Huhtikuun Hurmurit 2013 *Meidän Kuu!*

Ainiin, Hjannahille piti toivotella nyt pikaisesti supistuksia tai vesien meno, jotta pääsisit jo nyyttiä hakemaan.

Yöunista piti laittaa, että oon nukkunut ihmeen hyvin öisin. Tietty vessassa pitää ravata, mutta uni tulee helposti uudelleen. Aikasemmissa raskauksissa olen joutunut paljon enemmän valvoskelemaan loppuraskaudessa. Nyt, kun näin kirjotan, oon ihan saletisti valveilla ens yönä. :kieh:

 

Paljon onnea viuwolf pienestä prinsessasta!! :flower: Tuleehan niitä tyttöjäkin tähän pinoon!

( . ) Innostuin jo eilen illalla, kun saunassa ollessa pisti oikeen puhalluttamaan ja muutenkin juili aika lupaavasti, vaan eipä mitään... Yöllä kolmen jälkeen heräsin käymään vessassa ja sillä reissulla bongasin aika määrän jotain rään näköistä limaa! Oliskohan tää nyt sitä kuuluisaa limatulppaa? No, tästä innostuin tietysti niin ettei uni enää tullut, vaan suosiolla siirryin sohvalle lukemaan loppuyöksi.. Ehkäpä mä vaan toiveajattelen, mutta tuntuu ehkä siltä että vauva painaisi vähän alemmas ja pientä menkkajomotustakin oon kuvitellut..
Isäntä innostui eilisiltaisesta puhkumisesta niin paljon että tossa aamutuimaan kävi virittelemässä telakan autoon ja siellä nyt kököttää kaukalokin vauvan kotiutumiskasseineen! Eipähän vie tilaa enää tuossa kuistilla!

Tänään jos pääsis vähän ulos nautiskelemaan auringonpaisteesta.. Rupeaa mökkihöperyys iskemään kun ollaan kökötetty koko viikon sisällä tässä sairastuvassa..

Meidän Äiti ja Juniori 37+5

 

Huomenta päivää!

Isot lämpimät onnittelut Viuwolfille tytöstä!!!!! :flower:

Pidetään Meidän äiti peukut pystyssä, että pääset sinäkin kohta ponnistelemaan Hassua, miten nuo miehet aina joskus yllättävät tuollaisella suloisella lapsenomaisella innostumiellaan :heart:

Natte tsemppiä kärvistelyyn! Mulla myös ollut niitä päiviä, jolloin on ollut lähes varma siitä, että kohta tulee lähtö ja sitten seuraavina päivinä EI MITÄÄN! :O Harvinaisen ärsyttävää välillä...

( . ) Aamulla oli sitten protskut hieman laskeneet, eli oli enää se -/+. Odottelen maanantaiseen neuvolaan asti, vaikka tämä nestemäärä vaan lisääntyy ja lisääntyy... Kirjoittaminen on jo aika hankalaa näillä HK:n sinisillä Esikoisestakin kyllä muistan ottaneeni viimeisen parin viikon aikana yli 3kg nestettä, eli vaikka muuten on ollutkin täysin erilainen raskaus, niin tuo tekijä yhdistää Koitan popsia täällä pakastimen tyhjäksi mansikoista ja välipalaksi pari purkkia ananasta, jospa edes hieman auttaisi...

Toive sait kyllä aika naurut täällä aikaan Mitäköhän oikeasti mahtaisivat synnärillä sanoa... Pitäisi ainakin ottaa printtiversio tuosta artikkelista sitten mukaan, etteivät passittaisi suoraa päätä suljetulle.

Ai niin, tuleeko teille harjoitussupistuksissa sellaista ihmeen paineen tunnetta keuhkoihin? Ihan kuin olisi tehnyt jonkun rankan treenin ja hengitys ikään kuin kihelmöi? Ihan outo olo välillä noiden vuoksi, ja esikoisen kanssa kun ei juuri supistuksia tullut, niin ei ollut näitäkään..

Katsoin muuten eilen esikoisen synnytyskertomusta, ja olinkin muistanut väärin. En ollut YHTÄÄN auki, kun vesien menon vuoksi sairaalaan tuolloin menin... Nyt alkoi jännittää entistä enemmän, että koska se lähtö tulee, kun viime neuvolassa oli jo kuitenkin suht hyvä tilanne... Toivottavasti alkuviikosta, nyt viikonloppuna on jo niin paljon ohjelmaa ja sitten laskettuna aikana vanhempani ovat poissa viikon verran, joka hankaloittaa esikon saamista hoitoon

Sipulisankari & Narsku 38+4

 

OI, ihanaa ku on taas vauvoja syntyny, onnea kaikille....

