***Huhtikuussa hikoilevat***

Mulla repes tänään taas, elämässä haasteita riittää ja lapsilla ongelmia. Olen vetänyt levyn suklaata ja mietin mitä vielä voisin syödä. Selkeästi täysin tunnepitoista ja lohtusyömistä, siksi kai aina sorrun toistamiseen. Onneksi huomenna pääsee taas salille jotta saa muuta ajateltavaa.

Täällä sama homma, on ihan hulluna stressiä ukon toimista tai oikeastaan toimimattomuudesta. Silloin on pirun paljon vaikeempi olla mässäilemättä..
Tsemppiä sinne!!

 

Täällä sama homma, on ihan hulluna stressiä ukon toimista tai oikeastaan toimimattomuudesta. Silloin on pirun paljon vaikeempi olla mässäilemättä..
Tsemppiä sinne!!

Mie oon kans mahdoton tunnesyöppö ja etenkin miehen käytös saa homman repeämään käsistä. Mutta oon koittanut ajatella, että vaikka olisin kuinka vihainen miehelle, niin turha sitä on itselle kostaa. Sillä minähän se olen, joka kärsii siitä ylipainosta, ei mieheni. Eikä minun syömiset vaikuta mieheeni pätkääkään. Joten sinnillä sitten vain kihisen raivosta, lähden vaikka pitkälle lenkille ja kihisen siellä. Ainakin riittää energiat! Suosittelen yrittämään samaa. Vaikeaa se oppiminen on, muttei onneksi mahdotonta.

 

Mulla oli eilen ihan hirveä päivä ja illalla mies lähti vielä kauppaan hakemaan itselleen sipsipussin. Kuuntelin yläkerrasta kuuluvaa pussin rapinaa, kun laitoin pikkutermiittejä nukkumaan ja mun alkoi tehdä ihan hirveästi mieli niitä sipsejä. Päätin, että kun lapset nukkuvat, otan jälkiruokakupin ja haen itselleni ihan luvan kanssa pikkuisen satsin ketutusta lieventämään. Huikkasin vielä alhaalta ennen kuin kapusin ylös olkkariin, että joko mies söi pussin tyhjäksi, sillä ajattelin, että hänellä on ehkä vain pikkupussi ja mua sitten kismittää, kun se onkin tyhjä, kun toiveikkaana ilmaannun osingolle.

"On niitä vielä sullekin", mikä ihana lause. Kipitin yläkertaan, haeskelin sitä sipsipussia ja tajusin sitten, että se pikkuinen nyssäkkä pöydällä oli juuri se, minkä piti olla mulle. Chilipähkinöitä. Jukolavita, sen ainoan kerran, kun mä olisin sallinut itselleni kourallisen sipsejä, mies olikin tuonut chilipähkinöitä. Harva asia maistuu kamalammalta kuin chilipähkinät. Hyvä, etten alkanut itkua vääntää, kun petyin niin pahasti.

Painelin sitten nukkumaan ja tänä aamuna heräsin paremmissa fiiliksissä. Jäipä sekin repsahdus väliin. Ei tarvitse harmitella itseaiheutettua turvotustakaan.

 

Eilen kävin juoksemassa, tänään salilla Ihanaa kun liikkumisesta tulee niin hyvä fiilis!
Huomenna lähdetään mökille pääsiäisen viettoon, joten koneen ääreen pääsen vasta maanantai-iltana. Seuraava punnitus ti aamuna... Mutta ajattelin syödä normiruokaa + paljon liikuntaa, pitäisi edes vähän painon laskea. Suklaamuniin EN aio sortua.

Hyvää loppuviikkoa ja pääsiäistä kaikille!

 

Mun pitäisi niin opetella toi juokseminen...se ei ole ollut ikinä mun juttu, mutta ois kyllä liikuntamuotona mitä mainioin.

 

Mun pitäisi niin opetella toi juokseminen...se ei ole ollut ikinä mun juttu, mutta ois kyllä liikuntamuotona mitä mainioin.

Itsekin opettelin juoksemaan vasta muutama vuosi sitten. Ennen olin aina inhonnut juoksemista.
kaiken A ja O on hyvät lenkkarit. Huonoilla lenkkareilla voi jalat kipeytyä ja vähäinenkin into katoaa. Useissa urheiluliikkeissä osataan neuvoa oikeanlaisten lenkkarien ostossa. Mukavuutta lisää tukevat liivit ja hengittävä juoksuasu.

