Huvittavimpia unohduksia

Unohdin kerran pojan kiireessä siskolle :>
Kakkutaikinaan unohdin lisät jauhot ja koitin sit paistaa pelkällä muna-sokerivaahdolla.
Näitä ois paljon, mutta en mie muista! Mutta onneks kaikki tietää, että mulla on vaa joskus vaikeaa muistaa asioita
Osa kutsuu mua sillä öö, Bridget (se elokuva höppänästä naisesta ) Tulee vain mieleen bardot, mutta ei se

Bridget Jones ??

Juu Etsin just googlella sen sukunimen

 

Teppo-veljeni pojan ristiäisissä pappia kättelin ja esittelin itseni: "Martta, Tepon veli"

Mä tuijotin ja tuijotin tätä ja yritin ymmärtää, missä se vitsi on.
Käyn vähän hitaalla näemmä taas...

 

Ristiäiset tulossa ja pappi kyseli meidän lapsista, onko tyttöjä vai poikia. Selostin että vanhin on tyttö, sitten on 2 poikaa ja taas tyttö. Ihan väärin meni, oikeesti meillä 2 vanhinta on poikaa, sitten tyttö ja taas poika. Siinä sitten ei ku, miten se nyt olikaan... yritin papille korjailla.

 

Minulta katoaa toisinaan sanoja... Kun olin TYKSissä tekemässä neuropsykkarin testejä, näytettiin kuvaa, jossa oli yksisarvinen, pamautin oitis "unicorn!!... eiku...äh, hitto mikä siipihepo toi nyt oli...otsateräinen... yksisarvinen?" Ja olen siis äidinkielenäni suomea puhuva/unohtava ihminen.

 

Minulta katoaa toisinaan sanoja... Kun olin TYKSissä tekemässä neuropsykkarin testejä, näytettiin kuvaa, jossa oli yksisarvinen, pamautin oitis "unicorn!!... eiku...äh, hitto mikä siipihepo toi nyt oli...otsateräinen... yksisarvinen?" Ja olen siis äidinkielenäni suomea puhuva/unohtava ihminen.

Jestas, mulle tulee kanssa joskus noita, ettei muista asioiden suomenkielistä nimeä. Ja ihan suomenkielinen kaveri olen kuitenkin

 

Minulta katoaa toisinaan sanoja... Kun olin TYKSissä tekemässä neuropsykkarin testejä, näytettiin kuvaa, jossa oli yksisarvinen, pamautin oitis "unicorn!!... eiku...äh, hitto mikä siipihepo toi nyt oli...otsateräinen... yksisarvinen?" Ja olen siis äidinkielenäni suomea puhuva/unohtava ihminen.

Jestas, mulle tulee kanssa joskus noita, ettei muista asioiden suomenkielistä nimeä. Ja ihan suomenkielinen kaveri olen kuitenkin

Stasi oli vajaa kolmen ikäisenä aika virtuoosi: "Hessu Hopo laittoi kakun... laittoi kakun... eh.. RUUANPAISTIMEEN!! Minä sanoin "ruuanpaistimeen", kun en heti muistanut uunin nimeä."

 

mulla kävi viime talvena usein niin että ku vein pojat päiväkotiin kävellen 3km matkan ni ihmettelin usein kesken matkan et miks hitossa varpaat paleltuu....no aamutossusissahan mie sitten olinkin tepastellut monet matkat päiväkotiin sieltä töihin j.n.e.
keväällä olin menossa apteekkiin aamutakilla,onneks huomasin pihalla et voishan sitä jotain pukea päällekkin.

mun äiti aikoinaan unohti mut anttilaan leluosastolle,äiti olu menny kotiin kaffetta juomaan ja huomannu parin tunnin päästä et nyt kyl unohtu jotain kauppaan.olin sillon jo 8v ja olin menny infoon ilmottamaan et nyt on äiti hävinny....

 

Kassalla piti allekirjoittaa kuitti, niin mun piti hetken aikaa miettiä, että mikäs mun nimeni olikaan. Ja se oli sentään vielä tyttönimi, eli ei olisi pitänyt olla vaihtoehtoja.

Mulle kans tulee noita, että sanat hukkuu. Miehen kanssa sitten käytetään ekaksi mieleen tulevia sanoja. Toinen aina ymmärtää, mutta kun lapsi tuosta kasvaa, se oppii meiltä varmaan kokoelman sanoja, joita kukaan muu ei tajua.

