä lapsi myös tekemättä synnytyspelon vuoksi. No uskalsin kuitenkin raskaaksi. Neuvolasta pyysin sen enempiä keskustelematta lähetteen pelkopolille. Siellä riitti kaksi käyntiä ja sain sektion. Ei tarvinnut itkeä, vaatia tai inttää. Asiallinen keskustelu lääkärin kanssa riitti. Toki lääkärin äänestä kuuli, että mielellään se ei sektiota kirjoittanut, mutta ihan sama. Lääkärillä ei ole muita vaihtoehtoja, kuin myöntyä äidin tahtoon. Eli sektion SAA, jos sitä haluaa. Ja perusteluksi riittää se, että pelkää synnytystä.

 

Mä kyseenalaistan ton vauvan painon tippumisen, MIKSI sen pitää tippua osaisiko joku selittää? Onko se terveydellisesti hyvä vastasyntyneelle kun paino laskee ruuan puutteesta?
Mä synnytin meidän perheen nelosen sektiolla ja maidon nousu kesti varmaan viikon ennenkuin kunnolla alkoi tulemaan, minä pidin huolen synnärillä lisämaidosta ja vauvani paino tippuikin vain
4 % lastenlääkärikin kehui hyvävointista vauvaa meidän kotiutuessa, ja kyllä ihan pullosta annoin lisämaidot, vaikka edelleenkin imetän vauva nyt 6kk, ei vaikuttanut imuotteeseen/imetykseen mitenkään.

 

2010 TYKS:issä saatiin lisämaitoa aina, kun oli tarvetta.

Ilmoitin heti alkuun, että kahden lapsen kokemuksella on vahvasti syytä epäillä, ettei imetys onnistu, joten tarvitsemme lisämaitoa. Yksi kätilöistä kävi siitä imetyksestä ehkä turhankin usein "paasaamassa", mutta minkäs teet, kun tilanne on mikä on.

Vauva käy tissillä, toteaa sen tyhjäksi ja itkee tämän jälkeen nälkäänsä. Ei siinä auta minkäänsortin "koittasit nyt edes imettää"-paasaamiset. Yhtä kätilöä sitten pyysin auttamaan ja hän auttoi. Yritimme yhdessä tunnin ajan saada vauvaa imemään, mutta lopulta kätilönkin oli myönnettävä, ettei vauva ime. Eikä ihme, kun maidontuotanto oli niin älyttömän heikkoa.

Lypsäämällä yritin sitten tippoja tiristää, että vauva saisi edes vähän sitä omaa maitoani, mutta melko mitättömiin millilitroihin se jäi. Jokainen pisara oli silti mulle tärkeä.

Aina kun pyysin, sain maitoa, eikä mulle jäänyt mitenkään kenkku olo. Vuonna 2009 tuntui ajoittain, että joudun "anelemaan" sitä maitoa, mutta enää tällä kertaa sellaista tunnetta ei ollut