Itse aloitin aikanaan nollasta, eli aloin tekemään 2-5 km kävelylenkkejä. Lisäsin kävelylenkkeihin muutaman sadan metrin juoksupätkiä, ja kerta kerralla lisäsin juoksupätkien pituutta. Kuukauden kuluttua jaksoin juosta jo 5 km Tein vaihdellen eripituisia ja -tempoisia lenkkejä, ja välillä juoksin jopa 10 km lenkin! Juoksin aina vain joka toinen päivä, että lihakset saivat myös lepoa.

Kun kunto nousee ja juokseminen alkaa sujua, huomaa että lenkillä ei edes ajattele juoksemista vaan ajattelee jotain muuta. Lenkin jälkeinen hyvän olon tunne on mieletön!

Minä juoksen yleensä vain keväästä myöhälle syksyyn, talvella varsinkin kovilla pakkasilla jää lenkkeily kyllä kokonaan... Mutta nyt taas kevään tullen intoa täynnä ja kuntokin kohoaa nopeasti. Suosittelen kokeilemaan.

 

Mulla on ihan käsittämättömän onneton juoksu"tekniikka", sama koskee hiihtoa. Jos joku auttaisi korjaamaan pahimmat virheet, saattaa olla, että minäkin innostuisin. Mulla on omituinen etukeno ja eniten rasittuvat yläetureidet, siis tuosta tosi läheltä jalan kiinnityskohtaa muuhun kroppaan.

 

Mie en voi juosta, kun minulla on lapsuudessa luustonkasvussa käynyt pieni häikkä liiallisen atleettisuuden vuoksi. Tai voin mie juosta, mutta suuremmat juoksumäärät näkyvät tulehtuneena polvena, koska polveen on muodostunut lisäluu kasvukautena.

Vesijuoksu sen sijaan sopii mainiosti. Tänään tähtään n. 2600 kcal polttamiseen (luvussa mukana peruspalaminen aineenvaihdunnan kautta). Olen jo ollut uimassa 50 minsaa ja sitten kävellyt 5 km. Syönyt olen tänään 488 kcal mikä on kellonaikaa katsoen aika paljon, mutta mutta... jos tänään antais mennä johku tuhanteen taas, kun palamistakin tapahtuu kuitennii...

Uiminen on hallin kylmässä vedessä hieman jähmeää. Lisää näitä meikän lämmönsäätelyongelmia. Tuntuu vaan niin epämiellyttävältä uida, kun koko kroppa kananlihalla koko ajan. Mut ehkä se viel tehostaa kalorien kulumista?

 

Mulla on aina ollut "sikahuono" juoksukunto. Joskus päälle parikymppisenä kun olin hoikka, sain kuntoni nousemaan kyllä niin että kävin aamuisin lenkillä, johon yhdistin siis reipasta kävelyä ja hölkkää. Se jopa pudotti painoa ja auttoi palamaan rasvaa vaikeista paikoista, kuten mulla takamuksesta. Olin ihan sutjakassa kunnossa. Mutta jotenkin se sitten jäi....nyt jos pääsisin edes lähelle samoja painolukemia voisin loppukesästä varovasti aloitella taas. Nyt ei taida vielä jalat kestää juoksua, ja totta on että tarvisin ihan neuvoa jalkineiden valinnassa sitten.

Ostin uuden vaakan tänään, kun vanhempi alkoi sekoilla pahasti. Ei auttanut paristoiden vaihto, paino heitteli ihan miten sattuu. Uusi vaaka palkitsi heti aamulla: 74,8 kiloa eli pudotusta maanantaiaamusta 800 g. Ehkäpä se eilinen mässäys vauhditti aineenaihduntaa, tiedä sitten. Nyt on taas palattu ruotuun

 

Mä suosittelen ottamaan ton vaa'an kaveriksi sen mittanauhan niin saatte naiset konkreettisia lukuja miten on reidet yms kaventunut dieettamisen johdosta.


Mä tänään töissä pyörittelin ajatusta, että jos hakisin siihen Jutta ja superdieetti-ohjelmaan. Mulla ei ole ylipainoa, mutta läskiä löytyy...eli painosta on aivan liian vähän lihaksia siihen kokonaispainoon nähden. Ainoa jarru tossa ohjelmaan hakemisessa on se, että mä en ole ollenkaan varma haluanko päästä telkkariin. Toisaaltaan se ois sitten sellainen pakkotilanne saada tuloksia aikaiseksi jottei nöyryyttäis itseään julkisesti, kun rasva ei katoaisi mihinkään....juu juu söin kuten oli sovittuopcorn::ashamed:

 

Vaaka näytti 64,0 tänään. Semmoisia lukemia ei ole ollutkaan pariin vuoteen, muistan että kesäkuussa 2010 neuvolakortissa on paino 64,4.