 

Minulta katoaa toisinaan sanoja... Kun olin TYKSissä tekemässä neuropsykkarin testejä, näytettiin kuvaa, jossa oli yksisarvinen, pamautin oitis "unicorn!!... eiku...äh, hitto mikä siipihepo toi nyt oli...otsateräinen... yksisarvinen?" Ja olen siis äidinkielenäni suomea puhuva/unohtava ihminen.

Jestas, mulle tulee kanssa joskus noita, ettei muista asioiden suomenkielistä nimeä. Ja ihan suomenkielinen kaveri olen kuitenkin

itse söin aikanaan lihapiirakkaa, kun kaveri soitti. miulta hävisi päästä täysin, mitä syön ja kuvailin siinä sitten " sellainen pullea, ruskea, jauhelihaa välissä"..

 

Minulta katoaa toisinaan sanoja... Kun olin TYKSissä tekemässä neuropsykkarin testejä, näytettiin kuvaa, jossa oli yksisarvinen, pamautin oitis "unicorn!!... eiku...äh, hitto mikä siipihepo toi nyt oli...otsateräinen... yksisarvinen?" Ja olen siis äidinkielenäni suomea puhuva/unohtava ihminen.

Joo...Mä tehtailen useinkin pikaseen jonkun oman sanan sen unohtamani tilalle ja toivon , että tulen jotenkin ymmärretyksi. Harrastan tätä myös ulkomaankielillä.
B)

 

Minulta katoaa toisinaan sanoja... Kun olin TYKSissä tekemässä neuropsykkarin testejä, näytettiin kuvaa, jossa oli yksisarvinen, pamautin oitis "unicorn!!... eiku...äh, hitto mikä siipihepo toi nyt oli...otsateräinen... yksisarvinen?" Ja olen siis äidinkielenäni suomea puhuva/unohtava ihminen.

Mies nauraa mulle edelleen, kun telkkarista tuli joku nicorette-mainos tai vastaava, jossa on kameli. Kiekaisin ensi töikseni sen nähdessäni, että "sarveton hirvi!!!!" Juu, kyllä mä tiesin, että se on KAMELI, mutta ei tullut sana mieleen juuri silloin. Asia erikseen on se, miksi aikuisen ihmisen pitäisi hihkaista edes "kameli" sellaisen nähdessään...

 

'Taitaa olla mennee pilalle, nuonuo, no höh, siasta tehtyjä viipaleita ja hemmetisti suolaa niissä'
Kuka arvaa? Ukko ties salamana

 

Mun mies ei jostain syystä millään tajua, ettei se ole niin justiinsa, jos puhuessaan joskus unohtuu ään pilkut. Tai että sen pitäis riittää, jos oikean sanan tilalle käyttää sanaa joka on vähän sinnepäin. Esim, ihan hyvin voi puhua päiväpeitteestä petauspatjan sijaan

 

Joo...Mä tehtailen useinkin pikaseen jonkun oman sanan sen unohtamani tilalle ja toivon , että tulen jotenkin ymmärretyksi. Harrastan tätä myös ulkomaankielillä.
B)

Suomenkieli on siitä ihana, että uusien epäsanojen synnyttäminen onnistuu nopeasti ja helposti.

 

Joo...Mä tehtailen useinkin pikaseen jonkun oman sanan sen unohtamani tilalle ja toivon , että tulen jotenkin ymmärretyksi. Harrastan tätä myös ulkomaankielillä.
B)

Suomenkieli on siitä ihana, että uusien epäsanojen synnyttäminen onnistuu nopeasti ja helposti.

Onnistuuko se muuten muissa kielissä yhtä helposti? Suomessa ei ole ainoastaan helppo keksiä uusia sanoja "tyhjästä" vaan niitä voi muodostaa kätevästi myös taivuttamalla ja johtamalla sanoja.

 

Joo...Mä tehtailen useinkin pikaseen jonkun oman sanan sen unohtamani tilalle ja toivon , että tulen jotenkin ymmärretyksi. Harrastan tätä myös ulkomaankielillä.
B)

Suomenkieli on siitä ihana, että uusien epäsanojen synnyttäminen onnistuu nopeasti ja helposti.

Mutta eihän ne toki mitään epäsanoja ole. Ne on sanoja, joita kukaan muu ( en edes minä) tiennyt vielä olevan olemassakaan.

 

Mun mies ei jostain syystä millään tajua, ettei se ole niin justiinsa, jos puhuessaan joskus unohtuu ään pilkut. Tai että sen pitäis riittää, jos oikean sanan tilalle käyttää sanaa joka on vähän sinnepäin. Esim, ihan hyvin voi puhua päiväpeitteestä petauspatjan sijaan

Ja yleispätevä termi kaikkeen on "no, se semmonen" ja jos se ei riitä, siirretään pallo kuulijalle: "kyllä sä tiedät, semmonen..." :saint:

Äijä on tuskissaan, kun nimittelen hänen armaita työkalujaan mitä oudoimmilla nimityksillä, joihin kuuluu erottamattomana osana eleitä ja ääniä.