Eilen tuntu itellä että lähtö tulee mutta jäi sitten junnaamaan paikoille ja lopuksi lopahti... tänään ei mitään tuntemuksia :/ Limatulppa on kuiten jo ulkona, jos sitten viikonlopun aikana.... No maanantaina kuiten käynnistetään 40+1 mutta ois kivempi jos alkais ittekseen ulos tulemaan

mie ja vatta 39+5

 

Nitalla ja Meidän äitillä ihan selkeesti jo lähtölaskentoja nuo tuntemukset toivotaan näin! Nitalle tsemppiä käynnistykseen jo tässä vaiheessa toivottelen jos siihen menee, mutta eihän se mee

Viulle hirmuisen paljon onnea prinsessasta !!!!

Mulla tänään neuvola... masentava käynti, painoa oli tullut 1,5 kg viikossa. Ja paskat sanon minä. Se vaaka oli rikki, ja oli eri terkka ja eri vaaka niin menee eri vaa'an piikkiin. Niii. Ei jeeveli sentään. Eikä mulla mitään turvotusta edes ole. Sotanorsu perskele. Muumi. No ei tää niin vakavaa oo.. hippulat vinkuen sitten vaunukävelyillä kynnän tuolla. Voisin oikeesta kävellä vaunujen kanssa synnäriltä kotiin. Joo.

Vauvali mötköttää terkkarinkin mukaan "omituisessa asennossa" eli mun alareppu on ihan tyhjä ko sitä painaa, ja neidin pää kaivautuu tuonne oikealle kylki luun alle ja peppu/selkä osio oli ainakin tänä aamuna neuvolassa melkeis vasemman kyljen alla. Eli se pönöttää tuossa yläosiossa suurinpirteen poikittain. Mitäköhän sieltä oikein on tulossa..?

Toive ja 37+5 (huisin pitkällä)

 

Maksa-arvot jatkaa nousuaan, kohta päätetään käynnistyspäivästä, jos ei jo tänään nii mahd. pian...

 

Onnea viuwolf!

Tänne ei mitään, tietenkään. Nyt on kolmas päivä, että en kertakaikkiaan pääse kävelemään ilman suurta kipua. Jokaisella askeleella tulee joku "kramppi" nivusesta reiteen ja sattuu!!
Kaiketi vauveli painaa jotain hermoja, mutta on aika tuskaisaa tuon vilkkaan taaperon perässä pysyminen. Alkais jo synnytys!!!!


Hjannah&Pallero rv 40+4:heart:

 

Meille syntyi ihana, pieni tyttövauva 29.3.2013!

Tässä samalla teille synnytyskertomus. ONNEA kaikille vauvautuneille :heart:


Supistukset alkoivat kunnollisina keskiviikon puolella (27.3), myöhään illalla kun laittelin läppäriltä ohjelmia tallennukseen. Niitähän oli tullut jo sen pari päivää, mutta nämä jotka hälyttivät soittamaan olivatkin sitten niin voimakkaan tuntuisia että itku meinasi tulla. Taisin jopa vähän itkaistakin. Kättärillä ei vastattu varmaan puoleen tuntiin, mutta kun viimein sain jonkun kiinni, sainkin kehoitteen tulla paikan päälle. Onneksi oli laukku pakattu valmiiksi. Hyppäsin vaatteisiin ja tilattiin taksi.

Oltiin sitten torstain puolella paikan päällä. Ihan ekaksi mentiin synnytyssaliin jossa luulin olevani tuskissa, mut tilanne oli kuitenkin niin rauhallinen että kuunneltiin Kornia ja juteltiin mukavia miehen kanssa. Tilanne menikin sitten niin rauhalliseksi, että supistukset harvenivat, mies pistettiin kotiin (taksilla jälleen - kallista tuo synnyttäminen, mut eihän mitään busseja siihen aikaan mennyt...) ja mut osastolle. Vaan eipä tullut nukkumisesta mitään kun supistukset taas tiheni ja koveni. Joten mut laitettiin taas synnytyssaliin. Ja kulta tuli takaisin, bussilla tällä kertaa.

Siellä oli lääkäri ja kätilö jotka nollas mun tilanteen kumminkin ihan täysin ja olivat jopa sitä mieltä, että voisin vaikka lähteä kotiin jos ei olisi ollut paineet niin korkealla. Olis ihan oikeasti tehnyt mieli tempasta niitä kumpaakin, kun kivut oli kuitenkin jo niin kovat, etten pystynyt tekemään muuta kuin keskittymään supistuksiin ja pelkäämään seuraavaa supistusta aina kun tuli paussi. But no can do - mies meni kotiin ja mä takaisin osastolle.