Eilen en ehtinyt liikkumaan, tänään vois vetästä kotizumbat. Joku puheli juoksemisesta - mullakin on joksutekniikka ja oikeastaan uintitekniikkakin aika surkeaa. Pitäis mennä aikuisten uimakouluun.

 

Olen tilannut Yves Rocherilta jotain voidetta selluliittiin ja hieronut sitä ongelma-alueille viikon ajan.
Tiedä sitten onko siitä hyötyä vai ei, ajattelin vain turvautua poppakonsteihin liikunnan ja
ruokavalion lisäksi. Jotenkin nyt alkaa olla epätoivoiset hetket käsillä kun tajusin, että mulla olis
tavoite olla toukokuun lopussa sen 65 kiloa, ja siihen on vielä kymmenen kilon matka:headwall:

Sen jälkeen olo on varmaan jo mukavampi ja loput kilot saakin lähteä hitaammin. Mutta jostain
pitäis nyt vaan saada kunnolla vauhtia tuon läskin palamiseen.

 

Tais tulla liikaa treeniä tänään, ihan pystyynkuollut olo. Kävelin semmoset 14 km ja uima-altaassa vierähti tunti.

 

Tais tulla liikaa treeniä tänään, ihan pystyynkuollut olo. Kävelin semmoset 14 km ja uima-altaassa vierähti tunti.

Tiedän tunteen. Painelin aamulla puoli kasi salille ja pusersin ohjelman läpi plus aerobista päälle. Nyt tuntee ainakin allien saaneen kyytiä...kaikki muut tuntemukset jäävät allien varjoon :kieh:

 

Mulla nyt ei vaan suju tämä homma! Aamulla aina menee suht hyvin, mutta iltapäivällä oon jo unohtanut ne pussit ja syönyt jotain herkkuja! AARRGGHH! :headwall: Taidan tehdä nyt siten, että otan pääsiäisen rennosti ja tsemppaan nyt sit ensi viikolla. Tavoite taitaa jäädä, mutta ei tästä näinkään tuu mitään! :kieh:

 

Täällä näytti vaaka aamulla 65kg. Neljä kiloa on lähtenyt n. 6 viikossa. Aika tiukassa ovat olleet, mutta sinnikkyys palkitaan näköjään. Tuntui hienolta, kun ennen puristaneet farkut olikin jo vähän löysät.
Kohta ollaan bikinikunnossa!
Niin ja tavoite mulla on ainakin tällä hetkellä 62 kg. (pituus 173 cm)
Tsemppiä kaikille!

 

Mie päätin laittaa myyntiin vaatetta. Mm niitä "jospa sitten joskus"-vaatteita. Kävin nimittäin läpi vaatevarastoani niin alkoi ahistamaan ne vaatteet- oon joskus laittanu säästöön ihan liian pieniä vaatteita ja jättänyt ns. välikoon melkein kokonaan väliin. Siis jos nää nykyvaatteet tulis liian isoiks/hajoais tms. niin sitä seuraavaksi pienempää kokoa ei ole.
Että haloo, joutavat pois ja jos vaikka jotain uutta kevätvaatetta vaikka ostelis tilalle mieltä piristämään

Ainiin, löytyi sieltä kaapin perältä jotain kivaakin...yhet kivat farkut jotka ois just sopivat kuhan tuota vatsapömppöä sais hitusen pienemmäks

 

Mie päätin laittaa myyntiin vaatetta. Mm niitä "jospa sitten joskus"-vaatteita. Kävin nimittäin läpi vaatevarastoani niin alkoi ahistamaan ne vaatteet- oon joskus laittanu säästöön ihan liian pieniä vaatteita ja jättänyt ns. välikoon melkein kokonaan väliin. Siis jos nää nykyvaatteet tulis liian isoiks/hajoais tms. niin sitä seuraavaksi pienempää kokoa ei ole.
Että haloo, joutavat pois ja jos vaikka jotain uutta kevätvaatetta vaikka ostelis tilalle mieltä piristämään

Ainiin, löytyi sieltä kaapin perältä jotain kivaakin...yhet kivat farkut jotka ois just sopivat kuhan tuota vatsapömppöä sais hitusen pienemmäks

Mieki siivosin tänään vaatekaappia. Ja lyhensin vöitäni.

 

Aamupaino näytti 55,5kg...

Jääny nyt vähemmälle tämä kirjottelu tänne. Lapsenteko tuppaa olemaan niin helvetin hankalaa ja joutuu vaan koko ajan pettymään .

Oon turhautumista sit liikunnalla hoitanu. Ekan kerran salilla viime viikolla juoksin 50min putkeen, mikä on mulle aikamoinen saavutus, olisin varmaan juossu pitempäänkin mutta oikea polvi rupes näyttämään olemassaoloaan ja joutu lopettaa vähän niinku kesken. Koiruuden kanssa lenkkeilty jne.