"Missä se semmonen, no se (tekee käsivarren yli sahaavaa liikettä ) jolla katkaistaan (äänitehosteena kriik-kraak-kriik-kraak) ja se aina jumittuu, siis käsiä.. ei ku KÄSIsaha?"

Tai
"Voinko mä lainata plätkyn-plätkyä?"

 

Tämä oli mun isän unohdus. Mentiin Prismaan joskus parisen vuotta sitten. Menin siellä omia menojani ja isä osti ruuat. Aloin sitten etsiä isääni enkä löytänyt.
Soitin isälle, että "Missä sä olet?"
Isä vastas, et "Mä olen kotona. Missä sä sitten olet?"
"No mä olen täällä Prismassa"
Isä: "Aijaa, no mä voin kyllä hakea sut"
Mä:"No kiitti, että VOIT hakea mut"

 

Onnistuuko se muuten muissa kielissä yhtä helposti? Suomessa ei ole ainoastaan helppo keksiä uusia sanoja "tyhjästä" vaan niitä voi muodostaa kätevästi myös taivuttamalla ja johtamalla sanoja.

Ei tietääkseni yhtä helppoa. Mutta toisaalta, en puhu kuin suomea äidinkielenäni.

 

'Taitaa olla mennee pilalle, nuonuo, no höh, siasta tehtyjä viipaleita ja hemmetisti suolaa niissä'
Kuka arvaa? Ukko ties salamana

Pekoni?

 

Mies nauraa mulle edelleen, kun telkkarista tuli joku nicorette-mainos tai vastaava, jossa on kameli. Kiekaisin ensi töikseni sen nähdessäni, että "sarveton hirvi!!!!" Juu, kyllä mä tiesin, että se on KAMELI, mutta ei tullut sana mieleen juuri silloin. Asia erikseen on se, miksi aikuisen ihmisen pitäisi hihkaista edes "kameli" sellaisen nähdessään...

Erään tutun pikkusisko oli lapsena huutanut riemuissaan "sarvikoiria!!" nähdessään jäniksiä pihalla.

Meillä kameli on usein memeli...

 

'Taitaa olla mennee pilalle, nuonuo, no höh, siasta tehtyjä viipaleita ja hemmetisti suolaa niissä'
Kuka arvaa? Ukko ties salamana

Pekoni?

Jep

 

Joo...Mä tehtailen useinkin pikaseen jonkun oman sanan sen unohtamani tilalle ja toivon , että tulen jotenkin ymmärretyksi. Harrastan tätä myös ulkomaankielillä.
B)

Suomenkieli on siitä ihana, että uusien epäsanojen synnyttäminen onnistuu nopeasti ja helposti.

Onnistuuko se muuten muissa kielissä yhtä helposti? Suomessa ei ole ainoastaan helppo keksiä uusia sanoja "tyhjästä" vaan niitä voi muodostaa kätevästi myös taivuttamalla ja johtamalla sanoja.

Kyllä vaan onnistuu. Riittävästi mielikuvitusta peliin.

 

Mies ihmettelee kun repeilen täällä
ihana lukea toisten juttuja, suurimpaan osaan voi samaistua niiin sydämestä


Tuli vieraan isästä mieleen oma isäni.
Joskus lapsena olin siskoni kanssa serkkuni luon yökylässä, ja isän oli tarkoitus hakea meidät sitten töistä tullessaan. Aikaa kului ja soitettiin sitten kotiin, onko isä jäänyt ylitöihin. Ei ollut, oli unohtanut. Sovittiin että hakee seuraavana päivänä.
Ei siinä vielä mitään, että kerran unohti, mutta sama toistui kolmena päivänä peräkkäin

 

Mies ihmettelee kun repeilen täällä
ihana lukea toisten juttuja, suurimpaan osaan voi samaistua niiin sydämestä


Tuli vieraan isästä mieleen oma isäni.
Joskus lapsena olin siskoni kanssa serkkuni luon yökylässä, ja isän oli tarkoitus hakea meidät sitten töistä tullessaan. Aikaa kului ja soitettiin sitten kotiin, onko isä jäänyt ylitöihin. Ei ollut, oli unohtanut. Sovittiin että hakee seuraavana päivänä.
Ei siinä vielä mitään, että kerran unohti, mutta sama toistui kolmena päivänä peräkkäin

Aika hurjaa...