Olisi ollut jo maailman ihaninta nukkua, mut ei se ollut mahdollista, kun en pystynyt olemaan missään asennossa ja supistuksien kipu yltyi niin kovaksi että meinasi ihan oikeasti iskeä välillä paniikki. Oon varmaan ihan tosi vässykkä, mut jo siinä vaiheessa se kipu oli musta jotakin ihan hirveetä, eikä ne oikeasti olleet kumminkaan mitään tulevaan verrattuna. Mua tultiin sitten taas jossakin vaiheessa tutkimaan ja luojalle kiitos, mun todettiin olevan tarpeeksi auki (muistaakseni 3-4cm) siirtymään synnytyssaliin ja saamaan kivunlievitystä. Kello oli silloin varmaankin noin 14 torstaina 28.3.

Juu ja siitä alkoi tositoimet viimeinkin - sain suolaliuoksen ja spinaalipuudutteen. Spinaali poisti kivut ihan täysin ja olo oli autuas noin neljän tunnin ajan kunnes teho heikkeni ja supistukset vei voiton. Mies oli ihana, piti kädestä kii, jutteli ja haki kanttiinista milloin mitäkin. Mitään en pystynyt syömään, kunnollista siis, mutta join mehukeittoa, kaakaota ja silloin kun puudutteet toimi söin Tviksejä. Sain siis spinaalin jälkeen epiduraalin ja kaksi lisäannosta. Kalvot puhkaistiin klo 21:05. Sekään ei vauhdittanut mitenkään liikaa, vasta oksitosiini sai asiat etenemään. Pienin mahdollinen annos kuitenkin riitti. Se sitten kovensi ja tihensi supistukset sellaisiksi, että tuntuivat epiduraalinkin läpi ja tuntuivat myös melkein yhdeltä, kovalta supistukselta ilman välejä.

Olisin ottanut kohdunkaulapuudutteenkin, mutta loppu meni niin vauhdilla että olikin "äkkiä" alettava ponnistamaan. Kello oli silloin 02:30. Olin kauhistellut sitä jo etukäteen. Mulla oli kovin ristiriitaisat fiilikset siitä, että tiesin ponnistamisen saattavan synnytyksen loppuun jota halusin tietenkin enemmän kuin mitään muuta, mutta pelotti jo etukäteen se kipu, kun pelkästään avautumisvaihe sai tajuamaan kuinka synnytys ihan todella, todella sattuu... Ei sitä osaa ajatella taikka pelätä etukäteen. Mä en osannut. Koko synnytys yhteensä supistuksineen ja ponnistamisineen on kovin kipu jota olen tuntenut taikka kestänyt, mutta tietenkin sen tekee yhtään siedettäväksi se, että sen kärsii hyvän asian takia. Se ei ole ns. turhaa kipua.

Joka tapauksessa, kun käskettiin vihdoin ja viimein ponnistaa, mä katoin mun miestä ja itkaisin ihan vähän ja sanoin etten mä halua sittenkään. Mut eipä siinä paljoa haluamiset auta. Puoli tuntia siihen meni. Koitin totella ohjeita asennosta (jalkojen alta kiinni ja leuka kiinni rinnassa), mutta kroppa meni kyllä ihan omia halujaan. Tuntui että ponnistan ja ponnistan eikä mitään tapahdu!!! Kunnes viimein pää alkoi tulla, ja kun pää oli puserrettu niin kroppahan tuli iisisti perässä. Hyi se oli ihan kauheata. Olin niiiiiiiiiin litimärkänä hiestä, ollut jo monta tuntia, ja olin ihan taju melkein kankaalla. Joutui se kätilökin mua "herätteleen" sen ponnistusvaiheen aikana, että kuulenko mitä hän sanoo. Sitten siinä kaiken ponnistamisen ja tuskan keskellä tää kätilö kysyi et haluanko kokeilla vauvaa, silloin kun pää oli melkein tullut. Mies kertoi myöhemmin, että kun pää oli tullut näkyviin, oli näkynyt kaksi pientä virkeää silmää jotka katseli uteliaana ympärilleen. Mut mä en halunnut muuta kuin hoitaa homman loppuun. Ja loppuihan se sitten viimein.