Mun kirjottelu tänne saattaa olla aika vähäistä hetken aikaa, mutta hengessä mukana siltikin

 

Tänään salilla sai laittaa lisää painoa tankoihin. Maasta nostettavaan tankoon sujautin 2,5 kiloa molemmin puolin lisää, siis siinä oli ennestään 5 kiloa....en tiedä paljonko itse tanko painaa. Mutta tangon lisäksi yhteensä siis 15 kiloa, ihan kiva

Penkistä nostelin 12 kiloa + sitä tankoa, jonka painoa en edelleenkään tiedä. On se haba vähän kasvanut, vaikka ihan surkean pieni onkin

Maanantaina taas virallinen punnituspäivä. Saas nähdä mitä pasha tekee, odotan sen valmistamista kieli pitkällä Mutta jospa pysyn kohtuudessa sen nauttimisessa. Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

 

Mä en ole ketjuun kerennyt kirjoittelemaan -mutta olen mukana edelleen! Ja mikäs tässä on ollessa kun painosta meni taas viimekin kuussa 1 kg pois. Parasta minulle on se, että suunta on koko ajan ollut oikea - nopeus ei ole nyt niin tärkeää. Kyse on kohdallani kuitenkin vain noin 8 kilosta, eli ei mikään järjetön määrä

eli lähtötilanne tammikuun alku 2012: 63kg (pituus 163,5cm)

Maaliskuun loppu 2012: 60kg ! Jiihaa!

 

Chef on hiljaa vain silloin, kun Chef on pahoilla teillä...siitä voitte sitten laskea, että mitä on yksi plus yksi.

Ja nyt mä pakenen sinne, mistä tulinkin.

 

Mulla on tavoitteena olla elokuussa tavoitepainossani, 55 kg:ssa. Viimeksi painoin sen verran ennen lapsia, eli 5 vuotta sitten. Vuosi sitten uusin vaatevarastoni oikein rytäkällä, kun mikään parempi vaate ei enää mahtunut päälleni ja piti palailla töihin! Sitten olin tehokas ja sain aikaiseksi myydä ne s-m koon vaatteet kirppiksellä... Nyt olen ihan että ööö... tarttisko mun tehdä kohta sama toisin päin? Lähinä ne on kyllä housut, jotka on alkaneet lököttää, jo 3 kilon poistumisesta. Yläosat varmaan menevät vielä kauan.

Mutta ihan ihme tilanne minulle, joka en oikeastaan koskaan edes kuvitellut saavani ylipainoa. Ja sitten kun sitä sain niin en kuvitellut koskaan pääseväni siitä eroon Koska olen nuoruudessani kärsinyt jopa jonkin aikaa anoreksiasta ja kun siitä onneksi tokenin, niin ajatuskin laihduttamisesta on kertakaikkiaan vaarallinen. Myöskään vaakaa en uskaltanut pariin kymmeneen vuoteen omistaa, koska vaaka = ahdistus. Onneksi tuli karppaus, joka sallii kaloreita, mutta pitää nälän poissa matalan verensokerin ansiosta <3

 

Kyllä taas vitutti eilen illalla niin lujaa, että kiskaisin neljä lonkeroa napaan. Syömiset jäi sit vähemmälle, joten vaaka onneksi palkitsi tänä aamuna. Edes jotain positiivista. Tuntuu, että kaikki muu meneekin sit mönkään. :/

 

Oottelen tässä ruuan valmistumista..tekis mieli jo leipää ottaa tai jotain napostella mutta saa toi vesilasi tai kaks riittää.

Chefille (ja tietty muillekin mutku tuo tunnusti pahoilla teillä olleensa ) tsemppiä, ja takas "kaidalle tielle" sieltä!!

Ei vaan, tunnesylmisestä oli puhuttu..sama vika täälläkin. Sillon kun ottaa päähän, tekis mieli tyhjentää jääkaappi (jos siellä jotain hyvää olis) Ja jostain syystä olllaan jätetty herkut ostamatta, mut toinen paha on se leipä. Sitä menis ties miten paljon, eikä sekään mikään paras mahdollinen "herkku" ole.

Nytkin leijuu tuolla aivojen perukoilla ajatus, että voihan nyt pääsiäisen kunniaksi ostaa jotain herkkuja ja syödä ja syödä ja syödä...yhtään munaakaan en oo tänä pääsiäisenä saanu

Vaan kun ei painokaan oo laskenu niin toisaalta en niitäkään herkkuja ole "ansainnu".