Ja tuossa se lopputulos tuhisee. 9 pisteen tyttö joka sai osastolla ollessa lempinimen Neiti nätti - ja minä tietää miltä tuntuu olla ylpeä äiti. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja menihän kaikki tosi hienosti, ilman komplikaatioita tms. Mutten ihan heti nytten lähtisi koko hommaan uudestaan. Silti, palkinto on maailman paras ja tekee koko duunista kaiken sen työn ja tuskan arvoisen!

 

Namidalle suuret onnittelut tyttövauvasta!!! :heart: Mitkäs sulla oli viikot kun tyttönen päätti syntyä? Ja kiitos synnytyskertomuksesta! Melkoista pompottamista teillä tuo synnytyksen alku on ollut! :O Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Aika kultaa muistot. =)

 

Kiitos kaikille Onnitteluista!! Kotiuduttiin eilen, 1,5vrk jälkeen.

Onnittelut täältäkin viuwolf, Namida ja Senna Nyt alkanut kunnon poksuminen!

Monilla kyllä kuulostaa kypsiltä paikat ja olot varsinkin, suppareita nyt sitten vaan varsinkin Hjannah jo olis sunkin aika suunnata synnärille!
Meidän äitinkin limat kuulostaa lupaavalta, onnenpotku ja menoks!
Nitta kans jakautumaan niin saadaan lisää vauvoja pinoon.

Toive Eix menny mun suunnitelma aika nappiin? Kun laitoin viestii sulle että lapset nukkuu, hoitaja meille ja me synnärille-suunnitelma klo 20.

Tässä vähän synnäritarinaa..
Eli tiistai aamuna 40+6 bongasin limatulppaa kuten tänne kirjotin. Aamupvä supisteli mut loppuivat puollta päivin. Nukuin päiväunet ja iltapäivällä klo 16 lisää limaa. Klo 18 jälkeen alko supisteleen alle 10min välein mut lyhyitä 20-30s. Niitä kellottelin pitkin iltaa mutta eivät muuttuneet pisemmiks, välillä väli vaan 3-5min. Lapset sit saatiin nukkuu ja mies meinas että hän kattoo jalkapallopelin joka loppuu 23.30 ja sit voidaan lähtee.. Olin vaan että joo katotaan nyt mihin nää muuttuu. Soitin kättärille 22.30 ja kerroin tilanteen, toka synnytys kuitenkin ollut nopea ja sillo oltiin 1,5h synnärillä niin sanoivat että voitte tulla. Soitin kaverille joka tuli vahtii nukkuvia lapsia. Synnärillä oltiin 23.30, käyrille, sisätutkimus, olin 3cm auki. (kuopuksesta 8cm eli oli huomattavasti mukavampi mennä rauhassa, eikä mielettömissä kivuissa, pääsi paremmin mukaan hommaan)

Menin kuumaan suihkuun n.tunniks, kätilö meinas että jos laantuu niin kotiin sitten, tosi tsemppaavaa.. vaik toisaalta epäili etten lähde yhdessä osassa kotiin, supparit eivät laantuneet mutta ei myöskään pidentyneet. Tiheästi mut tuntu jo. Kätilö kehotti lähtee kävelylle klo 1.00, kuuma suihku väsytti (mielummin oisin menny nukkuun!) mut kiivettiin 5krs:sta 10krseen, no auttohan se, heti muuttu supparit kipeemmiks. Mentiin takas synnytyssaliin, pyydettiin jumppapallo ja mies lämmitti kaurapusseja. Istuskelin pallolla ja hengittelin, kohta tuntu jo sen verra että mies soitti kelloo ja kätilö tuli, 1.30 olin 4-5cm auki. Menin ammeeseen ilokaasun kanssa, siellä lilluin, vesi ois saanu olla kuumempaa ja jäähtykin, kysy haluunko vesisynnyttää, tuntu ettei vesi kipuhin auttanu, rentoutti vähän ja pois piti tulla kuitenkin et kattoo kohdunsuun tilanteen ja vauvan sydänääniä varten, nousin altaasta ja tuli sellanen suppari että huh, ilokaasua naamaan vaik oli jo vähän myöhästä, roikuin miehessä ja ulisin, enää en altaaseen menny.klo 2.20 olin 7cm auki ja viimeset sentit meni sitten seuraavan 25min aikana. 2.45 aloin ponnistaa, edelleen ilokaasu kädessä, toisella puolella puristin miestä niin kovaa kun pystyin, pari ponnistusta ja pää ulkona, loput tais tulla yhdellä, ponnistusvaihe 6min, pään jälkeen piti hidastaa+hetki odottaa supistusta ettei liian vauhdilla ois tullut. Vauva synty 2.51, ja sai heti 9pistettä. Istukka tuli hyvin, vähän repeämää tuli, pari tikkiä laitettiin. Verta meni 750ml, tippaa sitten 500ml.

Osastolle n.5.30 ja mies lähti kotiin, hoitajalla oli siis helppo keikka Olin huoneessa yksin ke aamusta to aamuun, luksusta, sit tulikin to:na klo 9.30 vieruskaveri jonka vauva piti ihan ihme narina ääntä koko ajan, siinä sitten mitään enää nukuttu/juuri levätty, eli kiva oli sit iltapäivällä päästä kotiin. Toi vauvan koko oli kyllä yllätys, ja onneks en sitä tiennyt! Esikoinen oli mielestäni tosi iso 4135 ja tää sitten melkein 300g enemmän, huh. Synnärillä yhellä mammalla alle 3kg niin kyl näytti pieneltä!

Sairaalassa kävi pari kaveria, kaks siskoo ja mies lasten kanssa. Jälkisupistukset olleet tosi kivuliaita. Viime yönäkin otin kipulääkettä joka pikkusen autto mut silti tuntu kipua. Maito noussut tänään, viime yö menikin ihan tissitellessä, sain päiväl nukuttua onneks vähän. Nyt nukkunu pisempiä pätkiä kun maitoo tulee. Nännit kyl huutaa halleluja, onneks ei verillä. Lansinohia oon laittanut. Kättäri ei tarjoo enää lansinohia vaan bepanthenea ja arvatkaa miks?! säästösyistä!! Ohan se kallista, pieni putkilo apteekissa 11e, prismas ja cittarissa n.8e.

Namida Eka synnytys yleensä pisempi ja kivuliaampi, toinen tuleekin sitten helpommin, onneks sen kivun unohtaa, aika muistot kultaa

Tsemppii kaikille ja suppareita ennenkaikkea!!

-Manzana ja typykkä melkein 3vrk, ihana!!

 

Olo on jo kypsa. Jaloissa ja kasissa turvotusta mika ei lahde edes yolla pois. Supistelee vahan valia, mutta ei sellaisia supistuksia milla lahdettaisiin synnyttamaan. Viikon paasta synnytys kaynnistetaan jollei siihen mennessa vauva ole syntynyt. Eipa tassa auta muu kuin odottaa ja karsia kivuista ja saryista.
Olen ollut spinning tunnilla, kavellyt maastossa isoja makia, siivonnut, peitto heilunut, istuttanut kukkia, mies hieroo jalkapohjat ja selan joka ilta jne. mutta vauva viihtyy yksiossaan. Huoh...odottavan aika on pitka.

Oikein paljon onnea vauvan saanneille. Ihana lukea synnytyskertomuksia.

mindi16 38+0

 

ONNEA TAASEN KAIKKI VAUVELINSA SAANEET :heart:

En voi kieltää, etteikö pikkasen kateus iske pintaan... Huoh. 39+6 ja EI MITÄÄN!!!!!!!
Tai siis mitä nyt supistellut kuukausitolkulla, menkkajomotusta, limatulpan(?) limoja, selkä hajalla...mutta tätä nyt jatkunut jo viikko tolkulla, joten ei kauhean korkealla odotukset siitä, että syntyisi tänään tai huomenna..vaan yliaíkaiseksi menee..:kieh:

 

Ihana synnytyskertomus Manzana :heart: Noita on aina kiva lukea Ja Namidan tarina muistuttaa niiiiin paljon omaani esikoisen kanssa!!! Mulla meni nelisen vuotta, että aivot unohti nuo kamalat kivut ja lähdin hommaan uudelleen.... Kroppa ei selvästikään ole vielä niitä unohtanut, sen verran laittanut vastaan tässä toisessa raskaudessa

Nuhan taisin sittenkin selättää, tänään ollut jo ihan hyvä olo sen suhteen, jes! Tämä kamala turvotus on saanut mut nyt häätöhommiin. Toisaalta se jännitys "joko nyt"-olot ovat edelleen ihania, mutta mutta.... Tosin, ehkä saan nauttia tuosta odotuksesta vielä jonkusen tovin, sillä ei toimi ässät (sauna lopettaa kaikki supistusten tapaisetkin), lisäksi lenkit ja lotusasennot ym. ovat yhtä tyhjän kanssa. Noh, tulee sitten kun tulee, mutta lepäilemään en ala.

Hjannahille tsempit loppupäiviin!

Sipulisankari & Narsku 38+5

 

Aurinkoista lauantai aamupäivää!

Täällä yhä edelleen yhtenä kappaleena, ei merkkiäkään että synnytys olisi lähiaikoina käynnistymässä..: / Eilen oli neuvola, tässäpä sieltä kuulumisia;

Paino: -500g/viikko
RR: 138/93 (sain mittarin kotiin seuraamista varten)
Pissa: puhdas
Sf-mitta 34
Sikiön asento: rt
Sikiön syke: 120

Seuraava käynti keskiviikkona jos ei synnytys käynnisty ennen sitä. Olisin kyllä jo ihan valmis synnärille, sain viimeyönä nukuttuakin paljon paremmin ja nyt olis energiaa lähteä tositoimiin!

Kiva lukea synnytyskertomuksia, kiitos niistä! Hjannah mulla ihan samanlaisia kipuja kuin sullakin kävellessä, noh onneksi loppusuoralla ollaan ja palkinto varmasti kaiken tämän arvoinen!

Toiveena kauniina kuulostaa kyllä erikoiselta tuo teidän tulokkaan asento! Ja painosta, mullekkin noin 16 kg tullu, ja kylläpä ne siitä taas kesän mittaan tippuu varmasti..

Jaahas, esikoisella tänään kaverin synttäreille meno, ekat synttärit joille menee ihan ilman äitiä tai isää.:heart: Alkaa olla iso poika jo.

Jaksamisia kaikille vaivojen kanssa kärvisteleville!

Nellu ja masuasukki rv 40+1

 

Onnea Namida :flower:

Täällä tuskaillaan ison mahan kanssa edelleen ja jännitetään onko isäntä napannut mahatautipöpön itselleen.. Just nyt tähän väliin ei kyllä tarttis enää sairastua.. :headwall:

Meidän Äiti ja Juniori 37+6

 

Kiitos onnitteluista!

Emppu siis syntyi viikolla 39+0. Jos joku muistaa ne mun enneunet niin se niiden päivämäärä piti kuin pitikin paikkansa. Ja sitten oli vielä ihan kultaisen värinen täysikuu sekä pitkä perjantai (jep, todella pitkä ), eli jotenkin aivan ihana hetki syntyä.

Tyttö saa melkein työnimensä. Työnimenä oli Emilia, hänestä tulee Emilie ja Empuksi siis sanotaan. Hirveän virkeä jo nyt, reilun viikon vanhana. En ole viimeyönä paljoa nukkunut. Mies antoi mun nukkua koko toissayön niin vaihdettiin nyt sitten vuoroja. Emppu ei hirveästi itke, tai ei ehdi itkeä kun laitan sille tissin suuhun heti, ja se kelpaa liiaksiskin kun haluis vaan olla mussa kii. Jos ei saa olla, menee huuli heti mutrulle. Tai sitten hän pyörii ja tuhisee ja katselee ihmetellen uutta maailmaa!

Perhepedissä ollaan kaikki, kissoja myöten. Ja ihana tässä on ollakin. Hiljaista, kiireetöntä. Vaikka mies ottikin vuoronsa aamu kasilta, luovutin hetken päästä ja olen ollut siitä hereillä. Emppua on ihana katsella ja suukotella. Nyt se on viimeyön ollut vaunujen kopassa meidän välissä kun ihan vähän vainoilin että jompi kumpi huitasee unissaan tai kääntyy päälle. Se on niin pieni et aina vaipan vaihdon yhteydessäkin pelkään et se menee rikki. Niin pieni, niin suloinen ja totaalisen avuton!

Painoa kertyy hienosti kun maitokin maistuu ja huomaa sen ulkomuodossakin että pulskistuu.

Tässäpä näitä vauvakuulumisia. Toivon kaikille nopeaa poksumista sekä jo vauvautuneille ihanaa vauvaelämää.

Namida ja Emilie eli Pikku - Emppu 8 vrk

 

Namidalle paljon onnea tyttövauvan johdosta! =)

Kiitos Manzana ja Namida synnytyskertomuksista!

(.) Ei muutosta olossa. Vankasti yhtenä kappaleena sitä lyllerretään. Kävin kävelylenkilläkin tänään ja ei tuntunut missään. Vauva on ollut pari päivää hiljainen liikkeissään. Nyt vähän möyryää, kun söin karrkkia. Ei taida tää tyttö syntyä tänä viikonloppuna vaikka sellasta itse ennustelin. Ei auta muu kuin ootella.

Natte ja Tinja 38+5

 

Mä käyn nyt joka päivä täällä päivittelemässä olotilaani. Eli ei mitään uutta. Alan suuntaamaan katseeni jo sinne käynnistykseen, joka häämöttänee noin viikon kuluttua. Eipä sitä enää malttaisi odottaa, vaikka vauva onkin jokaisen odotuksen hetken ja vaivojen kanssa kärvistelyn arvoinen :heart: Äkkiähän ne sitten unohtuu, vaikka aika tuntuukin nyt pysähtyneen täysin. Mutta tsemppiä kaikille isomahaisille kanssatallaajille ja vielä onnittelut jo vauvan saaneille, jos en ole kaikkia onnitellut!


Hjannah&Pallero rv 40+5:heart:

 

Hjannahille tsemppiä odotteluun! Se on jotenkin tosi ihmeellistä, kun jaksaa odotella sen 38 viikkoa ihan rauhassa, mutta ne viimeiset viikot tuntuu niin pitkiltä ja ei enää yhtään malttais. Tää on mun kohdalla ainakin joka kerta ollut tämmöstä. Voikun osasikin ottaa vaan rennosti ja ajatella, että ei tässä nyt enää pitkä aika ole. Vaikeeta vaan, kun joka hetki odottaa, että tapahtuis jotain.

Äh, mulla alkaa tulemaan nyt niin sekavaa ajatuksenjuoksua, että parempi mennä pois tästä koneelta. Tulkaahan muutkin päivittelemään olojanne. Ja lisää vauvoja tähän pinoon! =)

Natte ja Tinja edelleen 38+5

 

Hjannah, toivottavasti pian alkaa tapahtumaan!!!! :hug:

kävin taas kurkkimassa toukokuisia, aivan uskomatonta miten paljon siellä on syntynyt vauvoja! Siellä ollaan hätäisiä ja meillä hautojia.

 

Edelleen yhdessä koossa täällä, ja tänään oli laskettu aikakin. Ei ainakaan meidän vauva ollut täsmäpoika, että eiköhän tämä yli mene... Turvottaa ja turvottaa, ja olen ihan täynnä jo tätä raskautta.. Miksi nää vikat viikot on niitä vaikeimpia? Tsemppiä kaikille kärsiville, ja odottajille..

Ja onnea jo pikkuisen saaneille, ja niille joilla ihana vauvantuoksuinen arki on alkanut. Kovasti yritetään perässä tulla, mutta tuskin ainakaan lähiaikoina mitään tapahtuu.. Ässät ei toimi, eikä oikein mikään muukaan, joten kaipa se on vain odoteltava. :/

Ada Amelia & Oliivi 40+0 POKS! :heart:

 

onnea hurjasti tyttösistä viowolf ja namida!!!!!:heart:

Namida voi jestas että kuulosti toi sun kertomus kivuliaalta.. iikks.. no mutta se kestä ävaan sen "hetken" ja menee ohi.. näin mun on psyykattava itteeni kun en sitä pelkosektiota saanut/saa :/


tänään poksuu täälläkin täysiaikaisuus vihdoin, jee!

meillä alkoi eilen hurja huhtikuu on siis lasten synttäreitä joka viikonlopulle, ensi viikonloppuna jopa kahdet.. + sit vielä on muutamilla aikuisilla kansa.. suosittu kuukausi meidän suvussa
ensi viikonloppuna siis oman tytön kekekrit myös, eli vielä viikon pitäisin mieluusti tätä pientä yksiössään, sitten alotan häätötoimet

mun oikea käsi on nyt alkanut yhtäkkiä olla pois pelistä. on koko ajan puutunut ja ranteeseen KOSKEE, tuntuu että peukalo ja pikkusormi irtoaa, puristus voima on ihan minimissään.. kamalaa jos tää tästä vielä pahenee niin laskettuna päivänä mä oon varmaan oikeesti yksi kätinen :/
lisäksi mulla on nyt jalat ihan kohtuu turvoksissa, enkä usko että tuo häviää ennen synnytystä - iltasin on tosi kipeet jalat ja ei niitä voi ees hieroa kun on kipeetkin tosta jalkaterän päältä.. voivoivoi - ensin ei ollu juurikaan vaivoja ja sit kun tulee niin tulee kaikki yhtäaikaa

mä nyt sitten laittelin jo makkariin sen ensisängyn valmiiksi, laitoin vaan sellasen muovisiihen päälle niin ie kovin pölyynny. seuraavaksi siirryn sitten lastenhuoneeseen virittelemään pinnistä valmiiksi. hirveesti on kuitenkin vielä sellasta pientä hankittavaa ja päätinkin että ensiviikolla on oltava kaikki vauvan jutut valmiina (ainakin hankittuna), että voin sitten hyvillä mielin lähteä synnärille

oletteko kukaan muuten nähnees missään kaupassa vauvan huppupyyhkeitä? meidän prisma, cittari tai anttilakaan ei ei tuottanut tulosta etsinnöille :/ en oikein tiedä että mistä sitten vielä ettis.. varmaan joutuu turvautumaan nettiin, mutta kun oisin niin mielelläni halunnu ensin kokeilla käteenettä onko mun mieluinen ja tarpeeksi pehmeä.. on meillä jo se äitiyspakkauksen pyyhe mutta toinen ois kiva olla varalla, esikoisen vanha on jo viety mökille niin siitä ei paljon apua ole.. saavinkata myös nettikauppoja josta vois löytää

tsemppiä niille jotka jo lasketussa ajassa tai lähellä eikä vielä mitään ole tapahtunut!! toivottelen synnytystuulia sinne teille kaikille! taitaa tosiaan olla liian kylmä edelleen etteivät halua tulla, alan siis puhumaan siitä miten IHANAN LÄMMINTÄ ON KOKO AJAN yms. ettei tämä menisi toukokuulle asti

mukavaa sunnuntaita!

m-m & hippu 37+0 POKS!!

 

Lumista huomenta! : /

Täällä supisteli koko eilisen päivän harjoitussuppareita. Yöllä loppuivat ja nyt taas aamulla ovat jatkuneet. Mies jo aivan innolla lähdössä synnärille, vaikka kuinka koitan jankuttaa, että nämä vaan hyvässä tapauksessa hieman vauhdittavat tilannetta, eivät vielä anna aihetta lähteä mihinkään Ajattelin tosiaan nyt pysyä mahddollisimman paljon liikkeessä, etteivät vain lopu....

Mansikka-maija muistan itsekin hakeneeni noita huppupyyhkeitä aikoinaan ja ihan tuurilla löysin aina välillä yhden sieltä, toisen täältä. Ihan just noista mainitsemistasi kaupoista tosin (mutta vaikeeta oli!) Oiskohan lastentarvikeliikkeissä?

Tänään olisi ohjelmassa yrittää saada tuo pinnasänky esiin kaiken roinan alta... Siihen olisi siis tarkoitus sitten laittaa tuo koppa ensisängyksi. Toivottavasti tuo esikoinen jaksaa auttaa, sillä mies lähti kaverillensa talkoohommiin! Mulle on tullut sellainen olo, että synnytys olisi viikolla 39+1, eli ei enää montaa päivää, saa nähdä miten käy!

Sipulisankari & Narsku 38+6 (huomenna poksuu taas!) :heart:

 

POKS 40, eikä merkkiäkään mistään..... PLAAH!!!!
NO huomen aamulla käynnistykseen mutta oisin niin toivonu tämän käynnistyvän ittekseen, tosin vielä on 22 tuntia aikaa

Tsempit myös muile odottajille ja mammoille vauvojen kanssa =)

 

Amante mä myös kävin kurkkimassa toukokuisia ja siellä tosiaan mammat poksahtelee hurjaa vauhtia. Toisaalta olen iloinen, että meidän vauvat on täysiaikaisempia sitten, kun me haudotaan niitä hyvin ja hartaasti.

Ada Amelialle tsemppiä odotteluun. Sais jo teidänkin pieni ymmärtää tulla masusta pois.

Mansikka-maijalle tsemppiä synttäritohinoihin. Mä päädyin sellaseen ratkasuun, että esikoisen huhtikuiset synttärit järkätään vasta, kun vauva on syntynyt. Nyt ei pysty edes miettimään moista. Ja otan kyllä kaiken järjestelyavun vastaan vanhemmiltani ja sisaruksiltani. Harmi, että sulle on nyt vaivat iskeneet. Onneksi ei enää ole paljon odotusta jäljellä.

Sipulisankarilla kuulostaa lupaavalta, että lähtö synnärille on lähellä. Voi, mäkin haluan! Mennään sun kanssa ihan samoissa raskauspäivissäkin, joten voitais samaan aikaan pyöräyttää vauvat uloskin.

Nitalle tsemppiä käynnistykseen! Jännää! Sulla on pian nyytti kainalossa.

(.) Eilen yöllä tuli yksi kipeä supistus, mutta siinä kaikki. Nyt ei taas ole mitään. Tais mennä mun ennustus ihan mönkään, kun ajattelin vauvan syntyvän 6.-8.4.

Natte ja Tinja 38+6